Mathieu, Mireille

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 27. lokakuuta 2022 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 3 muokkausta .
Mireille Mathieu
fr.  Mireille Mathieu

1970
perustiedot
Syntymäaika 22. heinäkuuta 1946 (76-vuotiaana)( 22.7.1946 )
Syntymäpaikka Avignon , Ranska
Maa  Ranska
Ammatit laulaja
Vuosien toimintaa 1962 [1] – nykyhetki
Genret chanson, popmusiikki
Tarrat Columbia , Ariola , Metronome , Polydor , Atlantic Records , Capitol , Warner , Philips , Barclay Records
Palkinnot
Kunnialegioonan ritarikunnan upseeri Kunnialegioonan ritarikunnan ritari
Ystävyyden ritarikunta - 2010 Doblest i otvaga lenta.png
mireillemathieu.com
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Mireille Mathieu ( fr.  Mireille Mathieu ; syntynyt 22. heinäkuuta 1946 , Avignon ) on ranskalainen laulaja, jonka levytyksiä on myyty maailmanlaajuisesti 133 miljoonaa albumia ja yli 55 miljoonaa singleä [2] [3] .

Elämäkerta

Lapsuus

Mireille Mathieu syntyi 22. heinäkuuta 1946 Avignonissa kivenhakkaajan Roger Mathieun (1920-1985) ja hänen vaimonsa Marcel-Sophie Poirier'n (12.12.1921 - 20.3.2016) perheeseen, jossa hän oli vanhin neljätoista veljeä ja sisarta. Perhe asui köyhyydessä kylmässä kasarmissa; vasta kahdeksannen lapsensa syntymän jälkeen he saivat neljän huoneen asunnon kuntatalosta. " Olin hirveän onnekas - synnyin niin lävistävän köyhänä, että minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin oppia paljon ja työskennellä hyvin ", Mathieu sanoi myöhemmin.

Koulussa Mirei oli ehdoton häviäjä, mutta tämä johtui ensimmäisen opettajan asenteesta häntä kohtaan. Tosiasia on, että tyttö oli vasenkätinen syntymästä lähtien, ja opettaja vaati häntä kirjoittamaan oikealla kädellä; Kun Mireille yritti kirjoittaa vasemmalla kädellään, opettaja löi hänen kätensä viivoittimella. Tämän seurauksena Mireille alkoi kompastua lukiessaan, ja opettaja päätti siirtää hänet viimeiselle pöydälle. Sen jälkeen Mireille lakkasi kuuntelemasta opettajaa kokonaan. Huolimatta siitä, että seuraavalla luokalla hänellä oli eri opettaja, alkukoulukauden kokemukset vaikuttivat voimakkaasti Mireilleen, ja 13-vuotiaana hän jätti koulun ja meni töihin kirjekuoritehtaan. Kun Mireille oli 15-vuotias, perhe muutti asumaan neljän huoneen asuntoon, jota valtio tuki. Mireille rakasti laulamista varhaisesta lapsuudesta lähtien ja oli sen velkaa isälleen, jolla oli oopperalaulajan ääni. Tässä on mitä hän kirjoittaa muistelmissaan: "Hän lauloi kotona, lauloi työpajassa, ja kuunnellen häntä jähmetin, kuin olisin lumoutunut. Heti kun isäni laulu kuultiin, toin häntä kuin kanarialintu. Tämä ilahdutti häntä, ja lopulta hän ilmoitti, että tänä vuonna osallistun varmasti juhlalauluihin . Hän lauloi kirkon kuorossa, lauloi duetossa isänsä kanssa, joka rakasti intohimoisesti oopperaa. Kuusitoistavuotiaana hän osallistui kaupungin kilpailuun ja sijoittui toiseksi. Vuonna 1965 hän osallistui uudelleen tähän kilpailuun ja tällä kertaa onnistui voittamaan; Avignonin kaupungintalo lähetti hänet Pariisiin osallistumaan Tele Dimanche -kanavan televisio-ohjelmaan "The Game of Fortune".

Elämäni on kuin taivas Avignonin yllä. Riippuvatpa tummat pilvet, ne hajoavat pian ja aurinko paistaa taas... Mutta yhtäkkiä jostain tulee ukkosmyrsky, raivoisa ukkosmyrsky. Kuitenkin voimakas väkivaltaisen mistraalin puuska ajaa hänet pois. Ja niin koko ajan!

