Simashko, Maurice Davidovich

Maurice Davidovich Simashko
Nimi syntyessään Maurice Davidovich Shamis
Syntymäaika 18. maaliskuuta 1924( 18.3.1924 )
Syntymäpaikka Odessa
Kuolinpäivämäärä 15. joulukuuta 2000 (76-vuotias)( 2000-12-15 )
Kuoleman paikka Bat Yam
Kansalaisuus  Neuvostoliitto → Kazakstan → Israel
 
 
Ammatti proosakirjailija ja kääntäjä
Vuosia luovuutta 1948-2000
Genre Historiallinen romaani
Teosten kieli Venäjän kieli
Palkinnot Kazakstanin SSR:n valtionpalkinto. Kazakstanin tasavallan ensimmäisen presidentin Abayn valtion rauhan- ja edistyspalkinto - kansakunnan johtaja
Palkinnot Mitali "Voitosta Saksasta suuressa isänmaallissodassa 1941-1945"
Toimii sivustolla Lib.ru

Maurice Davidovich Simashko (oikea nimi Shamis [1] [2] ; 18. maaliskuuta 1924 , Odessa , Ukrainan SSR , Neuvostoliitto  - 15. joulukuuta 2000 , Bat-Yam , Israel ) - venäläinen neuvostokirjailija , joka asui ja työskenteli Kazakstanissa . Kazakstanin kansankirjailija (1995), kazakstanin kirjallisuuspalkintojen ja -palkintojen voittaja, proosakirjailija , käsikirjoittaja ja näytelmäkirjailija , lukuisten Keski-Aasian ja Venäjän historian aiheisiin liittyvien teosten kirjoittaja, Kazakstanin kirjallisuuden kääntäjä venäjäksi [3] .

Syntyi Odessan juutalaisen, mikrobiologi David Lazarevitš Shamisin ja Volga-saksalaisen perheessä, hän valmistui koulusta evakuoinnissa Maryssa ( Turkmenistan ), tuli opettajan instituuttiin. Hän palveli armeijassa Iranin rajalla, jonka kautta liittoutuneiden Lend-Lease-tarvikkeiden maata kulkeva Great Powder Route kulki . Demobilisoinnin jälkeen hän valmistui Odessan pedagogisesta instituutista (1946) ja Kazakstanin yliopiston journalismin tiedekunnan kirjeenvaihdosta . Kirov (1950). Hän työskenteli Keski-Aasiassa toimittajana, vuodesta 1950 NKP :n jäsenenä . Vuonna 1958 Novy Mir -lehti julkaisi ensimmäisen tarinan salanimellä "Simashko", josta tuli pysyvä. Vuodesta 1961 lähtien hän asui Alma-Atassa , ja hänestä tuli ammattikirjailija , hän työskenteli Prostor - lehden toimituskunnassa ja Kazakstanin kirjailijaliiton hallituksessa . Hän julkaisi yli kaksi tusinaa seikkailu- ja historiallisia tarinoita ja romaaneja, joista Mazdak (1971, Sasanian Iranista ), Gu-ga (1982, ensimmäinen teos rangaistuspataljoonoista ), Semiramis (1988, Katariina II ). Abayn mukaan nimetyn Kazakstanin SSR:n valtionpalkinnon saaja vuonna 1986 Ilyas Yesenberlinin "Nomads" -trilogian käännöksestä venäjäksi. Vuonna 1999 hän palasi tyttärensä luo Israeliin, missä hän kuoli vuotta myöhemmin ja haudattiin. Maanpaossa valmistunut omaelämäkerrallinen kirja "Neljäs Rooma" julkaistiin Kazakstanissa kulttuuriministeriön kohdeohjelman puitteissa vuonna 2013.

Kazakstanin juutalaisyhteisön tasavaltalainen kirjasto kantaa nimeä Maurice Simashko. Alma-Atassa, sen talon seinällä, jossa hän asui vuosina 1976-1999, on muistolaatta. Vuodesta 2021 lähtien kirjailijan muistoksi on pidetty vuosittain kansainvälisiä luentoja.

