Laki yksittäisestä työtoiminnasta

Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi lain numero 6050-X1 "Neuvostoliiton kansalaisten yksittäisestä työtoiminnasta" 19. marraskuuta 1986 [1] ja se tuli voimaan 1. toukokuuta 1987.

Neuvostoliitossa vuonna 1977 hyväksytyn Neuvostoliiton perustuslain 17 §: n mukaan lain mukaan henkilökohtainen työtoiminta oli sallittua käsityön, maatalouden, väestön kuluttajapalvelujen sekä muun toiminnan alalla. perustuu yksinomaan kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä henkilökohtaiseen työhön. Tästä laista säädettiin siis perustuslaissa, mutta sen hyväksyminen viivästyi.

Uudet lait avasivat mahdollisuuden yksityiselle toiminnalle yli 30 tavara- ja palvelutuotannossa. Kansalaisten yksityinen aloite oli aiemmin luokiteltu laittomaksi tai ei-toivotuksi toiminnaksi ja siitä määrättiin usein hallinnollisia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Hyväksytty laki salli yksilöllisen työtoiminnan seuraavilla aloilla:

• käsityöt (erityisesti vaatteiden, kenkien, hattujen, turkisten, vaatteiden ja lyhyttavaratuotteiden valmistus; langat, kudotut materiaalit, neulotut ja brodeeratut tuotteet; huonekalut, muut puusepäntuotteet; matot ja mattotuotteet; keramiikka- ja keramiikkatuotteet; lelut
• kuluttajapalvelut väestölle (erityisesti asuntojen, puutarhatalojen, autotallien ja muiden rakennusten rakentaminen, korjaus, varustelu ja kunnostaminen; henkilöautojen ja muiden ajoneuvojen huolto ja korjaus; metallituotteiden, kodinkoneiden ja -laitteiden korjaus, radio ja televisio varusteet; vaatteiden, kenkien, päähineiden, turkisten, vaatteiden ja lyhyttavarakorjaus; huonekalujen, muiden puusepän ja puutarhatarvikkeiden korjaus; mattojen korjaus; valokuvaus ja muut valokuvaustyöt kansalaisten tilauksesta; kampaamo- ja kosmetiikkapalvelut ei liity lääketieteellisiin tai kirurgisiin toimintoihin; pikakirjoitus, konekirjoitus ja sidonta; henkilöautojen ja muiden ajoneuvojen omistajien kuljetuspalvelut kansalaisille; palvelut yksinäisille vanhuksille, vammaisille ja muille vammaisille kansalaisille; majoituspalvelut turisteille, nähtävyyksille ja muille kansalaisille (majoitus, kuluttajapalvelut jne.) ja muut) ;
• sosiokulttuuriset alat (erityisesti leikkaamisen ja ompelun, neulomisen opettaminen; soittimien soittamisen, koreografian oppiminen; pikakirjoituksen ja konekirjoituksen opettaminen; kurssien johtaminen tutoroinnin muodossa; tekstien kääntäminen vieraista kielistä sekä kielistä Neuvostoliiton kansojen, lääketieteellisen toiminnan harjoittaminen );
• kansantaide- ja käsityöalalla (perinteisten kansantuotteiden valmistus sekä koriste- ja taideteollisuus myytävänä).

Nyt lain mukaan "yksittäistä työvoimaa Neuvostoliitossa käytettiin tavaroiden ja palveluiden sosiaalisten tarpeiden täyttämiseen, kansalaisten työllisyyden lisäämiseen yhteiskunnallisesti hyödylliseen toimintaan ja tarjoamaan heille mahdollisuus saada lisätuloja lain mukaisesti. heidän työnsä kustannukset." Tästä eteenpäin henkilökohtainen työtoiminta oli virallisesti sallittua Neuvostoliiton kansalaisille, mutta vain heidän päätyöstään vapaa-ajallaan ja tiukasti määritellyillä alueilla. Samaan aikaan vuokratyövoiman käyttö oli ehdottomasti kielletty. Yksityisyrittäjien tulovero nousi 65 prosenttiin. Laissa säädettiin tuen myöntämisestä itsenäistä ammatinharjoittajia harjoittaville kansalaisille. Paikallisten kansanedustajien neuvostojen toimeenpanevia komiteoita määrättiin auttamaan työhön tarvittavien raaka-aineiden, materiaalien, työkalujen ja muun omaisuuden hankinnassa.

Lain 3 § salli kaikkien täysi-ikäisten kansalaisten harjoittaa yksilöllistä työtä. Tällaisten oli vapaa-ajallaan osallistuttava yhteiskunnalliseen tuotantoon. Työttömillä kansalaisilla ei ollut oikeutta liittyä osuuskuntiin. Poikkeuksena ovat opiskelijat, eläkeläiset, vammaiset ja kotiäidit.

Ennen itsenäisen ammatinharjoittamisen aloittamista kansalaisten on hankittava rekisteröintitodistus tai ostettava patentti piirin, kaupungin tai kaupunginosan kansanedustajaneuvoston toimeenpanevan komitean talousosastolta.

Yksilöllistä työvoimaa koskevasta laista tuli ensimmäinen virstanpylväs pienten ja keskisuurten yritysten muodostumisen ja kehityksen historiassa maassa. Itse asiassa ensimmäistä kertaa kuuteenkymmeneen vuoteen yritystoiminta laillistettiin Neuvostoliitossa.

On olemassa virheellinen mielipide, että 1. tammikuuta 1991 alkaen laki "Neuvostoliiton kansalaisten henkilökohtaisesta työtoiminnasta" menetti voimaansa RSFSR:n lain "Yrityksistä ja yrittäjyydestä" voimaantulon vuoksi. on ristiriidassa Neuvostoliiton perustuslain 74 artiklan kanssa.

Muistiinpanot

1. ↑ Laki "Yksittäisestä työtoiminnasta" hyväksyttiin  (venäjäksi) , presidentin kirjasto nimettiin B.N. Jeltsin . Arkistoitu alkuperäisestä 20. marraskuuta 2018. Haettu 19. marraskuuta 2018.