Kaipirin murre

Caipira ( tupi kielestä ka'apir tai kaa-pira , joka tarkoittaa "pensaanleikkuria") on Brasilian portugalin murre, jota puhutaan São Paulossa ja Mato Grosso do Sulin , Goiásin , Minas Geraisin ja Paranan naapurialueilla .

Historia

Caipiran etnisen ryhmän murteen muodostuminen alkoi portugalilaisten saapuessa San Vicenteen 1500-luvulla. Nykyaikainen tutkimus viittaa useisiin osiin, kuten galicialais-portugali , joka on esitetty murteen joissakin arkaaisissa osissa, ja Lingua Geral Paulista , portugalilainen kreoli, jonka jesuiitit kodifioivat. [1] Bandeirantesin siirtomaavallan laajeneminen länteen johti murteen leviämiseen São Paulon , Mato Grosson (myöhemmin Mato Grosso do Sul ja Rondonia ), Goiásin (mukaan lukien liittovaltiopiiri ) ja Minas Geraisin maakunnissa .

1920-luvulla kielitieteilijä Amadeu Amaral julkaisi murteen kieliopin ja ennusti sen välittömän sukupuuttoon kaupungistumisen ja tulevan kahvimonokulttuurin aiheuttaman massamaahanmuuton seurauksena. [2] Murre on kuitenkin säilynyt nykypäivään maaseudun alakulttuurissa - lauluissa, kansantarinoissa ( causos ) ja myös kaupunkipuheen alustana - jonka folkloristit ja lingvistit ovat tallentaneet.

Sosiolingvistiikka

Tällä hetkellä caipira on yleisempi maaseudulla.

Fonologia

Foneettisesti tärkeimmät erot Brasilian portugalin tavalliseen kieleen ovat postalveolaarinen tai retroflex ( [ɹ̠ ~ ɻ] ) eurooppalaisen ja Paulistanin allofoni / ɾ / tavupäätteessä (/ʁ/ useimmille brasilialaisille murteille) ja muunnos / ʎ / (kirjoitettu lh) puolivokaaliin j, kuten espanjaksi yeísmo . L-koodi muunnetaan usein [ ɹ̠ ~ ɻ] muotoon [u̯ ~ ʊ̯] sijaan , kuten useimmissa brasilialaisissa murteissa.

On muitakin tärkeitä eroja, kuten:

Morfologia ja syntaksi

Lisäksi Kaipirin murrelle on ominaista joitain eroja morfologiassa ja syntaksissa:

• Negatiivisella partikkelilla não on selkeät vahvat ja heikot muodot: não [nɐ̃ʊ̯̃] lyhyissä vastauksissa ja num [nʊ̃] negatiivisissa lauseissa; tämä ominaisuus ei ole ainutlaatuinen kaipirille, ja se on myös yleinen esimerkiksi Rio de Janeiron puhekielessä.
• Monikossa vain artikkeli tai pronomini muuttuu, kun taas adjektiivi pysyy usein muuttumattomana: São Paulo: essas coisas bonitas "ne kauniit asiat" ↔ caipira essas coisa bonita [ˈ(ɛ)sɐsˈ koi̯zɐ bʊˈn]̠ʲitɐ  ; tämä ominaisuus ei myöskään ole ainutlaatuinen Caipirille, ja se on yleinen Brasilian portugalilaisille yleensä.

Caipiran murre ei ole brasilialaisten vaikea ymmärtää - se voi olla vaikea ymmärtää vain ulkomaalaisille, jotka ovat aiemmin opiskelleet tavallista portugalia, samassa määrin kuin muut Brasilian murteet.

Oikeinkirjoitus

Tälle murteelle ei ole kehitetty vakiokirjoitusta, koska brasilialaiset käyttävät portugalia opiskellessaan vain kielen vakioversiota. Epätyypillistä ortografiaa voidaan käyttää välittämään murteen puhujien erityistä sanastoa ja ääntämistä, kuten Chico Bento -sarjan suosituissa lasten sarjakuvissa .

Katso myös

• Caipira
• Kafundo
• Brasilian portugali

Muistiinpanot

1. ↑ Ataliba T. de Castilho (Org. 2007). Historia do Portugues Paulista. Serie Estudos - Voi. I. São Paulo: Setor de Publicações do IEL / Unicamp
2. ↑ Amaral, Amadeu. O Dialeto Caipira . São Paulo: Casa Editora "O livro", 1920.

Kirjallisuus

• Garcia, Rosicleide Rodrigues. Para o estudo da formação e expansão do dialeto caipira em Capivari . São Paulo: USP, 2009.
• Pires, Cornelio. Conversas ao pé do fogo  - IMESP, edição fac-similar, 1984.
• Rodrigues, Ada Natal. O Dialeto Caipira na Região de Piracicaba , Editora Ática, 1974.

Linkit

•  (port.) "O Dialeto Caipira", kirjoittanut Amadeu Amaral
•  (Port.) "Histórias do Zeca Tira 2 - "As Pinga", kirjoittanut Adelmario Sampaio - näyte caipiran murteesta kirjallisessa muodossa