Goering, Hermann

Hermann Wilhelm Göring (saksalainen ääntäminen Goering [3] ; saksalainen Hermann Wilhelm Göring , saksa: [ˈɡøːʁɪŋ] ( kuuntele ) ; 12. tammikuuta 1893 Rosenheimin lähellä , Saksan valtakunta - 15. lokakuuta 1946 , Zone of American Nürnberg ) Natsi-Saksan poliittinen, valtiomies ja sotilashahmo , valtakunnan ilmailuministeri , Suur-Saksan valtakunnan valtakuntamarsalkka ( 19. kesäkuuta 1940 ), SA Obergruppenführer, kunnia - SS -obergruppenführer , jalkaväen kenraali ja maapoliisin kenraali.

Hänellä oli tärkeä rooli Luftwaffen , Saksan ilmavoimien, organisaatiossa, jonka ylintä johtoa Goering harjoitti lähes koko toisen maailmansodan ajan Euroopassa (1939-1945).

Göring oli yksi vaikutusvaltaisimmista henkilöistä natsi-Saksassa , toiseksi NSDAP :ssa Hitlerin jälkeen [4] , ja 29. kesäkuuta 1941 annetun asetuksen mukaan hän oli virallisesti " Führerin seuraaja " ja hänellä oli valtuudet antaa suorat ohjeet Wehrmachtin johtokunnalle [5] [6] .

23. huhtikuuta 1945 häneltä evättiin Hitlerin käskystä kaikki arvot ja asemat ja hänet erotettiin puolueesta. Nürnbergin tuomioistuimen tuomiolla hänet tunnustettiin yhdeksi suurimmista sotarikollisista ja tuomittiin kuolemaan hirttämällä, mutta teloituksen aattona hän teki itsemurhan.

Elämäkerta

Lapsuus ja nuoruus

Hermann Göring syntyi 12. tammikuuta 1893 Baijerin Rosenheimin kaupungissa korkea-arvoisen virkamiehen, Otto von Bismarckin henkilökohtaisen ystävän, poikana . Hänen isänsä, Ernst Heinrich Göring (31. lokakuuta 1839 - 7. joulukuuta 1913), entinen ratsuväen upseeri ja Itävallan-Preussin-Italian sodan 1866 ja Ranskan ja Preussin välisen sodan 1870-1871 veteraani, toimi tuomarina. rauha Altkirschin alueella ( Ylä-Alsace ) ja ensimmäinen valtakunnankomissaari Saksan Lounais-Afrikassa . Äiti - Franziska "Fanny" Goering (os. Tiefenbrunn, 1. huhtikuuta 1859 - 15. heinäkuuta 1923), tuli tehtaanjohtajan Peter-Paul Tiefenbrunnin ja hänen vaimonsa Elisabetta Tiefenbrunnin talonpoikaisperheestä . Hermann Göring oli alasaksilaista alkuperää, syntyi perheen neljäntenä lapsena. Hän varttui neljän sisaruksen kanssa: vanhempi veli Karl Ernst Göring, kaksi vanhempaa sisarta Olga Teresa Sophie Riegele ja Paula Elisabeth Rosa Hueber sekä nuorempi veli Albert Günther Göring . Lisäksi hänellä oli isänsä edellisestä avioliitosta neljä sisarpuoliskoa.

Ennen Hermannin syntymää Göringin isä toimi Haitin ministerinä . Äiti palasi hetkeksi Baijeriin, missä syntyi neljäs lapsi. Hän päätti nimetä lapsen Hermann Ritter Epensteinin , Göringin tulevan kummisetä, mukaan. Hänen koko nimensä oli Hermann Wilhelm Goering. Lapsen toinen nimi annettiin keisari Wilhelm II :n kunniaksi . 8. helmikuuta 1893 Göring kirjattiin Rosenheimin evankelis-luterilaisen kirkon rovastikunnan kastekirjaan . Myöhemmin hän lähti Göringistä kolmen kuukauden ikäisenä ystävänsä, kuninkaallisen veronkerääjän Andreas Grafin vaimon, perheeseen . Göring vietti useita vuosia lapsuudestaan ja nuoruudestaan sijaisvanhempien luona Fürthissä ensimmäisten kolmen vuoden ajan, kun hänen äitinsä oli miehensä kanssa Haitissa .

Vuonna 1896 Göringin perhe palasi Saksaan. Myöhemmin perhe asui Berliini-Friedenaussa Fregstraße 19 -talossa , jonka omisti Hermann Göringin kummisetä Hermann von Epenstein , juutalainen aristokraatti, lääkäri ja yrittäjä sekä Hermannin isän lähin ystävä, jonka hän oli tavannut saksaksi. Lounais-Afrikka.

Vuonna 1898 Goeringin perhe muutti uuteen taloon, lähellä Nürnbergiä , Neuhausin kaupunkiin Pegnitzissä (Baijerissa), jossa sijaitsee keskiaikainen Feldensteinin linna , jonka lahjoitti Hermann von Epenstein. Linna oli Göringille lapsuuden vahvin vaikutelma. Joskus Göringin perhe vieraili Epensteinien luona heidän Mauterndorfin linnassaan Salzburgissa . Göringin äiti piti avoimesti suhdetta Epensteiniin ja asui hänen kanssaan vierailujen aikana, kun taas hänen miehensä (joka oli häntä 20 vuotta vanhempi) asui linnan ulkopuolella.

Lapsuudesta asti Hermann Göring oli kiinnostunut sotapeleistä ja leikki mielellään lelusotilaiden kanssa isänsä antamissa buuriunivormuissa, se oli muistutus buurien sodasta . Hän opiskeli myös sotahistoriaa yksityiskohtaisesti ja oli kiinnostunut vuorikiipeilystä ja valloitti Itävallan Alppien huiput nuorena. Hermann Göring sai peruskoulutuksensa yksityisessä koulussa Fürthissä vuonna 1900 ja opiskeli kohtalaisella menestyksellä humanistisessa lukiossa. Hän ei ollut lahjakas poika ja osallistui tappeluihin ja yhteenotoihin. Tämän vuoksi hänet kasvatti perheessä opettajansa Johann Frank . Lokakuun 1. päivänä 1904, 11-vuotiaana, Hermann Goering valmistui peruskoulusta arvosanoin ja vuodesta 1905 lähtien hän jatkoi korkealuokkaista koulutustaan Heinrich Schliemannin mukaan nimetyssä sisäoppilaitoksessa Ansbachissa (jossa opiskelijoilta vaadittiin tiukkaa kurinalaisuutta). .