Elämäkerta

Kehitysvuodet (1924–1946)

Omien muistojensa mukaan Maurice Simashko syntyi 18. maaliskuuta 1924 Odessan yleissivistysinstituutin asuntolassa Pariisin kommuunipäivänä ja sai siksi ranskalaisen nimen Maurice. Hänen vanhempansa olivat opiskelija "kansainvälinen perhe": juutalainen isä David Lazarevitš Shamis (1902-1972) valmistui Odessan yleissivistävän instituutin biologisesta tiedekunnasta . Saksalaisella äidillä (os. Schmidt) oli luterilainen koulutus, ja hänen oli pakko jättää matematiikan kolmas vuosi. Mauricen vanhempien oli ansaittava elantonsa itse: hänen äitinsä pesi lattiat Nepmenin taloissa , hänen isänsä työskenteli kuka tahansa, talonjohtajaan asti . Lisäksi hänet siirrettiin komsomolin määräyksen mukaan Vinnitsan alueelle Ladyzhyniin , missä Maurice hallitsi päivittäisessä viestinnässä ukrainan kielen venäjän kielen tasolle [4] [5] .

Vuonna 1933 Maurice aloitti opinnot, osallistuen ensin 70. ukrainalaiseen kouluun Odessassa, minkä jälkeen hänet siirrettiin venäläisen 116. koulun viidennelle luokalle [6] . Muistelmakirjassa "Neljäs Rooma" hän yhdisti tulevaisuutensa kirjailijana sohvan ostoon, jossa "oli vanhoja antologioita ja" kirjoja "vielä kirjaimella" yat "lukemista varten. Joten, kahdeksan vuotta vanha, luin " Kaukasuksen vanki ", " Kapteenin tytär " ja paljon muuta. Isäni toi Walter Scottin ja Fenimore Cooperin tehtaan kirjastosta . Naapurilla, talon entisellä omistajalla, oli runsas kokoelma 1800-luvun lehtiä. Lucky ja kirjallisuuden opettajat. Yhteishuoneiston naapuri oli näyttämötyöntekijä Odessan oopperassa , ja kahdeksanvuotiaasta lähtien Mauricesta tuli teatterivieras [7] .

Vuonna 1937 hänen isänsä, tuolloin säilyketehtaan bakteriologi (hän ​​työskenteli myös osa-aikaisesti Odessan sataman jäähdytysliikkeessä), pidätettiin: ”Isä sai syytteen neljästä syytteestä, mutta hänet vapautettiin pian, koska kaikki vuonna 2010 olleet säilyketehtaat. maan eteläosa pysähtyi bakteriologisen palvelun työntekijöiden pidätysten takia. ”, erityisesti vientityöntekijöitä. Huhujen mukaan kansankomissaari AI Mikoyan pelasti koko Odessan ruokasäätiön johdon henkilökohtaisesti , minkä jälkeen D. Shamis kuntoutui ja sai jopa kuuden kuukauden palkan [8] . Kahdeksasluokkalainen M. Shamis haki Puna-armeijan ilmavoimien Odessan erityiskouluun , joka ei ollut tyytyväinen. Suuren isänmaallisen sodan alkaessa perhe evakuoitiin Maykopiin Transkaukasuksen kautta. David Shamis oli siihen aikaan yliopiston tieteellinen sihteeri ja mikrobiologian osaston johtaja [6] . Lisäksi Odessan oppilaitokset evakuoitiin Turkmenistaniin - Bayram-Aliin (lähellä muinaista Mervin kaupunkia ), missä he miehittivät teknisen koulun rakennuksen. Perhe sai jopa erillisen huoneen. Näin Maurice päätyi Keski-Aasiaan. Ilman keskiasteen koulutusta hän tuli kaksivuotiseen opettajainstituuttiin venäjän kielen ja kirjallisuuden laitoksella. Toisesta, valmistumisesta lähtien, hän haki armeijan rekisteröinti- ja värväystoimistoon (vaikka hän ei ollut asevelvollisuuden alainen), haluten jälleen ilmoittautua ilmailun pariin. Hänet lähetettiin kuitenkin tarkka-ampujakouluun, joka sijaitsi Iranin rajalla lähellä Gaudanin moottoritietä , jonne kulki liittoutuneiden Lend-Lease-tarvikkeiden maanpäällinen Great Powder Route . Kadetit-snipers olivat säännöllisesti mukana turva- ja saattajapalvelussa [9] . Lisäksi ampuja Shamis lähetettiin kuitenkin Jizzakhin ilmailukouluun , josta hän joutui tuomioistuimeen ja rangaistusyhtiöön , josta tuli myöhemmin materiaalia omaelämäkerralliseen tarinaan "Gu-ga". Kirjailijan ystävien ympärillä kiertäneen version mukaan alentaminen johtui siitä, että kadetti Shamis lensi harjoituskoneella treffeillä rakkaansa kanssa, joka asui kymmenen kilometrin päässä kaupungista [10] [11] [12] . Vuonna 1944 Maurice kotiutettiin vamman vuoksi ja valmistui sitten Odessan opettajien instituutista (1946) [13] [10] .

