Avestan aakkoset

Tämä sivu tai osio sisältää Unicode-erikoismerkkejä . Jos sinulla ei ole tarvittavia fontteja , jotkin merkit eivät välttämättä näy oikein.

Avestan aakkoset  ( Pahl. dēn dēbīrē , persia دین دبیره ‎ din dabire ) on vasemmanpuoleinen aakkosellinen kirjoitus, joka on peräisin Iranin Pahlavi-toimiston arameasta. Se kehitettiin Sassanidien aikakaudella tallentamaan nyt kuollutta avestan kieltä .

Sivuvaikutuksena kehitystä sovellettiin pazendassa , tavassa kirjoittaa keskipersian kieltä , jota käytettiin pääasiassa Avestan  tekstin zend -tulkinnoissa . Zoroastrilaisen perinteen teksteissä avestan aakkosia kutsutaan yleensä nimellä dēn-dibīrīh [5] , joka tarkoittaa keskipersiaksi "uskon kirjettä".

Historia

Avestan aakkosten kehittyminen johtui tarpeesta kirjoittaa oikein avestankieliset tekstit. Zoroastrian pyhien kirjoitusten kaanonin laati Shapur II :n ( 309-379 ) aikana Adurbad Mahraspandan , joka legendan mukaan kävi läpi tulisen koettelemuksen osoittaakseen harhaoppisille todellisen zoroastrilaisen uskon paremmuuden [6] . Tällä hetkellä tunnetut Avestan käsikirjoitukset juontavat juurensa juuri Sasanian kaanoniin, ja avestan aakkoset keksittiin samalla aikakaudella ad hoc siten, että tekstien liturgisen lukemisen pienimmätkin vivahteet otetaan huomioon. Avestan kirjainten vertailu Pahlavi-kirjaimiin mahdollisti kaanonin laatimisajan ja sen tallenteen - 4. vuosisadan , eli suunnilleen Shapur II:n hallituskauden. Tämä yritys, joka osoitti mazdaismin elpymistä ja poliittiseen valtaan läheisesti liittyvän tiukan ortodoksisuuden vakiinnuttamista, johtui luultavasti halusta kilpailla tehokkaammin buddhalaisten, kristittyjen ja manichealaisten kanssa, joiden uskonkappaleet kirjoitettiin [2] .

Koska siihen mennessä kieli oli jo kauan kuollut ja iranilaisille käytännössä käsittämätön, kaanonin tallentamisen ohella alettiin koota sen käännöksiä ja kommentteja - niin kutsuttua zendiä Avestan zaintista "ymmärrys". Lähes kaikissa tähän päivään asti säilyneissä käsikirjoituksissa ( jahtija lukuun ottamatta ) on keskipersian zend , joka on kirjoitettu tarkalleen avestan aakkosilla.

Alkuperä

Manikealaiset ja armenialaiset aakkoset, ensimmäiset puhtaat aakkoset idässä, antoivat luultavasti sysäyksen Avestan aakkosten luomiselle. [7]

Pahlavi-kirjoitus , johon Avestan aakkoset perustui, käytettiin laajalti useiden Keski-Persian kielten tallentamiseen, mutta sen resurssit eivät riittäneet uskonnollisten tekstien tarkkaan tallentamiseen - se oli abjad , ja osa sen hahmoista saattoi edustaa erilaisia ​​foneemia. .

Avestan kirjoitus päinvastoin on konsonantti-vokaali , ja siinä ei voitu ilmaista vain vokaalia, vaan myös allofonit merkittiin eri kirjaimilla. Aakkosissa oli monia merkkejä ( a , i , k , t , p , b , m , n , r , s , z , š , x v ) Pahlavi-kirjoituksesta ja joitain ( ā , γ ) Psalteri Pahlavista ( in kirjallinen Pahlavi , samaa symbolia käytettiin γ :lle ja k :lle). Jotkut vokaalit, kuten ə , näyttävät olevan lainattu kreikan sanasta minuscule . Avestan o on Pahlavi l :  n erikoismuoto , joka on tallennettu yksinomaan arameankielisillä heterogrammeilla . Jotkut kirjaimet (esim. ŋ́ , ṇ , ẏ , v ) ovat puhtaita keksintöjä.

Avestalainen kirjoitus, kuten Pahlavi aramean kielellä , kulkee oikealta vasemmalle. Kirjeet kirjoitettiin erikseen, ja ligatuurit olivat erittäin harvinaisia ​​ja todennäköisesti toissijaisia ​​[8] .

Grafeemit

Yleensä avestan aakkoset sisältävät 37 konsonanttia ja 16 vokaalia. Transkriptiossa käytetään yleensä kahta järjestelmää: Christian Bartholomen ehdottama vanhempi ja Carl Hoffmannin ehdottama uusi .

Myöhemmin, kun keskipersian kieli alettiin kirjoittaa avestan aakkosilla (katso pazent ), konsonantti 😮 lisättiin aakkosiin osoittamaan foneemia / l /, joka puuttui avestanista.

Ligatuurit

Avestanin käsikirjoituksista yleisimmin löydetyt neljä ligatuuria ovat:

• 🐬 (š) + 𐬀 (a) = 𐬱𐬀 (ša)
• 🐬 (š) + 🐬 (c) = 𐬱𐬗 (šc)
• 🐬 (š) + 🐬 (t) = 🬱𐬙 (št)
• 𐬀 (a) + 𐬵 (h) = 𐬀𐬵 (ah)

U+200C ZERO WIDTH NON-JOINER voidaan tarvittaessa käyttää ligatuurien estämiseen. Vertaa esimerkiksi 🐬𐬀 (U+10B31 10B00) ja 🐬‌𐬀 (U+10B31 200C 10B00).

Fosse [14] antaa luettelon 16 ligatuurista, mutta suurin osa niistä on muodostettu yhdistämällä kirjainten "hännät".

Välimerkit

Sanat ja yhdistelmäsanojen ensimmäiset osat erotetaan toisistaan ​​pisteellä, jonka pystysuuntainen sijainti voi olla täysin erilainen. Muuten käsikirjoituksen välimerkit ovat joko episodisia tai olemattomia, ja 1880-luvulla Karl Geldner kehitti oman järjestelmän standardoitua transkriptiota varten. Hänen havaintojensa perusteella kolmen pisteen kolmio voi olla: kaksoispiste, puolipiste, lauseen loppu ja osan loppu - tämä määräytyy pisteiden koon ja niiden suhteen mukaan. asema. Kaksi pistettä yläpuolella ja yksi alapuolella osoittavat koon kasvun mukaan kaksoispisteen, puolipisteen, lauseen lopun ja osan lopun.

Sähköinen lähetys

Avestan aakkoset lisättiin Unicode-standardiin lokakuussa 2009, kun versio 5.2 julkaistiin. Alue U + 10B00-10B3F on määritetty merkeille, joista:

• U+10B00—10B35 — kirjaimet ( ii ja uu eivät esitetä erillisinä merkkeinä, vaan merkkijonoina [16] );
• U + 10B38-10B3F - välimerkit.

Muistiinpanot

1. ↑ Istrin V.A. Kirjoittamisen kehitys. - M .: Toim. Neuvostoliiton tiedeakatemia, 1961. - S. 228.
2. ↑ 1 2 Kellens, Jean. AVESTA i. Katsaus kirjan historiaan ja sisältöön – Encyclopaedia Iranica  (englanniksi) . www.iranicaonline.org. Haettu 29. tammikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 22. heinäkuuta 2019.
3. ↑ http://www.unicode.org/versions/Unicode13.0.0/ch10.pdf
4. ↑ https://www.unicode.org/versions/Unicode13.0.0/ch10.pdf
5. ↑ Aḥmad Tafażżolī. DABĪRE, DABĪRĪ - Encyclopaedia Iranica  (englanti) . www.iranicaonline.org. Haettu 29. tammikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 30. tammikuuta 2018.
6. ↑ Tanska, 4:20 . Haettu 29. tammikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 11. helmikuuta 2018. (määrätön)
7. ↑ Encyclopaedia Iranica Foundation. Tervetuloa Encyclopaedia  Iranicaan . iranicaonline.org . - "Manichealaiset ja armenialaiset kirjaimet, erityisesti jälkimmäinen, ensimmäinen todellinen itämainen aakkosto, saattoivat edistää avestan aakkosten keksimistä 500-luvulla." Haettu 23. lokakuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 23. lokakuuta 2021.
8. ↑ Hoffmann, Karl. AVESTANIN KIELI I-III - Encyclopaedia Iranica  (englanti) . www.iranicaonline.org. Haettu 29. tammikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 28. marraskuuta 2018.
9. ↑ Gippert, Jost The Encoding of Avestan - Problems and Solutions  (englanniksi)  // JLCL: Journal for Language Technology and Computational Linguistics. - 2012. - Vol. 27 , ei. 2 .
10. ↑ 1 2 3 Maailman kirjoitusjärjestelmät  / Daniels , Peter T.; Kirkas, William . - Oxford University Press, Inc., 1996. - P.  527-528 . — ISBN 978-0195079937 .
11. ↑ P. Oktor Skjærvø. Johdatus Young Avestan. - 2003. - S. 3.
12. ↑ D. Gary Miller. rt-klusterit Avestanissa  // Kieli. - 1968. - T. 44 , no. 2 . - S. 274-283 . - doi : 10.2307/411623 .
13. ↑ Louis H. Gray. Avestalla Š = ÁRT, Ṛ́T, ŌI = AI ja Å̄ = Ā(H)  (englanniksi)  // Journal of the American Oriental Society. - American Oriental Society, 1941. - Voi. 61 , iss. 2 . - s. 101-104 . - doi : 10.2307/594254 .
14. ↑ Fossey, 1948 , s. 49.
15. ↑ Luku 10.7: Avestan // Unicode-standardi, versio  10.0 . - Mountain View, CA: Unicode, Inc, 2017. - ISBN 978-1-936213-16-0 .
16. ↑ Everson, Pournader, 2007 , s. neljä.

Kirjallisuus

• Everson, Michael; Pournader, Roozbeh. Tarkistettu ehdotus koodata Avestan-kirjoitus UCS:n SMP:hen . – 2007.
• Fossey, Charles. Notices sur les caractères étrangers anciens et modernes rédigées par une groupe de savants. - Nouvelle édition mise à jour à l'occasion du 21e Congrès des Orientalistes. - Paris: Imprimerie Nationale de France, 1948.