Fortunatov-de Saussuren laki

Fortunatov-de Saussuren  laki on aksentologinen laki, jonka F. F. Fortunatov (1895) ja F. de Saussure (1896) löysivät itsenäisesti ja joka liittyy protobaltoslaavilaiseen kieleen . Tämän lain mukaan painotus siirtyi ei-akuutista tavusta seuraavaan tavuun, jos sillä oli akuutti intonaatio [1] [2] [3] .

Analysoidessaan Leskinin lain vaikutusta liettuaksi Fortunatov ja de Saussure tulivat siihen tulokseen, että 4 liettualaista paradigmaa voidaan pelkistää kahdeksi (toinen on johdettu ensimmäisestä ja neljäs kolmannesta) [4] [5] .

Liettualaiset aksenttiparadigmat käännöksen esimerkissä I substantiivit výras "mies", rãtas "pyörä", lángas "ikkuna", nãmas "talo" [6] :

Puolalainen kielitieteilijä E. Kurilovich kiisti Fortunatov-de Saussuren lain sillä perusteella, että hänen mielestään painottamattomat tavut eivät voi sisältää sävyeroja. Tämä kanta ei kuitenkaan saanut tukea muilta tutkijoilta. Lisäksi akuutin ja sirkumfleksin vastakkainasettelu ei välttämättä ilmaistu vastakohtana laskevan intonaatiolle, vaan se saattoi muodostua glottalisoitujen tavujen vastakohtana ei-glottalisoituneille [7] .

H. Stang ja hänen jälkeensä F. Kortlandt , R. Derksen, V. G. Sklyarenko ja monet muut nykyajan aksentologit kiistävät Fortunatov-de Saussuren lain toiminnan protoslaaviksi [8] [9] [10] [11] . Samaan aikaan Moskovan aksentologisen koulukunnan edustajat (V. A. Dybo, S. L. Nikolaev) hyväksyvät protoslaavilaisen aksentologian oman vaihtoehtoisen rekonstruktion puitteissa Fortunatov-de Saussuren lain vaikutuksen protoslaaviksi [ 12] .

Muistiinpanot

1. ↑ Collinge NE Indoeurooppalaisen lait. - Amsterdam - Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, 1985. - s. 149.
2. ↑ Derksen R. Slaavilaisen perinnöllisen sanaston etymologinen sanakirja. - Leiden - Boston: Brill, 2008. - S. 9.
3. ↑ Shirokov O. S. Fortunatova – Saussuren laki // Kielellinen tietosanakirja / Päätoimittaja V. N. Yartseva . - M .: Neuvostoliiton tietosanakirja , 1990. - 685 s. — ISBN 5-85270-031-2 .
4. ↑ Dybo V. A. Slaavilainen aksentologia. - M .: Nauka, 1981. - P. 11.
5. ↑ Olander Th. Baltoslaavilainen aksentaalinen liikkuvuus . - Berliini-New York: Mouton de Gruyter, 2009. - S.  110 . - ISBN 978-3-11-020397-4 .
6. ↑ Mathiassen T. Liettuan kielen lyhyt kielioppi. - Columbus: Slavica Publishers, Inc., 1996. - s. 42-43. - ISBN 0-89357-267-5 .
7. ↑ Olander Th. Baltoslaavilainen aksentaalinen liikkuvuus . - Berliini-New York: Mouton de Gruyter, 2009. - S.  110-112 . - ISBN 978-3-11-020397-4 .
8. ↑ Dybo V. A. Vertaileva historiallinen aksentologia, uusi ilme: V. Lefeldtin kirjasta "Johdatus slaavilaisen aksentologian morfologiseen käsitteeseen" // Kielitieteen kysymyksiä. M., 2006. nro 2, s. 6
9. ↑ Kortlandt, F. baltoslaavilainen korostus uudelleen. // Germaanin, indoeurooppalaisen ja indouralilaisen opinnot (Leiden Studies in Indo-European 17), Amsterdam & New York: Rodopi, 2009, s. 345
10. ↑ Derksen R. Johdatus liettualaisen aksentoinnin historiaan // Slaavilaisen ja yleisen kielitieteen tutkimuksia. - 1991. - T. 16 . - s. 56.
11. ↑ Sklyarenko V. G. Slaavilaisen mobiiliaksenttiparadigman historiasta // Kielitieteen kysymyksiä, 1991, nro 6, s. 75
12. ↑ Dybo V. A. Vertaileva historiallinen aksentologia, uusi ilme: V. Lefeldtin kirjasta "Johdatus slaavilaisen aksentologian morfologiseen käsitteeseen" // Kielitieteen kysymyksiä. M., 2006. nro 2, s. 15