Latinan kieli

latinan kieli
Kirjeen tyyppi konsonantti laulukirjoitus
Kieli (kielet Alunperin latina , Länsi-, Keski- ja Pohjois-Euroopan kielet, jotkut Aasian kielet, monet Afrikan, Amerikan, Australian ja Oseanian kielet
Alue Alun perin Italia , sitten Länsi - , Keski - ja Pohjois - Eurooppa , osa Etelä - Eurooppaa , koko Amerikka , Australia , Oseania , osa Aasiaa ja osa Afrikkaa
Tarina
Lähtöisin Antiikin Rooma
luomispäivämäärä ~700 eaa e.
Kausi ~700 eaa e. Tähän asti
Alkuperä

Kanaanilainen kirje

liittyvät Koptilainen aakkoset
riimut
Ominaisuudet
Kirjoituksen suunta vasemmalta oikealle
Merkkejä 26
ISO 15924 Latn
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Latinalainen , latinalainen kirjoitus  - aakkosellinen kirjoitus, joka juontaa juurensa kreikkalaisiin aakkosiin , jotka syntyivät latinan kielessä 1. vuosituhannen eKr. puolivälissä . e. ja levisi sittemmin ympäri maailmaa.

Moderni latinalainen aakkosto, joka on useimpien romaanisten , germaanisten ja monien muiden kielten kirjoittamisen perusta, koostuu perusversiossaan 26 kirjaimesta . Kirjaimia kutsutaan eri kielillä eri tavalla.

Latinalaiseen aakkoseen perustuvaa kirjoitusta käytetään kaikki romanssin kielet (lukuun ottamatta Moldovian kieltä PMR : ssä ja joissakin maissa sefardinen kieli ), germaaninen (paitsi jiddišia ), keltti- ja baltiaryhmiä , samoin kuin Joillakin slaavilaisten , suomalaisten ugric- , turkkilaisten , semitisten ja iranilaisten ryhmien kielillä, albanialla , baskilla , samoin kuin joitain Indokiinan ( vietnamilainen ), Myanmar , suurin osa Sundan kielistä Saaristo ja Filippiinit , Afrikka ( Saharan Afrikka ), Amerikka , Australia ja Oseania sekä keinotekoiset kielet (esimerkiksi Esperanto ).

Historia

Latinalaiset aakkoset alkoivat muotoutua oletettavasti 800-luvulla eKr. e. [1] Vanhimmat löydetyt kirjoitukset ovat noin 700-luvulta eKr. e. [2] V. Istrinin mukaan varhaiset kirjoitukset ovat luonteeltaan siirtymävaiheessa länsikreikasta ja etruskien kirjoituksesta latinaan. Klassinen latinalainen aakkosto muotoutui lopulta noin 1. vuosisadalla eKr. e. [1] Arkaaisissa kirjoituksissa kirjoitussuunta voi olla joko vasemmalta oikealle tai oikealta vasemmalle. Myös boustrofedonikirjoitukset todistetaan . Latinalaisten pienten kirjainten ilmaantumisen aika juontaa juurensa 5. vuosisadalle jKr. e. [3]

Latinalaisen aakkoston alkuperästä on kaksi hypoteesia . Yhden hypoteesin mukaan latinalainen kieli lainasi aakkoskirjaimen suoraan kreikasta, toisen mukaan etruskien aakkoset osoittautuivat eräänlaiseksi välittäjäksi tässä . Molemmissa tapauksissa latinalaisten aakkosten perusta on kreikkalaisten aakkosten länsikreikkalainen (etelaitalialainen) versio . Latinalaiset aakkoset eristyivät noin 700-luvulla eKr. e. ja alun perin sisälsi vain 21 kirjainta: A, B, C, D, E, F, Z, H, I, K, L, M, N, O, P, Q, R, S, T, V ja X.

Arkaainen latinalainen aakkoset
🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌 🐌
A B C D E F Z H minä K L M N O P K R S T V X

Arkaaisessa latinalaisessa aakkosessa ääniä edustavat kirjaimet C (johdettu arkaaisesta vino-kreikan asteikosta Γ ), K (kreikan kappa Κ ) ja Q (kirjaimesta koppa Ϙ, joka myöhemmin jätettiin pois kreikkalaisista aakkosista). k] ja [g]; kun taas K sijoitettiin ennen A; K -kirjain asetettiin (joskus) ennen V: tä ja O: ta; ja C sijoitettiin kaikkialle [4] .