Kirjailijan ura (1948–2000)

Saatuaan tutkintotodistuksensa Maurice Shamis työskenteli jonkin aikaa opettajana Odessan alueella , meni naimisiin. Äitinsä saksalaisen alkuperän vuoksi hänen vanhempansa eivät kuitenkaan voineet palata Neuvostoliiton Eurooppaan ja muuttivat Alma-Ataan , missä David Shamis ryhtyi perustamaan mikrobiologian instituuttia Kazakstanin tiedeakatemian rakenteeseen. Tämän seurauksena poika palasi Keski-Aasiaan ja tuli Kazakstanin yliopiston journalismin tiedekunnan kirjeenvaihto-osastolle . Kirov , joka työskentelee koulun opettajana ja toimittajana Maryn kaupungissa , teki yhteistyötä sanomalehdissä "Maryskaya Pravda" ja "Turkmenskaya Iskra", josta tuli hänen oma kirjeenvaihtajansa jälkimmäisessä. Vuonna 1948 hän loi neljässä päivässä näytelmän "Kaukoetelässä", joka voitti palkinnon tasavaltaisessa kilpailussa Turkmenistanissa ja esitettiin teattereissa Keski-Aasiassa. Oman harkintansa mukaan Maurice koki kirjallisuuden olevan hänen elämänsä kutsumus, mutta sensuroimattoman toisen näytelmän kirjoittamisen jälkeen hän lopetti kaunokirjallisuuden kirjoittamisen lähes kymmeneen vuoteen [14] [15] [16] [17] . Mariassa heräsi syvä kiinnostus historiaan: vieraillessaan M. E. Massonin johtamilla muinaisen Mervin kaivauksilla tuleva kirjailija huomasi, että partiolaisen keramiikan sirpaleiden koriste on suunnilleen sama kuin paikallisten asukkaiden vaatteita koristava koriste [10] [18] .

Useiden terävien feuilletonien julkaisemisen jälkeen Turkmenistanin kaupan ja julkisen koulutuksen tilanteesta Maurice Shamis siirrettiin Ashgabatiin "Turkmenian kipinän" kulttuuriosaston päälliköksi Ashgabatissa , liittyi NKP:n riveihin ( b) (1950) [19] . Sen jälkeen, kun hänet erotettiin toimituksesta "soveltumattomuuden vuoksi" (katettuaan tasavallan korruption laajuuden), hänet hyväksyttiin omaksi kirjeenvaihtajakseen Moskovan " Sovet Culture " -sanomalehden ja nimitettiin sitten Turkmenistanin puolueosaston päätoimittajaksi. TASSin haara Ashgabatissa [20] . 1950-luvun jälkipuoliskolla hänestä tuli oma kirjeenvaihtajansa Uchitelskaya Gazetassa Keski-Aasiassa ja Kazakstanissa, mikä hänen omien sanojensa mukaan tutustutti Maurice Shamisin NKP:n keskuskomitean propaganda- ja agitaatioosaston nimikkeistöön [21] . ] .

