Perinteisessä katolisessa jumalanpalveluksessa Versiculus ( lat. versiculus , l. - "riimi") on lyhyt kaavalaulu, gregoriaaninen genre . Versikkelillä on yleensä parirakenne: puolilinjat esitetään vastuullisesti (ensimmäisen puolijonon laulaa solisti, toisen kuoro). Laulukirjoissa ja vanhoissa musiikkikäsikirjoituksissa ensimmäinen (soolo) puolirivi on merkitty symboleilla "V" tai "℣" [1] ja toinen (kuoro) - symbolilla ℟ ( latinan kielestä responsum - vastaus) .
Kaikkein tyypillisimmin versioita käytettiin virkapalveluiden aloittamiseen ja lopettamiseen. Ensimmäisen (aikaisimman) jumalanpalveluksen alussa - kutsun edessä - kuuluisan psalmin 50 tekstiin soitettiin jakseli : Domine labia mea aperies (lit. - "Herra, avaa huuleni") vastaus Et os meum annuntiabit laudem tuam ("Ja minun suuni julistaa sinun kiitostasi") [2] . Versiculus jakeella psalmista 70 Deus in adiutorium meum intende ("Jumala, kiirehdi auttamaan minua") vastauksella Domine ad adiuvandum me festina ("Herra, älä viivyttele auttaa minua") aloitti kaikki jumalanpalvelukset paitsi ensimmäistä. Jokaisen jumalanpalveluksen lopussa ja messussa ilman Gloriaa laulettiin versiculo Benedicamus Domino ("Siunatkaamme Herraa") vastauksena Deo gratias ("Kunnia Jumalalle"). Messussa Glorian kanssa laulettiin toinen versio samalle kaavalle (samalla vastauksella) - Ite missa est .
Palveluiden alun ja lopun lisäksi versioita käytettiin toimiston eri paikoissa. Yksi suosituimmista on Dominus vobiscum ("Herra on kanssasi") vastauksella Et cum spiritu tuo ("Ja hengelläsi"), joka soi (toistuvasti) rukouslohkossa (ns. Preces ) . . Versiculus päättyi yleensä hymnin laulamiseen ja lyhyeen responsorioon (responsorium breve). Dark Matinsin palveluksessa psalmien lohko erotettiin versikaalilla myöhemmistä lauluista kunkin nokturnin ja laudin sisällä .
Tyylillisesti, sommittelultaan ja teknisesti katoliset (uudistusta edeltävät) litaniat ovat lähellä versikkejä , esimerkiksi kuuluisa Loreton litania .
Jakeita ( englanniksi versicles ) käytetään myös anglikaanisessa liturgiassa.