Kirjaimia Θ , Φ ja Ψ ei käytetty sanojen kirjoittamiseen, vaan niitä käytettiin merkkinä numeroille 100, 1000 ja 50. Myöhemmin nämä funktiot siirtyivät kirjaimille C, M ja L (katso roomalaiset numerot ). ).

Kirjain Z (analoginen kreikkalaisen zetan Ζ kanssa) poistettiin aakkosista [5] vuonna 312 eaa. e. (myöhemmin kunnostettu). Vuonna 234 eaa. e. poissuljetun Z:n tilalle luotiin erillinen kirjain G lisäämällä C:hen poikittaisviiva [6] . 1. vuosisadalla eKr eli sen jälkeen kun Rooma valloitti Kreikan , kirjaimet Y ja Z lisättiin kirjoittamaan kreikan kielestä lainattuja sanoja. Y-kirjaimen nimi ("i Graeca", eli "ja kreikka") otettiin käyttöön erottamaan tämä kirjain I:stä, koska upsilonia vastaava kreikkalainen ääni puuttui latinalaisesta fonetiikasta. Useimpia kirjaimia ei kutsuttu niiden vastineiden kreikkalaisilla nimillä (joka on peräisin foinikialaisista aakkosista ), vaan yksinkertaisesti niiden ääntämisellä (vokaalit) tai (konsonantit) lisäämällä ääni [eː] konsonantin perään (räjäytyskonsonantit) tai [ɛ] ennen konsonanttia (frikatiivit ja sonorantit) ([aː], [beː], [keː], [deː], …) [7] , paitsi K [kaː] [8] ja Q [kuː] erottamaan ne C:stä [keː ] sekä H [haː]. Tuloksena on klassinen latinalainen aakkoset, jossa on 23 kirjainta:

ABCDEFGHIKLMNOPQRSTVX YZ Klassinen latinalainen aakkoset
Kirje A B C D E F G H
Latinalainen nimi ā olla ce de ē ef ge ha
Latinalainen ääntäminen /aː/ /olla/ /keː/ /deː/ /eː/ /ɛf/ /ɡeː/ /haː/
Kirje minä K L M N O P K
Latinalainen nimi i ka el em fi ō pe qū
Latinalainen ääntäminen /iː/ /kaː/ /ɛl/ /ɛm/ /ɛn/ /oː/ /peː/ /kʷuː/
Kirje R S T V X Y Z
Latinalainen nimi er es te ū esim Minä Graeca zeta
Latinalainen ääntäminen /ɛɾ/ /ɛs/ /teː/ /uː/ /ɛks/ /iː ˈɡrajka/ /ˈzeːta/

Appius Claudiuksen jälkeläinen, keisari Claudius (joka hallitsi 41-54: stä), joka oli konsuli 37: ssä, yritti lisätä kolme uutta kirjainta latinalaiseen aakkosiin: Signs for Sounds PS / BS (samanlainen kuin kreikkalainen psi ψ); konsonanssille v, sen erottamiseksi vokaalin äänestä, jota merkitään samalla kirjaimella (nykyaikaisessa latinalaisessa aakkosessa U -kirjainta, joka ilmestyi vain nykyaikana, käytetään tähän vokaaliin); ja myös lyhyelle äänen välille I: n ja V: n välillä (ns. Sonus Medius , joka todennäköisesti kuulosti ɨ tai ʉ , lähellä venäläistä ääntä ы ). Claudiuksen kuoleman jälkeen " Claudian kirjeet " kuitenkin unohdettiin.

