Suomalaistaminen

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 25. joulukuuta 2021 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 2 muokkausta .

Suomalaistaminen ( suomeksi suomettuminen ; ruotsalainen finlandisering ; saksalainen Finnlandisierung ) on ​​maan politiikan alistamista suuremman naapurimaan politiikkaan, mutta nimellisesti suvereniteetin säilyttäminen. Poliittinen termi syntyi 1900- luvun jälkipuoliskolla kuvaamaan Neuvostoliiton ja Suomen välisiä suhteita toisen maailmansodan jälkeisenä aikana . Useimmiten yleisellä länsimaisessa historiografiassa ( USA , Ruotsi , Saksa ), on negatiivinen merkitys.  

Tausta

Huolimatta muodollisesta alistumisesta Venäjän kruunulle vuosina 1809-1917 , Suomi pystyi nopeasti saavuttamaan tosiasiallisen itsenäisyyden erityisen autonomisen asemansa ansiosta Venäjän valtakunnassa .

Neuvostoliiton muodostumisen ja sen nopean uudelleenorganisoitumisen jälkeen yhdeksi johtavista maista Suomea uhkasi kuitenkin todellinen suvereniteetin menettämisen uhka.

Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan 1939-1940 seurauksena [ 1] Suomi menetti merkittävän osan Viipurin läänistä ( fin. Viipurin lääni , epävirallisesti " Vanha Suomi " Venäjän valtakunnassa ) [2] [3] [4 ] . Menetyksellään Suomi menetti viidesosan teollisuudestaan ​​ja 11 % maatalousmaasta. 12 % väestöstä eli noin 400 tuhatta ihmistä jouduttiin evakuoimaan Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta. Hangon niemimaa vuokrattiin Neuvostoliitolle laivastotukikohtaa varten [5] .

Tilanne Suomessa sodan jälkeen

Suomen sodanjälkeinen ulkopolitiikka

Päätöksen jälkeen 19. syyskuuta 1944 ns. "Moskovan aselepo" Suomi lupasi karkottaa saksalaiset joukot alueeltaan , mikä johti myöhemmin Lapin sotaan . Toisen maailmansodan lopussa Suomi onnistui säilyttämään itsemääräämisoikeutensa , toisin kuin Baltian maat , se ei kuulunut Neuvostoliittoon, ja toisin kuin Itä-Euroopan maat, se vältti taloutensa neuvostoliiton.

Kongressin kirjaston sodanjälkeinen tutkimus Suomelle toteaa :

Sodan aiheuttamista merkittävistä vahingoista huolimatta Suomi pystyi säilyttämään itsenäisyytensä; Kuitenkin, jos Neuvostoliitto olisi ollut tästä elinvoimaisesti kiinnostunut, ei ole epäilystäkään, etteikö Suomen itsenäisyys olisi tuhoutunut. Suomi poistui sodasta ymmärtäen tämän tosiasian ja aikomuksena luoda uusia ja rakentavia suhteita Neuvostoliittoon.

- Yhdysvaltain kongressin kirjaston maatutkimus: "Suomi, sodan vaikutukset"

Vaikka Neuvostoliitto saattoi esittää useita perusteita Suomen suvereniteetin riistoon (oikeudelliset, historialliset, alueelliset, poliittiset ja taloudelliset), niin ei käynyt. Suomen suhteellinen vapaus sen sijaan oli välttämätöntä, jotta Neuvostoliitto voi vahvistaa maan arvovaltaa ja korostaa alentuneisuuttaan häviävien maiden suhteen. Tämä myönnytys lännelle unohtui kuitenkin nopeasti, koska Yhdysvallat pelkäsi, että tällainen suvaitsevaisuus muuttaisi kaikki Neuvostoliiton naapurivaltiot ( Saksa , Japani , Norja , Korea ) valittamattomiksi nukkeiksi, jotka eivät ole valmiita osoittamaan todellista vastarintaa Neuvostoliitolle. Yhdysvaltojen puolella.

