Lissabonin sopimus

Lissabonin sopimus
Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta
Sopimustyyppi	Muutokset aikaisempiin sopimuksiin
Valmistuspäivämäärä	7.–8. syyskuuta 2007
allekirjoituspäivämäärä	13. joulukuuta 2007
Allekirjoituspaikka	Lissabon, Portugali
Tiivistys	18. joulukuuta 2007
Voimaantulo	1. joulukuuta 2009
allekirjoitettu	EU:n jäsenvaltiot
Varastointi	Italian ulkoministeriö
Kieli (kielet	23 EU-kieltä
Verkkosivusto	Lissabonin sopimus
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa
Teksti Wikilähteessä

Lissabonin sopimus (virallisesti kutsuttu Lissabonin sopimus , jolla muutetaan Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta ) on kansainvälinen sopimus, joka allekirjoitettiin EU 13. joulukuuta 2007 Jeronimoksessa Lissabonissa .  

Sitä kehotetaan korvaamaan EU:n perustuslaki , joka ei ole vielä tullut voimaan , ja muuttamaan olemassa olevia Euroopan unionia koskevia sopimuksia EU:n hallintojärjestelmän uudistamiseksi.

Uudistussopimuksen taustaa

Sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta eli EU:n uudistussopimus, joka luotiin parantamaan 27 jäsenvaltion Euroopan unionin toimintaa ja vahvistamaan sen roolia ja asemaa maailmannäyttämöllä dramaattisessa globaalissa tilanteessa. muutokset, sovittiin lopulta hallitustenvälisessä konferenssissa Lissabonissa 19. lokakuuta 2007 .

Tämä "työkalupakkiksi" suunniteltu pitkälti innovatiivinen sopimus on suunniteltu luomaan perusta Euroopan unionin toiminnalle seuraavien 15–20 vuoden ajaksi. Sopimuksen allekirjoittaminen 13. joulukuuta 2007  avasi ajanjakson, jolloin jäsenmaat suorittivat sen ratifiointiprosessin. Komplikaatioita syntyi muun muassa Irlannissa ja Tšekin tasavallassa , joissa hyväksymiseen tarvittiin 3/5:n tuki parlamentista, ja Irlannin tapauksessa myös maan väestön tuki kansanäänestyksessä .

27 maan hyväksyminen parlamenteissa ja kansanäänestyksessä päätti kuitenkin 15 vuotta kestäneen keskustelun EU:n poliittisesta ja institutionaalisesta uudistuksesta, joka alkoi Maastrichtin sopimuksen allekirjoittamisesta vuonna 1992.  EU:n perussopimusten muuttamisen tarve johtui mm. se, että vain kahdessa vuodessa puolessa vuodessa (huhtikuu 2004 - 1. tammikuuta 2007) jäsenmaiden määrä kasvoi 15:stä 27:ään ja niiden yhteenlaskettu väkiluku oli lähes puoli miljardia ihmistä. Sopimuksen tarkoituksena on korvata epäonnistunut EU:n perustuslakiluonnos (joka allekirjoitettiin kesäkuussa 2004). Kun perustuslaki hylättiin kansanäänestyksessä Ranskassa ja Alankomaissa vuonna 2005, Euroopan unioni joutui toimielinten umpikujaan. Eteenpäin edetäkseen oli välttämätöntä yksinkertaistaa vakavasti kollektiivisten elinten rakennetta, niiden työskentelyn periaatteita ja menettelytapoja sekä tehdä niiden toiminnasta ymmärrettävämpää ja läpinäkyvämpää. Lissabonin sopimuksella pyritään ratkaisemaan tämä kaksitahoinen tehtävä.

Uudistussopimus turvasi tasapainon EU:n jäsenmaiden tavoitteiden ja etujen välillä ja antoi niille " supervallan " aseman. Sopimuksen tekstillä muutetaan kolmea EU:n perusasiakirjaa: Euroopan yhteisön perustamissopimusta (Rooman sopimus 1957), Maastrichtin sopimusta 1992 ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimusta 1957. Uudistuksen  allekirjoittamisen ja ratifioinnin jälkeen Sopimus lakkaa olemasta yhtenä tekstinä, ja innovaatiot sisällytetään kolmeen edellä mainittuun asiakirjaan.

Uudistussopimus koostuu rakenteellisesti johdanto-osasta, 7 artiklasta, 13 pöytäkirjasta ja 59 julistuksesta. Artikla 1 kuvaa muutoksia, joita tehdään EU-sopimukseen (s. 3-40), 2 artikla - muutokset Euroopan yhteisön perustamissopimukseen (s. 41-150), 3 artiklassa luetellaan loppumääräykset (s. 151). -152).

Sopimuksen hyväksymisen historia

13. marraskuuta 2009 mennessä kaikki 27 EU-maata ovat hyväksyneet sopimuksen. Sopimus tuli voimaan 1.12.2009.

Ratifiointi Tšekin tasavallassa

• Tšekin presidentti Vaclav Klaus ilmoitti 24. marraskuuta 2008, että tuomioistuimen ja parlamentin päätöksestä huolimatta hän allekirjoittaa sopimuksen vasta Irlannin jälkeen [87] .
• Tšekin perustuslakituomioistuin päätti 25. marraskuuta 2008, että Lissabonin sopimus ei ole ristiriidassa Tšekin perustuslain kanssa [88] .
• Tšekin parlamentissa pidettiin äänestys 18. helmikuuta 2009, ja suurin osa kansanedustajista (125 vaaditusta 200:sta) äänesti sopimuksen ratifioinnin puolesta [89] .
• Tšekin presidentti Vaclav Klaus ilmoitti 24. syyskuuta 2009 lykkäävänsä sopimuksen allekirjoittamista siihen asti, kunnes perustuslakituomioistuin harkitsee uutta vireillä olevaa oikeusjuttua [90] .
• 29. syyskuuta 2009 17 senaattoria nosti uuden kanteen perustuslakituomioistuimeen. Suurin osa senaattoreista kuuluu samaan puolueeseen Tšekin presidentin Vaclav Klausin kanssa . Kuten tiedätte, hän on euroskeptikko, ja tämä oikeusjuttu antaa hänelle aikaa. Kuten odotettiin, toisen vaatimuksen käsittely voi kestää useita kuukausia [91] .
• Lokakuun 11. päivänä 2009 ilmeni lisävaikeuksia, jotka estivät sopimuksen allekirjoittamisen, tällä kertaa se oli sudeettisaksalaisten ongelma . Vaclav Klaus pelkää karkotettujen saksalaisten omaisuusvaatimuksia [92]
• Tšekin tasavallan presidentti vahvisti 14. lokakuuta 2009 tapaamisessa Venäjän presidentin kanssa Moskovassa, että hän ei allekirjoittaisi Lissabonin sopimusta, jos EU ei täytä kaikkia Tšekin tasavallan ehtoja poikkeuksetta. [93]
• 29.-30.10.2009 järjestetyssä EU-huippukokouksessa maat sopivat Tšekin tasavallan vaatimuksista antaa maalle mahdollisuus olla noudattamatta sopimukseen liittyvää perusoikeuskirjaa . [94]
• Tšekin perustuslakituomioistuin totesi 3. marraskuuta 2009, että Tšekin perustuslaki ei sisällä ristiriitaa Lissabonin sopimuksessa , minkä jälkeen Tšekin presidentti Vaclav Klaus allekirjoitti sopimuksen. [95] [96]
• Asiakirja talletettiin 13. marraskuuta 2009 Italian ulkoministeriöön, joka on sopimuksen tallettajamaa [78] .