II-I vuosisatojen vaihteessa eKr. e. erityisen tärkeitä kirjoituksia varten kehitettiin kalligrafisesti täydellinen epigrafinen kirjoitustapa. Epigrafisten monumenttien latinalaista kirjoitusta kutsutaan myös monumentaaliksi, neliöksi tai lapidaariksi. Kuitenkin jokapäiväisessä elämässä roomalaiset käyttivät kursiivia. Epigrafistit erottavat toisinaan toisen tyyppisen latinan kirjoituksen - aktuaarin, jota käytetään asiakirjoihin (toimiin). Erityinen latinan kirjoitustapa syntyi 3. vuosisadalla Pohjois-Afrikassa - niin kutsuttu uncial kirjain.

Muinaiset roomalaiset käyttivät vain isoja kirjaimia; nykyaikaiset pienet kirjaimet ilmestyivät antiikin ja keskiajan vaihteessa ; yleensä kirjaimet nykymuodossaan muotoutuivat noin vuonna 800 (ns. Karolingien miinus ) [9] .

Jo nykyaikana , noin 1500-luvulla , I ja V: n (I / J ja U / V) erottelu oli erottuva opetus- ja ei-syllabisista muunnelmista. Tuloksena on moderni aakkoset 25 kirjainta:

Aa bb cc dd ee ff gg hh ii jj kk ll mm nn oo pp qq rr ss tt uu vv xx yy zz

Noin samaan aikaan, mutta vain Pohjois -Euroopassa, Digraph VV, joka syntyi 1100 -luvulla ja jota käytettiin germaanisten kielten kirjoittamisessa, alettiin pitää erillisenä kirjeinä . W: n lisäämisen myötä aakkoset saavuttivat lopullisen koostumuksensa 26 kirjaimesta:

Aa Bb Cc Dd Ee Ff Gg Hh Ii Jj Kk Ll Mm Nn ​​​​Oo Pp Qq Rr Ss Tt Uu Vv Ww Xx Yy Zz

Tämän standardin 26-kirjaimen aakkoset vahvistaa kansainvälinen standardointiorganisaatio (ISO) [10] [11] "latinalaisen perusaakon perusaukioksi". Tämä aakkoset ovat sama kuin moderni englantilainen aakkoset.

Keskiajalla ruuna -kirjainta (nimi: Thorn ) käytettiin äänen skandinaavisissa ja englanninkielisissä aakkosissa [θ] (kuten nykyaikaisessa englanninkielisessä asiassa), mutta myöhemmin se putosi käytöstä. Tällä hetkellä orjantappuraa käytetään vain islannin aakkosissa.

Kaikki muut modernien latinalaispohjaisten aakkosten lisämerkit tulevat yllä olevista 26 kirjaimesta diakriittisten merkkien lisäyksellä tai ligatuurien muodossa (esim. saksalainen kirjain ß , esset, tulee S- ja Z-kirjainten goottilaista ligatuuria) .

