Dzyub, Ivan Petrovitš

Ivan Petrovitš Dzyub (s . 16. maaliskuuta 1934 , Soposhynin kylä , nykyään Zhovkovsky-yhteisö Lvivin alueella ) on Neuvostoliiton teoreettinen fyysikko, kääntäjä, diplomaatti. Fysikaalisten ja matemaattisten tieteiden tohtori (1978). Ukrainan kansallisen kirjailijaliiton jäsen .

Tieteellinen ura ja muu virallinen toiminta

Valmistunut Lvovin yliopiston fysiikan tiedekunnasta (1956) ja jatko-opinnot Moskovassa. 29. joulukuuta 1962 hän puolusti väitöskirjaansa fysiikan ja matemaattisten tieteiden kandidaatiksi aiheesta "Resonanssisäteily, γ-kvanttien absorptio ja sironta kideytimissä". Hän oli tutkijana Ukrainan SSR :n tiedeakatemian fysiikan instituutissa (1960-1966) ja Ukrainan tiedeakatemian teoreettisen fysiikan instituutissa (1966-1992). Tieteellisen tutkimuksen kirjoittaja puolijohdefysiikan ja puolijohdefysiikan alalla. Hänen tieteellisiin kiinnostuksiin kuuluu teoria Mössbauerin vaikutuksesta epäpuhtausytimiin; valon absorptio epäpuhtausatomien ja eksitonien toimesta ; hitaiden neutronien sironta kaasuissa, nesteissä ja epätäydellisissä kiteissä; spinaaltojen tutkiminen ihanteellisissa ja sekamagneettisissa kiteissä; magneettiset solitonit ; korkean lämpötilan suprajohtavuuden magneettinen mekanismi . Hän käyttää laajasti Greenin funktion formalismia työssään .

Aktiivisesta tieteellisestä ja käännöstoiminnasta (katso alla) huolimatta hänen "ei sallittu matkustaa ulkomaille", koska hän allekirjoitti vuonna 1967 NKP:n keskuskomitealle kirjeen, jossa hän protestoi toisinajattelijoiden sortoa vastaan. kaksikymmentä vuotta hän ei voinut osallistua tieteellisiin konferensseihin, joita pidettiin "kapitalistisissa" maissa (mutta matkusti Puolaan ja Tšekkoslovakiaan).

Hän puolusti väitöskirjaansa aiheesta "Epäjärjestyneiden kiteiden dynamiikka ja hitaiden neutronien sironta".

Vuosina 1992-1996 hän oli Ukrainan korkeamman todistuskomission ensimmäinen puheenjohtaja.

Hän työskenteli tieteen ja koulutuksen neuvonantajana Ukrainan Japanin-suurlähetystössä (2001-2003).

Käännöstoiminta

Opiskelijana hän kiinnostui eri kielten oppimisesta alkaen englannista (hän ​​opiskeli saksaa koulussa ). Hän hallitsi itsenäisesti useita romaanisia ja germaanisia kieliä, hindiä , bengalia ja myöhemmin japania . Hän oli kiinnostunut myös urdusta ja arabiasta . Ivan Petrovitš hallitsi kielet äärimmäisen helposti ja jakoi kokemuksensa Smena-nuorten lehden lukijoille vuonna 1965.

Vuonna 1965 hän julkaisi Universe -lehdessä yksityiskohtaisen katsauksen Giovanni Boccaccion Dekameronin käännöksestä, jonka teki Nikolai Lukash . Tätä arvostelua varten analysoin alkuperäistä yksityiskohtaisesti käännökseen verrattuna. Katsauksen julkaisemista edelsi Ivan Dziubin puhe Lukashin käännöksen keskustelussa Ukrainan kirjailijaliitossa.

Hän teki debyyttinsä kirjallisuuden kääntämisessä kuubalaisen kirjailijan Flora Basulton tarinoilla "Tyttö kolmen lipun alla" (1965, kustantamo "Rainbow") ja italialaisen kirjailijan Gianni Rodarin "Anna Saponia elää!" (Jälkimmäinen julkaistiin Anatoli Perepadin avulla lastenlehdessä Pioneer, 1966, nro 11, 12; 1967, nro 1). Myöhemmin hän käänsi italiasta satua "Joulupuiden planeetta" ja Gianni Rodarin syklin "Tales on the Phone" eli Elio Vittorinin teoksia ("Garibaldienne" julkaistiin ensimmäisen kerran "The Universe" -julkaisussa , nro 11. 1968, ja sen jälkeen painettu yhdessä muiden teosten kanssa "Foreign short story" -sarjan neljännessä numerossa).

Vuonna 1967 hän julkaisi The Universe -lehdessä (nro 8) käännöksen Oe Kenzaburon novellista "The Beast". Se oli yksi ensimmäisistä käännöksistä tulevasta Nobel-palkinnon saajasta Neuvostoliitossa.

