Kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merellä ( SOLAS , englanniksi " SOLAS , International Convention for the Safety of Life of Life at Sea " ) peräkkäin julkaistuissa muodoissaan on ehkä tärkein kaikista kauppalaivojen turvallisuutta koskevista kansainvälisistä sopimuksista . . Jokaisen aluksen , joka tekee kansainvälistä matkaa ja joka kuuluu tämän säädösasiakirjan soveltamisalaan (katso I luvun 3 ja 4 säännöt), on täytettävä sen vaatimukset (jos vaatimuksia ei objektiivisista syistä voida täyttää, alukselle on myönnettävä poikkeus merenkulkuhallinnon aluksen lipun suostumuksella). Muussa tapauksessa se voi viivästyä, ja joidenkin kohteiden (katso ISPS (koodi) luku XI-2 ) se ei pääse porttiin . Asiakirjan nykyinen versio tunnetaan nimellä " SOLAS-74- yleissopimuksen liitteen ja sen pöytäkirjan 88 konsolidoitu teksti, mukaan lukien muutokset".
Tämän säädösasiakirjan päätarkoituksena on vahvistaa vähimmäisstandardit, jotka täyttävät alusten rakentamisen, varustelun ja käytön turvallisuusvaatimukset.
Lippuvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat alukset noudattavat SOLAS-74 :n vaatimuksia . Niiden täyttymisen osoittamiseksi yleissopimuksessa määrätään erilaisista todistuksista. Tällaiset asiakirjat (joita yleensä kutsutaan "tavanomaisiksi") myöntää joko lippuhallinto itse tai sen puolesta ("hallinnon luvalla") - jos vastaava määräys on olemassa.
Valvontaehdot antavat sopimushallituksille myös mahdollisuuden tarkastaa muiden valtioiden lipun alla purjehtivia aluksia, erityisesti jos on selkeää syytä epäillä, että alus ja/tai sen varusteet eivät ole olennaisesti yleissopimuksen vaatimusten mukaisia. Tätä menettelyä kutsutaan satamavaltion valvonnaksi (PSC).
Nykyinen " SOLAS-74- yleissopimuksen ja sen pöytäkirjan 88 konsolidoitu teksti, mukaan lukien muutokset", sisältää artikloja, joissa määritellään yleiset velvoitteet, menettelyt muutosten tekemiseksi jne. , ja siihen liittyy liite, joka on jaettu 14 lukuun [1] :
I luku Yleiset määräykset.
Luku II-1 Rakentaminen - Jako ja vakavuus, Mekaaniset ja sähköasennukset.
Luku II-2 Suunnittelu - palontorjunta, palonhavaitseminen ja sammutus.
III luku Hengenpelastusvälineet ja -varusteet.
Luku IV Radioviestintä.
Luku V Navigoinnin turvallisuus.
VI luku Tavarankuljetus.
VII luku Vaarallisten aineiden kuljetus.
VIII luku Ydinalukset.
Luku IX Turvallisen käytön hallinta.
Luku X Turvatoimenpiteet suurnopeusaluksissa.
XI-1 luku Erityistoimenpiteet turvallisuuden parantamiseksi merellä.
Luku XI-2 Erityistoimenpiteet merenkulun turvallisuuden vahvistamiseksi.
Luku XII Lisäturvatoimenpiteet irtolastialuksille.
XIII luku Vaatimustenmukaisuuden tarkastus.
XIV luku Napavesillä liikennöivien alusten turvallisuustoimenpiteet.
Tämän asiakirjan ensimmäinen versio hyväksyttiin vuonna 1914 Titanicin kuoleman jälkeen , toinen - vuonna 1929 Vestris -kuoleman jälkeen, kolmas - vuonna 1948 , osittain Grancanin räjähdyksen jälkeen , ja neljäs versio - vuonna 1960 . Vuonna 1960 muutettu yleissopimus , joka hyväksyttiin 17. kesäkuuta 1960 ja tuli voimaan 26. toukokuuta 1965 , oli Kansainvälisen merenkulkujärjestön ( IMO ) ensimmäinen merkittävä tehtävä sen perustamisen jälkeen (ja itse asiassa ensimmäinen, jonka hyväksyminen ei johdu tietystä laivan haaksirikosta). Se oli merkittävä askel eteenpäin säännösten modernisoinnissa ja merenkulkualan teknisen kehityksen vauhdin ylläpitämisessä.
Myöhemmin ilmeni uusi ongelma. Sen tarkoituksena oli pitää ohjeasiakirja ajan tasalla tekemällä määräajoin muutoksia. Käytännössä muutosten toimeenpanomenettely osoittautui liian hitaksi. Pian kävi selväksi, että hyväksyttyjen muutosten voimaantuloa kohtuullisessa ajassa olisi mahdotonta varmistaa.
Siksi 1. marraskuuta 1974 kansainvälisessä ihmishengen turvallisuutta merellä käsittelevässä konferenssissa hyväksyttiin täysin uusi SOLAS-yleissopimuksen teksti. Se sisälsi paitsi tiettyyn päivämäärään mennessä sovittujen muutosten lisäksi myös uuden menettelyn muutosten hyväksymiseksi, oletusmenettelyn, jonka tarkoituksena on varmistaa, että hyväksytyt muutokset voivat tulla voimaan kohtuullisessa (ja siedettävässä) ajassa.
Sen sijaan, että muutos vaadittaisiin tulemaan voimaan, kun esimerkiksi kaksi kolmasosaa yleissopimuksen allekirjoittajista sen hyväksyy, oletushyväksyntämenettelyssä oletetaan, että muutos tulee voimaan tietyn päivämäärän jälkeen, ellei sovittu sopimus vastaanota vastalauseita. juhlien määrä kyseiseen päivämäärään mennessä. Yleissopimuksen nykyiseen tekstiin viitataan joskus nimellä "SOLAS 1974, sellaisena kuin se on muutettuna".
Tämä on mahdollistanut vuoden 1974 yleissopimuksen päivittämisen ja muuttamisen useaan otteeseen . Joten vuonna 1988 siihen hyväksyttiin pöytäkirja (10. marraskuuta kansainvälisessä konferenssissa todistusten harmonisoidusta tarkastus- ja rekisteröintijärjestelmästä). Vuonna 1992 IMO julkaisi ns. yleissopimuksen konsolidoidun tekstin .
Lontoossa 9.–13. joulukuuta 2002 pidetyssä merenkulun turvatoimia käsittelevässä diplomaattisessa konferenssissa hyväksyttiin XI lukuun tehdyt muutokset, jotka tulivat voimaan 1. heinäkuuta 2004 .
SOLAS-74-yleissopimuksen VIII artiklassa määrätään, että sen tekstiin voidaan tehdä muutoksia joko:
Tässä tapauksessa sopimushallituksen ehdottamat muutokset on levitettävä vähintään kuusi kuukautta ennen kuin ne on käsitelty meriturvallisuuskomiteassa ( MSC ). Jälkimmäinen puolestaan voi antaa ne käsiteltäväksi yhdessä tai useammassa IMO :n alakomiteassa . Muutokset hyväksytään MSC:ssä läsnä olevien ja äänioikeutettujen sopimushallitusten kahden kolmasosan enemmistöllä. Samalla SOLAS-yleissopimuksen sopimushallituksilla on oikeus osallistua muutosten käsittelyyn niin sanotussa "laajennetussa MSC :ssä " riippumatta siitä, ovatko ne IMO :n jäseniä vai eivät .
Sopimushallitusten konferenssi voidaan kutsua koolle, jos vähintään yksi sopimushallituksista sitä pyytää ja vähintään kolmasosa sopimushallituksista suostuu sen järjestämiseen. Muutokset voidaan hyväksyä, jos läsnä olevien ja äänioikeutettujen sopimushallitusten kahden kolmasosan enemmistö hyväksyy ne.
Sekä konferenssin koollekutsumisen että laajennetun MSC :n yhteydessä muutokset (muut kuin SOLAS-yleissopimuksen I luvun mukaiset) katsotaan hyväksytyiksi, kun määrätty aika on kulunut sen jälkeen, kun hyväksytyt muutokset on ilmoitettu sopimushallituksille, ellei määrätty määrä sopimushallituksia vastustaa niitä.
Aika, joka kuluu muutoksen toimittamisesta sen hyväksymiseen, on kaksi vuotta, ellei sopimushallitusten kahdella kolmasosalla muutoksen hyväksymishetkellä annetuista äänistä määrätä muuta ajanjaksoa, joka ei kuitenkaan voi olla lyhyempi kuin yksi vuosi. Muutos I lukuun katsotaan hyväksytyksi päivänä, jona se hyväksytään kahden kolmasosan enemmistöllä SOLAS-yleissopimuksen sopimushallitusten kokonaismäärästä.
Muutos tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun se on katsottu hyväksytyksi.
Näin ollen vähimmäisaika muutosehdotusten jakamisesta niiden voimaantuloon on 24 kuukautta. Ne koostuvat: postitus (kuusi kuukautta); hyväksyminen hyväksymispäivämäärään mennessä (vähintään 12 kuukautta); voimaantulo sen jälkeen, kun muutos katsotaan hyväksytyksi (kuusi kuukautta).
Vuoden 1994 päätöksessä kuitenkin määrätään, että nopeutettua muutosmenettelyä voidaan käyttää vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Aikaa muutoksen levittämisestä siihen päivään, jona se katsotaan hyväksytyksi, voidaan poikkeustapauksissa lyhentää kuuteen kuukauteen ja vain konferenssin niin päättäessä. Käytännössä laajennettu MSC on hyväksynyt suurimman osan SOLAS-yleissopimuksen muutoksista, kun taas konferensseja on pidetty useita kertoja, pääasiassa SOLAS-yleissopimuksen kokonaisten uusien lukujen hyväksymiseksi tai vakavan merellä sattuneen vaaratilanteen vuoksi ehdotettujen muutosten hyväksymiseksi.
| Kansainvälinen laki | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Yleiset määräykset | |||||
| Oikeushenkilöllisyys | |||||
| Alue |
| ||||
| Väestö |
| ||||
| Toimialat |
| ||||
| Kansainvälinen merioikeus | |
|---|---|
| Meritilat _ |
|
Sääntelyalueet _ | |