Modernit latinalaiset aakkoset

latinalainen kirjain Klassinen venäläinen kirjeen nimi latinalainen kirjain nimi Ranskalainen kirjainnimi Italian kirjainnimi englanninkielinen kirjainnimi Saksan kirjainnimi
A a a ā/a a/a a/a a/hei A/a
Bb bae bē/be olla / olla BI/BI mehiläinen Olla / olla
c c ce cē/ke tai cē/ce CE / CE ci cee Ce/ce
D d de dē/de de/de Teinkö dee/dee De/de
e e e/e ē/e e/neotized e e/e e/ja E/e
F f ef ef effe effe ef Ef / ef
G g ge/zhe gē/ge ge/sama gi jee Ge/ge
HH tuhka/ha ha/ha hache/ash acca aitch Ha/ha
minä i ja minä ja minä ja minä ja i/ay Minä ja
Jj IoT/Zhi jot jie (I Lunga / ja Lunga) [A] Jay Kuvata
Kk ka ka/ka ka (Kappa / Kappa) [A] kay Kaarto
l l ale el elle Elle El/El El
M m Em em/em imeä emme em/em Em/em
N n fi fi enne/en enne fi En/en
O o noin ō/o o/o o/o o/o vai niin
Pp pe pē/pe pé/pe pi pissaa Pe/pe
Q q ku qū/ku cu/kyu cu vihje Qu/ku
R r er er/er virhe/er erehtyä / erehtyä ar/ar Er/er
S s es es/es esse essee ess/es Es/es
T t te tē/te te/te ti tee Te/te
U u klo ū/y u / yhdistynyt u u u/u U
Vv ve vē/ve ve/ve vu / vu tai vi / vi vee Vau
W w double-ve (double-vē / double-ve [b] ) double-ve / double-ve (doppia vu) [a] double-u Me/ve
X x X ex/ex (ix/x [c] ) ixe/ix (ics/x) [a] ex/ex ix/x
V v y/upsilon ī Graeca/ja graeka (igrec/y) i grec/y (i greca / ja kreikka tai ipsilon / upsilon) [a] wye Ypsilon
Zz Z zēta / zeta (zet / zet) zede zeta zed / zed (amer. zee / zee) Zett/zet
  1. ↑ 1 2 3 4 5 kirjainta j , k , w , x ja y italian kielessä käytetään vain joissakin ulkomaisissa erisnimissä ( J aroslavl ( Jaroslavl ), Kenned y ( Kennedy ), Te x as (Texas) jne.) ja lainatut sanat ( italia  w ater - wc), mutta eivät sisälly aakkosiin, ja siksi niiden nimet on annettu suluissa.
  2. ↑ Latinan kielessä kirjainta "w" käytetään vain joissakin vieraissa erisnimissä ja tieteellisissä nimissä, mutta se ei sisälly aakkosiin.
  3. ↑ Kirjaimia "x", "y", "z" alettiin kutsua "x", "y", "z" suhteellisen äskettäin, joten niiden tunnetuimmat nimet on annettu suluissa.

Kuten näette, latinalaisen aakkosten painetussa versiossa "L" ja "I" ei ole erotettu, samoin kuin "E" ja "L" heidän käsin kirjoitetuissa versioissaan. Tämä voi johtaa sanojen väärinymmärrykseen.

Kirjainmuutokset

Useimmille kielille säännölliset latinalaiset aakkoset eivät riitä, joten erilaisia ​​diakriittisiä merkkejä , ligatuureja ja muita kirjainmuokkauksia käytetään usein kielten foneettisten järjestelmien mukauttamiseen latinalaiseen kirjaimiin. Esimerkkejä:

  à À Á Ä Å Ą Æ Ç Č Ć Ð Ē Ę Ğ Ģ Î Į Ì Í Î Ï Ī Ķ Ł Ñ Ö Ő Ó Õ Ø Œ ß Ş Š Ś Ţù Ú ß Ş Š Ś Ţù _ _ _

Vietnamissa on eniten diakriittisiä merkkejä , jotka, kuten turkki , siirtyivät latinalaisiin aakkosiin melko myöhään.

Lisäksi joissain kielissä syntyi kirjainyhdistelmiä - digrafit , trigrafit , tetragrafit - merkitsemään ääntä, joka puuttuu klassisesta latinalaisesta aakkosesta (esimerkiksi: ch , sch , th , ng , sz ). Joistakin näistä kirjainyhdistelmistä syntyy ajan myötä ligatuureja (fuusioita) tai uusia kirjaimia (vrt. edellä oleva W :n muodostus kaksois - VV :stä myöhään latinassa, englannissa, saksassa ja puolassa tai æ a :sta ja e :stä tanskaksi, norjaksi ja islanti).

Keskiajalla latinalaisessa kirjoittamisessa käytettyjä etuliitteitä , jälkiliitteita ja jopa sanan juuria väheni ligatuurien ja erikoismerkkien avulla, joista osa käytetään edelleen nykyään. Esimerkiksi symbolit @ ja & muodostuvat latinan sanoista ad ("to") ja et ("ja").

Myös latinalaiset aakkoset muilla kielillä laajenivat uusien kirjainten ilmestymisen vuoksi. Olemassa olevia kirjaimia muutettiin usein, kuten tehtiin klassisessa latinassa jo G-kirjaimen kanssa, joka on muunnos C-kirjaimesta. Muita esimerkkejä uusista kirjaimista ovat : Ð islanniksi , Ŋ saameksi .