- Mireille Mathieu. "Kohtaloni"

Musiikillisen uran alku

21. marraskuuta 1965 Mireille Mathieu esiintyi ensimmäisen kerran ranskalaisten televisionkatsojien edessä esittäen kappaleen "Jezebel". Hänen esiintymisensä aiheutti sensaation. Monien mielestä Edith Piaf esiintyi jälleen lavalla - Mireillen ääni oli niin samanlainen kuin laulajan ääni, joka oli kuollut vain kaksi vuotta ennen tätä esitystä. Päivää myöhemmin ammattituottaja Johnny Stark allekirjoitti sopimuksen Mireillen isän kanssa. Siitä päivästä lähtien Mireille aloitti ammattilaulajan työn. Hänelle opetettiin kaikki, mikä muodostaa laulajan taidon: laulu, nuotinkirjoitus, esiintyminen lavalla, oikea puhe, etiketti ja paljon muuta, mitä Mireille ei voinut oppia lapsena.

Joulun aattona 1966 Mireille esiintyi Ranskan arvostetuimman konserttisalin  " Olympia " lavalla. Monet ranskalaiset poptähdet osallistuivat sen ensi-iltaan. Mireillen puheen jälkeen yleisölle annettiin esitteitä, joissa oli kysymyksiä:

  1. Piditkö Mireille Mathieusta?
  2. Häiritseekö hänen muistutus Piafia?
  3. Oletko koskaan käynyt Piafin gaalakonserteissa?

Monet katsojat pitivät Mireillesta, mutta samalla havaittiin hänen samankaltaisuutensa Edith Piafiin. Siksi Johnny Stark kielsi häntä kuuntelemasta Piafin levyjä ja yrittämästä matkia häntä selittäen, että tässä tapauksessa Mireille Mathieusta tulee vain suuren laulajan vaalea varjo. Vahvistaakseen tämän hän näytti hänelle sanomalehtiä, joissa sanottiin sama asia. Siitä hetkestä lähtien Mireille ja hänen tuottajansa alkoivat etsiä laulutyyliä, jonka avulla laulaja voisi ottaa oikeutetun paikkansa lavalla.

Pian Mireille tapasi ranskalaisen chansonin patriarkan Maurice Chevalier'n , joka tervehti häntä sanoilla:

" Siinä olet, suloinen pieni tyttö!" Ja huomaa, etten lisää "Piafia". Koska teidän kahden välillä on suuri ero. Pikku Piaf käveli elämän varjoisaa puolta pitkin, ja sinä, Mireille, kuljet aurinkoisella puolella.

Tällä lauseella hän päätti hänen jatkopolun.

Mathieun ensimmäinen levy säveltäjä Paul Mauriatin kappaleella Mon credo myytiin Ranskassa miljoonan kappaleen levikkinä kuudessa kuukaudessa.

Itsensä kehittäminen

Uransa alussa Mireille Mathieulla oli erittäin vahva eteläinen Avignon-aksentti, lisäksi hän sekoitti usein äänet "b" ja "p", nielaisi sanoja, ei tuntenut nuotteja. Hän ei osannut liikkua lavalla, mutta nauroi managerinsa Johnny Starkin mukaan kuin kranaatteri. Kun hän näki ensimmäisen kerran mustan kaviaarin, hän kutsui sitä "linsseiksi, jotka tuoksuvat kalalle". Parantaakseen sanaansa Mireille alkoi ottaa kielitunteja, teki hengitysharjoituksia, harjoitteli kävelyä korkokengissä, oppi käyttäytymissäännöt korkeassa yhteiskunnassa ja opiskeli vieraita kieliä. Englannin kieli oli hänelle erityisen vaikeaa, hän onnistui saavuttamaan enemmän menestystä saksassa. Mireille ei pystynyt tasoittamaan korostustaan ​​täysin. Myöhemmin hän kertoo tästä yleisölle kappaleessa J'Ai Gardé L'Accent ("Pidin aksentin"). Vuosia myöhemmin Stark väitti, että Mireillen ennenkuulumaton menestys tuskin oli ihme - hän vain rakasti ja osasi työskennellä.

