Oikeuskäsitteiden etymologia on tiettyjen oikeuskäytännössä käytettyjen sanojen ja ilmaisujen alkuperä .
Suurin osa juridisista termeistä oli lainattu latinasta , ranskasta , saksasta ja englannista .
Monilla kielillä oikeudellisten termien muodostumisen lähde oli roomalainen laki . Sen erottavia piirteitä olivat sanan tarkkuus, yksinkertaisuus ja selkeys, joten se määrättiin Euroopan maille. Suurin osa roomalaisista oikeudellisista termeistä on säilynyt tähän päivään asti, ja niistä on tullut monien nykyaikaisten lainsäädäntöjärjestelmien omaisuutta. Latinismit tulivat eri kieliin paitsi suoran kosketuksen kautta itse latinaan (esimerkiksi oppilaitosten kautta), myös muiden kielten kautta. Monissa Euroopan valtioissa 1100-luvulle asti latina oli kirjallisuuden, tieteen, virallisten lehtien ja uskonnon kieli. Myöhemminkin väitöskirjat puolustettiin latinaksi ja käytiin kirjeenvaihtoa ulkomaisten asiantuntijoiden kanssa. Kaikki tämä vaikutti kansainvälisen tieteellisen terminologian rahaston luomiseen. .
Tällä hetkellä romaaniset kielet , samoin kuin englanti , käyttävät latinalaisia laillisia termejä, mutta niiden ortografinen rakenne on vain vähän tai ei ollenkaan. Monet näistä sanoista on otettu suoraan lähdekielestä renessanssin aikana , jolloin latinaa kiinnosti paitsi kirkollinen kirjoitus, myös klassinen: alibi , bona fide , certiorari , habeas corpus , memorandum , ultra vires , veto .
Monet latinalaiset käsitteet tulivat englanniksi ranskan kautta : kongressi , perustuslaki , lainsäätäjä , parlamentti , presidentti , edustaja . Joskus yksi yleinen latinalainen etymoni antoi useita muunnelmia englanniksi, koska lainaukset tulivat eri kielistä. Joten latinalaisella adjektiivilla legalis ("laillinen") on muotoja legal (suoraan latinasta), leal (anglo-normanista), lojaali ( vanhasta ranskasta ) . Lakitekstit vuorottelevat modernin ja roomalaisen ilmaisun välillä. Latinalaisia kaavoja kutsutaan lakimiesten "suosikki kansanperinteeksi". .
Muissa kielissä ( germaani , skandinaavinen , slaavi ) latinalaisten termien ja lauseiden prosenttiosuus alkuperäisessä kirjoituksessaan on melko merkityksetön. . Venäjällä useimmiten alkuperäinen kirjoitusasu säilyy ilmaisuilla a prima facie , ad hoc , muun muassa per se , pro et contra . Muissa tapauksissa käytetään transkriptiota : " kotipaikka ", " päätösvaltaisuus ", " mandaatti ", " ministeri ", " notaari ", " kansanäänestys ", " tasavalta ", " retortion ", " orjuus ", " oikeuskäytäntö " jne. Kuten näette, latinalla oli merkittävä rooli venäläisen juridisen terminologian rikastamisessa, joka liittyy pääasiassa siviilioikeuteen sekä yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään. Samaan aikaan venäläiset asianajajat pitivät niin mielellään vieraiden ilmaisujen käyttämisestä puheessaan, ei vain tieteellisissä, vaan myös oikeudenkäynneissä, että tunnettu asianajaja 1800-1900- luvun vaihteessa . P.S. Porohovštšikov kirjoitti tästä: "Puhut venäläisen tuomioistuimen edessä, et roomalaisten tai länsieurooppalaisten edessä. Esittele ranskalaisia sananlaskuja ja latinalaisia lainauksia kirjoissasi, oppineissa kokouksissa, maallisten naisten edessä, mutta oikeudessa - ei sanaakaan vieraalla kielellä. .
Monet latinankielisistä lainauksista kuuluvat ns. kansainväliseen sanastoon , toisin sanoen ne toistetaan monien kansojen kielillä, joita yhdistävät kulttuurisen ja sosiaalisen kehityksen yhteiset piirteet. Tästä syystä kansainvälisen oikeuden periaatteet ja peruskäsitteet esitetään latinaksi: lex loci delicti commissi ("vahinkopaikan laki"), lis alibi pendens ("eri valtioiden tuomioistuinten samanaikainen käsittely siviilioikeudessa" ”), pacta sunt servanda ("sopimuksia on noudatettava") jne.
Sanaston lisäksi monet tyylilliset piirteet lainattiin latinasta. Tällaisia eurooppalaisten oikeuskielten piirteitä on otettu keskiaikaisista latinankielisistä asiakirjoista, ja usein ne ovat koonneet katolisen kirkon ministerit (mukaan lukien oikeudenkäytön alalla ) . Tämä kieli on vaikuttanut suuresti oikeus-, notaari- ja muiden elinten toimintaan kaikissa Euroopan maissa. Katolisen kirkon hallinnollisen ja oikeudellisen toiminnan kieltä kehiteltiin yksityiskohtaisesti. Se ylitti monin tavoin maallisten elinten kielen. Tästä kielestä tuli malli, jota maalliset viranomaiset tavoittelivat. Monet keskiaikaisen lain kielen piirteet säilyivät pitkään. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi yleisten monimutkaisten lauseiden käyttö. Kielten ammattilaiset kohtaavat tämän vielä tänäkin päivänä .
Ensinnäkin on syytä huomata, että kun yksi kieli lainaa sanoja toiselta, on ominaista erityiset arviointikerrokset, jotka usein liittyvät merkityksien tulkinnan erityispiirteisiin joissakin molempien kielten välillä vaihdetuissa lainauksissa. Eli sama sana eri kielillä, joilla on yhteiset juuret, voi tarkoittaa täysin erilaisia käsitteitä. Esimerkiksi toisin kuin venäläinen sana "ukaz" ("useissa maissa valtionpäämiehen normatiivinen säädös"), englanninkielinen ukase voi viitata Venäjän historiaan, ja kun sitä sovelletaan englanninkielisten maiden elämään "mielivaltainen, despoottinen teko" ja sillä on negatiivinen konnotaatio .
Useiden vuosisatojen ajan ranskalla on ollut tärkeä rooli oikeuskäytännössä. XIII - XIV vuosisadalla . (ja jopa 1700-luvulle asti) ranska oli yksi Englannin lain kielistä [1] (ja myös pitkään kansainvälinen liike-elämän kieli), ja suuri määrä ranskankielisiä sanoja siirtyi englannin lakiin. sanasto, joista monilla oli latinajuuret ( chattel , court , domicile , estate , laches , lease , petit jury , rentant , voir dire ). Kun vertaat englannin ja ranskan synonyymejä , voit nähdä, että ensimmäiset ovat "puhekieleisempiä" ja tarkempia, kun taas jälkimmäiset ovat älyllisempiä ja abstrakteja: esimerkiksi vapaus ja vapaus .
Lisäksi ranska on vaikuttanut englanninkielisten lakitekstien syntaksiin :
Ranskan roolin kasvaessa Euroopan hallitsevan vallan tasolle, ranskalaiset kansainvälisen yksityisoikeuden ja julkisoikeuden alan termit tulivat lain kieleen useissa maissa . Monet niistä olivat pelkkiä lainauksia: lettres de créance (" credentials "), renvoi (" taaksepäin viittaus "), ordre public ("yleinen järjestys") ja niin edelleen. Tällä hetkellä ranskan kielellisen vaikutuksen uusi aalto on käsinkosketeltava Euroopan unionin toiminnassa. Siten termin acquis communautaire ("kaikkien EU:n säädösten kokonaisuus") omaksuivat kaikki osallistuvat maat joko suorana lainauksena tai lainaten tai luoden ranskankieliseen ilmaisuun perustuvaa neologismia . .
Venäjällä ranskalaisissa etymoneissa on sanat " toiminta ", "välimiesmenettely", " syyttäjä ".
1800 -luvun loppu oli Saksan oikeustieteen kulta-aikaa , jolla oli valtava vaikutus koko Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan . Eri oikeustieteellisiin oppilaitoksiin liittyvät ilmaisut ja lainaukset ovat yleistyneet: Begriffsjurisprudenz ("Käsitteiden oikeustiede" [2] [3] ), Pandektenrecht (" Roomalais-germaaninen oikeus "), käsite Rechtsgeschäft (" Oikeustoimi ").
Hieman aikaisemmin, Petrin aikakaudella Venäjällä alkoi kaikkien elämän osa-alueiden muutos, uudistukset, jotka rikasttivat venäjän sanastoa vierailla sanoilla, mukaan lukien saksa: " remburssi ", " konkurssi ", " lasku ", " vuokra ".
XIX - XX vuosisatojen aikana . Englannista on tullut kansainvälisen kaupan ja kauppaoikeuden merkittävin kieli . Myös muut kuin englanninkieliset sopimuspuolet alkoivat käyttää sitä. Suuri osa englannin kauppaoikeuden terminologiasta on otettu käyttöön muilla kielillä. Englannin kielen vaikutus osoittautui suhteellisen vakaaksi venäjän kielen kannalta. Monet sanat siviilioikeuden alalta palaavat tähän lähteeseen : " kaf ", " leasing ", " taitotieto ", " sif ", " franchising ", " omistus ", " sekki ".
On huomattava, että äidinkielenään englannin sanat tunnetaan vanhan englannin ajalta. Ne muodostavat alle puolet koko sanastosta . Kielet, kuten vanha norja ( laki , oikeusasiamies ), iiri ( huligaani ) ja muut , vaikuttivat myös englanninkieliseen juridiseen terminologiaan .