Joskus latinalaista aakkosta laajennettiin muiden aakkosten kirjaimilla, kuten tapahtui kreikkalaisesta aakkosesta lainatuilla kirjaimilla Y ja Z tai islanninkielisellä kirjaimella Þ ( Torn ), joka on lainattu riimukirjaimista . Jotkut Länsi-, Keski- ja Etelä-Afrikan kielet käyttävät lisäkirjaimia; esimerkiksi Adangmessa on kirjaimet ⟨Ɛ/ɛ⟩ ja ⟨Ɔ/ɔ⟩, kun taas Ga käyttää kirjaimia ⟨Ɛ/ɛ⟩, ⟨Ŋ/ŋ⟩ ja ⟨Ɔ/ɔ⟩. Hausa käyttää kirjaimia ⟨Ɓ/ɓ⟩ ja ⟨Ɗ/ɗ⟩ implosiivikonsonanteille ja ⟨Ƙ/ ƙ⟩ abortiivisille konsonanteille .

Foneettiseen ja foneettiseen transkriptioon käytetty kansainvälinen foneettinen aakkosto perustuu myös latinalaisiin aakkosiin , vaikka jotkut sen merkit on otettu muista aakkosista.

Yleisyys

Latina kansainvälisenä aakkosena

Tällä hetkellä latinalaiset aakkoset ovat tuttuja melkein kaikille maan päällä lukeville ihmisille, koska kaikki koululaiset opiskelevat sitä joko matematiikan tunneilla tai vieraiden kielten tunneilla (puhumattakaan siitä, että monilla kielillä latinalaiset aakkoset ovat natiivi), joten se on de facto "kansainvälisen viestinnän aakkoset". Useimmat keinotekoiset kielet perustuvat latinalaisiin aakkosiin , erityisesti esperanto , interlingua , ido ja muut.

Kaikille kielille, joissa ei ole latinalaista kirjoitusta, on olemassa myös järjestelmiä latinaksi kirjoittamiseen (romanisaatio) - vaikka ulkomaalainen ei tietäisikään oikeaa lukemista, hänen on paljon helpompi käsitellä tuttuja latinalaisia ​​kirjaimia kuin " kiinalaisella kirjoituksella ". Monissa maissa latinankielinen apukirjoitus on standardoitu ja lapset opiskelevat sitä koulussa (Japanissa, Kiinassa).

Useissa tapauksissa latinaksi tallentaminen johtuu teknisistä vaikeuksista: kansainväliset sähkeet on aina kirjoitettu latinaksi; Internetistä löydät tietueen venäjän kielestä latinaksi, koska asiakaskone ei tue kyrillistä (katso translitterointi ; sama koskee kreikan kieltä).

Toisaalta ei-latinalaisissa aakkosissa vieraat nimet jätetään usein latinalaisiksi, koska niiden järjestelmästä puuttuu yleisesti hyväksytty ja helposti tunnistettavissa oleva kirjoitusasu. Esimerkiksi joskus venäläisessä tekstissä japanilaiset nimet kirjoitetaan latinaksi, vaikka japanin kielen kyrillisiin aakkosisiin translitterointiin on yleisesti hyväksyttyjä sääntöjä .

Ajatus kaikkien kielten kääntämisestä latinalaiseksi kirjoitukseksi on toistuvasti esitetty. Esimerkiksi tunnettu tanskalainen kielitieteilijä Otto Jespersen oli globaalin romanisaation kannattaja .

Kielten romanisointi ei-latinalaisilla kirjaimilla

Latinaa käytetään kaikkialla maailmassa kielissä, jotka käyttävät muita kirjoitusjärjestelmiä kommunikoinnin helpottamiseksi. Useimmilla näistä kielistä on viralliset latinalaisiin aakkosiin perustuvat transkriptio- ja/tai translitterointisäännöt. Joskus tällaisia ​​translitterointijärjestelmiä kutsutaan romanisoiduiksi, toisin sanoen johdetuiksi romaanisista kielistä ja siksi latinalaisista kielistä.

Alla on taulukko, jossa on esimerkkejä kreikan, venäjän (ja muiden kyrillisiä aakkosia käyttävien kielten), heprean, arabian, persian, japanin ( katakana ) ja korean ( hangul ) kielten latinoidusta translitteraatiosta:

latinan kieli Kreikan kieli Venäjän kieli ja muut kyrilliset kirjaimet heprealainen Arabian kieli persian kieli japanin kieli ( katakana ) Korean ( Hangul )
A A MUTTA ַ, ֲ, ָ دَ, دَ, ﺍ - ﺎ, دَىا آ ا ア ㅏ
AE ㅐ
AI י,ַ יָ
B ΜΠ, Β B בּ ﺏ ﺑ ﺒ ﺐ ﺏ ﺑ ㅂ
C Ξ
CH TΣ̈ H צ׳ چ ㅊ
CHI チ
D ΝΤ, ∆ D ד ﺩ - ﺪ, ﺽ ﻀ ﻀ ﺾ د ㄷ
D.H. Δ דֿ ﺫ - ﺬ
DZ ΤΖ DZ
E Ε, ΑΙ E, E ֱ, ְ, ֵ, ֶ, י, ֵי, ְיֱ エ ㅔ
EO ㅓ
EU ㅡ
EUI ㅢ
F Φ F פ (lopullinen ף) ﻑ ﻓ ﻔ ﻒ ﻑ
FU フ
G ΓΓ, ΓΚ, Γ G, Ґ ג گ ㄱ
GH Γ Ғ גֿ, עֿ ﻍ ﻏ ﻐ ﻎ ق غ
H Η X, G, Һ ח, ה ﻩ ﻫ ﻬ ﻪ, ﺡ ﺣ ﺤ ﺢ هحﻫ ㅎ
HA ハ
HÄN ヘ
HEI ヒ
HO ホ
minä Η, Ι, Υ, ΕΙ, ΟΙ Minä, minä ִ, יִ دِ イ ㅣ
IY دِي
J TZ̈ J, P , J ג׳ ﺝﺟﺠﺞ ج ㅈ
JJ Ј, ι Y יpäint ㅉ
K K Vastaanottaja כּ (lopullinen ךּ) ﻙﻛﻜﻚ ک ㅋ
KA カ
KE ケ
KH X X כ, חֿ (lopullinen ך) ﺥ ﺧ ﺨ ﺦ خ
KI キ
KK ㄲ
KO コ
KU ク
L Λ L, љ ל ﻝ ﻟ ﻠ ﻞ ل
M M M מ (lopullinen ם) ﻡﻣﻤﻢ م ㅁ
MA マ
MINÄ メ
MI ミ
MO モ
MU ム
N N H נ (lopullinen ן) ﻥ ﻧ ﻨ ﻦ ن ン ㄴ
NA ナ
NE ネ
NG Ң
N.I. ニ
EI ノ
N.U. ヌ
O Ο, Ω O ֳ, ֹ, וֹ ُا オ ㅗ
OI ㅚ
P Π P פּ (lopullinen ףּ) پ ㅍ
PP ㅃ
PS Ψ
K Θ Қ ק ﻕ ﻗ ﻘ ﻖ ق
R P R ר ﺭ - ﺮ ر ㄹ
RA ラ
RE レ
R.I. リ
RO ロ
FI ル
S Σ FROM ס, שׂ ﺱ ﺳ ﺴ ﺲ, ﺹ ﺻ ﺼ ﺺ ó ص ㅅ
SA サ
SE セ
SH Σ̈ W שׁ ﺵ ﺷ ﺸ ﺶ ش
SHCH Ш, ШЧ ש׳
SHI シ
NIIN ソ
SS ㅆ
SU ス
T Τ T ט, תּ, ת ﺕ ﺗ ﺘ ﺖ, ﻁ ﻃ ﻄ ﻂ ت ط ㅌ
TA タ
TE テ
TH Θ ת׳ ﺙ ﺛ ﺜ ﺚ
TO ト
TS ΤΣ C צ (lopullinen ץ)
TSU ツ
TT ㄸ
U ΟΥ, Υ klo ֻ, וּ دُ ウ ㅜ
uw دُو
V B AT ב و
W Ω Ў ו, וו ﻭ - ﻮ و
WA ワ ㅘ
ME. ヱ
W.I. ヰ ㅟ
WO ヲ ㅝ
X Ξ, Χ
Y Ψ Y, Y, Y, J יִ ﻱ ﻳ ﻴ ﻲ 2
YA minä יַ, יָ ヤ ㅑ
YE HÄNEN יְ, יֶ, יֱ
YEO ㅕ
YI Ї
YO Joo יׁ, יוֹ ヨ ㅛ
YU YU יוּ ,יּ ,יֻ ,יְֱ ユ ㅠ
Z Z W ז ﺯ - ﺰ, ﻅ ﻇ ﻈ ﻆ ز
ZH Ζ̈ JA ז׳ ژ

