Arachnoid (arachnoid) aivokalvot on yksi kolmesta kalvosta, jotka peittävät aivot ja selkäytimen [1] . Se sijaitsee kahden muun kalvon - pinnallisimman kovakalvon ja syvimmän pia materin - välissä, ja sen erottaa jälkimmäisestä subaraknoidi (subaraknoidi) , joka on täytetty 120-140 ml :lla aivo-selkäydinnestettä . Subarachnoidaalinen tila sisältää verisuonia. Selkäydinkanavan alaosassa, subarachnoidaalisen tilan nesteessä, selkäydinhermojen juuret (" poninhäntä ") kelluvat vapaasti.
Aivo-selkäydinneste tulee subarachnoidaaliseen tilaan aivojen neljännen kammion reikistä, sen suurin määrä on subarachnoidaalisen tilan säiliöissä - laajennukset, jotka sijaitsevat aivojen suurten halkeamien ja uurteiden yläpuolella [2] .
Araknoidikalvo muodostaa hämähäkkikalvon rakeita - rakeita araknoidikalvosta [3] ( lat. granulationes arachnoidales ), jotka työntyvät kovakalvon muodostamien laskimoonteloiden onteloon sekä vereen ja imusolmukkeiden poistumispisteessä. kallo- ja selkäydinhermojen juuret kalloontelosta ja nikamakanavasta. Granulaatiolla CSF imeytyy uudelleen gliasolukerroksen ja sinusendoteelin läpi laskimovereen. Iän myötä villien määrä ja koko kasvavat.
Arachnoidia ja pia materia käsitellään joskus yhteisenä rakenteena, leptomeninx ( kreikaksi leptomeninx ) , kun taas kovakalvoa kutsutaan pachymeninxiksi ( kreikaksi pachymeninx ).
Araknoidi, kuten nimestä voi päätellä, näyttää sidekudoksesta muodostamalta ohuelta kudokselta , sisältää suuren määrän fibroblasteja . Hämähäkinlihaksesta lähtee useita lankamaisia haarautuvia säikeitä (trabeculae), jotka kudtuvat pia materiin. Molemmilta puolilta araknoidi on peitetty gliasoluilla .
Keskushermoston kuoret
Kallo-osio
arachnoid aivokalvot