Vuonna 1958 toimittaja yritti ilmaista itseään fiktiossa kirjoittamalla " The Tale of the Black Sands ". Hänen muistelmiensa mukaan käsikirjoitus luovutettiin Turkmenistanin kirjailijaliiton vuotuiseen suljettuun kilpailuun ja toinen kappale lähetettiin " Uuteen maailmaan " "ainoalla toivolla: saada sieltä arvostelu." Tämän seurauksena tarinaa ei edes hyväksytty Ashgabatin kilpailuun ("kirjallisen epäonnistumisen" vuoksi), ja se hyväksyttiin melkein samanaikaisesti julkaistavaksi Moskovassa [22] . Fjodor Panferov korosti tarinan laatua erityisesti puheessaan kolmannessa liittovaltion kirjailijoiden kongressissa [23] . Sitten ilmestyi salanimi "Simashko", josta tuli pysyvä. Myöhemmin kirjoittaja selitti sukunimensä ja salanimensä etymologian tällä tavalla: hänen versionsa mukaan muinaisessa Akkadissa auringon ja oikeuden jumalan Shamashin pappeja kutsuttiin shamisiksi . Myös juuri "sham" korreloi lamppua, lamppua tarkoittavan turkin sanan kanssa. Kirjoittaja päätti säilyttää Shamisin henkisen tehtävän uudessa kirjallisessa nimessä [24] . Sen jälkeen, kun tarina julkaistiin joukkoliikenteessä Military Publishing Housessa vuonna 1960 , kirjailija muutti vanhempiensa luo Alma-Ataan ja liittyi Neuvostoliiton kirjailijaliittoon , aloitti työskentelyn Prostor - lehdessä ja venäjän kielen osastolla ja käänsi. Zhazushy- kustantamon kirjallisuus ja myös Kirjailijaliiton kirjallinen konsultti [25] [16] .

Neuvostoliiton kirjallisessa järjestelmässä Maurice Simashko oli kaksoisasemassa. Vuonna 1974 Prostor-lehden toimittajien ympärillä nousi äänekäs skandaali, jossa julkaistiin ensimmäisen kerran Nikolai Raevskin romaanit, Irina Knorringin runot ja muut kiellettyjä kirjailijoita ja runoilijoita. Neuvostoliiton lehdistöasioiden komitean puheenjohtajan määräyksellä Maurice Simashko erotettiin työstään "liberalismin" poliittisena konsulttina, mikä todettiin määräyksessä [26] . Kirjoittaja jatkoi aktiivista julkaisemista, hänen teoksiaan julkaistiin yli neljäkymmentä kertaa käännöksinä Euroopan ja Aasian eri kielille, mutta 1970-luvulla arvostelut olivat harvinaisia ​​ja pinnallisia. Siitä huolimatta Simashko oli 1980-luvulla käytännössä ainoa kazakstanilainen kirjailija, joka nautti tasaista huomiota kriitikoilta Moskovan keskustan julkaisuissa ja jopa jossain määrin Euroopan maissa [27] [28] .

Suurin osa Simashkon teoksista on kirjoitettu historiallisessa genressä . Vuonna 1960 "Uudessa maailmassa" julkaistiin tarina " Fragin kiusaus ", joka oli omistettu turkmenistanin runouden klassikolle Makhtumkulille . Vuonna 1966 julkaistiin tarina Sultan Baybarsista " Yemshan ". Puolalaiset kuvaajat tarjosivat Kazakhfilmille yhteistuotantoa tähän tarinaan perustuvasta elokuvasta, mutta Moskovan Goskino ei sallinut tämän projektin toteuttamista [29] . Vuonna 1971 julkaistiin romaani " Mazdak ". Tätä seurasivat " Dabirin sovitus " (1979), "Kello" (1981, Ibray Altynsarinista ), "Semiramis" (1988, kuningatar Katariina II :sta), tarina "Gu-ga" (1982, rangaistuksesta ). yritykset ) ja "The Fall of Khanabad (1989) sekä dokumenttiromaani Commissioner Dzhangildin (1978) [30] [31] . 1980-luvulla Maurice Simashko osallistui aktiivisesti käännöksiin ja kazakstanilaisten kirjailijoiden saavutusten edistämiseen. Tärkeimmät saavutukset tällä alueella olivat: Gabit Musrepovin dilogian toinen osa "Herätty maa" ja Ilyas Esenberlinin trilogia "Nomads". Hän kirjoitti myös yhteistyössä Anuar Alimzhanovin kanssa näytelmän "Arokomissaari" (lavastettu Lermontov Alma-Ata -teatterissa vuonna 1977).

... Tärkeimmät käännökseni olivat kazakstanin kielestä. En voi ylpeillä omistavani sen. Tiedän vain sen yksinkertaistetun, "basaari"-version, joka on sekaantunut muihin turkkilaisiin kieliin... Ymmärrän sanotun merkityksen, syntaksin, mutta voitko hallita tämän yllättävän rikkaan kielen kaikki vivahteet!.. Joka kerta kun minä täytyi kääntyä ystävien ja kirjoittajien itsensä apuun [32] .

