Kirjallisuus São Tome ja Principe

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 30. huhtikuuta 2014 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 12 muokkausta .

São Tomen ja Principen kirjallisuus on luotu pääasiassa portugaliksi , vaikka siellä on myös paikallinen murre forro .

Runon perustaja  on Cayetano da Costa Alegre (1864-1890), hänen kokoelmansa Runot (1916) teemana on afrikkalaisen asema valkoisessa yhteiskunnassa, protesti rodullisia ennakkoluuloja vastaan. Alegre nimeää edeltäjikseen Camõesin, Danten, Victor Hugon ja brasilialaisen Castro Alvesin. Afrikan portugalinkielisen runouden virstanpylväs on Francisco Tenreiron kokoelma The Island of the Holy Name. Tenreiron runoudessa on tietoisuus mustien geneettisestä suhteesta , heidän traagisen erimielisyytensä motiivista. Hän pitää L. Hughesia, Louis Armstrongia, senegalilaista Diopia ja Senghoria veljinä. Hänen työssään voi tuntea kuubalaisen Nicolas Guillenin, portugalilaisen Fernando Pessoan, brasilialaisen Jorge de Liman vaikutuksen. Runoilija ei kuitenkaan vastustanut portugalilaista kolonialismia, hän oli São Tomen kansanedustaja Salazarin parlamentissa. Tenreiro kirjoitti romansseja, romanceiroa, socopea (laulu-tanssin kansanmusiikkilaji), lisäsi tekstiin fraaseja ja fraaseja Forro-kreolin kielellä. Jotkut hänen runoistaan ​​sekä Alegren teoksia on käännetty venäjäksi. Angolalainen runoilija ja poliitikko Mario de Andrada kutsui häntä "koko maailman neekereiden suukappaleeksi".

1950- ja 1960-lukujen kirjallisuus saa vallankumouksellisen luonteen. Itsenäisyystaistelun aktiivisesti osallistuneet runoilijat Espirio Santo ja A. T. Meiros yhdistävät kansanperinteitä moderneihin taiteellisiin ilmaisumuotoihin.

Kansallisen proosan perustaja on F. V. di Almeida, hänen teoksissaan on novellikokoelma "Maria kaupungissa" (1937). Portugalilainen Fernando Reis pyrkii kuvaamaan viljelmien erityistä maailmaa: romaani Plantation on omistettu portugalilaisen siirtolaisen sopeutumiseen Afrikassa. Reish on näytelmien, novellien kirjoittaja, San Tomenin kansanperinteen kokoelmien kokoaja. Kirjoittaja suhtautuu kielteisesti afrikkalaiseen nationalismiin ja dekolonisaatioon. Nykyaikaisista kirjailijoista voidaan mainita Francisco Costa Alegre, Albertina Braganza, Carlos do Espirito Santo (romaani Nykyajan muistot, 2001). Olinda Beja ja Rafael Branco kuuluvat nuorempaan kirjailijoiden sukupolveen.

Kirjallisuus