Agafangel (Solovjov)

Piispa Agafangel
Volynin ja Zhitomirin arkkipiispa
17. kesäkuuta 1866 - 8. maaliskuuta 1876
Edeltäjä Anthony (Pavlinsky)
Seuraaja Dimitri (Muretov)
Vyatkan ja Slobodan piispa
6. helmikuuta 1860 - 17. kesäkuuta 1866
Edeltäjä Nikodim (Kazantsev)
Seuraaja Christopher (Emauslainen)
Revelin piispa , Pietarin hiippakunnan
kirkkoherra
31. heinäkuuta 1856 - 15. helmikuuta 1857
Edeltäjä Platon (Thebean)
Seuraaja Leonty (Lebedinsky)
Akateeminen tutkinto teologian maisteri
Nimi syntyessään Aleksei Fjodorovitš Solovjov
Syntymä 8. (20.) helmikuuta 1812 Iljinskoje kylä , Shuisky piiri , Vladimirin maakunta( 1812-02-20 )
Kuolema 8. (20.) maaliskuuta 1876 (64-vuotias) Zhytomyr( 1876-03-20 )
Palkinnot
Pyhän Vladimirin ritarikunta 2. luokka Pyhän Annan ritarikunta 1. luokka
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Arkkipiispa Agafangel (maailmassa Aleksei Fedorovitš Solovjov ; 8. (20.) helmikuuta 1812, Iljinskoje kylä, Shuiskin piiri , Vladimirin maakunta  - 8. (20.), 1876, Zhitomir ) - Venäjän ortodoksisen kirkon piispa, Volynin arkkipiispa ja Zhytomyr . hebraisti .

Elämäkerta

Syntyi 8. (20.) helmikuuta 1812 papin perheessä Iljinski Shuiskin piirin kylässä , vuonna 1836 hän suoritti kurssin Vladimirin seminaarissa ja Moskovan teologisessa akatemiassa , sai teologian maisterin tutkinnon jo tonsuroituna (23. kesäkuuta). , 1835), 20. kesäkuuta 1836 alkaen - hieromonk ja 20. elokuuta alkaen poikamies Pyhän Raamatun tulkintaluokassa .

8. lokakuuta 1838 hänet nimitettiin kirjastonhoitajaksi ja 3. joulukuuta 1839 akatemian konferenssin jäseneksi ja vuonna 1841 Lavran katedraalihieromonkiksi .

Vuonna 1838 Pietarin teologisen akatemian opiskelijat saivat viranomaisilta luvan helpottaa heprean kielen oppitunteja litografoidakseen professori Gerasim Pavskyn filologisia tarkoituksia varten tekemän heprealaisen Raamatun luokkakäännöksen . Vuonna 1839 tätä käännöstä julkaistiin 150 kappaletta. Niihin kuuluivat: Jobin kirja , Saarnaajan kirja , Salomon laulu, Salomonin vertaukset sekä pää- ja pienet profeetat . Vuonna 1841 tämän käännöksen 2. painos julkaistiin opiskelijoille, Pietarin lisäksi myös Kiovan ja Moskovan akatemioista. Kun kopiot saapuivat Moskovaan, Hieromonk Agafangel ilmoitti tästä Pyhän synodin jäsenille nimettömässä "kirjeessä Vladimirilta", joka lähetettiin kolmelle metropolialle. Tässä kirjeessä käännöstä kutsuttiin "muinaisen käärmeen panetteluksi", joka oli haitallista kristittyjen käytölle, totuudesta luopumisen vuoksi, "Jeesuksen Kristuksen nimen vaikeneminen profetioissa". Kiovan metropoliita Filaret välitti Agafangelin kirjeen litografoidun käännöksen kopion kanssa Pyhän synodin pääsyyttäjälle , kreivi Nikolai Protasoville , minkä jälkeen Pavski tuotiin oikeuden eteen. Käännöksestä takavarikoitiin ja tuhottiin kolmesataa kopiota.

Helmikuun 28. päivänä 1842 Agafangelille annettiin tehtäväksi korjata Moskovan teologisen akatemian tarkastajan virka . 23. maaliskuuta Metropolitan Filaret vahvisti hänet tähän virkaan ja käski häntä lukemaan moraaliteologiaa.

Saman vuoden syyskuussa Kharkovin seminaarin rehtoriksi nimitetty Agafangel nostettiin arkkimandriitin arvoon 22. lokakuuta ja siirrettiin sitten Kharkovista rehtoriksi Kostroman seminaariin (1845). 20. tammikuuta 1854 hänet nimitettiin Kazanin teologisen akatemian rehtoriksi .

Revelin piispaksi 4. maaliskuuta 1857 nimitetty Agafangel vihittiin 31. maaliskuuta.

6. helmikuuta 1860 lähtien hän oli Vjatkan hiippakunnan piispa .

Muistomerkki piispa Agafangelin toiminnalle Vyatkassa oli 270 oppilaan pappityttöjen koulun perustaminen ja 60 orpoa ilmaiseksi. Vuoteen 1869 mennessä tällä koululla, joka käytti jopa 37 000 ruplaa, oli jo 45 000 ruplan varapääoma, joka vapautti jopa 40 tyttöä kotiopettajien oikeuksilla. Lisäksi Agafangel perusti Vjatkaan hiippakunnan kirjaston, jolle hän lahjoitti monia kirjoja. Kun Agafangel oli Kazanin teologisen akatemian rehtori, hän alkoi julkaista "Orthodox Interlocutor" -lehteä, ja Zhytomyrissa hän ryhtyi julkaisemaan "Docesan Gazette" -lehteä, perusti seminaariin hostellin ja perusti koulun papiston tytöille. .

17. heinäkuuta 1866 alkaen - Volynin ja Zhytomyrin piispa .

Volhyniassa piispa Agafangel osoitti toisenlaista toimintaa edistäen kreivitär Antonina Bludovan koulutustavoitteita ortodoksisuuden hyväksi. Tämän piispan auttamiseksi Pochaev Lavraan on perustettu ammattikoulu .

31. maaliskuuta 1868 hänet nostettiin arkkipiispan arvoon .

Koulutusta rakastava Agafangel oli suuri muinaisten, erityisesti heprean , ja nykykielten tuntija, hän rakasti musiikkia ja luonnontieteitä pysyen alkuperäisenä näkemyksensä hengellisten paimenten velvollisuuksista ja oikeuksista. Hän puolusti piispan rajatonta valtaa alaisuudessa olevaan papistoon ja tunnusti komitean hengellisen ja oikeuslaitoksen uudistusluonnokset antikanonisiksi. Hän ei sallinut juutalaisten vaikutusvaltaa ja vastusti sitä kaikin mahdollisin tavoin hallitsemissaan hiippakunnissa , erityisesti Volhyniassa. Yleensä Agafangel osoitti, paitsi elämänsä viimeistä vuotta - jolloin hän valitti voimansa heikkenemisestä ja sai hoitoa - huomattavaa tarkkuutta työssä ja ajanjaossa. Luentojen lisäksi mentorin palvelun aloittaessaan Agafangel kirjoitti paljon ja teki otteita kaikesta lukemastaan, omistaen jatkuvasti vapaa-aikansa lukemiseen, monipuolisimpaan, kiinnostuneena tieteen edistymisestä ja kirjojen hankkimisesta.

Hän kuoli 8. maaliskuuta 1876 Zhytomyrissä sairastuttuaan jo vuonna 1875 vieraillessaan viimeistä kertaa kotimaassaan, missä hän perusti kirkon ja seurakuntakoulun , jota tuettiin Agafangelin lahjoittaman pääoman korolla . 1] .

Sävellykset

Osa Agafangelin kirjoituksista on painettu, mutta suurin osa niistä on jäänyt käsikirjoitukseen. painettiin:

Piispan saarnoissa näkyy kirkas näkemys kristityn moraalisesta elämästä. Analysoidessaan kristillisen elämän ulkoisia ilmentymiä - nöyryyttä, työtä, hiljaisuutta - puhuja asettaa ne yhteyteen sisäisen maailman kanssa. Jokainen hänen sanansa on täynnä tunteiden lämpöä ja vilpittömän huolen ilmaisua kiusausten kohteeksi joutuneiden asemasta. Agafangel saarnasi elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen "Sanansa" julkaistiin "Volyn Diocesan Gazette" -lehdessä vuonna 1876, nro 11. "Volyn Eparch. Vedom.", 1875, nro 8. "Pietari. Eparch. Vedom.", 1876, nro 77. "Mosk. Vedom.", 1870, nro 49. "Vjatsk. Eparch. Vedom.", 1869, nro 20. Ju. Tolstoi, "Piispojen luettelot", nro 344. "Koko. herran mielipiteitä. Filaret”, osa III, s. 62 ja 68. Chistovich, “Ist. Raamatun käännös" ja Filaretin kirjeet Anthonylle. P. Znamensky, "Kazanin teologisen akatemian historia" (1842-1870), Kazan, 1891, s. 104-136.

Muistiinpanot

  1. ↑ Dobronravov V. G. Vladimirin hiippakunnan kirkkojen ja seurakuntien historiallinen ja tilastollinen kuvaus: nro. 1-5 Shuiskyn ja Kovrovin maakunnat. Vjaznikovskyn ja Gorohovetsin maakunnat . / komp. V. Berezin. - Vladimir: V. A. Larkovin kirjoituslitografia, 1898. - S. 59.

Kirjallisuus