Sefardin kieli

Sefardin kieli
oma nimi גודיאו-איספאנייול Djudeo-español/espanyol, לאדינו
Maat  Israel Turkki Brasilia Ranska Kreikka Serbia Pohjois-Makedonia Bosnia ja Hertsegovina Bulgaria Meksiko Curacao
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Sääntelyorganisaatio Autoridad Nasionala del Ladino [d] [1]
Kaiuttimien kokonaismäärä 150 000 - natiivi;
900 000 - sekunti;
Israel - 100 000, Turkki - 8 000, Bulgaria - 3 000, Kreikka - 1 000, USA - 300, Bosnia ja Hertsegovina - 150, jatkuvasti laskussa kaikkialla.
Tila vakava uhka [2]
Luokitus
Kategoria Euraasian kielet

indoeurooppalaiset kielet

Romaaniset kielet Ibero-romaaniset kielet
Kirjoittaminen Heprea aakkoset , latinalaiset aakkoset .
Kielikoodit
GOST 7.75-97 harmittaa 363
ISO 639-1
ISO 639-2 poika
ISO 639-3 poika
WALS lno
Maailman kielten atlas vaarassa 374 ja 2165
Etnologi poika
ELCat 3444
IETF poika
Glottolog nainen 1251
Wikipedia tällä kielellä

Sefardin kieli ( Ladino (vanhentunut); juutalais-espanjan kieli ; seph . גֿוßו־  uty complading, לising Maybe , myös Judekko , Spanyl , Judezmo , Hudesmo , Hyrobneo , Haketia ) - Sephardin kieliryhmäksi jaettu kieliryhmä eri paikoissa . Se kuuluu romaanisten kielten ibero-romaaniseen alaryhmään . Sefardin kieli on itse asiassa jatkoa varhaiselle juutalais-kastilialaiselle murteelle, joka sisälsi muiden juutalaisten ibero-romaanisten murteiden puhujia ja piirteitä .

Tämän espanjan kielen lajikkeen muodostumisen alku liittyy juutalaisten karkottamiseen Espanjasta vuonna 1492 , jotka asettuivat pääasiassa Ottomaanien valtakunnan alueelle , Pohjois-Afrikkaan, sitten Portugaliin, Italiaan, Kreikkaan, Bulgariaan, Romania, Palestiina jne. Koska se on vieraan kielen ympäristössä eikä sillä ole virallisen kielen asemaa, se säilyttää edelleen (pääasiassa fonetiikassa) 1400-luvun lopun espanjan kielen piirteitä. Toimii arkikielenä ja näyttää sukupuuttoon merkkejä.

Jaettu Israelissa, osissa Turkista, Kreikasta, Serbiasta, Romaniasta, Bulgariasta ja Marokosta. Puhujien määrä on noin 100 tuhatta ihmistä. Murrejako liittyy puhujien asuinmaihin. Tärkeimmät murremuunnelmat ovat turkki, romania, jugoslavia.

Vuonna 1996 Knesset hyväksyi lain kansallisen kulttuuriperinnön suojeluviranomaisen perustamisesta Sefardiin.

Otsikko

Sefardin kieleen käytetty terminologia on vaihtelevaa ja epävakaa. Tieteellisessä kirjallisuudessa termi "sefardi" on yleistymässä, joka kattaa kaikki suulliset ja kirjalliset puhemuodot; itsenimenä ei käytetä. Termillä "juutalais-espanja" on sama laaja merkitys, mutta joskus sitä käytetään suppeammassa merkityksessä viittaamaan 1800-luvun toiselta puoliskolta peräisin olevien juutalais-espanjalaisten kirjoitusten kieltä. Tässä mielessä hän vastustaa termiä "Ladino", joka viittaa juutalais-espanjalaisen uskonnollisen kirjallisuuden perinteiseen kieleen, joka kehittyi 1200-luvulla eli juutalaisten Iberian niemimaalla oleskelun aikana. Termiä "Ladino" käytetään usein viittaamaan sefardin kieleen kokonaisuutena; tässä mielessä se oli yleistä 1800-luvun loppuun asti; ei koskaan käytetty omanimenä.

Yleisin itsenimi on "jidio" tai "judio" (Turkki, Bosnia, osittain Kreikka) sekä "judesmo" (Bulgaria, Makedonia, osittain Kreikka ja Romania); jälkimmäistä termiä käytetään myös tieteellisessä kirjallisuudessa. Israelissa ja Turkissa on oma nimi "(e) spagnol"; Israelissa käytetään myös nimiä "espagnolite", "spagnolo". Näiden murteiden ryhmää pidetään sefardin kielten itäisenä murreryhmänä.

Länsimaisella murteryhmällä - Pohjois-Afrikan sefardimien kielellä (Algeria, Tunisia, Marokko) on oma nimi "Hakitiya", "Haketiya", jota käytetään myös tieteellisessä kirjallisuudessa viittaamaan vastaaviin murteisiin. Hacketialle on ominaista merkittävä pohjoisafrikkalaisen arabian sanaston kerros. Toisin kuin itäisellä murreryhmällä, Khaketialla ei ollut kirjallista perinnettä. Tämä ryhmä on nyt lähellä sukupuuttoon kuolemista.

Kielelliset ominaisuudet

Ladinon foneettiset piirteet: d:n, g:n spirantoituminen vokaalin välisessä asennossa, stopin ja frikatiivin b vastakohta, muinaisen kastilialaisen frikatiivikonsonanttien [f] - [v], [s] - [z] säilyminen, sanan palatalisoinnin puute konsonantit, vokaalien o, e siirtyminen korostamattomaan asentoon u:ssa, ts.

Sanaston pääkerros on romaanista alkuperää olevat sanat, mutta niiden foneettista ulkonäköä ja morfologista rakennetta voidaan muuttaa. Heprean kielen lainaukset viittaavat pääasiassa uskonnolliseen ja rituaaliseen alaan. Turkin ladinon murreessa turkin ja italian vaikutus on voimakas, romanian ja jugoslavian murteissa - ranskan kielen vaikutus.

Kirjallinen ladino kehittyi 1400-luvun koinen pohjalta. Ensimmäinen muistomerkki on Pentateukki vuodelta 1547, joka julkaistiin Konstantinopolissa . Kirjoittaminen on ollut olemassa 1500-luvulta lähtien. perustuu heprean aakkosiin (käytettiin rabbiinista kirjoitusta, eli Rashi - kirjainta), käytetään diakriittisiä yläindeksiä ja glottaalia[ selventää ] Heprealaiset kirjaimet vokaalille. Tällä hetkellä Turkin (vuodesta 1928) ja Israelin lehdistö käyttää latinalaista kirjoitusta . Käsinkirjoitukseen käytettiin kursiivista kirjoitusta nimeltä soletreo (solitreo) tai hatsi-kulmus ( heprea חצי קולמוס ‏‎).

Kirjoja ja aikakauslehtiä julkaistaan ​​ladinossa, ja radiolähetykset suoritetaan Israelissa.

Oikeinkirjoitus

Sefardikielelle on käytetty tai ehdotettu useita skriptejä:

Katso myös

Muistiinpanot

  1. Guinea Ecuatorial tendrá este año Academia de la Lengua de la RAE  (espanja) // El País - Madrid : Grupo PRISA , 1976. - 164847 kopiota. — ISSN 1576-3757 ; 1134-6582
  2. http://www.unesco.org/languages-atlas/en/atlasmap/language-id-2165.html

Kirjallisuus

Sanakirjat

Linkit