Shunosaurus [1] ( lat. Shunosaurus ) on Eusauropoda -ryhmään kuuluva kasvissyöjädinosaurusten suku , joka tunnetaan useista Kiinan keskijuran aikakauden esiintymistä (Dashanpu Formation) peräisin olevista fossiileista .
Yleisnimi Shunosaurus on annettu Sichuanin maakunnan muinaisen nimen kunniaksi - kiinalainen 蜀, pinyin Shǔ , pall. Shu , johon on lisätty muun kreikan juuri. σαῦρος ( sauros ) - "lisko, lisko".
Ainakin 20 Shunosaurus-kappaleen jäänteet tunnetaan, ja monet niistä ovat erittäin hyvin säilyneitä, kokonaisia yksilöitä on [2] .
Gregory Paul arvioi eläimen koon 9,5 metriksi, painoksi saman tutkijan arvion mukaan kolme tonnia [2] .
Shunosaurus oli melko primitiivinen sauropodi .
Eläimen kallo oli pieni. Pitkänomaiset leuat olivat hieman taivutuneet ylöspäin. Pitkät hampaat olivat litistettyjen tappien muodossa, kruunu muistutti niitä lusikalla. Raajat olivat vartalon kokoon verrattuna pitkät.
Shunosauruksen kaula koostui 12 kaulanikamasta, joiden vahvasti kaarevat prosessit suuntautuivat taaksepäin; atlasen kondyyli oli huonosti kehittynyt [3] . Tällainen lyhyt kaula oli epätyypillinen sauropodin aksiaaliselle luurangolle ja muistutti brakytrakelopaania . Shunosauruksella oli 13 kaula- ja 4 ristinikamaa; Niiden erikoisuus oli niiden rakenteessa: ne olivat puolityhjiä ja niissä oli monia kasvaimia, jotka olivat huomionarvoisia niiden selvästä taaksepäin suuntautumisesta. On outoa, että nikaman takaosassa olevien kasvainten ja seuraavan nikaman rungon välillä ei ollut suurta rakoa. Häntä oli pidempi kuin muu vartalo ja koostui 43 hännän nikamasta, sen kruunasi pieni luunuija. Siinä oli kaksi kartiomaista osteodermia.
Raajat olivat vartalon kokoon verrattuna pitkät.
Shunosaurus liitettiin alun perin Cetiosauridae-sukuun, ensin Cetiosaurinae-alaheimoon ja sitten Shunosaurinae-alaheimoon. Nykyaikaisessa taksonomiassa kahta viimeistä nimeä ei käytetä. Myöhemmin suku alettiin liittää Omeisauridae-perheeseen.
Shunosaurusten uskotaan nyt kuuluvan Eusauropoda-kladiin.
Suuri määrä jäänteitä pienellä alueella voi toimia vahvistuksena ryhmädinosauruksen teorialle.