EU:n oikeushenkilöllisyys

"Euroopan unionista tulee oikeushenkilö " (EU-sopimuksen 47 artikla [97] ). Tämä tarkoittaa, että EU voi tehdä kansainvälisiä sopimuksia kaikilla toimivaltansa aloilla neljässä tapauksessa:

1. Jos EU:n perustamissopimuksissa niin määrätään .
2. Jos sopimuksissa määriteltyjen tavoitteiden saavuttaminen sitä edellyttää.
3. Jos oikeudellisesti sitova EU-asiakirja niin vaatii.
4. Jos tämä sopimus voi "vaikuttaa EU:n yleisiin sääntöihin tai muuttaa niitä" ( Rooman sopimuksen 188L artikla ).

Jäsenvaltioilla on oikeus tehdä mitä tahansa kansainvälisiä sopimuksia, jos ne eivät ole ristiriidassa EU:n allekirjoittamien sopimusten kanssa tai eivät kuulu unionin toimivaltaan.

Sopimuksessa vahvistetaan seuraava menettely kansainvälisten sopimusten tekemiselle EU:n puolesta: EU:n neuvosto suostuu käymään neuvotteluja saatuaan asiaa koskevat suositukset Euroopan komissiolta ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealta edustajalta sekä nimittää neuvostolle johtajan. valtuuskunta tai edustaja EU:sta ja päättää sopimusten allekirjoittamisesta. Euroopan parlamentilla on neuvoa-antava rooli, lukuun ottamatta perustamissopimuksen määräyksiä, joihin sovelletaan oikeudellisia menettelyjä, ja sopimuksia liittymisestä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen (sopimuksen 188 N artikla). Rooma).

EU:n periaatteet ja tavoitteet

Uusi sopimus muuttaa Euroopan unionin arvoja ja tavoitteita (EU-sopimuksen 2 ja 3 artikla). Uudistussopimus muuttaa Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen nimen EU:n toiminnasta tehdyksi sopimukseksi, mikä yhdistää sen suoraan EU:sta tehtyyn sopimukseen ja siinä asetettuihin tavoitteisiin yhdistyneelle Euroopalle. Näin ollen aiemmin deklaratiivisiksi pidetyistä periaatteista: EU:n kansalaisten suojelu kaikkialla maailmassa, taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhtenäisyys, kulttuurinen monimuotoisuus jne. sosiaalisten tavoitteiden ohella tulee EU:n politiikan perustehtäviä. EU:n tehtäväksi tulee myös "sisämarkkinoiden" luominen ja useiden tavoitteiden saavuttaminen: täystyöllisyys, sosiaalinen edistys, ympäristönsuojelun korkea taso, syrjinnän torjunta, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, lasten oikeuksien suojelu. , jne.

Institutionaaliset muutokset

Uudistussopimus muuttaa EU-sopimusta unionin toimielinten osalta.

Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja

Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan virka otetaan käyttöön , jonka Euroopan johtajat valitsevat 2,5 vuoden toimikaudeksi, ja hänet voidaan valita uudelleen toiseksi kaudeksi. Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja edustaa unionia ulkopolitiikassa toimivaltansa puitteissa ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioissa, mikä ei vähennä korkean edustajan roolia (EU-sopimuksen 9 b artikla). ).

Belgian pääministeri Herman van Rompuy nimitettiin tähän virkaan 19. marraskuuta 2009 Brysselissä pidetyssä epävirallisessa EU-huippukokouksessa . [98] . 1. joulukuuta 2014 lähtien tätä virkaa on hoitanut Puolan entinen pääministeri Donald Tusk ( puolaksi Donald Franciszek Tusk )

Euroopan parlamentti

" Euroopan parlamentti hoitaa EU:n lainsäädäntö- ja budjettitehtäviä yhteistyössä neuvoston kanssa " (9 a artikla). Parlamentti saa enemmän valtaa, koska sen painoarvo lainsäädäntöelimenä on yhtä suuri kuin neuvoston painoarvo. Se saa myös saman aseman neuvoston kanssa budjettiasioissa, koska "pakollisten" ja "ei-pakollisten" menojen välillä ei tehdä eroa.

Euroopan parlamentin tehtävänä on valita Euroopan komission puheenjohtaja (kun nyt se hyväksyy vain jäsenmaiden hallitusten esittämät ehdokkaat).

Vuodesta 2009 lähtien parlamentissa on otettu käyttöön uusi paikkajakojärjestelmä. Jäsenmäärä on rajoitettu 750 + 1 ( parlamentin puhemies ); paikat jaetaan "suhteellisuusperiaatteen" mukaisesti: vähintään 6 valtion edustajaa, enintään 96. Tämä paikkajakojärjestelmä tuli voimaan vuonna 2014 - siihen asti säädettiin siirtymäaika (lain 9 artikla). EU-sopimus).

Eurooppa-neuvosto

Eurooppa-neuvostosta tulee unionin täysivaltainen toimielin. Se koostuu jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehistä, sen puheenjohtajasta ja komission puheenjohtajasta . Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja osallistuu (ks. jäljempänä).

Jos aiemmin puheenjohtaja nimitettiin vuorotteluperiaatteella kuuden kuukauden välein, nyt Eurooppa-neuvosto valitsee hänet määräenemmistöllä kahden ja puolen vuoden toimikaudeksi. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja edustaa unionia ulkopolitiikassa toimivaltansa puitteissa sekä yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa asioissa , mikä ei vähennä korkean edustajan roolia (EU-sopimuksen 9 b artikla).