Sen jälkeen alkaa pitkä käännöskausi japanista : Akutagawa Ryunosuken tarinat (21. maaliskuuta 1969 "Tangeriinit" kirjassa "Literary Ukraine") , sitten kolme teosta "Universumissa", nro 7 vuodelta 1970 ja erillinen julkaisu sama sarja "Ulkomainen romaani" ja 2000-luvulla - kaksi muuta kokoelmaa Lviv-kustantamo "Pyramid"); Abe Kobon romaanit The Burnt Map (1969), The Box Man (Universe, 1975, nro 6), Woman in the Sands (1988), Alien Face (1988) ja hänen oma novellinsa Ajan kuilu "(" Universe ", 1980, nro 6); Natsume Sosekin romaani "Tottelevainen palvelijakissasi" (1973, sarjassa "Ulkomainen satiiri ja huumori"); kokoelma Kawabat Yasunarin romaaneja ja novelleja Lumen maa (1976; Izun tanssija ja kiitollisuus painettiin valmiiksi julkaisussa The Universe, 1971, nro 8) ja hänen romaanejaan The Buzzing Mountain, The Ancient Capital ja Tanssijat "(2007); lastenkirja (tarinoiden sykli) Saotome Katsumoto "Vala"; Kit Morion romaani "Niren perhe", Fukunaga Takehikon romaani "Kuoleman saari" ("Universumi", 1983, nro 11, 12); kokoelma japanilaisia ​​kansantarinoita (1986); Haruki Murakamin romaanit Chasing the Sheep (2004), Tanssi, tanssi, tanssi (2006), Clockwork Bird Chronicle (2009), 1Q84 (2009) (Nide 1), 1Q84 (2010) (osa 2), 1Q84 (2011) ) (osa 3), Hisaki Matsuuran romaani The Peninsula (2009).

Vuosina 1990-1992 hän opetti japania Kiovan yliopistossa.

1990-luvun jälkipuoliskolla hän harjoitti intensiivisesti talouskirjallisuuden kääntämistä englannista. Hän käänsi viisi monografiaa, erityisesti Leslie A. Palin "Public Policy Analysis" ja M. Blaugin lähes seitsemänsataa sivua "Economics in Retrospect" .

Palkinnot

Ukrainan SSR:n valtionpalkinnon saaja tieteen ja teknologian alalla teoskierroksesta "Uuden tyyppisten elementaaristen viritteiden ennustaminen, havaitseminen ja tutkiminen epäpuhtauksia sisältävissä kiteissä" (1990, yhteistyössä muiden työntekijöiden kanssa Teoreettinen instituutti Fysiikka, Metallifysiikan instituutti, Mataleiden lämpötilojen fysiikan ja tekniikan instituutti ja Yleinen fysiikka).

Palkinnon saaja. Maxim Rylsky (2005) käännöksille Kawabata Yasunarin, Oe Kenzaburon, Abe Kobon, Natsume Sosekin, Akutagawa Ryunosuken, Fukunaga Takehikon, Saotome Katsumoton ja muiden japanilaisista teoksista.

Vuonna 2006 hänelle myönnettiin Nousevan auringon ritarikunta japanilaisen kulttuurin popularisoinnista Ukrainassa.

Lähteet

• O.I. Petrovski. Dzyub Ivan Petrovich // Ukrainan kirjallinen tietosanakirja. Kiev: M. P. Bazhanin mukaan nimetty Ukrainian Radian Encyclopedia, 1990, v. 2, s. 55.
• Ukrainan kirjailijat. Bibliografinen dovidnik. Kiova: ukrainalainen kirjailija, 2006, s. 109.
• Yana Dubinianska . ”Ehkä elämässäni edessäni olen lintu Japanissa…” [Ivan Dziubin haastattelu] // Dzerkalo Tyzhnya, 16.–22. joulukuuta 2006 ( sähköinen versio ).
• B. P. Yatsenko. Dziub Ivan Petrovich // Nykyajan Ukrainan tietosanakirja. Kiev: Ukrainan kansallinen tiedeakatemia, 2007, v. 7, s. 552–553.
• Zhovkivshchynan näki Ivan Dziub, Japanin Uranian Pojan ritarikunnan ritari .
• Ivan Dzyubin haastattelu Arkistoitu 27. tammikuuta 2010 Wayback Machinessa .
• Ivan Dzyub: "Ilman valtion laajaa vaikutusvaltaa kirjallisuutta ei julkaista" Arkistokopio 30. joulukuuta 2015 Wayback Machinessa

Temaattiset sivustot	Koko venäläinen matemaattinen portaali
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Moderni Ukraina
Bibliografisissa luetteloissa	VIAF : 314877615 WorldCat VIAF : 314877615