Vaimonsa kuoleman jälkeen vuonna 1999 75-vuotias kirjailija palasi Israeliin tyttärensä Rimman luo, joka oli naimisissa Odessan paikallishistorioitsija E. Chernenkon kanssa . Monien todistusten mukaan Simashko ei halunnut lähteä Kazakstanista, jossa hän oli tunnettu kirjailija, merkittävä julkisuuden henkilö. Israelissa hän ei piilottanut nostalgiaa. Bat Yamissa hän kuoli sydänkohtaukseen 15. joulukuuta 2000 matkalla ystävänsä luo, hänet haudattiin Netanjan kaupunkiin Kazakstanin suurlähetystön kustannuksella [31] [33] [29] .

Luovuus

Simashkon ensimmäinen tarina " In the Black Sands " (taistelusta basmachia vastaan ) julkaistiin vuonna 1958 Novy Mir -lehdessä. Vain kaksi vuotta myöhemmin samassa lehdessä julkaistaan ​​Simashkon uusi tarina " Fragan kiusaus ", joka on omistettu turkmeenirunouden klassikolle Makhtumkulille .

Vuonna 1974 julkaistiin kokoelma "Tales of the Red and Black Sands", joka sisälsi tarinat " Mustahiekkaisessa " (1958), "Fragan kiusaus" (1960), "Hajj Khayyam" (1965), " Yemshan ". " (1966, Sultan Baybarsista ), Parthian balladi (1966, tarina Visistä ja Raminista).

Sitten hän julkaisi historialliset romaanit " Mazdak " (1971, viittaus lokakuun vallankumoukseen ), " Dabirin sovitus " (1979), "Kello" (1981, Ibray Altynsarinista ), "Semiramis" (1988, keisarinnasta). Katariina II ), kirjoitti dilogian "Gu-ga" (1982, rangaistusyhtiöistä ) ja "Khanabadin kaatuminen" (1989), myös dokumenttiromaanin " Komissar Dzhangildin " (1978).

Simashko kirjoittaa erittäin informatiivisella, ytimekkäällä tyylillä, jota hallitsevat yksinkertaiset lauseet. [34]

Nykyaikaisista ammattikirjoittajista M. Weller [35] ja A. Lazarchuk [36] tunnustivat M. Simashkon tyylin ja kirjoitustyylin vaikutuksen itseensä . Shamil Idiatullin kommentoi Simashkon tyylin vaikutusta A. Lazartšukiin :

... Erittäin armoton kirjailija. ... Tarkoituksella kuiva tavu, joka kukkii lyhyellä välähdyksellä ja sitten ikäänkuin molemmin käsin kasvoihin painettuina... <...> Itse tekniikka on armoton: ikään kuin kirjoittaja kirjoittaisi lukua, tutkii sitä mietteliäästi - ja leikataan sitten kappaleeksi, ja niin koko kirja, kunnes eksplisiittisestä kaksiosaisessa kirjassa ei ole 220 sivua [37] .

Palkinnot ja muistotilaisuus

Oman todistuksensa mukaan valtion palkinnoista Maurice Shamis-Simashko oli mitalin omistaja " Voitosta Saksasta suuressa isänmaallisessa sodassa 1941-1945. »; sillä kirjallista toimintaa ei neuvostoaikana rohkaistu millään tavalla [38] . Kirjailijana Maurice Simashko sai tunnustusta Kazakstanissa . Vuonna 1986 hänelle myönnettiin Abai State Prize I. Esenberlinin trilogian " Nomads " käännöksestä venäjäksi . Hänelle myönnettiin myös I. Shukhovin mukaan nimetty Kazakstanin kirjailijaliiton palkinto. Sai Kazakstanin kansankirjailijan arvonimen (1995). Kazakstanin presidentin rauhan ja henkisen harmonian palkinnon saaja [39] [40] . Vuonna 1993 hän oli yksi Kazakstanin PEN-klubin [41] perustajista ja varapuheenjohtaja , jonka puolesta hänet nimitettiin vuonna 1999 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajaksi [38] .