Neuvoja

Muutokset liittyvät ensisijaisesti uuteen määräenemmistöperiaatteeseen perustuvaan äänestysjärjestelmään . Määräenemmistönä 1.11.2014 alkaen katsotaan vähintään 55 %:n äänistä neuvoston jäsenistä (vähintään 15 maata), jotka edustavat vähintään 65 % unionin väestöstä. Neuvoston neljästä jäsenvaltiosta tulee määrävähemmistö.

Ajanjakso 31.10.2014 asti katsotaan siirtymäkaudeksi, samoin kuin ajanjakso 1.11.2014 - 31.3.2017.

31.10.2014 asti sovelletaan nykyistä Nizzan sopimuksessa määrättyä järjestelmää , jonka mukaan määräenemmistön periaatteen täyttää kolme ehtoa: neuvoston jäsenten suostumus, joilla on yhteensä 255 ääntä (345:stä). eli 73,9 prosenttia, mikä edustaa samanaikaisesti suurinta osaa jäsenmaista (14 osavaltiosta 27:stä) ja 62 prosenttia EU:n väestöstä. Eri jäsenmaiden ministerien äänimäärä riippuu maan väestömäärästä, vaikkakaan ei tiukasti suhteellisesti. [99]

Siirtymäkaudella 1.11.2014–31.3.2017 neuvoston jäsenillä on tänä aikana mahdollisuus päättää useista (tapauskohtaisesti päätettävistä) asioista määräenemmistöllä, Nizzan sopimuksen mukaisesti. Tänä aikana on myös mahdollista hyödyntää " Janin-kompromissia " (päätöksen väliaikainen lykkäys), joka edellyttää opposition läsnäoloa, joka on 75 % tavanomaisen estävän vähemmistön (eli neljän) kynnysarvosta. valtioissa, joiden väkiluku on vähintään 35 prosenttia koko EU:n väestöstä sekä yksi valtio). Tämän mekanismin avulla valtiot, jotka eivät pysty muodostamaan estävää vähemmistöä neuvostossa, voivat lykätä ongelmallisen kysymyksen päätöstä "kohtuullisen ajan", jonka aikana yritetään löytää kompromissi.

On huomattava, että siirtymäkausi määrättiin perustamissopimuksessa ensisijaisesti siksi, että Puola ja Iso-Britannia hylkäsivät uuden järjestelmän , koska äänten jakautumisen periaate väestön mukaan antoi näille maille paljon suurempia etuja kuin asetettu periaate. uudistussopimuksessa (kukin heistä sai 27 ääntä neuvostossa, ja eniten asukkaita EU-maita sai 29 ääntä). Neuvoston puheenjohtajuutta hoitavat ennalta määrätyt kolmen jäsenvaltion ryhmät 18 kuukauden ajan. Nämä ryhmät kootaan tasapuolisesti ottaen huomioon edustettuina olevien EU-jäsenmaiden maantieteellinen tasapaino. Neuvoston jäsenet puolestaan ​​ottavat puheenjohtajuuden kuuden kuukauden välein (EU-sopimuksen 9c artikla).

Euroopan komissio

Euroopan yhteisöjen komissio nimetään virallisesti Euroopan komissioksi .

Vuosina 2009–2014 toimivassa komissiossa on yksi edustaja kustakin jäsenvaltiosta, mukaan lukien ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja .

Mutta marraskuusta 2014 alkaen komissio koostuu edustajista, jotka vastaavat 2/3 EU:n jäsenvaltioiden lukumäärästä, "ellei Eurooppa-neuvosto yksimielisesti toisin päätä". Näin ollen komissiossa on normaalioloissa 18 edustajaa 27 maasta. Komission jäsenet valitaan jäsenvaltioiden tasapuolisen vuorottelun perusteella.

Komission puheenjohtaja valitaan Euroopan parlamentin enemmistöllä Eurooppa-neuvoston ehdotuksesta. Tämän jälkeen EU:n neuvosto hyväksyy valitun puheenjohtajan ehdotuksesta luettelon komission jäsenmaista. Euroopan komission jäsenet nimitetään suoraan äänestämällä määräenemmistön periaatteen mukaisesti Eurooppa-neuvostossa (EU-sopimuksen 9 d artikla).

Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja

Eurooppa-neuvosto nimittää yhteisymmärryksessä Euroopan komission puheenjohtajan kanssa määräenemmistöllä unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (EU-sopimuksen 9 e artikla).

Korkea edustaja toteuttaa Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tekemällä ehdotuksia ja panemalla täytäntöön jo tehdyt sopimukset. Uudistussopimuksen tärkein innovaatio on, että hän johtaa ulkosuhteiden neuvostoa. Korkea edustaja on myös yksi komission varapuheenjohtajista , joka vastaa EU:n ulkosuhteista maailmaan.

Euroopan unionin tuomioistuin

Lissabonin sopimuksen mukaan EU:n tuomioistuin koostuu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimesta (korkein oikeusaste), yleisestä tuomioistuimesta ( ensimmäinen oikeusaste ) ja virkamiestuomioistuimesta . Jokaista valtiota edustaa yksi tuomari; siinä on myös 11 julkisasiamiestä (tällä hetkellä kahdeksan). Tuomarit ja asianajajat valitaan merkittävien henkilöiden joukosta ja nimitetään jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella kuudeksi vuodeksi erityiskomitean kuulemisen jälkeen (EY:n perustamissopimuksen 9 f artikla).