Pian Hermann Göring päätti paeta oppilaitoksesta. Hän palasi kotiin myymällä viulunsa. Kotona hän teeskenteli olevansa sairas, kunnes hänen isänsä kielsi häntä palaamasta kouluun. Hänet kuitenkin lähetettiin nopeasti takaisin muutaman päivän kuluttua. Sisäoppilaitoksessa Hermann Göring oli kaksitoistavuotias, hänen luokkatoverinsa olivat häntä vanhempia ja vahvempia, minkä vuoksi hän törmäsi näkökenttään. Mutta hänen täytyi oppia olemaan aggressiivinen ja vaikeaselkoinen. Opiskelu hänelle oli uuvuttavaa, hän järjesti usein lakkoja ja karkoja. Nähdessään tällaiset poikansa taipumukset isä päätti viedä hänet pois sisäopistosta kolminkertaistaen hänen vuoden valmistumisensa.

Vuonna 1905 Göringin isä ja Hermann von Epenstein hakivat poikansa pääsyä kadettikouluun Karlsruhessa. Hermann Göringillä ei ollut ongelmia pääsyssä kadettijoukkoihin. Tämä oppilaitos oli vielä kauempana Feldensteinin linnasta kuin Ansbachin sisäoppilaitos, ja siellä oli paljon tiukempaa kuritusta, mutta kaikki meni Hermanille, univormu sopi hänelle, ja hän saattoi vain haaveilla ratsastustunneista, miekkailusta ja kivääristä. ampui lapsuuden pelien aikana. Ja kadetti Goering aloitti opiskelun ahkerasti, ja vuonna 1909 hän valmistui kuusitoistavuotiaana korkeakoulusta saatuaan "erinomaisen" arvosanan ratsastuksesta, historiasta, englannista, ranskasta, musiikista ja alisteisuudesta. Ja mikä tärkeintä, hänen tapauksessaan oli tällainen huomautus: "Tämä esimerkillinen kadetti on saavuttanut tason, joka auttaa häntä menemään pitkälle: hän ei pelkää ottaa riskejä."

Tällaisella suosituksella Hermann Göringin ei ollut vaikeaa päästä Preussin sotaakatemiaan Lichterfeldissä Berliinin lähellä vuonna 1910 , jossa koulutettiin tulevia sotilaskoulutusupseereja. Ja maaliskuussa 1911, 18-vuotiaana, hän valmistui ensimmäisten joukossa akateemisen suorituskyvyn suhteen, läpäisi kokeen arvosanoin, sai onnittelut keisarilta itseltään ja sai fenrichin ( Fähnrich ) arvonimen.

Ennen sotilastoimeksiantoa nuori Goering pyysi lupaa palata kotiin. Perhe toivotti hänet tervetulleeksi sankariksi, ja kummisetä lähetti onnittelukirjeen ja kukkaron, jossa oli 2000 kultamarkkaa. Kirjeessään Epenstein kutsuu Göringiä tulemaan Mauterndorfiin. Hänen vanhempansa riitelivät Epensteinin kanssa. Ja keväällä 1913 Göringin perhe jätti Feldensteinin ja muutti Müncheniin. Muutettuaan talvella 1913 isä Goering kuoli. Seuraavana päivänä hautajaisissa Münchenin Waldfriedhofin hautausmaalla , jossa nuori Fenrich purskahti itkuun. Muutamaa viikkoa myöhemmin Hermann Göring määrättiin Badenin prinssin Wilhelmin 112. jalkaväkirykmenttiin, joka varustettiin Mühlhausenissa . Hänet nimitettiin 4. komppanian varuskuntaryhmän komentajaksi . Tammikuussa 1914 hänet ylennettiin luutnantiksi.

Ensimmäisen maailmansodan ässä

Ensimmäisen maailmansodan alussa hän osallistui taisteluihin länsirintamalla jalkaväkipataljoonan adjutanttina. Lokakuussa 1914 hän siirtyi 25. ilmailuosastoon. Ensin hän lensi tarkkailijana, sitten tiedustelu- ja pommikoneen lentäjänä. Syksystä 1915 lähtien - hävittäjälentäjä. Hän osoitti olevansa peloton lentäjä, joka usein laiminlyö kuolevaisen vaaran. 14. maaliskuuta 1916 ampui alas ensimmäisen pommikoneensa. Toukokuusta 1917 hän oli 27. laivueen komentaja, elokuussa 1917 hänet ylennettiin yliluutnantiksi, 3. heinäkuuta 1918 hän oli 1. Richthofen -hävittäjälentueen, Saksan armeijan tunnetuimman eliittiilmavoimien komentajana.

Taistelujen aikana hän ampui alas 22 vihollisen lentokonetta ja hänelle myönnettiin 1. ja 2. luokan Rautaristi , Pour le Mérite -ritarikunta (2. kesäkuuta 1918) jne. Heinäkuusta 1919 lähtien - lomalla, maaliskuussa 1920 hänet kotiutettiin kapteenin arvo (määräys arvonimen myöntämiseksi 8. kesäkuuta 1920). Hän esiintyi esittelylennoilla Tanskassa ja Ruotsissa , missä tapasi ruotsalaisen upseerin, Karin von Kantsovin , vaimon, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1923 . Vuonna 1922 hän palasi Saksaan ja tuli Münchenin yliopistoon .

Natsipuolueessa. SA:n johtaja

Marraskuussa 1922 hän tapasi Adolf Hitlerin ja osallistui aktiivisesti natsiliikkeeseen, NSDAP :n jäsenenä . Toukokuussa 1923 Hitler nimitti hänet SA :n ylimmäksi johtajaksi . Yksi SA:n luojista johti heidän muuttumistaan voimakkaaksi puolisotilaalliseksi voimaksi. Samaan aikaan Göringillä oli kireät suhteet toiseen SA-johtajaan, Ernst Röhmiin . Göring osallistui 9. marraskuuta 1923 Beer Putchiin , jonka aikana hän käveli Hitlerin rinnalla.

Göring haavoittui vakavasti kahdesta luodista oikean reiden yläosaan ja nivusalueelle, haava oli lian saastuttama, mikä aiheutti tulehduksen. Vallankaappauksen seuralaiset raahasivat haavoittuneen miehen talon pihalle osoitteessa Residenzstraße 25. ns. " Kristallyö ", "Kristallyö" ) vapautti Ballinin ja hänen vaimonsa keskitysleiriltä [7] . 10. marraskuuta 1923 annettiin Göringin pidätysmääräys. Vakavassa tilassa hänen vaimonsa vei hänet laittomasti Itävaltaan hoitoon. Asui Itävallassa, Italiassa, Ruotsissa; samaan aikaan Göring, päästäkseen eroon kovasta kivusta, alkoi ottaa morfiinia , joka aiheutti henkisen toiminnan rikkomisen. Göringille kehittyi riippuvuus huumeeseen, josta hän parantui vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun hän oli liittoutuneiden vankina. Nivusalueeseen osuneen luodin seurauksena Göringin aineenvaihdunta häiriintyi ja hän alkoi lihoa, mistä tuli hänen tunnusmerkkinsä Neuvostoliiton sarjakuvissa eikä vain [8] . Hänet sijoitettiin psykiatriseen sairaalaan ensin Longbroughiin, sitten Konradsbergiin. Kun Hitlerin oikeudenkäynti alkoi, Göring yritti palata Saksaan, mutta Hitler kielsi asianajajansa välityksellä häntä tekemästä niin "pelastuakseen kansallissosialismille ". Göringin vaimo Karin varmisti tapaamisen Hitlerin kanssa vankilassa; kokouksessa Hitler vahvisti, että Göring oli hänen lähin yhteistyökumppaninsa.