Vuonna 2004 kirjailijan 80-vuotisjuhlien muistoa leimattiin juhlallisella kokouksella Alma-Atan kaupungin valtion akateemisessa venäläisessä draamateatterissa , jossa olivat mukana M. Simashkon ystävät, kirjallisuuskriitikot ja kirjailijaliiton edustajat. Kazakstan puhui. Kokouksessa julkistettiin omaelämäkerrallisen romaanin "Neljäs Rooma" olemassaolo ja annettiin ensisijainen arvio tästä teoksesta, ja ilmoitettiin myös, että kazakstanilaista kulttuuria ei voida ajatella ilman M. Simashkon ja hänen työskennelleiden kollegoidensa panosta. venäjäksi. Kokouksessa ilmoitettiin "Neljännen Rooman" painamisesta ja kirjailijan muiston säilyttämisestä muistolaatalla talossa, jossa hän asui [42] . Maurice Simashkon arkisto vuodesta 2008 lähtien sisällytettiin Kazakstanin tasavallan keskusarkiston rahastoon . Ennen lähtöään Israeliin kirjailija uskoi paperinsa keräilijälle Yu. A. Koshkinille, joka järjesti ajoittain näyttelyitä kokoelmassaan asiakirjoista ja käsikirjoituksista. Simashko-kokoelma on täysin käsitelty ja luetteloitu. Kirjastossa on painettu painoksia romaaneista ja artikkeleista, valokuvia, ääni- ja videotallenteita. Simashkon juutalainen yhdistys "Mitzvah" [43]

Vuonna 2015 luotiin dokumentaarinen pitkä (ei fiktio) elokuva "The Worlds of Maurice Simashko", joka perustuu "Neljännen Rooman" tarinaan. Vaikean poliittisen tilanteen vuoksi ohjaaja Alexander Golovinsky ei voinut saada lupaa kuvaamiseen Ukrainassa (Odessassa) ja Turkmenistanissa (Maryssa). Elokuva keskittyi "venäjäksi kirjoittavaan juutalaiseen ja jopa Venäjän keisarinnasta (romaani Semiramis)", joka ei selvinnyt Israelissa [33] .

Maaliskuussa 2015 M. Simashkon syntymäpäivän ja Alma-Atan Kazakstanin kansankokouksen 20. vuosipäivän kunniaksi avattiin muistolaatta Shevchenko- ja Tšaikovski-kadun risteyksessä sijaitsevassa talossa , jossa kirjailija asui ja työskenteli pitkään [11] . Avajaisseremoniaan osallistui Kazakstanin juutalaisyhteisön johtaja [44] .

Maaliskuussa 2021 nimetty republikaanien yhteisökirjasto. M. Simashko aloitti verkkokonferenssin "Ensimmäiset kansainväliset kirjalliset luennot, jotka on omistettu Kazakstanin kansankirjailijan Maurice Simashkon (1924-2000) teokselle". Järjestämisestä huolehtivat: Mitsva-yhdistys, M. O. Auezovin mukaan nimetty kirjallisuuden ja taiteen instituutti, Kazakstanin kansankokouksen tieteellinen ja asiantuntijaryhmä; Konferenssiin osallistui noin 60 henkilöä, mukaan lukien Maurice Simashkon henkilökohtaiset tutut. Simashkinsky-lukemat päätettiin pitää vuosittain artikkelikokoelman julkaisemisen yhteydessä. Puheissa korostettiin kirjailijan työn kasvatuksellista luonnetta [45] . Toiset kansainväliset kirjallisuuslukemat, jotka on omistettu Kazakstanin kansankirjailijan Maurice Simashkon teokselle, pidettiin 18.3.2021. Kuultiin kirjailijoiden, kirjallisuuskriitikkojen, kriitikkojen, Kazakstanin, Valko-Venäjän, Unkarin, Israelin, Venäjän ja Romanian korkeakoulujen opettajien raportteja; onnittelut lähetti kirjailijan tytär Rimma Tšernenko. Esiteltiin myös materiaalikokoelma ensimmäisistä Simashka-lukemista. Konferenssissa julkistettiin Maurice Simashko -mitalin perustaminen, jonka saivat Murat Auezov , Kenzhekhan Matyzhanov , Alexander Karlyukevich , elokuvan "The Worlds of Maurice Simashko" ohjaaja Alexander Golovinsky sekä kirjallisuuskriitikko Svetlana Ananyeva, monografian kirjoittaja. "Maurice Simashko". Luentojen järjestäjät vahvistivat tapahtuman vuotuisen luonteen [46] .

