|
1 (C21=A50)
Nû alrêst lebe ich mir werde,
sît mîn sündic ouge siht
daz here lant und ouch die erde,
der man sô vil êren giht.
ez ist geschehen, des ich ie bat,
ich bin komen an die stat,
dâ got menischlîchen trat.
2 (C22=A51)
Schoeniu lant, rîch unde hêre,
swaz ich der noch hân gesehen,
sô bist dûz ir aller êre.
waz ist wunders hie geschehen!
daz ein magt ein kint gebar,
hêre über aller engel schar,
was daz niht ein wunder gar?
3 (C23=A52)
Hie liez er sich reine toufen,
daz der mensche reine sî.
dô liez er sich hie verkoufen,
daz wir eigen wurden frî.
anders waeren wir verlorn.
wol dir, sper, kriuz unde dorn!
ohjaaja, heiden! daz ist dir zorn!
4 (C24)
Dô er sich wolte übr uns erbarmen,
hie leit er den grimmen tôt,
er vil rîche übr uns vil armen,
daz wir komen ûz der nôt.
daz in dô des niht verdrôz,
dâst ein wunder alze grôz,
aller wunder übergnoz.
5 (C25=A53)
Hinnen vuor der sun ze helle,
von dem grabe da'r inne lac.
des was ie der vater geselle
und der geist, den nieman mac
sunder scheiden, êst al ein,
sleht und ebener danne ein zein,
als er Abrahâme erschein.
6 (C26=A54)
Do er den tiefel dô geschande
daz nie keizer baz gestreit,
dô vuor er her wider ze lande.
dô huob sich der juden leit:
daz er, hêrre, ir huote brach
und daz man in sît lebendig sach,
den ir hant sluog unde stach.
6.1
Dar nâch oli er in dem
lande vierzic tage: dô vuor er dar,
dannen in sîn vater sande.
sînen geist, der uns bewar,
den sant er hin wider ze hant.
heilig ist daz selbe lant:
pojan nimi, der ist vor got erkant.
7 (C27=A55)
In diz lant hât er gesprochen
einen angeslîchen tac,
dâ diu witwe wirt gerochen
und der weise klagen mac
und der arme den gewalt,
der dâ wirt mit ime gestalt.
wol im dort, der hie vergalt!
8 (C28)
Unser lantraehtere tihten
fristet dâ niemannes klage,
wan er wil zestunden rihten.
sô ez ist an dem lesten tage:
und swer deheine schult hie lât
unverebent, wie der stât
dort, dâ er pfant noch bürgen hât!
8.1
Ir enlât iuch niht verdriezen,
dâz ich noch gesprochen hân.
sô wil ich die rede entsliezen
kurzwîlen und iuch wizzen lân,
swaz got wunders noch ie
mit dem menschen erwege
daz huob sich und endet hie.
9 (C29=A56)
Kristen, juden und die heiden
jehent, daz diz ir erbe sî.
got müez ez ze rehte scheiden
durch die sîne namen drî.
al diu welt, diu strîtet her:
wir sîn an der rehten ger.
reht ist, daz er uns gewer.
Mê dann hundert tûsent wunder
hie in disem lande sint,
dâ von ich niht mê besunder
kan gesagen als ein kint,
wan ein teil von unser ê.
swem des niht genuoge, der gê
zúo den juden, die sagent im mê.
Vrowe min, durch iuwer güete
nu vernemet mine clage,
daz ir durch iuwer hochgemüete
nicht erzuernet, waz ich sage.
Vil lihte daz ein tumber man
misseredet, als er wol kann.
daran solt ir iuch nicht keren an.
|
1
Ensinnäkin olen elossa itselleni,
koska syntinen silmäni näkee
jaloa maata ja myös sitä maata
, jolle on annettu niin paljon kunniaa.
Se on tapahtunut, mitä olen aina rukoillut:
olen tullut paikkaan,
jossa Jumala vaelsi ihmisen muodossa.
2
Sellaiset kauniit maat, rikkaat ja jalot,
kuten olen nähnyt muualla,
olette niiden kaikkien kunnia,
mitä ihmeitä täällä onkaan tapahtunut!
Se, että piika synnytti lapsen,
koko enkelijoukon herra,
eikö tämä ollut täydellinen ihme?
3
Tässä hän, joka oli puhdas, kastettiin,
jotta ihminen olisi puhdas.
Siellä hän antoi itsensä myydä,
jotta me raivot olisimme vapaita;
muuten olisimme hukassa.
Tervehdys sinulle, keihäs, risti ja piikki!
Voi teitä, pakanat, tämä on teille raivoa!
4
Koska hän halusi sääliä meitä,
kärsi hän täällä synkän kuoleman,
hän, kaikkein rikkain, meille, kaikkein köyhimmille,
jotta pääsisimme pakoon surusta.
Se, ettei hän ollut suuttunut tästä,
tämä on aivan liian suuri ihme,
kaikkien muiden ihmeiden yläpuolella.
5
Sieltä Poika ratsasti helvettiin,
haudasta, jossa hän makasi.