Latinalaisten aakkosten käyttö venäjälle

Yritykset käyttää latinalaisia ​​aakkosia venäjänkielisissä asiakirjoissa havaittiin jo 1680-1690-luvuilla [12] . Pietari I : n hallituskaudella kompromissi perinteisen kyrillisen semi-ustavin kannattajien ja niiden välillä, jotka pyrkivät lainaamaan länsimaista kulttuuria mahdollisimman täydellisesti, oli siviilifontti . Erilliset hankkeet venäjän kielen kääntämiseksi latinaksi ilmestyivät 1800-luvulla . Tämä kysymys esitettiin myöhemmin Neuvostoliitossa 1920 -luvulla (katso romanisointi ). 2000-luvun lopulla tätä ajatusta alettiin yleensä esittää vain julkaisuissa [13] , jotka on suunniteltu herättämään huomiota, ei käytännön toteutusta varten.

Katso myös

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 Istrin V. A. Kirjoittamisen kehitys. - M .: Toim. Neuvostoliiton tiedeakatemia, 1961. - S. 244.
  2. ↑ Latinalaiset aakkoset Arkistoitu 9. maaliskuuta 2021 Wayback Machinessa // Encyclopedia Britannica
  3. ↑ Muravyov S. N. Armenian aakkosten protosysteemistä  // Journal of History and Philology. — Er. , 1980. - nro 2 . - S. 222 .
  4. ↑ Myöhäisantiikin latinassa C-kirjain ennen E:tä ja minä aloimme välittää ääntä [ts].
  5. ↑ Z suljettiin virallisesti pois sensuurilta 312 eKr. e. Appius Claudius , koska kahden vokaalin välinen ääni [z], jonka tämä kirjain välitti, oli tähän mennessä siirtynyt [r]:iin.
  6. ↑ Plutarkoksen mukaan tämän C-kirjaimen muunnelman keksi Spurius Carvilius Ruga , historian ensimmäisen yksityisen peruskoulun luoja. G-kirjaimen virallinen käyttöönotto aakkosissa poistetun Z:n tilalle tapahtui noin vuonna 234 eaa. e. Spurius Karvilian konsulaatin aikana .
  7. ↑ Niederman, 1949 , s. 19.
  8. ↑ Tähän mennessä K-kirjain oli melkein kadonnut kielestä, säilyen vain muutamassa sanassa, kuten Kalendae, ja Kaeson henkilönimen lyhenteessä - K.
  9. ↑ Dobiash-Rozhdestvenskaya O. Kirjataiteen historia. - M . : Kirja, 1987. - S. 54-55.
  10. ↑ 7-bittisten koodien kansainvälistäminen, ISO 646 . Trans-European Research and Education Networking Association (TERENA) . Haettu 3. lokakuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 1. kesäkuuta 2013.
  11. ↑ RFC1815-merkkisarjat ISO-10646 ja ISO-10646-J-1 . Haettu 3. lokakuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 24. joulukuuta 2018.
  12. ↑ Shamin S. Venäjänkieliset tietueet latinaksi kirjoista, ikoneista ja muista esineistä (XVII - XVIII vuosisadan alku) // Muinainen Venäjä. Keskiajan tutkimuksen kysymyksiä  : lehti. - 2007. - Nro 3 . - S. 122-123 .
  13. ↑ "Anna minulle latinalaiset aakkoset, työ tvoju maman!" (julkaisupäivä 16.1.2008) . Kasparov. Ru. Haettu 28. toukokuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 31. toukokuuta 2013.

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
Bibliografisissa luetteloissa
 latinan kieli
Latinalaiset peruskirjaimet