Suomi maksoi myös tietyn hinnan suvereniteettistaan ​​- maa maksoi Neuvostoliitolle korvauksia Suomen miehityksen aikana Suomen keskitysleireillä Neuvostoliiton kansalaisille aiheutuneista vahingoista, luopui lopulta oikeuksistaan ​​Karjalaan , luovutti Petsamon alueen ( Petsamon ), myi pienen tontin Lapissa ja allekirjoitti myös vuonna 1948 " Yhteistyö- ja keskinäisen avun sopimuksen " Neuvostoliiton kanssa. Sopimus vaati Suomelta puolueettomuutta ja Neuvostoliiton erityisten strategisten etujen tunnustamista. Vastineeksi Suomi voisi tämän riippuvuuden rajoissa säilyttää kapitalistisen järjestelmän, markkinatalouden ja tietyn sananvapauden. Yhdysvalloissa ja Saksassa näitä myönnytyksiä Neuvostoliitolle kuitenkin pidettiin melkein petoksena - näin syntyi käsite "suomestumisesta". Tämä termi on tullut poliittiseen sanakirjaan ja jopa jokapäiväiseen puheeseen. Suomalaiset pystyivät kuitenkin muuttamaan rajallisen vapautensa suureksi mahdollisuudeksi vaikuttavaan taloudelliseen kehitykseen, vaurauteen ja kansalliseen itsekunnioitukseen. Suomi toimitti autoja ja laivoja Neuvostoliitolle ja sai vastineeksi öljyä ja muita raaka -aineita .

Yleiskokouksessa ja YK:n turvallisuusneuvostossa äänestäessään Suomen valtuuskunta joko äänesti solidaarisesti Neuvostoliiton valtuuskunnan kanssa tai pidättyi äänestämästä.

Neuvostoliiton vaikutus Suomen sisäpolitiikkaan

Sodan jälkeisessä Suomessa kiellettiin Yhdysvalloissa ilmestyneet elokuvat, joita voitiin pitää neuvostovastaisina, ja kirjat, joita voitiin pitää neuvostovastaisina, poistettiin kirjastoista. Tällaisia ​​toimia lännessä pidettiin sensuurin käyttöönotona . Suomi luovutti poikkeuksetta rajan yli paenneet Neuvostoliiton kansalaiset Neuvostoliitolle.

Entisen ulkoministeri Erkki Tuomiojan mukaan kaikenlaiset poliitikot pyrkivät saamaan omaa henkilökohtaista neuvostokontaktiaan Neuvostoliiton suurlähetystössä uraetujen saavuttamiseksi; "hänen venäjää" kutsuttiin ammattikielessä kotiryssä [6] .

Katso myös

Muistiinpanot

  1. ↑ "Suomalainen saavutus jatkosodassa ja sen jälkeen", kirjoittanut Peter Provis, Vol. 3 1999 (linkki ei saatavilla) . Haettu 12. syyskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 14. syyskuuta 2007. 
  2. ↑ Viipurin maakunta // Brockhaus ja Efron Encyclopedic Dictionary  : 86 nidettä (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari. , 1890-1907.
  3. ↑ Suomalaiset - artikkeli Suuresta Neuvostoliitosta Encyclopediasta . 
  4. ↑ Baltian kieliliitto. (linkki ei saatavilla) . Haettu 12. syyskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 6. lokakuuta 2007. 
  5. ↑ Maatutkimus: Suomi, Jatkosota Arkistoitu 1. lokakuuta 2004 Wayback Machinessa US Library of Congress
  6. ↑ Kylmän sodan lista on skandaalin keskipiste Suomessa  . The International Herald Tribune (23. tammikuuta 2008). Haettu 12. lokakuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 23. elokuuta 2011.
  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
Bibliografisissa luetteloissa