Sillä hän oli Isän ja Hengen ikuinen kumppani
, jota kukaan ei saa
jakaa: He ovat kaikki yhtä,
suorempia ja sileämpiä kuin nuolen varsi,
niin kuin Hän ilmestyi Aabrahamille.
6
Nöyrytettyään siellä paholaisen niin,
ettei kukaan keisari ole koskaan taistellut paremmin,
hän palasi tähän maahan.
Sitten alkoi juutalaisten murhe:
että hän, Herra, erosi heidän vangituksestaan
ja että hänet nähtiin myöhemmin elävänä,
jota heidän kätensä oli lyönyt ja lävistänyt.
6 :1
Tämän jälkeen hän viipyi maassa
neljäkymmentä päivää ja lähti sitten sieltä
, minne hänen Isänsä lähetti hänet.
Hänen Henkensä, joka voi pelastaa meidät,
hän lähetti takaisin pian.
Tämä sama maa on pyhä:
sen nimi tunnetaan Jumalan edessä.
7
Tässä maassa hän on ilmoittanut
kauhistuttavan päivän
, jolloin leski kostetaan,
ja orpo voi valittaa,
samoin köyhä mies hänelle tehdystä väkivallasta
.
Terveisiä hänelle, joka on täällä pyytänyt!
8
8. [Ei], kuten maatuomareillamme on tapana,
kenenkään valitus ei viivy,
sillä hän tekee tuomion tunnin sisällä,
niin se tulee olemaan viimeisenä päivänä.
Joka täällä jättää velan
maksamatta, kuinka hän seisoo
siellä, missä hänellä ei ole panttia eikä takaustajaa.
8.1
Älkää antako teitä ärsyttää,
että olen puhunut enemmän.
Selitän sanani
lyhyesti ja kerron teille,
mitä ihmeitä Jumalalla on edelleen
mielessään ihmiskunnan kanssa;
se alkoi tästä ja päättyy tähän.
9
Kristityt, juutalaiset ja pakanat
sanovat kaikki, että tämä on heidän omaisuutensa.
Jumalan on päätettävä tämä oikeudenmukaisesti,
kolmella nimellään.
Koko maailma sotii täällä;
tavoittelemme oikeudenmukaista vaatimusta,
joten se on vain, että Hän myöntää sen.
Tässä maassa on
yli satatuhatta ihmettä ,
joista en voi
sanoa enempää kuin lapsi,
vain osa uskostamme.
Kenelle tämä ei riitä, menköön
juutalaisten luo, jotka kertovat hänelle lisää.
Rouva, teidän hyvyyteenne,
kuule nyt valitukseni,
ettei se,
mitä sanon, suututtaisi sinua korkeamielisyytesi vuoksi.
Hyvin helposti tyhmä ihminen
puhuu väärin, kuten hän saattaa hyvinkin tehdä;
Älä anna tämän häiritä sinua.
|
1
Elämän todellinen arvo vihdoin alkaa,
nyt minun syntiset silmäni näkevät
pyhää maata, maata, joka voittaa kunnian
moninkertaisesti.
Olen voittanut elinikäisen rukoukseni:
olen maassa, jossa
Jumala ihmisen muodossa menestyi.
2
Maat, suurimmat, kauneimmat, kauniimmat,
monet sellaiset silmäni ovat nähneet;
Anna heille kaikki se kruunu, jota sinä kannat.
Ajattele mitä ihmeitä täällä on ollut!
Neitosta syntyi vauva,
enkeli isännöi kuningasta;
Eikö se ollutkin ihmeellinen asia?
3
Täällä hänet kastettiin vedellä,
jotta ihmiset olisivat puhtaita kuin hän.
Täällä Hän antoi heidän myydä itsensä myöhemmin,
jotta me kiihottimet olisimme niin vapaita.
Olimme eksyksissä, tiedän.
Keihäs, risti, piikki, ylistystäsi se on!
Pakanat, voi! olet raivoissasi tästä.
5
Alas helvettiin Poika laskeutui
haudasta, jossa hän makasi.
Häntä Isä
ja Henki yhä seurasivat, jota kukaan ei saa
erottaa; kolme on yksi:
Varsi niin sileä ja suora, ettei ole yhtään,
Aabrahamille se näytettiin.
6
Kun Hän tukahdutti paholaisen ja lopetti
Sellaisen taistelun, jollaista kuningas ei taistellut,
Hän nousi tänne maan päälle.
Surua se toi juutalaisille;
Heidän vartijansa kautta
Hän nähtiin jälleen
elävänä, jonka heidän kätensä olivat lävistäneet ja tappaneet.
7
Tässä on kauhistuttavan kutsun päivä, jonka
Hän määräsi tälle maalle.
Orpojen ja leskien vääryydet
korjataan Hänen kätensä kautta.
Sitten köyhä voi julistaa
kaiken väkivallan, jota hänen on kannettava.
Katumus täällä tuo siunauksen sinne!
9
Kristityt, juutalaiset ja pakanat väittävät, että
he perivät tämän maan .
Jumala tuomitkoon sen, missä ansiot
ovat, Hänen kolminkertaisessa nimessään!
Koko maailma pyrkii tähän, näemme;
Silti pidämme oikeutettua vetoomusta:
Jumala antaa sen oikeutetusti.
|