Hurriankielisten tekstien tallentamiseen alettiin käyttää nuolenkirjoitusta kolmannen ja toisen vuosituhannen vaihteessa eKr . e. Viimeisimmät tunnetut tekstit ovat peräisin toisen vuosituhannen viimeisiltä vuosisatoilta.
Suuremman alueellisen hajanaisuuden vuoksi (heettiläisten pääkaupungista Hattusasta Etelä- Mesopotamiaan ) hurrilaiset tekstit kirjoitettiin eri aikoina ja eri paikoissa eri oikeinkirjoitusjärjestelmillä: vanha akadilainen, babylonialainen, hurrilaisheettilainen, mitannilainen.
Babylonian ortografiaa käytettiin mari -teksteissä, sumeri-hurri-kaksikielisissä, Babylonian ja Assyrian erisnimissä. Akkadin kielestä perittyjäkuurojen ja äänien merkkejäJännitystä ei erityisesti kerrottu.
Hurrian - heettiläinen ortografia on tyypillistä hurrian-heettiläiselle kaksikieliselle ja mahdollisesti Hattusan teksteille. Kuurous-ääni ei välitetty, mutta jännittyneet foneemit välitettiin kaksinkertaistamalla konsonantit.
Omaperäisin ja johdonmukaisin oli ns. Mitannilainen ortografia, joka näkyy ensisijaisesti "Mitannin kirjeessä" sekä muissa Mitannian toimiston asiakirjoissa.
Taulukossa näkyy mitannilaisen ortografian syllabogrammien vastaavuus hurrian foneemiin.
| _a | _e | _i | _o | _u | a_ | e_ | i_ | o_ | u_ | ||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| p~b | pa | pe | pi (BI) | pu | ap | e/ip | ylös | ||||
| t~d | ta | te | ti | tu | klo | e/it | ut | ||||
| k~g | ka | ke (GI) | ki | ku(GU) | ku 8 | ak | e/ik | Iso-Britannia | |||
| f~v | wa/e/i/u (PI) | aw (AB) | e/iw (IB) | uw (UB) | |||||||
| c~ʒ | sa | si/e | su | ||||||||
| s~z | sa(ZA) | se/si (ZI) | su (ZU) | kuten | e/is | meille | |||||
| š/θ~ž/ð | sa | se | si | Su | kuten | es | On | meille | |||
| x~ğ | ḫa | hän | Hei | ḫu | a/e/i/uḫ | ||||||
| w | u-a | u-e | u-i | u-u | u-u ? | a-u | e-u | i-u | u-u | u-u ? | |
| m | ma | minä | mi | mu | olen | e/im | um | ||||
| n | na | ei/i | nu | an | fi | sisään | un | ||||
| l | la | le/i | lu | al | el | il | ul | ||||
| r | ra | re/i | fi | ar | e/ir | ur | |||||
| Ø | a | e | i | u | u | ||||||
Kuten taulukosta voidaan nähdä, mitannisessa ortografiassa käytettiin 43 merkkiä sekvensseille (C)V, 34 VC:lle, vain muutama CVC-merkki ja hyvin rajoitettu määrä yleisimpiä määrittäjiä ja logogrammeja .
Loogisen johtopäätöksen Mitannin ortografiassa saivat muissa ortografioissa esiintyvät taipumukset, fonaatiooppositioiden siirtämisessä . Koska jännitteisten ja ei-jännitettyjen konsonanttien oppositiolla on Hurrianissa fonologinen merkitys, kun ensimmäinen on aina äänetön ja jälkimmäinen vokaalien välissä, niin varhaisissa teksteissä äänetöntä ja soinnillista sarjaa voitiin käyttää samoissa asennoissa tai asemasta riippuen. sana. Mitannilaisessa ortografiassa, jonka organisaatio pyrki eliminoimaan polyfonian ja homofonian mahdollisimman täydellisesti , kullekin tavutyypille käytettiin vain yhtä tavumerkkiä, joko äänettömästä tai soinnillisesta sarjasta, yleensä yleisimmin. Kireät konsonantit ilmaistaan johdonmukaisesti kaksoiskirjoituksella, kuten VC 1 -C 1 V.
Vokalismissa mitannilainen ortografia erottaa johdonmukaisesti U:n ja Ú:n, jotka ilmeisesti merkitsevät vokaalia /o/ ja /u/ (koska Ú:ta käytetään myös puolivokaaliin /w/). Velaarisarjassa merkkejä KI ja KU käytetään tavuille ki/gi ja ku/gu, kun taas merkkejä GI ja GU käytetään lähes poikkeuksetta tavuille ke/ge ja ko/go. Tällainen soinnillisten ja äänettömien sarjojen uudelleenjako tehtiin kuitenkin vain velaareille; dentalissa ja labiaalissa käytetään yhtä merkkiä tavuille -u ja tavuille -o.
Joillekin hurrialaisille foneemille ei ollut valmiita merkkejä alkuperäisessä nuolenpääkirjoituksessa, joten niiden välittäminen mitannilaisessa ortografiassa ei ole aina täysin selvää. Niinpä sumerin kielestä puuttuvan labiaalisen spirantin tai sonantin kohdalla PI-merkki mukautettiin akkadinaksi, jota käytettiin riippumatta vokaalin laadusta (joka muistutti konsonanttia kirjoittamisen periaatetta). Myös merkkiä Ú käytettiin samassa tarkoituksessa, mikä, kun otetaan huomioon mitannilaisen ortografian yleinen taipumus välttää polyfoniaa, voi osoittaa ainakin kahden hurrianin foneemin olemassaolon: f/v (merkki PI) ja w (merkki Ú). Yksi tämän oikeinkirjoitusjärjestelmän ratkaisemattomista ongelmista on sarjan merkkien ääni Š-:ssä, joka ugaritin konsonanttiaakkosilla kirjoitettuna vastaa hampaidenvälistä ṯ/ḏ. Siksi useat tutkijat ehdottavat, että tämän sarjan merkit välittivät viheltäviä sibilantteja (š/ž), viheltäviä sibilantteja (s/z) tai hampaidenvälisiä spirantteja (θ/ð).
Translitteroinnissa eri merkkien samat lukemat on perinteisesti merkitty akuutin , vakavan ja alaindeksin merkeillä: U, Ú (tai U2), Ù (tai U3), U4 jne. (indeksin valinta määräytyy taajuuden mukaan tietyn hahmon käytöstä tietyssä merkityksessä uusassyrialaisen aikakauden teksteissä).