Bibliografia ja filmografia

Romaaneja ja novelleja

Elokuvan käsikirjoitukset

Käännökset; toimitustyö

Publicismi

Muistiinpanot

  1. ↑ Borovskaja, 1966 , s. 497.
  2. ↑ Jaroslavtsev, 1978 .
  3. ↑ Ananyeva, 2015 , s. 211-212.
  4. ↑ Simashko, 2013 , s. 12.
  5. ↑ Ananyeva, 2014 , s. 16.
  6. ↑ 1 2 Ananyeva, 2014 , s. 17.
  7. ↑ Simashko, 2013 , s. 22, 24.
  8. ↑ Simashko, 2013 , s. 16.
  9. ↑ Simashko, 2013 , s. 31-32.
  10. ↑ 1 2 3 Brusilovskaja .
  11. ↑ 1 2 3 4 5 Gordeeva .
  12. ↑ Jeniseeva-Varsova .
  13. ↑ Ananyeva, 2014 , s. kahdeksantoista.
  14. ↑ Kedrina, 1983 , s. 6-7.
  15. ↑ Simashko, 2013 , s. 33-35.
  16. ↑ 1 2 Ananyeva, 2014 , s. 19.
  17. ↑ Dzholdasbekova, 2015 , s. 62.
  18. ↑ Simashko, 2013 , s. 70.
  19. ↑ Simashko, 2013 , s. 52.
  20. ↑ Simashko, 2013 , s. 55.
  21. ↑ Simashko, 2013 , s. 57.
  22. ↑ Simashko, 2013 , s. 68-69, 74.
  23. ↑ Kedrina, 1983 , s. 7.
  24. ↑ Dzholdasbekova, 2015 , s. 61-62.
  25. ↑ Simashko, 2013 , s. 87.
  26. ↑ Simashko, 2013 , s. 89.
  27. ↑ Kedrina, 1983 , s. 13-14.
  28. ↑ Dzholdasbekova, 2015 , s. 63.
  29. ↑ 1 2 Nurgalijev .
  30. ↑ Cossack, 1996 , s. 378-379.
  31. ↑ 1 2 Kramer .
  32. ↑ Simashko, 2013 , s. 102.
  33. ↑ 1 2 Maurice Simashkon maailmat .
  34. ↑ XX vuosisadan venäläisen kirjallisuuden sanasto = Lexikon der russischen Literatur ab 1917 / V. Kazak  ; [per. hänen kanssaan.]. - M .  : RIK "Kulttuuri", 1996. - XVIII, 491, [1] s. -5000 kappaletta.  — ISBN 5-8334-0019-8 . . - S. 379.
  35. ↑ Kravchenko, 2017 , s. 176-177.
  36. ↑ Lazartšuk .
  37. ↑ Idiatullin .
  38. ↑ 1 2 Simashko, 2013 , s. 186.
  39. ↑ Ananyeva, 2004 , s. 449.
  40. ↑ Ananyeva, 2014 , s. 5.
  41. ↑ Ananyeva, 2014 , s. 6.
  42. ↑ Ananyeva, 2004 , s. 449-452.
  43. ↑ Ananyeva, 2014 , s. 15-16.
  44. ↑ Almatyssa kunnioitettiin kazakstanilaisen kirjallisuuden klassikon Maurice Simashkon muistoa . Global Jewish Online Center (18. maaliskuuta 2015). Haettu: 10.6.2022.
  45. ↑ Ensimmäiset kansainväliset Simashkin-lukemat pidettiin Almatyssa . Kansainvälinen uutistoimisto "DKNews" (25. maaliskuuta 2021). Haettu: 10.6.2022.
  46. ↑ Jälkijulkaisu: Toiset kansainväliset kirjallisuuslukemat, jotka on omistettu Kazakstanin kansallisen kirjailijan Maurice Simashkon teokselle . Kazakstanin juutalaisyhteisöjen liitto (22. maaliskuuta 2022). Haettu: 10.6.2022.
  47. ↑ Neuvostoliiton elokuvien kirjoittajat. 1917-1967: Viitekirja: Neuvostoliiton valtion elokuvarahasto  / koonnut: V. N. Antropov, N. A. Glagoleva, M. I. Pavlova ym. - M.  : Taide, 1972. - S. 328. - 439 s. - Nimetty "Semashkoksi".
  48. ↑ Potepalov S. In the Black Sands: M. Simashkon tarinan perusteella / käsikirjoittaja S. Potepalov; Iskander Khamraevin ohjaajakehitys. — [B. m.]: Lenfilm , 2. luova yhdistys, 1971. - 127 s.

Kirjallisuus

Viitejulkaisut

Monografiat ja artikkelit

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen