ATR | |
---|---|
Koko otsikko | Armavir-Tuapse rautatie |
Työvuosia | 1909-1918 |
Maa | Venäjän valtakunta |
Hallintokaupunki | Stavropol |
Osavaltio | osittain tuhoutunut |
Alisteisuus | Osakeyhtiö Armavir-Tuapse Railway |
pituus | 623 km (lokakuussa 1917) |
Verkkosivusto | tuapsinka.ajp.ru |
Armavir-Tuapse Railway on yksityinen rautatie , joka on rakennettu vuosina 1909-1917.
Vuonna 1908 insinööri Pertsovin osakeyhtiö sai luvan rakentaa Armavirin ja Tuapsen yhdistävän rautatien [1] . Armavir-Tuapse rautatieosakeyhtiö perustettiin 30. huhtikuuta 1909 hallituksen aktiivisella tuella. Sen järjestäjinä olivat Pietarin suurimmat pankit [2] [3] . Hallituksen 17. toukokuuta 1908 hyväksymässä peruskirjassa seuralle myönnettiin oikeudet rakentaa ja käyttää rautatielinjaa Armavirin asemalta Tuapsen asemalle, jolla on haara Maikopin kaupunkiin, sekä satamarakenteiden rakentaminen Tuapseen. . Yhtiöllä oli rautatien ja satamarakenteiden omistusoikeus 81 vuoden ajan säännöllisen liikenteen alkamisesta niillä. Vuonna 1912 Seura sai luvan rakentaa Armavir - Stavropol - Petrovskoje - Divnoje- rautatie ja haaralinja Blagodarnojeen (389 km) [4] .
Yhtiön johtokunta sijaitsi Pietarissa osoitteessa Admiralteisky pr., 8. Yhtiön pääpääoma oli alussa 4 miljoonaa ruplaa. Lainapääoma luotiin laskemalla liikkeeseen valtion takaamia 4,5 % joukkovelkakirjoja 33,5 miljoonan ruplan arvosta. Yhtiön suurten osakesarjojen omistajat olivat:
ATZhD-yhtiön tunnetut osakkeenomistajat olivat:
Noin puolet vuoden 1909 liikkeeseenlaskun osakkeista keskittyi Stavropolin maakunnan, Kubanin ja Terekin alueiden kauppiaiden, kasakkojen ja talonpoikien käsiin, minkä ansiosta ATZhD saavutti "kansan rautatien" kunnian.
Pääosa Armavir - Tuapse (236 km) otettiin käyttöön vuonna 1915. Siitä rakennettiin haarat Belorechenskaya - Maykop (24 km, 1910) ja Kurgannaya - Labinskaya (32 km, 1915) . Vuonna 1916 liikenne avattiin Armavir - Stavropol - Petrovskoye itäosuudella .
Syyskuussa 1918 Armavir-Tuapse-rautatie kansallistettiin ja siirrettiin Rautateiden kansankomissariaatille . Sisällissodan aikana tie vaurioitui pahoin.
Sotšin alueella georgialaiset eivät ilmeisesti erityisen toivoneet kestävänsä, ja siksi he alkoivat pilata sitä miehityksen ensimmäisistä päivistä lähtien lähettämällä Georgiaan kaiken mahdollisen. Joten Tuapsen rautatie ryöstettiin ja kiskot , ristit, materiaalit, jopa sairaalalaitteet vietiin pois; Gagran ilmasto-aseman usean miljoonan dollarin laitteet myytiin huutokaupassa, Gagran puuteollisuus tuhoutui; sukutaulun karjaa vietiin pois, kulttuuritilat tuhoutuivat jne. Kaikki tämä ei tapahtunut "sisällissodan tapojen" järjestyksessä, vaan suunnitellun Tiflis-politiikan seurauksena.
- Denikin , osa 3, s. 82Osuus Armavir - Stavropol suljettiin vuonna 1922, eikä sitä sittemmin kunnostettu. Vuonna 1928 Petrovskoe - Grateful -haara valmistui ja avattiin . Vuonna 1930 Petrovskoye - Vinodelnoye -osuutta laajennettiin Divnoje- asemalle . Vuoteen 1930 asti junaliikenne Kavkazskajasta Petrovskojeen oli mahdollista vain Stavropolin kautta . Sitten Vladikavkazin rautatien vuonna 1915 ehdottaman hankkeen mukaan rakennettiin Palagiada - Staromaryevskaya -yhdyshaara , jonka jälkeen Stavropol-Tuapse- asema suljettiin (lopuksi selvitettiin vuonna 1947).
Vuodesta 2015 lähtien osa Pohjois-Kaukasian rautatietä .
Pohjois-Kaukasiaan ja erityisesti Kubaniin 1900-luvun alkuun mennessä. muuttui suurimmaksi kaupallisen maatalouden alueeksi, joka toimittaa yhä enemmän viljaa koti- ja ulkomarkkinoille. Vain Azovin-Mustanmeren satamien kautta viljatuotteiden vienti kasvoi 5 miljoonasta punnasta. (1800-luvun 70-luku) jopa 80,4 miljoonaa puntaa. (1904) [5] .
Trans-Kubanin alueen aroilla Maikopin, Batalpashinskyn ja Labinskin osastot keräsivät vuonna 1906 yli 60 miljoonaa puuta viljaa, joista noin 30 miljoonaa puuta. oli viljaylijäämää [6] . Trans-Kubanin alueen taloudellisesti kehittynein alue oli Labinskin departementti, jonka keskus oli Armavirissa [7] .
Tiheän rautatieverkoston puuttuminen Trans-Kubanin alueella kuitenkin esti sen taloudellista kehitystä, ja myyntikelpoisen viljan myynti oli vaikeaa. Vladikavkazin rautatie (VlZhD), joka kulki vain Trans-Kubanin alueen pohjoisosassa, ei pystynyt selviytymään maataloustuotteiden kuljetuksista. Myös Novorossiyskin satama oli ylivarastoitunut, minkä kautta Kuban leipää vietiin [8] .
Osakeyhtiö Armavir-Tuapse Railway (ATZhD) oli tärkeässä asemassa Kubanin alueen liikenteessä ja sillä oli suuri rooli tämän alueen taloudellisessa kehityksessä. Rautatie yhdisti Pohjois-Kaukasuksen rikkaimmat alueet Vladikavkazin rautatien ja Tuapsen satamaan. Sillä oli kansallista merkitystä, sillä se vaikutti Mustanmeren Kaukasian rannikon ja Maikopin öljykenttien kehitykseen.
Tällä hetkellä rautatien periodisointiin on kolme tapaa:
Arkkitehtuurin ja rakennusajan sekä käyttöönottoajan mukaan voidaan erottaa länsi- ja itäosuudet .
Tuapsen ja Armavirin yhdistävän läntisen osuuden rakentaminen alkaa samaan aikaan kuin itse rautatien rakentaminen.
Maaliskuussa 1911 Pietarissa pidettiin uusien rautateiden toimikunnan kokous, jossa hyväksyttiin tien jatkaminen itään. Siitä päivästä lähtien itäosa alkaa olla olemassa [9] . Se alkaa Armavirista ja kulkee Stavropolin kautta Divnoyeen. Tämän osan suunnittelun suorittivat insinöörit A. I. Verblyuner , Alexander Lash ja Iosif Godzevich , joten rautatieaseman arkkitehtuuri täällä eroaa länsiosan arkkitehtuurista.
Tällä hetkellä Tuapsinka on jaettu 3 osaan:
Krasnodar I - valkoihoinen - Elista Divnoe - Armavir | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
yleissopimukset
|
Armavir-Tuapse-radalla liikennöivät seuraavan tyyppiset veturit:
Armavir-Tuapse-rautatie oli yksi viimeisistä Venäjän rautateistä, jossa höyryveto ylläpidettiin, 1980-luvun puoliväliin asti se kesti Kurgannaja - Shedok -osuudella . Vuoteen 1994 asti vaihto- ja taloustyötä tehtiin Armavirissa höyryvetureilla. Vuonna 1996 viimeinen höyryveturi Tuapsinki sammutettiin Belorechenskajan asemalla.
Joillakin asemilla (esim. Kurgannaya , Belorechenskaya ja Khadyzhenskaya ) on edelleen vesipatsaat höyryvetureiden täyttämiseksi vedellä. Tämän ansiosta veturiretromatkoja järjestetään nykyään säännöllisesti tiellä, ja veturin pillit, vaikkakin harvinaiset, soivat ja soivat Länsi-Kaukasuksen vuoristossa.