Projekti 675 sukellusvenettä

SSGN projekti 675
Pääpiirteet
laivan tyyppi SSGN
Hankkeen nimitys 675
Projektin kehittäjä Central Design Bureau MT "Rubin"
Pääsuunnittelija P.P. Pustyntsev
Naton kodifiointi "Echo II"
Nopeus (pinta) 15 solmua
Nopeus (vedenalainen) 29 solmua
Toimintasyvyys 240 m
Suurin upotussyvyys 300 m
Navigoinnin autonomia 50 [1] [2] päivää
Miehistö 137 henkilöä
Mitat
Pinnan siirtymä 4500 t
Vedenalainen siirtymä 5760 t
Suurin pituus
( suunnittelun vesiviivan mukaan )		 115,4 m
Rungon leveys max. 9,3 m
Keskimääräinen syväys
(suunnittelun vesiviivan mukaan)		 7,8 m
Virtapiste
Ydin, kaksiakselinen. 2 VM-A reaktoria , 2 60-D1 turbovaihteistoa, 2 DG-400 dieselgeneraattoria, 2 PG-116 sähkömoottoria.
Aseistus

Miina- ja torpedoaseistus		 4 keula 533 mm torpedoa, 16 torpedoa, 2 perä 406 mm torpedoa, 4 torpedoa
Ohjusaseet 8 kpl P-6 risteilyohjuksia
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Projekti 675 sukellusveneitä -  sarja Neuvostoliiton ydinsukellusveneitä risteilyohjuksilla. Yhteensä 29 hankkeen sukellusvenettä rakennettiin vuosina 1960-1968.

Ydinsukellusveneen suunnittelu aloitettiin Rubin Central Design Bureaussa pääsuunnittelijan P.P. Pustyntsevin johdolla . Tästä hankkeesta tuli hankkeen 659 ydinsukellusveneen kehittäminen .

Joulukuussa 2009 Nerpan telakalla aloitettiin tämän projektin sukellusveneiden purkaminen.

Rakentaminen

Kehys

Projekti sisälsi veneen kaksirunkoisen suunnittelun ja vahvan rungon jakamisen 10 osastoon:

  1. Keulan torpedoosasto;
  2. Asuin / akkulokero;
  3. Ohjusten valvontapiste;
  4. Keski-posti;
  5. Diesel generaattori osasto;
  6. Reaktoriosasto;
  7. Turbiiniosasto;
  8. Sähkömoottorien osasto;
  9. asuinosasto
  10. Taka torpedoosasto.

Edustajat

Pohjoisen koneenrakennusyritys
Nimi Pää Ei. Kirjanmerkki Laskeutuminen Käyttöönotto, laivasto Poisto
K-166 530 30.5.1961 6.9.1962 31.10.1963, liittoneuvosto
K-104 531 11.01.1962 16.06.1963 16.12.1963, liittoneuvosto
K-170 532 16.5.1962 08.04.1963 26.12.1963, liittoneuvosto
K-172 533 8.8.1962 25.12.1963 30.7.1964, liittoneuvosto
K-47 534 08.07.1962 10.2.1964 31.8.1964, liittoneuvosto
K-1 535 11.01.1963 30.04.1964 30.9.1964, liittoneuvosto
K-28 536 26.04.1963 30.06.1964 16.12.1964, liittoneuvosto
K-74 537 23.07.1963 30.09.1964 30.6.1965, liittoneuvosto
K-22 538 14.10.1963 29.11.1964 8.7.1965, liittoneuvosto
K-35 539 01/06/1964 27.01.1965 30.6.1965, liittoneuvosto
K-90 540 29.02.1964 17.04.1965 25.9.1965, liittoneuvosto
K-116 541 6.8.1964 19.6.1965 29.10.1965, liittoneuvosto
K-125 542 01.09.1964 11.09.1965 18.12.1965, liittoneuvosto
K-128 543 29.10.1964 30.12.1965 25.8.1966, liittoneuvosto
K-131 544 31.12.1964 6.6.1966 30.9.1966, liittoneuvosto
K-135 545 27.02.1965 27.06.1966 25.11.1966, liittoneuvosto
Lenin Komsomolin mukaan nimetty kasvi
Nimi Pää Ei. Kirjanmerkki Laskeutuminen Käyttöönotto, laivasto Poisto
K-175 171 17.03.1962 30.09.1962 30.12.1963, Tyynenmeren laivasto
K-184 172 02/02/1963 25.8.1963 31.3.1964, Tyynenmeren laivasto
K-189 173 4.6.1963 5.9.1964 24.7.1965, Tyynenmeren laivasto
K-57 174 19.10.1963 26.09.1964 31. lokakuuta 1965, Tyynenmeren laivasto
K-31 175 11.01.1964 8.9.1964 31.9.1965, Tyynenmeren laivasto
K-48 176 11.04.1964 16.06.1965 31. joulukuuta 1965, Tyynenmeren laivasto
K-56 177 30.5.1964 10.8.1965 26.8.1966, Tyynenmeren laivasto
K-10 178 24.10.1964 29.09.1965 15.10.1966, Tyynenmeren laivasto
K-94 179 20.03.1965 20.5.1966 27.12.1966, Tyynenmeren laivasto
K-108 180 24.07.1965 26.8.1966 31.3.1967, Tyynenmeren laivasto
K-7 181 11/06/1965 25.09.1966 30.9.1967, Tyynenmeren laivasto
K-23 182 23.02.1966 18.06.1967 30.12.1967, Tyynenmeren laivasto
K-34 183 18.06.1966 23.09.1967 30.12.1968, Tyynenmeren laivasto

Projektin 675 sukellusveneitä rakennettiin yhteensä 29, joista 16 - Sevmashissa [ 3] , 13 - ZLK :ssa . Sukellusveneet palvelivat pohjoisen ja Tyynenmeren laivastoissa. Jotkut Kamchatka-veneet olivat taistelutehtävissä Intian valtamerellä.

Onnettomuudet ja vaaratilanteet

K-56

Kesäkuun 14. päivänä 1973 kello 1 yöllä Povorotnyn niemen lähellä Pietari Suuren lahdella Tyynenmeren laivaston K-56 ydinsukellusvene törmäsi tutkimusalukseen Akademik Berg. Vene (jossa oli 1,5 miehistöä, K-23 miehistö luovutti taistelutehtävänsä) oli pinnalla ja palasi onnistuneen ampumisen jälkeen. 27 ihmistä kuoli, mukaan lukien 16 upseeria, 5 keskilaivaa, 5 merimiestä ja yksi siviiliasiantuntija Leningradista. Noin 140 ihmistä pelastui. Fokinon kaupunkiin (entinen Tyynenmeren asutus) pystytettiin muistomerkki kuolleille merimiehille.

K-431

10. elokuuta 1985 ydinsukellusveneessä K -431 ( K-31 ), joka sijaitsee laivaston laivankorjauslaitoksen laiturilla 2 Chazhman lahdella ( Shkotovo-22- asutus ), tapahtui hallitsematon spontaani uraanin fission ketjureaktio . porttipuolen reaktorin ytimet. Räjähdyksen aikaan kuoli 10 ihmistä - 8 upseeria ja 2 merimiestä [4] . Samaan aikaan radioaktiivisen laskeuman akseli ylitti Tonavan niemimaan luoteeseen ja meni mereen Ussurin lahden rannikolla . Pilven pituus niemimaalla oli 5,5 km (jatkossa aerosolihiukkaset putosivat vesialueen pintaan jopa 30 km:n päähän vapautumispaikasta).

K-192 (K-172)

Vuonna 1989 asepalveluksen aikana löydettiin vuoto yhden reaktorin primääripiirissä. Kehitetty onnettomuus teki voimalaitoksesta korjauskelvottomaksi ja johti sukellusveneen vetämiseen luokan II reserviin, sitten vetäytymiseen laivaston taisteluvoimasta.

K-47 (B-47 vuodesta 1993)

24. syyskuuta 1976 vene oli valmiustilassa. 40 metrin syvyydessä syttyi tulipalo oikosulun vuoksi kahdeksannessa osastossa, jossa voimalaitoksen ohjauspaneeli sijaitsee. Kolme vahtipäällikköä jäi osastolle, jotka jatkoivat voimalaitoksen hallintaa suorittimen käskyjen mukaisesti. Heidän ansiostaan ​​vene pääsi pintaan, tuli sammui. Kaikki kolme vartijaa saivat kuitenkin häkämyrkytyksen - neuvotellakseen CPU:n kanssa heidän piti irrottaa eristävän kaasunaamarin suukappale. Yhteensä 3 ihmistä kuoli, 101 pakeni. Eristävässä kaasunaamarissa neuvottelevia laitteita ei koskaan luotu. Vene palasi tukikohtaan ja korjattiin. Vuonna 1994 hänet poistettiin laivaston taisteluvoimasta . [5]

K-10

21. tammikuuta 1983 Etelä-Kiinan merellä K-10 törmäsi tukikohtien välisessä siirtymässä Cam Ranhista vedenalaisessa asennossa tuntemattomaan esineeseen. Nousu osoitti vain solariumpisteitä, jo pohjassa vaurioituneesta keulasta poistettiin metallikappaleita, jotka eivät kuuluneet veneeseen. Kaksi vuotta myöhemmin Kiinan lehdistössä julkaistiin muistokirjoitus suuren ryhmän kiinalaisia ​​tutkijoita kuolemasta tuolloin sukellusveneessä ballististen ohjusten kokeiden aikana [6] .

Muistiinpanot

  1. ↑ VENÄJÄN sukellusvenelaivasto - sukellusveneitä (pääsemätön linkki) . Haettu 19. marraskuuta 2007. Arkistoitu alkuperäisestä 19. heinäkuuta 2011. 
  2. ↑ Projekti 675 . Haettu 11. maaliskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 25. helmikuuta 2020.
  3. ↑ Historian virstanpylväät, sevmash.ru . Käyttöpäivä: 28. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 11. lokakuuta 2007.
  4. ↑ CHAZHMA. Fragments of a Crooked Mirror Arkistoitu 14. helmikuuta 2007 Wayback Machinessa , submarine.id.ru
  5. ↑ Katastrofit veden alla . Haettu 10. marraskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 10. marraskuuta 2014.
  6. ↑ A. S. Nikolaev. K-10, B-10(?) projekti 675, 675MKV 138. miehistö . deepstorm.ru (2003-2020). Haettu 10. elokuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 16. marraskuuta 2021.

Linkit

  Project 675 sukellusveneitä ( Echo II luokka )
  • K-1
  • K-7
  • K-10
  • K-22
  • K-23
  • K-28
  • K-431 (K-31)
  • K-34
  • K-35
  • K-47
  • K-48
  • K-56
  • K-57
  • K-74
  • K-86
  • K-90
  • K-94
  • K-104
  • K-108
  • K-116
  • K-125
  • K-128
  • K-131
  • K-135
  • K-172
  • K-175
  • K-184
  • K-189
 Neuvostoliiton ja Venäjän laivaston ydinsukellusveneprojektit risteilyohjuksilla _ _
1. sukupolvi
2. sukupolvi
3. sukupolvi
4. sukupolvi885 "Tuhka"