Asiat, joista päätettiin määräenemmistöllä

Uusi sopimus laajentaa niiden asioiden luetteloa, joista voidaan äänestää määräenemmistöperiaatteella :

• Neuvoston puheenjohtajavaltio (Rooman sopimuksen 201 b artikla),
• Työvoiman vapaa liikkuvuus, sosiaaliset takuut (Rooman sopimuksen 42 artikla),
• Yleinen liikennepolitiikka (Rooman sopimuksen 107 artiklan 3 kohta),
• Hallinnollinen yhteistyö vapauden, turvallisuuden ja järjestyksen alalla (Rooman sopimuksen 66 artikla),
• Rajavalvonta (Rooman sopimuksen 69 artikla),
• Poliittinen turvapaikka sekä pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden suojelu (Rooman sopimuksen 69A artikla),
• Muuttoliike (Rooman sopimuksen 69 B artikla),
• Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa (Rooman sopimuksen 69 E artikla),
• Eurojust (Rooman sopimuksen 69H artikla),
• Europol (Rooman sopimuksen 69 J artikla),
• Kulttuuri (Rooman sopimuksen 151 artikla, 5 kohta),
• EU:n lainsäädäntöä koskeva kansalaisaloite (EU-sopimuksen 8 B artikla ja Rooman sopimuksen 21 artikla),
• Päätös jäsenvaltion eroamisesta EU:sta (EU-sopimuksen 35 artikla),
• Henkinen omaisuus (Rooman sopimuksen 97 b artikla),
• Yhteinen kanta kansainvälisiin kysymyksiin euroalueella (Rooman sopimuksen 115 a artikla),
• Avaruuspolitiikka (Rooman sopimuksen 172 a artikla),
• Energia (Rooman sopimuksen 176 a artikla),
• Toimenpiteet rikollisuuden ehkäisemiseksi (Rooman sopimuksen 69C artikla),
• Matkailu (Rooman sopimuksen 176B artikla),
• Urheilu (Rooman sopimuksen 149 artikla),
• väestönsuojelu (Rooman sopimuksen 176C artikla),
• Hallinnollinen yhteistyö (Rooman sopimuksen 176 D artikla),
• Ja muita kysymyksiä.

Samaan aikaan päätökset ongelmallisista asioista ( verot , sosiaaliturva, ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka, operatiivinen poliisiyhteistyö, laitokset) tehdään edelleen yksimielisesti.

Unionin ja kansallisten hallitusten toimivalta

EU:n uudistussopimuksessa erotetaan selvästi unionin ja kansallisten hallitusten toimivaltuudet. Yhteisö toimii sopimuksessa määrätyn toimivallan ja sille asettamiensa tavoitteiden puitteissa. Asioissa, jotka eivät kuulu EU:n "yksinomaiseen toimivaltaan", "unioni osallistuu vain, jos ja siinä määrin, että kukin valtio ei voi saavuttaa tavoitteita itsenäisesti liittovaltion tai paikallisella tasolla, mutta ne voidaan saavuttaa koko unionissa ottaen huomioon ehdotettujen toimien laajuus ja seuraukset”. EU:lla on yksinomainen toimivalta asioissa, jotka koskevat "yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan määrittelyä ja täytäntöönpanoa" sekä toimien määrittelyä "jäsenvaltioiden toteuttamien toimien tukemiseksi, koordinoimiseksi tai täydentämiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden toimivaltaa näillä aloilla" (2 artikla). Rooman sopimuksen mukaisesti). Tulliliiton toimintaan liittyvät kysymykset, sisämarkkinat; niiden jäsenvaltioiden rahapolitiikka, joiden virallinen valuutta on euro; Yhteinen kauppapolitiikka ja kansainvälisten sopimusten tekeminen kuuluvat joissakin tapauksissa myös unionin lainkäyttövaltaan. Perustamissopimuksen yhteiseen toimivaltaan kuuluvat sisämarkkinoiden toiminta, sosiaalipolitiikka, taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesiopolitiikka, maatalous ja kalastus, ympäristöongelmat, kuluttajansuoja, liikenne, energia, vapauden alue, turvallisuus sekä laki ja järjestys. , kansanterveyden yleiset ongelmat, tutkimus, teknologinen kehitys, ulkoavaruus, yhteistyön ja humanitaarisen avun kehittäminen, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan koordinointi jäsenmaissa. Unioni tukee jäsenvaltioita seuraavilla aloilla: kansanterveyden suojelu, teollisuus, kulttuuri, matkailu, koulutus, nuorisoasiat ja urheilu.

Puolustuspolitiikka

Puolustuspolitiikalla on uudessa sopimuksessa merkittävä asema aikaisempiin sopimuksiin verrattuna. ”Yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevat määräykset eivät vaikuta tiettyihin jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan näkökohtiin. EU:ta ja kansallisvaltioita sitovat edelleen YK:n peruskirjan määräykset…” (Julistus 30). Tätä alaa koskevat päätökset tehdään yksimielisesti (EU-sopimuksen 17 artikla), mahdollisuus muuttaa menettelyä ja soveltaa määräenemmistöperiaatetta on suljettu pois (Rooman sopimuksen 280H artikla). Tuomioistuimen toimivalta ei ulotu tälle alalle (Rooman sopimuksen 240 a artikla). Siirtyminen yhteiseen puolustuspolitiikkaan tapahtuu Eurooppa-neuvoston yksimielisen päätöksen perusteella (Rooman sopimuksen 27 artiklan 1 kohta). Uudistussopimus määrää EU:n jäsenvaltioiden pakollisen kollektiivisen vastuun. Jos valtio on joutunut hyökkäyksen uhriksi, muut valtiot ovat "velvollisia" antamaan apua ja tukea "kaikin mahdollisin keinoin". Tämä velvoite ei riko useiden unionin jäsenmaiden (neutraalit valtiot tai erityissopimusten sitomat valtiot) turvallisuuspolitiikan erityispiirteitä eikä Naton sisäisiä sopimuksia (EU-sopimuksen 27 artiklan 7 kohta).

Ihmisoikeuskirja

"EU kunnioittaa ihmisoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia, vapauksia ja periaatteita", sillä "on sama oikeudellinen voima kuin unionin perussopimuksilla" (EU-sopimuksen 6 artikla). Vaikka perusoikeuskirjan teksti ei sisälly perustamissopimukseen, sen määräykset ovat sitovia. Tämä muutos tehtiin, jotta voidaan valvoa EU:n direktiivien ja määräysten yhdenmukaisuutta peruskirjan periaatteiden kanssa.

Muita perustavanlaatuisia muutoksia

Kansalaisaloite

EU:n kansalaisilla on oikeus ehdottaa Euroopan parlamentille tai neuvostolle lainsäädännön muuttamista. Tätä varten on tarpeen saada miljoonan kansalaisen tuki tälle aloitteelle. Komissio varaa kuitenkin oikeuden päättää, olisiko ryhdyttävä toimiin tämän pyynnön täyttämiseksi.

Euroalue

EU saa oikeuden määrätä euroalueen jäsenmaiden talouspolitiikan koordinointimalleista. Neuvosto kumoaa päätöksen maan haluttomuudesta liittyä euroalueeseen (116 artikla). Komissio voi antaa valtiolle varoituksen, että sen talouspolitiikka ei ole EU:n talouspolitiikan yleisen kehyksen mukainen.