Reichstagin ja poliisin johdossa

Vuonna 1927 armahduksen jälkeen vallankaappaajat palasivat Saksaan, ja Göring nimitettiin Hitlerin henkilökohtaiseksi edustajaksi Berliiniin. 20. toukokuuta 1928 hänet valittiin Reichstagiin ja hänestä tuli yksi 12 natsien edustajasta. NSDAP - asiantuntijana teknisissä kysymyksissä Goering loi läheiset suhteet moniin suuren mittakaavan, mukaan lukien sotilasteollisuuden, johtajiin Saksassa. Heinäkuussa 1932 pidettyjen vaalien jälkeen, jolloin NSDAP:sta tuli 230 paikkaa Reichstagissa Saksan suurin puolue, 30. elokuuta Göring valittiin Reichstagin puheenjohtajaksi (ja pysyi sellaisena vuoteen 1945, vaikka hyväksymisen jälkeen maaliskuussa 23, 1933 laki "Kansan ja valtion ahdinkojen likvidoinnista" ( Gesetz zur Erhebung der Not im Volke und Reich ), joka myönsi ministerikabinetille oikeuden antaa keisarillisia lakeja, valtiopäivien roolin. siitä tuli puhtaasti koristeellinen, ja vuodesta 1942 lähtien se lakkasi kokoontumasta kokonaan). Tässä virassa Göring saavutti NSDAP-hegemonian Reichstagissa ja epäluottamuslauseen Franz von Papenin hallitukselle . 30. tammikuuta 1933 Hitlerin hallituksen muodostamisen jälkeen Göringistä tuli Reichstagin puheenjohtajana ollessaan salkkuton valtakunnanministeri, joka vastasi ilmailusta ja Preussin sisäministeriöstä. Helmikuun 2. päivänä 1933 hän johti henkilökohtaisesti Preussin poliisia ja aloitti siinä puhdistuksen (1 457 ihmistä erotettiin Preussin poliisista), nimittäen NSDAP:n kannattajia kaikkiin johtotehtäviin. Preussin maapäivien tunnustettua Göringin toiminnan laittomaksi se hajotettiin 7. helmikuuta "kansan suojelemiseksi". Samaan aikaan "yleistä järjestystä häiritsevät" kokoontumiset kiellettiin.

Helmikuun 17. päivänä Göring antoi "ammuntapäätöksellään" poliisin käyttää laajalti aseita yleisen järjestyksen luomiseksi, ja helmikuun 22. päivänä hän mobilisoi noin 30 000 hyökkäyslentokonetta apupoliisin joukkoihin, mikä antoi niille virallisen aseman. Helmikuun 24. päivänä Göringin alaiset poliisijoukot tekivät ratsian KPD :n päämajaan Berliinissä - "Karl Liebknechtin taloon" (vaikka KPD:n johto jätti sen jo aikaisemmin siirtyen osittain laittomaan asemaan). Poliittiset vastustajat syyttivät häntä Reichstagin tulipalon salaa järjestämisestä 27. helmikuuta 1933. Reichstagin hätäkokouksessa Göring totesi, että tämä toimenpide oli kommunistinen vastaus kommunistisen puolueen asiakirjojen takavarikointiin helmikuun 22.

11. huhtikuuta 1933 alkaen - Preussin ministeripresidentti [9] . 30. tammikuuta 1935 Hitler käski Göringiä täyttämään velvollisuutensa Preussin valtakunnanhaltijana [10] .

25. huhtikuuta 1933 hän perusti valtion salaisen poliisin ( Gestapon ) ja hänestä tuli sen päällikkö (apulais - Rudolf Diels ). Yksi SA:n ylimmän johdon tuhoamisen aloittajista " Pitkien veitsien yön " aikana 30. kesäkuuta 1934.

31. elokuuta 1933 suoraan kapteeneista Göring ylennettiin jalkaväen kenraaliksi.

Mielenkiintoista on, että yksi Saksassa vuosina 1935-1937 työskennellyt Neuvostoliiton diplomaatin David Kandelakin tehtävistä oli "tarkistaa huhut, että Göring voisi korvata Hitlerin" (historioitsija Lev Bezymensky ) [11] .

Vuonna 1934 kaikki aiemmin maiden hallinnassa olleet Saksan metsätalouden hallinnot yhdistettiin yhdeksi Reichsforstamtin metsätalouspalvelukseksi ja annettiin Hermann Göringin hallintaan, joka nimitettiin 3. heinäkuuta 1934 erityishallintoalueeseen. vakiintunut "Saksan keisarillisen metsänhoitajan" asema (Reichs-forstmeister, saksalainen ][12)Reichsforstmeister Lisäksi Göringistä tuli myös "Saksan Reichs-Jägermeister" (Reichs-Jägermeister, saksalainen Reichsjägermeister ) [13] ja myöhemmin myös "luonnonsuojeluvaltuutettu" ("Oberster Beauftragte für den Naturschutz"). Kaikissa näissä tehtävissä Göring hallitsi koko metsä- ja metsästystaloutta Saksassa.

Luftwaffen luominen. Valmistautuminen sotaan

27. huhtikuuta 1933 Göringistä tuli hiljattain perustetun keisarillisen ilmaministeriön päällikkö, mikä aloitti ilmavoimien salaisen elvyttämisen , mikä Saksalla oli Versaillesin sopimuksen mukaan kielletty . Goering, jolla oli suuri määrä puoluetehtäviä, siirsi kuitenkin Luftwaffen organisaation ulkoministeri Erhard Milchille ja komentoosaston johtajalle kenraali Walter Weferille.

9. maaliskuuta 1935 Hitler tunnusti virallisesti ilmavoimien olemassaolon Saksassa, ja Göring nimitettiin heidän ylipäälliköksi samana päivänä (1. maaliskuuta 1935 hän sai ilmailun kenraalin arvoarvon). Hän houkutteli Luftwaffen johtoon ensimmäisen maailmansodan ässät , ystävänsä rintamalla, joista monet osoittautuivat ehdottoman sopimattomiksi johtamistyöhön. 18. lokakuuta 1936 Goering nimitettiin 4-vuotissuunnitelman komissaariksi, ja hänen käsiinsä keskitettiin kaikki taloudellisten toimenpiteiden hallinta Saksan valmistelemiseksi sotaan - valtakunnan talous- ja valtiovarainministeriöiden kustannuksella. Heinäkuussa 1937 perustettiin valtava valtionyhtiö " Hermann Göring Werke " ( "Reichswerke AG für Erzbergbau und Eisenhütten Hermann Göring" ), joka otti haltuunsa useita juutalaisilta takavarikoituja tehtaita ja myöhemmin tehtaita miehitetyillä alueilla. Hänellä oli ratkaiseva rooli Blomberg-Fritschin kriisin järjestämisessä . Helmikuun 4. päivänä 1938 hänet ylennettiin ilmailun kenttämarsalkkaksi (saksaksi: General-Feldmarschall der Flieger ), joka esiteltiin hänelle henkilökohtaisesti. Itävallan Anschlussin aikana Göring johti ja koordinoi Itävallan natsien toimia puhelimitse, ja hänellä oli yksi päärooleista tämän maan liittämisessä Saksaan. 4. syyskuuta 1938 hänet nimitettiin puolustuslain mukaisesti Hitlerin pysyväksi varajäseneksi Valtakunnan puolustusministerineuvostossa.

Toinen maailmansota

Puolan kampanjan onnistuneen loppuun saattamisen jälkeen, jossa hänen Luftwaffella oli erittäin tärkeä rooli, hänelle myönnettiin 30. syyskuuta 1939 Rautaristin ritarikunnan ritari . Ranskan tappion jälkeen 19. heinäkuuta 1940 Göringille myönnettiin Rautaristin suurristi (hän oli ainoa, jolla oli tällainen palkinto Kolmannessa valtakunnassa), ja Reichsmarschall-titteli esiteltiin hänelle henkilökohtaisesti (Reichsmarschall). Suur-Saksan valtakunnan, Saksan Reichsmarschall des Grossdeutschen Reiches ). 29. kesäkuuta 1941 Göring nimitettiin muodollisesti Hitlerin perilliseksi, jos hän kuolee tai jos hän jostain syystä ei pystyisi täyttämään velvollisuuksiaan "vaikkakaan lyhyeksi ajaksi". 30. heinäkuuta 1941 Goering allekirjoitti Reinhard Heydrichin hänelle esittämän asiakirjan juutalaiskysymyksen " lopullisesta ratkaisusta ", jonka oli tarkoitus tuhota lähes 20 miljoonaa ihmistä. Vähitellen vihollisuuksien aikana Luftwaffe menetti ilmaylivoimansa, ja Göringin vaikutusvalta vallan korkeimmissa osissa alkoi heiketä. Tällä hetkellä Goering alkoi kiinnittää yhä enemmän huomiota henkilökohtaiseen elämäänsä. Hän rakensi uudelleen ylellisen Karinhallen palatsin Schorfheiden kaupungissa , keräsi valtavan taidekokoelman ryöstessään miehitettyjen maiden museoita. Vuonna 1942 Albert Speerin nimityksen jälkeen valtakunnan ase- ja sotatarvikeministeriksi Göringin vaikutus sotatalouteen nelivuotissuunnitelman komissaarina alkoi myös vähitellen hiipua.

Huolimatta näennäisestä irtautumisesta Goering ymmärsi täydellisesti, mitä oli tapahtumassa. Vuoden 1942 lopussa Hitlerin päämajassa hän sanoi Speerille: "Iloitsemme edelleen, jos Saksa säilyttää rajansa tämän sodan jälkeen vuoteen 1933 asti" [14] .

Vuoden 1942 lopulla Göring vannoi Hitlerille varmistavansa Stalingradin lähellä ympäröimän kenraali Pauluksen 6. armeijan keskeytymättömän toimituksen kaikella tarpeellisella, mikä oli ilmeisen mahdotonta (tammikuussa 1943 Paulus antautui). Sen jälkeen Göring menetti lopulta Hitlerin luottamuksen, mitä lisäksi helpotti Martin Bormannin käynnistämä monimutkainen juonittelu Goeringia vastaan [15] .

Break with Hitler

Hitler julisti julkisesti Göringin syylliseksi maan ilmapuolustuksen järjestämättä jättämiseen . 23. huhtikuuta 1945 Goering 29. kesäkuuta 1941 annetun lain perusteella, kuultuaan Hans Lammersia , Philipp Bowleria ja muita, puhui Hitlerille radiossa.[ selventää ] , pyytäen hänen suostumustaan hyväksyä hänet - Göring - ottamaan vastaan hallituksen päämiehen tehtäviä. Göring ilmoitti, että jos hän ei saa vastausta kello 22 mennessä, hän pitää sitä sopimuksena. Samana päivänä Göring sai Hitleriltä käskyn, joka kielsi häntä tekemästä aloitetta, samaan aikaan Martin Bormannin käskystä SS -osasto pidätti Göringin syytettynä maanpetoksesta [15] . Kaksi päivää myöhemmin kenttämarsalkka Robert Ritter von Greim korvasi Goeringin Luftwaffen ylipäällikkönä, ja hän riisui riveistään ja palkinnoistaan. Poliittisessa testamentissaan Hitler karkotti Göringin NSDAP:sta 29. huhtikuuta ja nimesi sen sijaan virallisesti suuramiraali Karl Dönitzin seuraajakseen . 29. huhtikuuta Göring siirrettiin linnaan lähellä Berchtesgadenia . Toukokuun 5. päivänä SS-osasto luovutti hänen suojansa Luftwaffen yksiköille, ja Göring vapautettiin välittömästi. Amerikkalaiset joukot pidättivät Göringin 8. toukokuuta Berchtesgadenissa.

Nürnbergin oikeudenkäynnit ja itsemurha

Antautui vapaaehtoisesti Yhdysvaltain armeijalle perheensä kanssa . Pääasiallisena sotarikollisena hänet tuotiin Nürnbergin kansainvälisen sotilastuomioistuimen oikeuteen , jossa hän oli tärkein syytetty. Tuomittiin kuolemaan hirttämällä . Viimeisessä puheessaan (31. elokuuta 1946) hän ei tunnustanut tuomioistuimen päätöstä: ”Voittaja on aina tuomari ja häviäjä on tuomittu. En tunnusta tämän tuomion päätöstä... Olen iloinen, että minut tuomittiin kuolemaan... sillä vankilassa olevista ei koskaan tehdä marttyyreja. Tuomioistuimen valvontalautakunta hylkäsi hänen hakemuksensa kuolemanrangaistuksen korvaamisesta hirttämällä ampumaryhmällä. 2 tuntia ennen tuomion täytäntöönpanoa hän teki itsemurhan sellissään.

Ei ole varmuudella tiedossa, kuka antoi Göringille myrkkyä vankilassa, tosiasiat ovat seuraavat: teloitus oli määrä 16. lokakuuta kello 02:00 , päivämäärä pidettiin tiukassa luottamuksessa sekä tuomittujen että lehdistön taholta. Lokakuun 15. päivänä kello 21.30 Goeringin hoitava lääkäri, tohtori Pflucker, luutnantti McLindenin seurassa, astui Goeringin selliin. Kuten useimmat vanginvartijat, McLinden ei puhunut saksaa eikä ymmärtänyt, mitä lääkäri sanoi Göringille. Luutnantti katsoi, kun lääkäri ojensi Göringille pillerin ( unilääke ), jonka hän otti heidän läsnäollessaan. Pflucker ja McLinden olivat viimeiset vierailijat solussa 5, jotka näkivät hänen vanginsa elossa.

Armeijan tutkimuksessa viimeinen Goeringia vartioinut henkilö, sotamies Johnson, todisti: ”Kello oli tasan 22. 44 min, kun katsoin kelloa sillä hetkellä. Noin 2-3 minuutin kuluttua hän (Goering) näytti olevan tunnoton ja tukahdutettu huokaus karkasi hänen huuliltaan .

Kun päivystävä upseeri ja vankilan lääkäri saapuivat, Goering oli jo kuollut. Suusta löytyi lasinsiruja. Sotilaslääkärit totesivat syanidimyrkytyksen .

Kaikki natsijohtajat ja ministerit sodan viimeisinä päivinä kantoivat tavallisia lasiampulleja kaliumsyanidia, joita Hitler jakoi jopa sihteerilleen ja pikakirjoittajilleen .

Vankilalohkon komentaja eversti Andrews oli päättäväinen - missään tapauksessa hänen vartioimansa vangittujen sotarikollisten ei pitäisi kuolla ennen oikeudenkäyntiä. Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä kiristettiin erityisesti Robert Leyn itsemurhan jälkeen . Mutta Goering oli niin varma, ettei hänen myrkkyään löytyisi, että 4 päivää ennen väitettyä kuolemaansa hän kirjoitti kirjeen eversti Andrewsille selityksillä. Se oli yksi kolmesta kirjekuoresta, jotka löytyivät hänen sängystään hänen kuolemansa jälkeen. Ensimmäinen kirje sisälsi pitkän vetoomuksen Saksan kansalle toimintansa oikeuttamiseksi ja liittoutuneiden syytösten kieltämiseksi. Toinen oli lyhyt ja hellästi jäähyväiset hänen vaimolleen ja tyttärelleen.

Amerikkalaiset ottivat pois Göringin puheen saksalaisille, eikä sitä ole julkaistu sen jälkeen. Hänen vaimolleen Emmalle annettiin jäähyväiset. Kolmas kirje oli:

Nürnberg, 11. lokakuuta 1946

KOMMENTANTTI

Minulla oli aina myrkkykapseli mukanani siitä hetkestä lähtien, kun minut otettiin kiinni. Kun minut tuotiin Mondorfiin, minulla oli kolme kapselia. Ensimmäisen jätin vaatteisiin, jotta se löytyisi etsinnässä. Toisen laitoin ripustimen alle, kun riisuin, ja otin sen pois, kun pukeuduin. Tein tämän sekä Mondorfissa että täällä sellissä niin onnistuneesti, että toistuvista ja perusteellisista etsinnöistä huolimatta sitä ei löytynyt. Oikeusistuntojen aikana piilotin sen saappaisiini. Kolmas kapseli on edelleen salkussani, piilotettuna pyöreään ihovoidepurkkiin. … Et voi syyttää minua etsiviä, koska kapselin löytäminen oli lähes mahdotonta. Niin vain kävi.
Hermann Göring

PS Tohtori Gilbert (huom: vankilan psykologi) ilmoitti minulle, että valvontalautakunta kieltäytyi vaihtamasta teloitustapaa ampumiseen [17]

Tämä versio on erittäin kyseenalainen useimmille nykyaikaisille tutkijoille, koska he uskovat, että Goering ei voinut johtaa vanginvartijoita nenästä 11 kuukauteen. "Kolmas" kapseli takavarikoitiin kuitenkin hänen matkalaukustaan, ja luutnantti Jack Willis (vankien henkilökohtaisten tavaroiden varaston päällikkö) joutui epäilyksen kohteeksi, varsinkin kun hänestä löydettiin Göringin henkilökohtaisia kultaesineitä, joita voitiin pitää "maksuna" [ 18 ][19] (downlink) .

Huolimatta vankilalohkon komentajan eversti Andrewsin ennennäkemättömistä toimenpiteistä, natsivankien valvonta Nürnbergin vankilassa ei ollut niin ehdotonta kuin hän luuli. Albert Speer sanoi monta vuotta myöhemmin: ”Minulla oli myrkkyä sisältävä tuubi sisällä koko sen ajan, kun olin Nürnbergissä. Ja sitten vein hänet mukaani Spandaun vankilaan . Kenenkään ei koskaan tullut mieleen tutkia sitä” [16] [20] .

Amerikkalaisten sotilastukinnan tulosten mukaan Goeringin ehdotettiin piilottaneen myrkkyä wc-istuimen reunan alle.

Melkein heti Goeringin itsemurhan jälkeen ilmestyi uusi versio. Neuvostoliiton pääsyyttäjän avustaja M.Yu.Raginsky kirjoitti muistelmissaan: "Jonkin aikaa myöhemmin itävaltalainen toimittaja Bleibtrey teki sensaatiomaisen raportin, että hän oli onnistunut pääsemään saliin ennen kokouksen alkua ja kiinnitä telakkaan ampulli, jossa oli myrkkyä sisältävä purukumi, jolla Goering myrkytti itsensä myöhemmin. Toimittaja ansaitsi paljon tästä sensaatiosta, mutta se oli primitiivinen valhe: oli täysin mahdotonta päästä saliin ennen oikeuden istunnon alkua, varsinkin sellaiselle henkilölle, joka ei kuulunut tuomioistuimen kokoonpanoon tai laitteistoon. pääsyyttäjistä, joilla oli erityislupia .

Tätä versiota ei edes harkittu vakavasti, koska oikeudenkäynnin aikana oikeussali oli todellakin tiukasti vartioitu laitos.

Seuraavasta myrkyn siirrosta ilmestyneestä versiosta sama kirjoittaja kirjoittaa edelleen: ” Vankilasta vapautunut SS Obergrupenführer Bach-Zelewski yritti ottaa toimittajalta ”laakerit”. Tapattuaan Goeringin vankilan käytävällä, hänen väitetään onnistuneen ohittamaan wc-saippuapalan, johon oli piilotettu kaliumsyanidia sisältävä ampulli. Bach-Zelewski kertoi kuitenkin myös valheen. Eikä ilman tiettyä tarkoitusta. Nürnbergin oikeudenkäynneissä SS Obergruppenführer antoi erittäin tärkeän todistuksen ... ... Syytetyt julistivat hänet petturiksi, joten Bach-Zelewski keksi legendan kuntouttaakseen itsensä takautuvasti Hitlerin seuraajien silmissä jossain määrin. [21] .

M. Yu. Raginsky itse uskoo, että myrkky siirrettiin Göringille amerikkalaisen turvapäällikön kautta huomattavaa lahjusta vastaan. Ja sen luovutti hänen vaimonsa Goering, joka tuli miehensä luo muutama päivä ennen määrättyä tuomion täytäntöönpanopäivää.

