Euroopan unionin lainsäädäntö

Euroopan unionin oikeus ( eng.  European Union law , fr.  Droit de l'Union européenne ) on oikeusnormien järjestelmä, joka säätelee Euroopan yhdentymisprosessia, menettelyä Euroopan hallintoelinten perustamisessa ja toiminnassa sekä niihin liittyvää sosiaalista lainsäädäntöä. suhteet.

Eurooppaoikeus on itsenäinen oikeusjärjestelmä, joka sijaitsee EU:n jäsenvaltioiden kansallisen oikeuden ja kansainvälisen oikeuden risteyksessä.

EU-oikeuden periaatteet

Euroopan unionin oikeuden merkitys, sisältö, täytäntöönpano ja kehitys heijastavat sen periaatteita . Jotkut periaatteet sisältyvät suoraan Euroopan unionin perustamissopimuksiin, toiset on kehitetty Euroopan unionin tuomioistuimen käytännössä niiden tulkinnan seurauksena. EU-oikeuden periaatteet on jaettu toiminnallisiin ja yleisiin.

EU-oikeuden toiminnalliset periaatteet

Toiminnallisia periaatteita ovat oikeusvaltioperiaate ja suoran toiminnan periaate.

• EU:n oikeusvaltioperiaate tarkoittaa EU-oikeuden ensisijaisuutta jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön nähden. Jäsenvaltioiden kansallisen oikeuden normit eivät saa olla ristiriidassa EU-oikeuden normien kanssa. Tämä periaate ei koske vain Euroopan unionin perustamissopimuksia, vaan myös monia muita Euroopan unionin säädöksiä.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tämän periaatteen takaaja.

• EU- oikeuden suoran soveltamisen periaate tarkoittaa EU-oikeuden suoraa soveltamista jäsenvaltioiden alueella. Eurooppa-oikeuden normien voimaantuloa varten niitä ei tarvitse muuttaa kansalliseksi oikeusjärjestykseksi.

Suoran lain toiminnan periaate on EU:n oikeuden erottava piirre kansainvälisestä oikeudesta . Kansainvälisen oikeuden normit säätelevät valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen välisiä suhteita. EU:n oikeuden normit säätelevät suoraan suhteita yksityishenkilöiden ja oikeushenkilöiden osallistumiseen. Siten esimerkiksi EU: n toimielinten antamien määräysten määräykset tulevat välittömästi sovellettavissa koko EU-valtioiden alueella niiden hyväksymishetkestä lähtien. EU:n perustamissopimuksen artikloihin sisältyvät suoraa toimintaa koskevat säännöt olisi puolestaan ​​esitettävä selkeästi, pakottavassa muodossa, eivätkä ne saa olla lisäksi riippuvaisia ​​jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten tulevan toiminnan tuloksista. Samalla, jos artikla on luonteeltaan yleisperiaate tai julistus, siinä vahvistetaan EU:n toimielinten ja valtioiden tavoitteet ja toimintaohjelma, jos se ei sisällä tarkkaa ja ehdotonta viittausta EU:n jäsenestä johtuviin erityisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. valtioille, yksityishenkilöille ja oikeushenkilöille, tällaisella artiklalla ei ole välitöntä oikeusvaikutusta.

Edellä mainitut periaatteet on kehitetty Euroopan tuomioistuimen käytännössä perustamissopimusten tulkinnan seurauksena.

EU-oikeuden yleiset periaatteet

EU:n oikeuden yleisiä periaatteita ovat: yksilön oikeuksien ja vapauksien suojelun periaate, oikeusvarmuuden periaate, suhteellisuusperiaate, syrjimättömyyden periaate, toissijaisuusperiaate sekä useita menettelyperiaatteet.

EU-oikeuden lähteet

Primaarioikeuden säädökset

Primaarioikeuden säädökset sisältävät kaikki Euroopan unionin perustamissopimukset . Primaarioikeuden säädökset ovat oikeudelliselta luonteeltaan kansainvälisiä sopimuksia. Primaarioikeuden normeilla on korkein oikeudellinen voima suhteessa kaikkiin muihin johdetun oikeuden säädöksiin sisältyviin Euroopan unionin normeihin.

Johdetun oikeuden säädökset

Johdetun oikeuden säädöksiä ovat unionin toimielinten antamat säädökset sekä kaikki muut perustamissopimusten perusteella annetut säädökset. Toissijainen säädös voidaan antaa, jos sen antamiseen on valtuuksia ja budjettikuria noudatetaan.