Juhlapäiväkonsertit

Marraskuussa 2005 Mireille Mathieu piti Pariisin Olympia-hallissa sarjan konsertteja, jotka oli omistettu hänen luovan toimintansa 40-vuotisjuhlille ja jota hän kutsui "40 vuotta rakkautta ja inspiraatiota", jotka pidettiin suurella menestyksellä. Näiden konserttien pohjalta valmistettiin video-ohjelma ja laulajan ensimmäinen DVD julkaistiin.

Lokakuussa 2014 legendaarisen Olympian lavalla Mireille Mathieu juhli 50-vuotisjuhlaa ikimuistoisesta päivästä, jolloin hän, Avignonin esikaupunkien työläinen tyttö, voitti Songs of Our Quarter -kilpailun kolmella loppuunmyytyllä konsertilla ja voitti tilaisuus esitellä kotikaupunkinsa Ranskan pääkaupungissa televisio-ohjelmassa "Tele Dimanche" ("Television sunnuntai"). Mireille päätti, että juuri näinä vuoden 1964 ikimuistoisina päivinä alkoi hänen voittoisa nousunsa Ranskan ja maailman näyttämön Olympukseen.

Olympian konserttien jälkeen laulaja suunnitteli esiintymistään useissa Ranskan ja Euroopan kaupungeissa.

Kansainvälinen menestys

Mireille Mathieusta tulee "ranskalaisen laulun lähettiläs". Mireille Mathieu on myynyt maailmanlaajuisesti 133 miljoonaa albumia ja yli 55 miljoonaa singleä, yhteensä noin 190 miljoonaa dollaria, ja sen ohjelmistossa on yli 1 000 kappaletta ranskaksi , saksaksi , englanniksi , italiaksi , espanjaksi , provencelaiseksi , katalaaniksi , japaniksi , kiinaksi , venäjäksi ja suomeksi , hän lauloi monenlaiselle yleisölle monissa maissa. Mireille oli ensimmäinen länsimainen esiintyjä, joka konsertoi Kiinassa .

1970-luvun alusta lähtien Mathieu ei esiintynyt ollenkaan Ranskassa ja palasi Olympialavalle vasta vuoden 1985 lopulla ; laulajan seuraavat suuret konsertit pidettiin viisi vuotta myöhemmin Palais des Congrèsissa maan presidentin François Mitterrandin kutsusta . 1990-luvulla julkaistiin tribuuttialbumi Edith Piafille ( 1993 ) ja "Vous lui direz..." ( 1996 ).

Hänen ohjelmistoonsa kuului sekä kuuluisien ranskalaisten kirjailijoiden – Pierre Delanoén , Charles Aznavourin , Claude Lemelin , Revon , Patricia Carlyn  – kappaleita että maailmanhittejä.

Vuonna 1978 Mireille Mathieu valittiin Ranskan kansallissymbolin - Mariannen prototyypiksi .

Vuonna 1989 Eiffel-tornin 100-vuotisjuhlassa Mireille Mathieu sai kunnia laulaa Ranskan hymniä - Marseillaisea  - tasavallan Kaartin orkesterin ja Ranskan armeijan kuoron säestyksellä. Tämä Marseillaisen esitys (ei täydellinen) lähetettiin televisiossa monissa maissa, siitä tuli yksi kuuluisimmista maailmassa ja se osoitti Mireille Mathieun ehdottoman tunnustuksen suurena ranskalaisena laulajana.

Kesällä 1967 Mathieu esiintyi ensimmäistä kertaa osana ranskalaista musiikkitaloa Neuvostoliitossa [4] . Myöhemmin hän esiintyi Neuvostoliitossa vuonna 1976 gaalakonsertissa Bolshoi-teatterin lavalla osana Ranskan televisioviikkoa Neuvostoliitossa, ja myös kesäkuussa 1987: kaksikymmentä voittoisaa loppuunmyytyä konserttia Moskovassa Olimpiysky-urheilukeskuksessa. ja Leningradissa Leninin urheilukeskuksessa. Hän tuli toistuvasti Venäjälle Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen .

Mireille Mathieu piti suuria konsertteja Moskovassa Kremlin osavaltion palatsissa vuosina 2000, 2002, 2008, 2010, 2012, 2017. Vuoden 2010 konsertti oli omistettu hänen luovan toiminnan 45-vuotispäivälle ja maaliskuussa 2017 - laulajan ensimmäisen kiertueen 50-vuotisjuhlille Neuvostoliitossa. Maaliskuussa 2012 Mireille Mathieu konsertoi Permissä, Tjumenissa ja Jekaterinburgissa, ylitti Uralin ensimmäistä kertaa.