Vuonna 2005 ilmestyi toinen uusi versio, jonka mukaan hänen entinen henkivartijansa Herbert Stivers siirsi myrkyn Goeringille. Tämän hän myönsi vähän ennen kuolemaansa toimittajille. Hän uskoo, että Goeringin postuumikirje Andrewsille on Göringin jalo ele epäilyksen poistamiseksi hänestä [22] [23] [24] .

Ei ollut mahdollista määrittää tarkasti, missä olosuhteissa Goering sai myrkyn. Edellä mainittujen lisäksi hänellä oli tähän enemmän kuin tarpeeksi mahdollisuuksia, koska Göring kommunikoi päivittäin monien lakimiesten kanssa, he ojensivat hänelle erilaisia papereita ja saattoivat luovuttaa myös ampullin kaliumsyanidia.

Ruumis polttohaudattiin salassa Münchenissä muiden tuomioistuimen päätöksellä tuomittujen kanssa. Vuonna 2006 britit lavastivat elokuvan Nürnberg: Goering's Last Stand .

Sotilasarvot

jalkaväen kenraali	Maapoliisin kenraali	lentokenraali	lentokenraali eversti

30. elokuuta 1933 (virkailija 1. lokakuuta 1931 alkaen, kunnianimi)	14. syyskuuta 1933	21. toukokuuta 1935 (työskentely 1. maaliskuuta 1935 alkaen)	20. huhtikuuta 1936 (työskentely 1. huhtikuuta 1936 alkaen)
Lentomarsalkkakenraali	Saksan valtakunnan marsalkka

4. helmikuuta 1938	19. heinäkuuta 1940

Gruppenfuehrer SA (18. joulukuuta 1931)
Obergruppenführer SA ja SS (1. tammikuuta 1933)
Reichsleiter NSDAP (2. kesäkuuta 1933)

Palkinnot

Rautaristi (1914) 2. luokka (15. syyskuuta 1914) ( Preussin kuningaskunta )
Rautaristi (1914) 1. luokka (22. maaliskuuta 1915)
Hohenzollernin talon kuninkaallinen ritariristi miekoineen (20. lokakuuta 1917) ( Preussin kuningaskunta )
Karl Friedrich Ritariristin sotilaallinen ansiomerkki ( Badenin suurherttuakunta )
Tilaus " Pour le Mérite " (2. kesäkuuta 1918) ( Preussin kuningaskunta )
Zähringenin leijonan ritariristin 2. luokan ritarikunta miekoineen ( Badenin suurherttuakunta )
Sotilaslentäjän kunniamerkki ( Preussin kuningaskunta )
Rintalevy "For Wound" (1918) musta ( German Empire )
Mitali "9.11.1923 muistoksi" (1934)
Ensimmäisen maailmansodan kunniaristi 1914/1918 (1934)
Danzigin ristin 2. ja 1. luokka (1939)
Solki rautaristille (1939) 2. luokka ja 1. luokka (molemmat palkinnot 30. syyskuuta 1939)
Rautaristin Ritariristi (30. syyskuuta 1939)
Rautaristin suurristi (19. elokuuta 1940)
NSDAP:n kultainen puoluemerkki
Pyhän Mauritiuksen ja Lasaruksen suurristin ritarikunta (1938) ( Italian kuningaskunta )
Keisarillinen Yarm and Arrows Grand Crossin ritarikunta (1939) ( Espanjan osavaltio )
Miekan suurkomentajan ristin ritarikunta (1939) ( Ruotsin kuningaskunta )
Karageorgen suuren ristin tähden ritarikunta (1939) ( Jugoslavian kuningaskunta )
Mikael rohkean ritarikunta, 1., 2., 3. luokka (1941) ( Romanian kuningaskunta )
Nousevan auringon ritarikunta , 1. luokka (1943) ( Japanin valtakunta )
Italian kruunun suurristi (1940) ( Italian kuningaskunta )
Pyhän ilmestyksen korkein ritarikunta (1940) ( Italian kuningaskunta )
Suomen Valkoisen Ruusun komentajanristin ritarikunta ( Suomi )
Pyhän Apostolien Kyriloksen ja Metodiuksen suurristin ritarikunta ( Bulgarin kuningaskunta )
Unkarin kuninkaallinen Pyhän Tapanin suurristin ritarikunta ( Unkarin kuningaskunta )

Hermann Göringin kuva elokuvissa

"The Great Dictator " (1940, USA ), ohjaaja Charles Chaplin , Marsalkka Herringin roolissa (selkeä viittaus Hermann Göringiin) - Billy Gilbert
" Stalingradin taistelu " (1949, Neuvostoliitto ), ohjaaja Vladimir Petrov , roolissa Hermann Göring - Mihail Garkavi
" The Fall of Berlin " (1949, Neuvostoliitto), ohjaaja Mikhail Chiaureli , Göringin roolissa - Jan Werich
" Ernst Thalmann - luokkansa johtaja " (1955, Itä-Saksa ), ohjaaja Kurt Metzig , Goeringin roolissa - Kurt Wötzel
" Vapautus " ( viiden elokuvan eepos , 1967-1971, Neuvostoliitto), Göringin roolissa - Kurt Wötzel
" Sveik toisessa maailmansodassa " (telenäytelmä, 1969 , Neuvostoliitto), ohjaajat Mark Zakharov , Alina Kazmina, Göringin roolissa - Oleg Solyus
" Seitsemäntoista kevään hetkeä " (TV-elokuva, 1973, Neuvostoliitto), ohjaaja Tatyana Lioznova , Goeringina - Wilhelm Burmeier (DDR)
"Fantasy Island" (TV-sarja, 1979, USA ), roolissa Goering - Gene Scherer
" Forest King " (tunnetaan myös nimellä "Ogre") / "Der Unhold" ( 1996 , Saksa ), ohjaaja Volker Schlöndorff , roolissa Goering - Volker Spengler
" Nürnberg " / "Nürnberg" (minisarja, 2000, Kanada, USA), ohjaaja Yves Simoneau , roolissa Goering - Brian Cox .
" Hitler: The Rise of the Devil " / "Hitler: The Rise of Evil" ( 2003 , Kanada , USA ), ohjaaja Christian Dugey , roolissa Goering - Chris Larkin .
" Bunker " ( 2004 , Saksa ) , ohjaaja Oliver Hirschbiegel , roolissa Goering - Matthias Gnedinger .
" Vastapeli " ( 2011 , Venäjä ) , ohjaaja Elena Nikolaeva , roolissa Goering - Victor Saraikin .
Rakas ystävä Hitler (Intia, 2011). Göringiä esittää Sunil Dutt.
"Dangerous Five" (TV-sarja, 2011 - 2015 , Australia ), ohjaaja Dario Russo, Eddie Morrison Goeringina
"tiedustelupäällikkö" (Venäjä, 2022). Göringin roolissa - Aleksei Nesterov.

Muistiinpanot

Lähteet

↑ 1 2 3 Lilla J. , Schulz M. D. A. Statisten in Uniform (saksa) : Die Mitglieder des Reichstags 1933–1945. Ein biographicische Handbuch. Unter Einbeziehung der völkischen und nationalsozialistischen Reichstagsabgeordneten ab Mai 1924 - 1 - Määräaika : Droste Verlag , 2004. - 996 s. — ISBN 3-7700-5254-4
↑ https://www.hsozkult.de/publicationreview/id/reb-20851
↑ Saksan ääntäminen - Hermann Wilhelm Göring . Muodollisesti transkriptiosäännöt edellyttävät, että sukunimi Göring on käännettävä nimellä Göring, mutta tällaista kirjoitusasua ei käytetty edes ё-kirjaimen pakollisen käytön aikana Neuvostoliiton lehdistössä (1942-1953). Katso olosuhteet, jotka liittyvät kirjaimeen "ё"
↑ Vishlev, 2006 .
↑ Marlis Steiner Suuramiraali Doenitzin hallinto. Saksan antautuminen - Tsentrpoligraf, 2011. - S. 33
↑ Asetus peruutettiin 23. huhtikuuta 1945 Göringin eron vuoksi
↑ Ben Barkow, Raphael Gross, Michael Lenarz, Hrsg. Novemberpogrom 1938: Die Augenzeugenberichte der Wiener Library. Lontoo; Frankfurt, 2008. S. 482.
↑ Grotov G. Hermann Goering - Valtakunnan marsalkka. - Smolensk ; M. , 1998, 448 s. - ISBN 5-7390-0583-3 ; 5-313-00015-2
↑ Hermann Göring: Aikajana . Haettu 11. tammikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 9. maaliskuuta 2012. (määrätön)
↑ Saksalainen B. A. Preussin johtavat ministerit ja hallitukset 1619-1945. - In: Preussia // Neuvostoliiton historiallinen tietosanakirja. - M . : Neuvostoliiton tietosanakirja, 1968. - T. 11: Pergamum - Renuven. - Stb. 682.
↑ Kandelakin tehtävä Arkistokopio 3. joulukuuta 2013 Wayback Machinessa // Izvestia
↑ Schießvorschrift für den Reichsbund "Deutsche Jägerschaft" (saksa) . - Berliini: Reichsbund "Deutsche Jägerschaft", 1940. - 65 S.
↑ Zalessky K. A. “Luftwaffe. Kolmannen valtakunnan ilmavoimat. - M., "Yauza", "Eksmo", 2005. ISBN 5-699-13768-8 .
↑ Albert Speer. Muistoja. Luku 17
↑ 1 2 Hitlerin viimeinen ilo . Haettu 4. elokuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 6. elokuuta 2016. (määrätön)
↑ 1 2 Grotov G. Reichsmarschall Goering. — M.: Veche, 2005. — S. 465. — ISBN 5-9533-0577-X
↑ Grotov G. Reichsmarschall Goering. - M.: Veche, 2005. - S. 467. - ISBN 5-9533-0577-X
↑ Standardit ja ihailijat . Haettu 24. kesäkuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 3. joulukuuta 2008. (määrätön)
↑ Haastattelu // Venäjän federaation valtakunnansyyttäjänvirasto
↑ Albert Speer. Spandauer Tagebucher. - (saksa) Gebunden.: "Propyläen- Verlag Ullstein Gmbh" - ISBN 978-3-549-17316-9 = Speer A. Spandau: Salainen päiväkirja. — ISBN 978-5-8159-1015-7
↑ 1 2 Raginsky M. Nürnberg: historian tuomioistuimen edessä - M .: Politizdat, 1986. - S. 77.
↑ Hermann Göringin itsemurhan mysteeri saattoi paljastua // Izvestia. RU
↑ Hermann Göringin kuoleman mysteeri paljastuu Arkistokopio 11. toukokuuta 2009 Wayback Machinessa // Utro.ru
↑ Herbert Lee Stivers: "Tapoin Goeringin" Arkistoitu 11. toukokuuta 2012 Wayback Machinessa // Rodnaya Gazeta

Kirjallisuus

Venäjäksi

Goering , Herman / Vishlev O. V. // Kahdeksanosainen polku - saksalaiset. - M .: Great Russian Encyclopedia, 2006. - S. 680. - ( Great Russian Encyclopedia : [35 osassa] / päätoimittaja Yu. S. Osipov ; 2004-2017, v. 6). — ISBN 5-85270-335-4 .
Gordienko A. N. Toisen maailmansodan komentajat. osa 1, Mn., 1997. ISBN 985-437-268-5
Grotov G. Reichsmarschall Göring. - M .: "Veche", 2005. - ISBN 5-9533-0577-X .
Zalessky K.A. Kolmannen valtakunnan johtajat ja komentajat: Biografinen tietosanakirja. - M . : "Veche", 2000. - S. 108-112. — 576 [16 ill.] s. - ISBN 5-7838-0550-5 .
Zalessky K.A. Kuka oli kuka kolmannessa valtakunnassa: Biografinen tietosanakirja. - M .: AST Publishing House LLC: Astrel Publishing House LLC, 2002. - S. 187-191. — 942 [2] s. - ISBN 5-17-015753-3 (LLC "AST Publishing House"); isbn 5-271-05091-2 (LLC Astrel Publishing House).
Zalessky K.A. NSDAP. Valta kolmannessa valtakunnassa. - M . : Eksmo , 2005. - S. 127-131. — 672 s. — ISBN 5-699-09780-5 .
Göring, Herman / Krylov B. A. // Gaslift - Gogolevo. - M . : Neuvostoliiton tietosanakirja, 1971. - ( Great Soviet Encyclopedia : [30 nidettä] / päätoimittaja A. M. Prokhorov ; 1969-1978, v. 6).
Mitcham S. , Müller J. Kolmannen valtakunnan komentajat. - Smolensk: Rusich, 1995. -480 s. - (Tyrania). -10 000 kappaletta. -ISBN 5-88590-287-9.
Raginsky M. Nürnberg: historian tuomioistuimen edessä - M .: Politizdat , 1986.
Chernaya L. B. Brown diktaattorit. M .: Kustantaja "Republic" , 1992
Goering, Herman // Encyclopedia of the Third Reich / Comp. S. Voropaev; Esipuhe, yleinen. toim., valinta. sairas, lisää. A. Egazarova. - M. : Lokid : Mif, 1996. - 587 s.
Goering, Herman // Oxford Illustrated Encyclopedia of World History (vuodesta 1800 nykypäivään)
Goering , Herman // Lubchenkov Yu. N. Toisen maailmansodan sata suurta komentajaa. — M.: Veche, 2006. — 476 s. - (100 Great) ISBN 5-9533-0573-7

muilla kielillä

Block, Maxine; Trow, E. Mary. Nykyinen elämäkerta: Kuka uutisia ja miksi 1941 (englanniksi) . - New York: H. W. Wilson, 1971.
Blood, Philip W. (2001). Holmes, ER, toim. Bandenbekämpfung: Natsien miehitysturvallisuus Itä-Euroopassa ja Neuvosto-Venäjällä 1942–45 (väitöskirja). Cranfieldin yliopisto .
Blood, Philip W. Hitlerin Lebensraumin turvaaminen: Luftwaffe ja Bialowiezan metsä, 1942–1944 // Holocaust and Genocide Studies. - 2010. - 3. elokuuta ( nide 24 , nro 2 ). - s. 247-272 . - doi : 10.1093/hgs/dcq024 .
Botting, DouglasValtakunnan raunioissa: Saksa 1945–1949 (englanniksi) . Lontoo: Methuen Publishing, 2006. - ISBN 978-0-413-77511-5 .
Bullock, AlanHitler: Tutkimus tyranniasta. - New York: Konecky & Konecky, 1999. - ISBN 978-1-56852-036-0 .
Taiteen alkuperää ja väitteitä koskevat tiedot ja tutkimus . Kansallinen arkisto- ja asiakirjahallinto (15. elokuuta 2016). Haettu: 16. heinäkuuta 2017. (määrätön)
Bungay, StephenVaarallisin vihollinen: Britannian taistelun historia (englanniksi) . — Lontoo: Aurum Press, 2000. - ISBN 978-1-85410-721-3 .
Burke, William Hastings Albert Göring, Hermannin natsivastainen veli . The Guardian . Guardian News and Media (20. helmikuuta 2010). Haettu: 4.5.2014. (määrätön)
Darnstadt, Thomas . Ein Glücksfall der Geschichte , Der Spiegel (4. huhtikuuta 2005). Haettu 13.9.2016.
Richard J Evans . Kolmannen valtakunnan tulo. - New York: Penguin, 2003. - ISBN 978-0-14-303469-8 .
Evans, Richard J. Kolmas valtakunta vallassa . - New York: Penguin, 2005. - ISBN 978-0-14-303790-3 .

Linkit

Taiteen alkuperää ja väitteitä koskevat tiedot ja tutkimus . Kansallinen arkisto- ja asiakirjahallinto (15. elokuuta 2016). Haettu: 16. heinäkuuta 2017. (määrätön)
Burke, William Hastings Albert Göring, Hermannin natsivastainen veli . The Guardian . Guardian News and Media (20. helmikuuta 2010). Haettu: 4.5.2014. (määrätön)
Darnstadt, Thomas . Ein Glücksfall der Geschichte , Der Spiegel (4. huhtikuuta 2005). Haettu 13.9.2016.
Hermann Göring. Nürnbergin tuomioistuimen tuomio.

Valokuva, video ja ääni

TCDb

Temaattiset sivustot

Sanakirjat ja tietosanakirjat

Sukututkimus ja nekropolis

Bibliografisissa luetteloissa

Natsi-Saksan kenttämarsalkat
Reichsmarschall ( saksa: Reichsmarschall )	Hermann Göring
General Field Marshals ( saksa: Generalfeldmarschall )	Werner von Blomberg Fedor von Bock Walther von Brauchitsch Erwin von Witzleben Wilhelm Keitel Gunther von Kluge Wilhelm von Leeb Wilhelm Lista Walther von Reichenau Gerd von Rundstedt Erwin Rommel Georg von Küchler Erich von Manstein Friedrich Paulus Ernst Bush Maximilian von Weichs Ewald von Kleist Walter malli Ferdinand Schörner Kunniamarsalkka: Eduard von Böhm-Ermoli Itävalta-Unkarin kenttämarsalkka
Luftwaffen kenttämarsalkat ( saksa : Generalfeldmarschall der Flieger )	Albert Kesselring Erhard Milch Hugo Sperrle Wolfram von Richthofen Robert von Greim
Suuramiraalit ( saksa: Großadmiral )	Erich Raeder Karl Dönitz

Nürnbergin oikeudenkäynnin vastaajat
Kuolemanrangaistus	Martin Bormann (poissaolevana*) Hermann Goering (tehnyt itsemurhan) Fritz Sauckel Arthur Seyss-Inquart Alfred Jodl Ernst Kaltenbrunner Wilhelm Keitel Joachim von Ribbentrop Alfred Rosenberg Hans Frank Wilhelm Frick Julius Streicher
Elinkautinen	Rudolf Hess Erich Raeder Walter Funk
20 vuotta vankeutta	Baldur von Schirach Albert Speer
15 vuotta vankeutta	Constantin von Neurath
10 vuotta vankeutta	Karl Dönitz
oikeutettu	Franz von Papen Hans Fritsche Hjalmar Shacht
Lisätty syytettyjen luetteloon, mutta ei tullut oikeuteen	Martin Bormann (kadonnut*) Gustav Krupp (terveydellisistä syistä) Robert Ley (tehnyt itsemurhan)
* Hän teki itsemurhan 2. toukokuuta 1945, jäänteet löydettiin vasta vuonna 1972 (oikeudenkäynnin aikana hänet pidettiin kadonneena)

Saksan valtakunnan pilottiässät
Yli 50	Manfred von Richthofen ( 80 ) Ernst Udet (62) Erich Lowenhardt (54)
40-49	Werner Voss (48) Joseph Jacobs (48) Fritz Rumey (45) Rudolf Berthold (44) Bruno Loerzer (44) Paul Bäumer (43) Oswald Boelcke (40) Franz Buechner (40) Lothar von Richthofen (40)
30-39	Heinrich Gontermann (39) Karl Menkhoff (39) Carl Bolle (36) Julius Buckler (36) Max von Müller (36) Gustav Dörr (35) Otto Könnecke (35) Edyard von Schleich (35) Emil Tui (35) Josef Veltjens (35) Kurt Wolf (33) Heinrich Bongarz (33) Heinrich Kroll (33) Herman Frommhertz (32) Theodor Oosterkamp (32) Paul Billik (31) Gotthard Sachsenberg (31) Josef Mai (30) Karl Degelov (30) Carl Emil Schaefer (30) Carl Allmenröder (30) Ulrich Neckel (30)
20-29	Harald Auffart (29) Walter von Bülow-Botkamp (28) Walter Blume (28) Robert von Grime (28) Arthur Laumann (28) Friedrich von Roth (28) Fritz Otto Bernert (27) Kurt Wüstoff (27) Carl Tom (27) Adolf von Tuczek (27) Otto Fruner (27) Hans Kirschstein (27) Oskar von Bönig (26) Max Noether (26) Eduard Ritter von Dostler (26) Fritz Putter (25) Olivier von Beaulieu-Marconnet (25) Georg von Hantelmann (25) Erwin Boehme (24) Georg Meyer (24) Herman Becker (23) Hans Klein (22) Karl Schlegel (22) Josef Leonard Maris White (22) Hermann Göring (22) Hans von Adam (21) Friedrich Altemeyer (21) Friedrich Friedrichs (21) Fritz Hoehn (21) Friedrich Noltenius (21) Walter Goetsch (20) Oskar Heinrich (20) Otto Kissenbert (20) Wilhelm Reinhard (20) Otto Schmidt (20) Rudolf von Eschwege (20) Hans Bethge (20) Wilhelm Frankl (20)