Saari G

Ᵹ , ᵹ ( Insular G ) on laajennettu latinalainen kirjain, G -kirjaimen muoto, joka muistuttaa jossain määrin pyrstöä z , jota käytetään saaren tyyliin ja foneettisena symbolina.

Historia

Tämä kirjaimen muoto on johdettu roomalaisesta kursiivista , josta se lainattiin Irlannin saaren tyyliin ja siirtyi myöhemmin vanhaan englannin kieleen ja kehittyi keskienglannin kirjaimeksi yog ( Ȝ ȝ ). Keskienglannissa , joka lainasi Karolingin G :n ( G g ) uudelleen mantereelta, näitä kahta G :n muotoa alettiin käyttää erillisinä kirjaimina.

Käyttö fonetiikassa

Käytetään iirin foneettisessa transkriptiossa edustamaan [ ɣ ] [1] ääntä . Sitä käytettiin samassa merkityksessä roomalaisten aakkosten muunnelmassa vuodelta 1892 [2] .

Ormulumin käsikirjoituksessa Insular G tarkoittaa [ j ] ja Carolingian G tarkoittaa [ d͡ʒ ] [ 3] .

Englannin oikeinkirjoituksen uudistusprojektissa John Hart merkitsi sanaa [ d͡ʒ ], kun taas Carolingian G sanoista [ ɡ ] [4] .

Edward Lluyd ja myöhemmin William Price [5] [6] käyttivät Cornish- ortografiassa .

Käytetään myös Otto Bremerin transkriptiossa edustamaan [ ɣ ] [7] [8] ääntä .

Koodaus

Pienet kirjaimet insular G (ᵹ) koodattiin sen käytön vuoksi iirin kielessä Foneettiset laajennukset Unicode-lohkossa versiossa 4.1 ( maaliskuu  2005) koodilla U+1D79 [9] . Sen isomuoto (Ᵹ) sisällytettiin latinalaiseen laajennettuun D-lohkoon versiossa 5.1 ( huhtikuu 2008) koodilla U+A77D [10] .  

Katso myös

• Luettelo latinalaisista kirjaimista
• Ga (latinalainen)

Muistiinpanot

1. ↑ Ó Máille, Tomás. 1927. Urlabhraidheacht agus Graiméar na Gaedhilge. Cuid I. Baile Átha Cliath: Comhlucht Oideachais na hÉireann.
2. ↑ Henry Sweet, A Primer of Phonetics , Clarendon Press, 1892.
3. ↑ Napier, Arthur S. Muistiinpanoja Ormulumin ortografiaan // Pyhän Rood-treen historia: 1200-luvun versio ristikkäislegendasta, jossa on muistiinpanoja Ormulumin ortografiasta ja keskimmäinen englanninkielinen Compassio Mariae  : [ eng. ] . - Lontoo: Kegan Paulin julkaisu Early English Text Societylle, Trench, Trübner & co., rajoitettu, 1894. - S. 71-72.
4. ↑ Freeborn, Dennis. Vanhasta englannista standardienglantiin  (englanniksi) . - Basingstoke: Macmillan, 1998. - P. 289-292.
5. ↑ Lhuyd, Edward. Archaeologia Britannica, joka antaa jonkin verran selvitystä tähän mennessä julkaistujen tietojen lisäksi Ison-Britannian alkuperäisten asukkaiden kielistä, historiasta ja tavoista: : kokoelmista ja havainnoista Walesin, Cornwalin, Bas-Bretagnen, Irlannin ja Skotlannin matkoilla  : [ englanti ] ] . - Oxford, 1707. - s. 2.
6. ↑ Pryce, William. Archæologia Cornu-Britannica, tai essee muinaisen kornellilaisen kielen säilyttämiseksi  : [ eng. ] . - Sherborne: W. Cruttwell, 1790. - S. 8.
7. ↑ Bremer, Otto. Deutsche Phonetik  : [ saksa ] ] . - Leipzig: Breitkoff und Härtel, 1893. - Voi. 1. - s. 204.
8. ↑ Bremer, Otto. Zur Lautschrift  : [ saksa ] ] . - Leipzig: Breitkoff und Härtel, 1898. - Voi. 1. - s. 11.
9. ↑ Foneettiset laajennukset. Alue: 1D00-1D7F. Unicode-standardi, versio 4.1 . Haettu 14. maaliskuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 19. tammikuuta 2022. (määrätön)
10. ↑ Latinalainen laajennettu-D. Alue: A720-A7FF. Unicode-standardi, versio 5.1 . Haettu 14. maaliskuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 19. tammikuuta 2022. (määrätön)

Linkit

• Ᵹ osoitteessa Scriptsource.org 
• ᵹ osoitteessa Scriptsource.org 
• ◌ᫌ osoitteessa Scriptsource.org 
• Oikeinkirjoitus on insular G (tässä virheellisesti tunnistettu yogiksi ).
• Michael Eversonin artikkeli On the Origins of YOGH and EZH näyttää insularin g useissa kirjasintyypeissä.