Vuodesta 2009 lähtien Mireille Mathieu on ollut Moskovan Punaisella torilla järjestetyn Spasskaya Towerin kansainvälisen sotilassoittokuntien festivaalin päävierastähti. Vuonna 2012 vuoden 1812 isänmaallisen sodan 200-vuotisjuhlille omistetulla festivaaleilla Mireille esitti suurella menestyksellä "a cappella" Venäjän ja Ranskan hymnit, ja syyskuussa 2013 hän lauloi yleisön innokkaalla tuella Moskovan hymni venäjäksi - Isaac Dunayevskyn ja Mark Lisyanskyn kappale " Rakas pääkaupunkini ". Yhdessä konsertissa, osana tätä festivaaleja, 5.9.2013, hän lauloi yleisön edessä kylmässä sateessa ja puuskaisessa tuulessa kevyessä mekossa, kieltäytyen tarjotusta turkista pitäen sitä ilmentymänä epäkunnioitus katsomoissa jäätyviä ihmisiä kohtaan. Venäläinen Kulttuuri -kanava ylisti hänen esiintymistään sinä päivänä.

Henkilökohtainen elämä

Mireillen henkilökohtainen elämä on aina ollut suljettu ulkopuolisilta. Hän ei ole koskaan ollut virallisesti naimisissa eikä edustanut yhtä miestä julkisuudessa elämänkumppaninaan. Hänellä ei ole lapsia.

Mathieu vastaa kaikkiin ihmissuhteita koskeviin kysymyksiin näin: ” Rakkaus on kaunein tunne maan päällä. Mielestäni et voi elää ilman rakkautta. Sinun ei tarvitse olla naimisissa rakastaaksesi jotakuta. Mitä tulee henkilökohtaiseen elämääni, en puhu siitä ” [5] .

Yhteiskuntapoliittiset näkemykset

Haastattelussa Night Flight -ohjelmalle vuonna 2002 Mireille Mathieu totesi, ettei hän ollut kiinnostunut politiikasta, ja kuvaili poliittisia näkemyksiään sitoutuneeksi de Gaullelle (eli oikeaan suuntaan).

Toukokuussa 2007 Nicolas Sarkozyn (jonka hän tunsi Neuilly-sur-Seinen pormestarin jälkeen) Ranskan vaalivoiton jälkeen Mireille Mathieu esitti " La Marseillaisen " Place de la Bastillessa , mikä aiheutti ranskalaisilta paheksuvia arvosteluja. oppositio.

1. marraskuuta 2008 Mireille Mathieun konsertissa Kremlin osavaltion palatsissa , väliajan aikana Vladimir Putin kutsui hänet teejuhliinsa , jossa hän esitteli Muammar Gaddafin . Tapaaminen oli molemmille osapuolille täydellinen yllätys. Libyan johtaja jopa kysyi venäläiseltä kollegaltaan, kuka tämä nainen oli.

Vuonna 2019 ilmoitettiin, että laulaja oli Venäjän federaation tutkintakomitean alaisen julkisen neuvoston jäsen [6] .

30. syyskuuta 2022 tiedotusvälineet kertoivat, että Mireille Mathieu oli aloittamassa konserttikiertuetta sen jälkeen, kun hän oli ollut kaksi vuotta ilman esiintymistä Covid-19-pandemian vuoksi. Tällä kiertueella hän vierailee useissa Itä-Euroopan maissa Venäjää lukuun ottamatta. Kun toimittajat kysyvät, miksi ei Venäjälle, hän selittää: "Voin sanoa, että vastustan sotaa, siinä kaikki" [7] .

Hyväntekeväisyys

Mireille Mathieu tunnetaan myös hyväntekeväisyystyöstään. Hän vierailee jatkuvasti orpokodeissa, kommunikoi lasten kanssa, antaa heille konsertteja ja työskentelee lahjakkaiden kanssa. Ja se sisältää useita pieniä turvakoteja vammaisille lapsille. Jouluna ja pääsiäisenä hän lähettää poikkeuksetta lahjoja kymmeniin, ellei satoihin orpokodeihin. "Minulla ei ole omaa lasta, mutta monet lapset tarvitsevat hoitoani..."