Energiapolitiikka

Energiapoliittisia kysymyksiä käsitellään ensimmäistä kertaa EU-sopimuksessa. EU voi vapaasti asettaa tavoitteita, joita ovat muun muassa energiamarkkinoiden tehokkaampi toiminta, energiavarojen hankinta ja vaihtoehtoisten energialähteiden kehittäminen. Unioni vastaa tämän alan tutkimus- ja kehitysohjelmien määrittelystä ja täytäntöönpanosta (vaikka sen toimivalta on tässä yhteydessä päällekkäinen kansallisten hallitusten toimivallan kanssa). Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät energiapolitiikasta tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. Samaan aikaan perustamissopimuksen artiklat eivät loukkaa "jäsenvaltioiden oikeutta toteuttaa tarvittavat toimenpiteet energiavarojen saannin varmistamiseksi" (julistus 20, 176 a artikla).

Unionista eroaminen

Ensimmäistä kertaa EU:n sisäisessä sopimuksessa määrätään mahdollisuudesta ja menettelystä erota unionista. Huolimatta siitä, että koko EU:n historian ajan, lukuun ottamatta Grönlannin autonomian vetäytymistä osana Tanskaa EU:sta kansanäänestyksen jälkeen, ei ole yritetty irtautua , uusi art. EU-sopimuksen 50 artiklassa määrätään unionista eroamisen ehdoista ja menettelystä (maan lainsäädännön mukaisesti; Eurooppa-neuvoston ilmoitus ja neuvoston määräenemmistöpäätöksellä).

Globaali ilmastonmuutos

Globaalin ilmastonmuutoksen torjunta asetetaan uudessa sopimuksessa etusijalle. EU:n on "toteutettava kansainvälisen tason toimenpiteitä alueellisten ja maailmanlaajuisten ympäristöongelmien, erityisesti ilmastonmuutoksen, torjumiseksi" (Rooman sopimuksen 174 artikla). Unionin energiapolitiikkaa on toteutettava "ympäristön suojelun ja parantamisen tarpeen mukaisesti" (Rooman sopimuksen 176A artikla).

Sopimuksessa määrätään myös eurooppalaisen tutkimusalueen luomisesta, jossain määrin sosiaalipolitiikkaa täydentävällä tavalla, unionille annetaan "kannustavat" valtuudet koulutus-, urheilu- ja nuorisopolitiikan aloilla. määrittelee uudelleen toissijaisuusperiaatteen ; kattaa maatalouden ja kalastuksen alan kysymyksiä.

Muistiinpanot

1. ↑ Englanti. Perustamissopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että kaikkien jäsenvaltioiden antamat ratifioimiskirjat talletetaan Italian hallituksen huostaan, jotta sopimus tulisi voimaan. Ratifiointikirja on juhlallinen kansainvälinen asiakirja, jonka yleensä allekirjoittaa maan valtionpäämies ja joka vahvistaa muille sopimuksen osapuolille, että kyseinen valtio hyväksyy sopimuksen sellaisena kuin sen edustajat ovat allekirjoittaneet. Jokainen maa antaa ja tallettaa ratifiointiasiakirjan sen jälkeen, kun kaikki tarvittavat valtion elimet ovat saaneet päätökseen sen sisäisen ratifiointiprosessin kunkin maan sisäisten perustuslaillisten vaatimusten mukaisesti. Teoksen tiedot Arkistoitu 25. toukokuuta 2012.
2. ↑ Itävallan parlamentin lehdistötoimisto (9. huhtikuuta 2008). Große Mehrheit für den Vertrag von Lissabon (saksaksi). Lehdistötiedote . Arkistoitu alkuperäisestä 30. toukokuuta 2012. Haettu 10. huhtikuuta 2008 .
3. ↑ PK0365 | Bundesrat gibt grünes Licht für EU-Reformvertrag (PK0365/24.04.2008) . Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 27. toukokuuta 2012. (määrätön)
4. ↑ (28. huhtikuuta 2008). Itävallan presidentti ratifioi virallisesti EU - sopimuksen . Lehdistötiedote . Arkistoitu alkuperäisestä 9. tammikuuta 2009. Haettu 23. kesäkuuta 2008 .
5. ↑ Belgian senaatti hyväksyi EU:n Lissabonin sopimuksen . EUbusiness.com (6. maaliskuuta 2008). Haettu 14. huhtikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 11. maaliskuuta 2008. (määrätön)
6. ↑ Kamer keurt Verdrag van Lissabon meni  (n.d.) 1. De Morgen. Haettu 11. huhtikuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012.
7. ↑ Parlement wallon CRA 14 mai 2008  (fr.) (PDF) 49. Parlement wallon. Käyttöpäivä: 19. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012.
8. ↑ Parlement wallon CRA 14 mai 2008  (fr.) (PDF) 50. Parlement wallon. Käyttöpäivä: 19. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012.
9. ↑ PDG stimmt Vertrag von Lissabon zu  (saksa)  (pääsemätön linkki) 1. BRF. Haettu 20. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012.
10. ↑ Compte rendu intégral de la séance du mardi 20 mai 2008 (après-midi)  (fr.) 32. Parlement de la Communauté française. Haettu 21. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 15. kesäkuuta 2011.
11. ↑ Fiche du dossier  (ranska) . Senaat de Belgique. Haettu 10. heinäkuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012.
12. ↑ Compte rendu integral de la séance du vendredi 27 juin 2008 (après-midi)  (fr.) (PDF). Haettu 3. heinäkuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012.
13. ↑ ranskan kieliryhmä: 56 kyllä, 5 ei; Hollannin kieliryhmä: 10 kyllä, 5 ei; CRI IV  (n.d.) (PDF). Haettu 3. heinäkuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012.
14. ↑ 1 2 Plenaire Vergadering van 10-07-2008  (n.d.)  (linkki ei saatavilla) . Haettu 10. heinäkuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 31. heinäkuuta 2013.
15. ↑ Compte rendu: séance plénière du vendredi 11 juillet 2008 (versio provisoire du 07/17/2008)  (fr.) (PDF)  (linkki ei saatavilla) 45–46. Parlement francophone bruxellois . Haettu 17. heinäkuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012.
16. ↑ Bulgarian kansalliskokouksen lehdistötiedote . Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 23. huhtikuuta 2021. (määrätön)
17. ↑ EU:n perussopimus tyhjentää Commonsin . Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 1. joulukuuta 2008. (määrätön)
18. ↑ House of Lords hyväksyi perussopimusesityksen ilman jakautumista sen jälkeen, kun menettelyä koskeva esitys lykätä lakiehdotuksen käsittelyä Irlannin sopimusta koskevan kielteisen kansanäänestyksen vuoksi, hylättiin äänin 277 puolesta 184
    vastaan. House of Lordsin keskustelut, vol. 702cols. 1030 Arkistoitu 22. syyskuuta 2017 Wayback Machinessa - 1099 Arkistoitu 22. syyskuuta 2017 Wayback Machinessa (18. kesäkuuta 2008), äänestys menettelyä koskevasta esityksestä on col. 1069 Arkistoitu 22. syyskuuta 2017 Wayback Machinessa .
19. ↑ Philippa Runner . Britannia ratifioi Lissabonin sopimuksen ennen EU-huippukokousta , EUobserver  (19. kesäkuuta 2008). Arkistoitu alkuperäisestä 5. kesäkuuta 2011. Haettu 19. joulukuuta 2008.
20. ↑ Lordi Hansard . Haettu 10. heinäkuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 22. syyskuuta 2017. (määrätön)
21. ↑ Jim Murphyn kansanedustajan kirjallinen ministerilausunto, jossa vahvistetaan Yhdistyneen kuningaskunnan ratifiointi . Haettu 30. syyskuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 15. lokakuuta 2021. (määrätön)
22. ↑ Az Európai Unióról szóló sopimus ja az Euroopan yhteisön perustamissopimus modifikaatiosta lisszaboni sopimuksen kimainoksesta . Unkarin kansalliskokous. Haettu 29. syyskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (määrätön)
23. ↑ Deutscher Bundestag: Fehlermeldung (linkki ei saatavilla) . Bundestag.de. Haettu 16. syyskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 1. maaliskuuta 2005. (määrätön) 
24. ↑ Deutscher Bundestag: Ergebnisse der namentlichen Abstimmungen (pääsemätön linkki) . Haettu 14. marraskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 5. elokuuta 2009. (määrätön) 
25. ↑ Kunnia Mahony. EUobserver.com . Euobserver.com. Haettu 16. syyskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (määrätön)
26. ↑ "der Spiegelin" raportti Bundesratin äänestyksestä . Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 16. syyskuuta 2011. (määrätön)
27. ↑ Saksan presidentti raivaa tietä OK Lissabonin sopimukseen , Taiwan News (23. syyskuuta 2009). Haettu 23. syyskuuta 2009.
28. ↑ Saksa viimeistelee Lissabonin sopimuksen ratifioinnin , Independent.ie (25. syyskuuta 2009). Arkistoitu alkuperäisestä 22. lokakuuta 2012. Haettu 25. syyskuuta 2009.
29. ↑ Kreikan parlamentti ratifioi Lissabonin sopimuksen , Athens News Agency (14. syyskuuta 2008). Arkistoitu alkuperäisestä 15. elokuuta 2017. Haettu 11. heinäkuuta 2008.
30. ↑ Tanskan parlamentti ratifioi EU:n Lissabonin sopimuksen  (24. huhtikuuta 2008). Arkistoitu alkuperäisestä 27. huhtikuuta 2008. Haettu 24. huhtikuuta 2008.
31. ↑ Lov om ændring af lov om Danmarks tiltrædelse af De Europæiske Fællesskaber og Den Europæiske Union , retsinformation.dk (30. huhtikuuta 2008). Arkistoitu 20. huhtikuuta 2020. Haettu 12. heinäkuuta 2008.
32. ↑ 1 2 3 Referendum.ie. Kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta (vuoden 2008 perustuslain kaksikymmentäkahdeksas muutos) 12. kesäkuuta 2008 (linkki ei saatavilla) . Haettu 3. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 10. lokakuuta 2009. (määrätön) 
33. ↑ 1 2 Perustuslain 28. muutos (Lissabonin sopimus) lakiesitys 2009 . Oireachtasin talojen toimisto. Haettu 10. heinäkuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 17. helmikuuta 2011. (määrätön)
34. ↑ Kansanäänestys.fi. Lissabonin sopimusta 2009 koskevan kansanäänestyksen keskuslaskentakeskuksessa saadut tulokset (linkki ei ole saatavilla) . Haettu 3. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 4. lokakuuta 2009. (määrätön) 
35. ↑ Presidentti McAleesen allekirjoittamien asiakirjojen otsikot (linkki ei saatavilla) . Irlannin presidentin virallinen verkkosivusto (16. lokakuuta 2009). Haettu 16. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 17. helmikuuta 2011. (määrätön) 
36. ↑ 1 2 Kymmenykset an oireachtais taloista oireachtasista (downlink) . Haettu 17. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 24. syyskuuta 2015. (määrätön) 
37. ↑ Presidentti McAleesen allekirjoittamien asiakirjojen otsikot  (englanniksi)  (linkki ei saatavilla) . Irlannin presidentin virallinen verkkosivusto (27. lokakuuta 2009). Haettu 27. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 17. helmikuuta 2011.
38. ↑ Hallitus ottaa viimeisen askeleen ratifioidakseen Lissabonin  . iol.ie (23. lokakuuta 2009). Haettu: 23. lokakuuta 2009.  (linkki ei käytettävissä)
39. ↑ Irlannin "EI" JÄLKEEN: Espanjan kongressi ratifioi Lissabonin sopimuksen , Newstin (26. kesäkuuta 2008). Arkistoitu alkuperäisestä 4. heinäkuuta 2015. Haettu 27. kesäkuuta 2008.
40. ↑ UE.- El Senado celebrará un pleno extraordinario el 15 de julio para completar la ratificación del Tratado de Lisboa.
41. ↑ Ley Orgánica 1/2008, de 30 de julio , 31. heinäkuuta 2008 , < http://www.boe.es/g/es/bases_datos/doc.php?coleccion=iberlex&id=2008/13033&txtlen=1000 > . Haettu 31. heinäkuuta 2008. Arkistoitu 9. toukokuuta 2008 Wayback Machinessa 
42. ↑ Italian senaatti hyväksyi EU-sopimuksen . eubusiness.com (23. heinäkuuta 2008). Haettu 25. heinäkuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 20. marraskuuta 2008. (määrätön)
43. ↑ Italian kansanedustajat pitävät peukkua EU:n Lissabonin sopimukselle . Tietotoimisto FOCUS. Käyttöpäivä: 30. heinäkuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (määrätön)
44. ↑ Atti firmati; Settimana 28 Luglio - 03 Agosto 2008 , Quirinale (5. elokuuta 2008). Arkistoitu alkuperäisestä 18. syyskuuta 2008. Haettu 4. lokakuuta 2009.
45. ↑ AFP: "Kypros ratifioi EU-sopimuksen" Arkistoitu 26. helmikuuta 2009 Wayback Machineen . Haettu 3. heinäkuuta 2008.
46. ↑ Lehdistö- ja tiedotustoimisto Arkistoitu 7. maaliskuuta 2016 Wayback Machinessa . Haettu 10. lokakuuta 2008.
47. ↑ Latvia ja Liettua ratifioivat Lissabonin sopimuksen , The Irish Times (8. toukokuuta 2008). Arkistoitu alkuperäisestä 30. kesäkuuta 2019. Haettu 4. lokakuuta 2009.
48. ↑ 1 2 3 englanti. Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta (Talletettu Italian tasavallan hallituksen kanssa) Arkistoitu 11. helmikuuta 2009 Wayback Machineen
49. ↑ Liettua ratifioi Lissabonin sopimuksen , RTE (8. toukokuuta 2008). Arkistoitu alkuperäisestä 8. tammikuuta 2009. Haettu 4. lokakuuta 2009.
50. ↑ (14. toukokuuta 2008). Lissabonin sopimus on uusi askel eteenpäin Euroopan tiellä, presidentti sanoo . Lehdistötiedote . Arkistoitu alkuperäisestä 12. syyskuuta 2014. Haettu 11. heinäkuuta 2008 .
51. ↑ EUbusiness.com - Luxemburg on 15. EU-valtio, joka on ratifioinut sopimuksen parlamentissa (linkki ei saatavilla) . Käyttöpäivä: 29. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 9. tammikuuta 2009. (määrätön) 
52. ↑ Probation du Traité de Lisbonne 13. joulukuuta 2007 . Lehdistötiedote . Haettu 14. elokuuta 2008 .
53. ↑ Javno - World (linkki ei saatavilla) . javno.com. Haettu 16. syyskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (määrätön) 
54. ↑ Eduskunnan virallisesta mietinnöstä seuraa, että äänestyksen jälkeen puheenjohtaja on todennut (käännös): "Huomasin, että PvdA:n, GroenLinksin, D66:n, VVD:n, ChristenUnien ja CDA:n eduskuntaryhmien läsnä olevat jäsenet ovat äänestäneet puolesta ja että muiden parlamentaaristen ryhmien edustajat ovat äänestäneet vastaan; Lakiesitys on siis hyväksytty."
55. ↑ NU.nl
56. ↑ Staatsblad 2008, numero 301, 24. heinäkuuta 2008 (linkki ei ole käytettävissä) . Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 9. syyskuuta 2009. (määrätön) 
57. ↑ Elitsa Vucheva. EUobserver.com . Euobserver.com. Haettu 16. syyskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (määrätön)
58. ↑ Puolan parlamentti ratifioi EU-sopimuksen , EUobserver.com (2. huhtikuuta 2008). Arkistoitu alkuperäisestä 18. maaliskuuta 2009. Haettu 29. heinäkuuta 2008.
59. ↑ (puolaksi) o ratyfikacji Traktatu z Lizbony zmieniającego Traktat o Unii Europejskiej i traktat ustanawiający Wspólnotę europejską, sporządzonego w Lizbonie dnia 13 grudnia 2007 r. Arkistoitu 25. maaliskuuta 2009 Wayback Machinessa
60. ↑ http://www.vremya.ru/2009/187/5/239358.html Arkistoitu 13. lokakuuta 2009 Wayback Machine Newstimessa : Kynä epäonnistui
61. ↑ Portugalin parlamentti ratifioi EU:n Lissabonin sopimuksen (linkki ei saatavilla) . EU-liiketoiminta (23. huhtikuuta 2008). Haettu 23. huhtikuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 25. huhtikuuta 2008. (määrätön) 
62. ↑ Lissabonin sopimuksen ratifiointi , 4. heinäkuuta 2008 , < http://www.cosac.eu/en/info/Treaty/ > . Haettu 11. heinäkuuta 2008. Arkistoitu 26. kesäkuuta 2008 Wayback Machinessa 
63. ↑ Perustuslain mukaan ratifiointi tapahtui molempien kamareiden yhteisessä istunnossa.
64. ↑ Romanian parlamentti ratifioi Lissabonin sopimuksen . Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. (määrätön)
65. ↑ Proiect de Lege pentru ratificarea Tratatului de la Lisabona de modificare a Tratatului privind Uniunea Europeană şi a Tratatului de Instituire a Comunităţii Europene, semnat la Lisabona la 13. joulukuuta 2007 (ei käytettävissä linkki) . Camera Deputatilor (12. helmikuuta 2008). Käyttöpäivä: 7. heinäkuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (määrätön) 
66. ↑ Lucia Kubosova. EUobserver.com . Euobserver.com. Haettu 16. syyskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (määrätön)
67. ↑ Lissabonin sopimus ratifioitiin oppositiopuolueen ansiosta. Arkistoitu 28. marraskuuta 2016 Wayback Machinessa  (slovakki)
68. ↑ (12. toukokuuta 2008). Slovakian presidentti ratifioi EU:n uudistavan Lissabonin sopimuksen . Lehdistötiedote . Arkistoitu alkuperäisestä 6. heinäkuuta 2008. Haettu 23. kesäkuuta 2008 .
69. ↑ Slovenia ratifioi Lissabonin sopimuksen: Europe World . Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 23. huhtikuuta 2021. (määrätön)
70. ↑ Eduskunta (pääsemätön linkki) . Haettu 6. joulukuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 6. joulukuuta 2008. (määrätön) 
71. ↑ Suomi ratifioi EU:n Lissabonin sopimuksen (linkki ei saavutettavissa) . Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 15. kesäkuuta 2009. (määrätön) 
72. ↑ Assemblée nationale - Analyze du scrutin n°83 - Seance du : 07/02/2008 . Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 7. heinäkuuta 2009. (määrätön)
73. ↑ Sénat - Compte rendu analytique officiel du 7 fevrier 2008 . Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 23. maaliskuuta 2021. (määrätön)
74. ↑ Ranskan tasavallan virallinen lehti, 14. helmikuuta 2008, sivu 2712
75. ↑ EU välttelee perustuslaillista estettä, kun Tšekin tasavalta tukee sopimusta . Bloomberg (18. helmikuuta 2009). Haettu 18. helmikuuta 2009. (määrätön)
76. ↑ Tšekin alahuone hyväksyi Lissabonin sopimuksen . ČeskéNoviny.cz (18. helmikuuta 2009). Haettu 18. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (määrätön)
77. ↑ Tšekin senaatti hyväksyi Lissabonin sopimuksen . Tšekin lehdistötoimisto (6. toukokuuta 2009). Haettu 6. toukokuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (määrätön)
78. ↑ 1 2 Lissabonin sopimus EU:n uudistuksesta saatu päätökseen . RIA Novosti (13. marraskuuta 2009). Haettu 14. marraskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (määrätön)
79. ↑ Klaus allekirjoittaa Lissabonin sopimuksen Tšekin tuomioistuimen  päätöksen jälkeen . Tšekin lehdistötoimisto (3. marraskuuta 2009). Haettu 3. marraskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012.
80. ↑ Ja till Lissabonfördraget  (ruotsi)  (linkki ei saatavilla) . SVT (20. marraskuuta 2008). Haettu 20. marraskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012.
81. ↑ Ja till Lissabonfördraget Arkistoitu 23. huhtikuuta 2021 Wayback Machinessa , TT Aftonbladetin kautta, 20. marraskuuta 2008.
82. ↑ Viron parlamentti . Haettu 4. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 23. huhtikuuta 2021. (määrätön)
83. ↑ (19. kesäkuuta 2008). Faktalaatikko: Lissabonin kohtalo EU:ssa . Lehdistötiedote . Arkistoitu alkuperäisestä 11. joulukuuta 2008. Haettu 1. heinäkuuta 2008 .
84. ↑ Irlannin blokki uusi Euroopan perustuslaki . " Lenta.ru " (13. kesäkuuta 2008). Haettu 26. marraskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 19. joulukuuta 2008. (Venäjän kieli)
85. ↑ Irlanti hyväksyi toisen Lissabonin kansanäänestyksen . " Lenta.ru " (11. joulukuuta 2008). Haettu 26. marraskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 25. toukokuuta 2009. (Venäjän kieli)
86. ↑ Aleksanteri Smotrov. Yli 67 prosenttia irlantilaisista äänesti Lissabonin sopimuksen puolesta . " RIA Novosti " (4. lokakuuta 2009). Haettu 26. marraskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 17. helmikuuta 2011. (Venäjän kieli)
87. ↑ Tšekin presidentti allekirjoittaa Lissabonin sopimuksen vasta Irlannin jälkeen . IA Rosbalt (24. marraskuuta 2008). Haettu 24. maaliskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (määrätön)
88. ↑ Tšekin perustuslakituomioistuin tunnusti Lissabonin sopimuksen . IA Rosbalt (26. marraskuuta 2008). Haettu 24. maaliskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (Venäjän kieli)
89. ↑ Tšekki oli viimeinen EU:ssa, joka puhui Lissabonin sopimuksesta - "puolesta" . NEWSru.com (18. helmikuuta 2009). Käyttöpäivä: 24. maaliskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 20. elokuuta 2013. (määrätön)
90. ↑ Tšekin tasavallan päämies lykkäsi Lissabonin sopimuksen allekirjoittamista (pääsemätön linkki) . kommersant (24. syyskuuta 2009). Haettu 3. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (määrätön) 
91. ↑ Tšekkiläiset euroskeptikot eivät anna periksi . euronews (29. syyskuuta 2009). Haettu 3. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (Venäjän kieli)
92. ↑ Daria Tsiljurik. Vaclav Klaus haastoi Euroopan (12. lokakuuta 2009). Haettu 12. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 17. helmikuuta 2011.  (määrätön) . Puola on saanut vastaavat takuut.
93. ↑ Vaclav Klaus ei aio allekirjoittaa Lissabonin sopimusta . BFM.ru (14. lokakuuta 2009). Haettu 25. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (määrätön)
94. ↑ Tšekin Lissabonin sopimuksen mukaiset vaatimukset täytetty . EuroNews.net (30. lokakuuta 2009). Haettu 30. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (määrätön)
95. ↑ BBC Russian - News Feed - Viimeinen este poistettu Lissabonin sopimukselta
96. ↑ Tšekin tasavallan presidentti allekirjoitti Lissabonin sopimuksen . RIA Novosti (3. marraskuuta 2009). Haettu 3. marraskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012. (määrätön)
97. ↑ Euroopan unionin neuvosto. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoidut versiot  (englanniksi) (PDF) (15. huhtikuuta 2008). - "Unioni on oikeushenkilö." Haettu 11. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2012.
98. ↑ Herman van Rompuy nimitetään Euroopan unionin puheenjohtajaksi, Catherine Ashton on "ulkoministeri" . EuroNews.net (19. marraskuuta 2009). Haettu 21. marraskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011. (määrätön)
99. ↑ Euroopan unionin oikeus: Oppikirja yliopistoille. 2. painos / P68 Ed. SYU. Kashkin. - M .: Juristi, 2009. - 1054 s.

Kirjallisuus

• Sarkozy N. EU-uudistus: mitä meidän on tehtävä. // Kolmas tapa. 25.4.2007. [yksi]
• Smirnov V. Mini-perustuslaki Maxi-Europelle. // Koko Eurooppa. Nro 11 (16) 2007. [2]
• Sokolov S. Euroreformin perustuslaki. // Uutistoimisto Arch, 19.10.2007. [3]
• Sokolov S. EU: kirjoitamme uudistusta, perustuslaki on mielessä. // Venäjän lehti, 23.10.2007. [neljä]
• Shegedin A. EU:n uudistussopimus on täydellisessä sumussa. // Netinfo, 18.10.2007. [5]
• Herman Regel. Lissabonin sopimus: uusi versio Euroopan perustuslaista? // Uusi Eurooppa. Osa I ja osa II

Linkit

• Lissabonin sopimus | Muuttoliike ja sisäasiat
• Lissabonin sopimus
• EU:n sopimukset | Euroopan unioni  - portaali "Eurooppa"
• Kronologinen yleiskatsaus - EUR-Lex  - EUR-Lex-portaali
• Lissabonin sopimuksen allekirjoitusseremonia [6] (video)
• Lissabonin sopimus EU:n kielillä [7]
• Perustamissopimusten konsolidoidut tekstit ottamatta huomioon Lissabonin sopimusta (29. joulukuuta 2006) [8]
• Perustamissopimusten konsolidoidut tekstit, ottaen huomioon Lissabonin sopimuksen [9] Arkistokopio , päivätty 30. joulukuuta 2016 Wayback Machinessa