Toissijaisten toimien tyypit:

• lainsäädäntö: primaarioikeuden perusteella tehdyt asetukset , direktiivit ja päätökset
• muut kuin lainsäädäntö: säädökset, jotka on hyväksytty säädöksessä annettujen valtuuksien mukaisesti

• suosituksia, lausuntoja ja muita ei-sitovia säädöksiä

Kolmannen asteen lait

EU-maiden väliset kansainväliset sopimukset, jotka helpottavat EU:n toimintaa, korvattiin vähitellen johdetuilla säädöksillä. Kolmannen asteen säädöksistä on mahdotonta puhua tarkasti eurooppalaisen oikeuden lähteenä.

• Yleissopimus luonnollisten ja yksityishenkilöiden etuja koskevien lakien yhdenmukaistamisesta neljällä alalla
• Yleissopimus jäsenvaltioiden yhteensovittamisesta rikosasioissa tehtävän poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön alalla
• Yleissopimus primäärisäädösten täytäntöönpanon helpottamisesta

EU-oikeuden vastaavuus EU-maiden kansalliseen lainsäädäntöön

EU:n lainsäädännön ja EU:n jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön välinen suhde perustuu neljään periaatteeseen :

• Ylivalta jäsenvaltioiden kansallisiin oikeusjärjestelmiin nähden. Periaate tarkoittaa, että jos kansallisen lainsäädännön ja EU:n lainsäädännön välillä on ristiriita, viimeksi mainittu on ensisijainen.
• Suora toiminta. Sillä tarkoitetaan EU-oikeuden välitöntä oikeusvaikutusta ja pakollista sovellettavuutta kaikkialla Euroopan unionissa ja kaikkien oikeuden alojen osalta.
• Yhdentyminen jäsenvaltioiden kansallisiin oikeusjärjestelmiin. Periaate tarkoittaa, että kaikki EU-oikeuden normit sisällytetään automaattisesti jäsenvaltioiden kansallisiin oikeusjärjestelmiin.
• Toimivaltainen suoja. On selvää, että velvollisuus varmistaa EU:n oikeuden suojelu ei ole vain Euroopan unionin oikeusviranomaisilla, vaan myös jäsenvaltioiden kansallisilla oikeusviranomaisilla.

EU-oikeus autonomisena oikeusjärjestelmänä

Kysymys Euroopan unionin oikeuden autonomiasta on yksi avainkysymyksistä sekä sen ymmärtämisen että soveltamisen kannalta. Jos sen itsenäisyyttä ei tunnusteta ja viitataan kansainvälisen oikeuden alueellisiin normeihin , EU:n lainsäädäntö voi menettää mahdollisuuden suoratoimiin Euroopan unionin jäsenmaiden alueella . Tämä selittyy sillä, että kansainvälisten oikeusnormien paikka kansallisessa lainsäädännössä määräytyy kunkin valtion perustuslain mukaan. Toisin sanoen Euroopan unionin oikeuden oikeudellisten normien soveltamiseksi niiden täytäntöönpano kansallisissa oikeusjärjestelmissä olisi selvästi välttämätöntä. Näin ollen voisi syntyä tilanne, jossa Euroopan unionin oikeuden normit vaikuttaisivat joissakin Euroopan unionin jäsenvaltioissa suoraan ja toisissa vain kansallisen säädöksen kautta. Ratkaiseva hetki oli Euroopan unionin tuomioistuimen kanta . Päätös asiassa Flaminio Costa 15. heinäkuuta 1964 (asia nro 6/64) luonnehtii EU:n lainsäädäntöä erittäin selvästi erityiseksi oikeusjärjestelmäksi. ”Toisin kuin tavanomaiset kansainväliset sopimukset, ETY:n perustamissopimuksella on luotu oma oikeusjärjestelmä, josta on ETY:n perustamissopimuksen tultua voimaan tullut olennainen osa jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiä ja jonka määräyksiä vaaditaan tuomioistuimet soveltavat niitä." Tämä tuomioistuimen kanta on vahvistettu ja kehitetty useissa muissa tuomioissa, ja se on samaa mieltä myös Euroopan unionin toimielimissä. Eli itse asiassa ETY:n perustamissopimus rinnastettiin perustuslaillisiin säädöksiin, joiden ansiosta sen voimaantulohetkeä voidaan pitää lähtökohtana Euroopan unionin oikeuden olemassaolon alkamiselle itsenäisenä, itsenäisenä oikeusjärjestelmänä.

Muistiinpanot

Linkit

• EUR-Lex: Pääsy Euroopan unionin lainsäädäntöön  Arkistoitu 25. toukokuuta 2021 Wayback Machinessa 
• Euroopan unionin oikeus arkistoitu 9. toukokuuta 2021 Wayback Machinessa