Palkinnot

Luovuus

Kappaleet

Saksaksi
vuosi Nimi Musiikin kirjoittajat Tekstin kirjoittajat
2013 Wenn Mein Lied Deine Seele Kusst Dietmar Kawohl Peter Bischof, Mats Bjorklund
2013 Oli Mein Verstand Nicht Sagen Will Dietmar Kawohl Udo Brinkmann
2013 Etwas Licht Mireille Mathieu Udo Brinkmann
2013 Ich Schenke Dir Venedig Dietmar Kawohl Maya Singh
2013 Endlich Bin Ich Stark Genug Dietmar Kawohl Peter Bischof, Johan Daansen
2013 Ich Hab Meinen Platz Gefunden Christoph Leis-Bendorff, Rudolf Müssig Christoph Leis-Bendorff, Rudolf Müssig
2013 Santa Maria [versio 2013] Christian Bruhn Gunther Behrle
2013 Hinter Den Kulissen Von Paris [Versio 2013] Christian Bruhn Georg Buschor
2013 Es Geht Mir Gut, Cheri [versio 2013] Christian Bruhn Georg Buschor
2013 Der Zar Und Das Mädchen [Versio 2013] Christian Bruhn Verwendung einer Volksweise Georg Buschor
2013 Walzer Der Liebe [versio 2013] kansan.
Adaptaatio: Christian Bruhn		 Robert Jung
2013 Tarata Ting, Tarata Tong [versio 2013] Christian Bruhn Georg Buschor
2013 La Paloma Ade [versio 2013] kansan.
Adaptaatio: Christian Bruhn		 Georg Buschor
2013 Gott Im Himmel [versio 2013] Christoph Leis-Bendorff, Rudolf Müssig Christoph Leis-Bendorff, Rudolf Müssig
Ranskaksi
vuosi Nimi Musiikin kirjoittajat Tekstin kirjoittajat
1966 Mon Credo Paul Mauriat Andre Pascal
1966 Celui Que J'Aime Charles Aznavour Charles Aznavour
1966 Est-Ce Que Tu M'Aimeras? Bob Dupac Jean Loup Chauby
1966 Le Funambule Jacques Plante Jacques Plante
1966 Et Merci Quand Meme Bernard Kesslair Jacques Chaumelle
1966 Dans Ma Rue Paul Mauriat Andre Pascal
1966 Un Homme Et Une Femme Francis Lai Pierre Barouh
1966 Ne Parlez Plus Jil Et Jan Jil Et Jan
1966 C'est Ton Nom Francis Lai Francoise Dorin
1966 Ils S'Embrassaient Mies Magenta Serge Lebrail
1966 Qu'Elle East Belle Eddie Snyder, Franck Gerald Pierre Delanoë, Richard Ahlert
1966 Messieurs Les Musiciens Mies Magenta Pierre Delanoë
1966 Pourquoi Mon Amour Paul Mauriat Andre Pascal
1966 Qu'Elle East Belle Eddie Snyder, Pierre Delanoë, Richard Ahlert Eddie Snyder, Pierre Delanoë, Richard Ahlert
1966 Herra. Jack Hobson Jil Et Jan Jil Et Jan
1966 Le Funambule Jacques Plante Jacques Plante
1966 Je Suis La Philippe-Gérard, Arno Babajanyan Franck Gerald, Jevgeni Jevtushenko
1966 Quelque Chose De Merveilleux Claude Delécluse, Francois Rauber, Michelle Senlis Claude Delécluse, Francois Rauber, Michelle Senlis
1966 Je Veux Jacques Plante, Jeff Davis Jeff Davis
1966 Ce Soir Ils Vont S'aimer Christian Gaubert Pierre André Dousset
1966 Paris En Colère Maurice Jarre Maurice Vidalin
1966 Viens Dans Ma Rue Paul Mauriat Andre Pascal
1966 Alors Nous Deux ? ?
1966 Sotilaat ilman aseita Maurice Jarre Maurice Vidalin
1967 La Derniere Valse Lou Reed Hubert Ithier
1967 La Vieille Barque Christian Sarrel Andre Pascal
1967 Quand Fera-T-Il Jour Camarade Paul Mauriat Gaston Bonheur
1967 En Ecooutant Mon Coeur Chanter Jamblan Jamblan
1967 Ponts de Paris Georges Garvarentz J. Peigne
1967 Un Monde Avec Toi Bert Kaempfert Charles Aznavour
1967 Les Yeux De l'amour G. Sire Burt Bacharach
1967 La Chanson de Notre Amour Pascal Sevran Pascal Sevran
1967 Laulaa Olympique Francis Lai Pierre Barouh
1967 Seuls Au Monde Paul Mauriat Andre Pascal
1967 Quelqu'un Pour Toi Ch. Chevalier JM Rivat, F. Thomas
1967 I'mour R. Mamoudy A. Gomez
1967 Quand on revient Paul Mauriat Andre Pascal
1967 Nous on s'aimera C. Bolling F. Gerald
1967 Celui qui m'aimera Paul Mauriat Eddy Marnay

| 1975 || adio|| || ?|}

Diskografia

Laulajan repertuaari koostuu:

Osiossa luetellaan vain albumit, joissa on aiemmin julkaisematonta materiaalia (viralliset studio- ja live-tallenteet).

Filmografia

Kirjat

Vuonna 1987 julkaistiin omaelämäkerrallinen kirja Oui, je crois , joka julkaistiin vuonna 1991 Venäjällä nimellä Kohtaloni (ranskan kielestä kääntänyt Y. Lesyuk ).

Muistiinpanot

  1. ↑ Kansainvälinen kuka on kuka (uuspr.) . - Europa, 2001. - s. 368. - ISBN 978-1-85743-122-3 .
  2. ↑ Mireille Mathieu fête ses 50 ans de carrière  : [ arch. 11. marraskuuta 2014 ] // Sony Music. - 2014 - 6. lokakuuta.  (Käytetty: 30. joulukuuta 2014)
  3. ↑ Ambassadrice de la chanson française, Mireille Mathieu fête ses 50 ans de carrière  : [ arch. 30. marraskuuta 2014 ] // LaDepeche.fr. - 2014 - 26. lokakuuta.  (Käytetty: 30. joulukuuta 2014)
  4. ↑ Venäjältä rakkaudella. Ulkomaiset tähdet kiertueella Neuvostoliitossa . Haettu 10. maaliskuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 29. lokakuuta 2021.
  5. ↑ "Kun olen Moskovassa, menen temppeliin, suutelen isoäitejä": kuinka Mireille Mathieusta tuli Ranskan symboli ja miksi hän rakastui Venäjään? .
  6. ↑ Alexander Bastrykin tapasi ranskalaisen poplaulaja Mireille Mathieun . Haettu 28. syyskuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 30. elokuuta 2021.
  7. ↑ Alexis Patri . Mireille Mathieu évoque la Russie du bout des lèvres : "Je peux dire que je suis contre la guerre"  // Juhla , 30. syyskuuta 2022.
  8. ↑ Mireille Mathieu täyttää 70 vuotta.
  9. ↑ Président Sarkozy a fait Mireille Mathieu, virkailija de la légion d'honneur  : [ arch. 27. joulukuuta 2013 ] // Citylocalnews.com. - 2011. - 26. tammikuuta.  (Käytetty: 26. joulukuuta 2013)
  10. ↑ Venäjän federaation presidentin asetus 4. marraskuuta 2010 nro 1302 "Venäjän federaation valtion palkintojen myöntämisestä ulkomaalaisille" . Haettu 12. maaliskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 18. helmikuuta 2020.
  11. ↑ Medvedev myönsi Mireille Mathieulle ystävyyden ritarikunnan  : [ arch. 27. joulukuuta 2013 ] // Moskovsky Komsomolets  : [virallinen. verkkosivusto]. - 2010 - 4. marraskuuta.  (Käytetty: 30. joulukuuta 2014)
  12. ↑ Bastrykin myönsi laulaja Mireille Mathieulle mitalin "Uskeudesta ja rohkeudesta"  : [ arch. 27. joulukuuta 2013 ] // Gazeta.ru. - 2010 - 7. syyskuuta.  (Käytetty: 30. joulukuuta 2014)
  13. ↑ Bastrykin antoi Matyalle mitalin  : [ arch. 27. joulukuuta 2013 ] // LifeNews  : [virallinen. verkkosivusto]. - 2010 - 7. syyskuuta.  (Käytetty: 30. joulukuuta 2014)
  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sosiaalisissa verkostoissa
Valokuva, video ja ääni
Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat