Algebrallisessa lukuteoriassa Kummerin teoria antaa kuvauksen tietyn tyyppisistä kenttälaajennuksista , jotka koostuvat siitä, että alkuperäiseen kenttään lisätään n:nnen asteen juuri sen elementistä. Teorian kehitti Ernst Eduard Kummer noin 1840 työssään Fermat'n lauseesta .
Edellyttäen, että kentän p ominaisuus on koprime n: n kanssa p > 0, teorian pääväite ei riipu kentän luonteesta ja kuuluu siksi yleiseen algebraan.
Kummerin teorialla on analogi tapaukselle n = p (Artin-Schreier-teoria). Ryhmän roolia (katso alla) tässä tapauksessa esittää alkuperäisen kentän yksinkertaisen alikentän additiivinen ryhmä.
Tästä teoriasta on myös E. Wittin johdosta yleistys tapaukseen , jossa Witt-vektoreita käyttämällä .
Kummerin teoria on perustavanlaatuinen esimerkiksi luokkakenttäteoriassa ja Abelin laajennusten ymmärtämisessä . Hän toteaa, että jos ykseyden juuret ovat riittävät, sykliset laajennukset voidaan ymmärtää juurien poimimisena.
Kummer-laajennus on kentän L/K laajennus (eli kentän K upottaminen kenttään L ) siten, että jollekin kokonaisluvulle n > 1 seuraavat kaksi ehtoa:
Esimerkiksi kun n = 2, ensimmäinen ehto on aina tosi, jos ominaiskäyrä K ≠ 2. Kummerin laajennukset sisältävät tässä tapauksessa neliölaajennukset L = K (√ a ), missä a :ssa K ei ole neliö. Kun ratkaistaan toisen asteen yhtälöitä, millä tahansa K :n laajennuksella on tämä muoto. Kummer-laajennus sisältää tässä tapauksessa myös kaksikvadraattiset laajennukset ja yleisemmin monineliölaajennukset . Kun ominaiskäyrä K on yhtä suuri kuin 2, tällaisia Kummer-laajennuksia ei ole.
Kun n = 3, rationaalilukukentässä Q ei ole asteen 3 Kummer-laajennuksia , koska luvulle 1 tarvitaan kolme kuutiojuurta, joten tarvitaan kompleksilukuja . Jos L on jakokenttä X 3 − a Q :n päälle , missä a ei ole rationaaliluvun kuutio, niin L sisältää alikentän K , jossa on kolme 1:n kuutiojuurta. Jälkimmäinen johtuu siitä, että jos α ja β ovat kuutiopolynomin juuret, meidän on saatava (α/β) 3 =1, joka on erotettava polynomi . L/K on siis Kummerin laajennus .
Yleisemmin ottaen, jos K sisältää n erillistä yksikön n :nnettä juuria ja K :n ominaisuus ei jaa n :tä, K :n minkä tahansa K :n alkion a n :nnen juuren lisääminen muodostaa Kummerin laajennuksen (potenssin m , joka jakaa n: n ).
Polynomin X n − a hajottelukenttänä Kummerin laajennus on välttämätön kertaluvun m syklisen Galois-ryhmän Galois-laajennuksessa .
Kummerin teorian mukaan kun n asteen alkujuuri on annettu K :ssä , mikä tahansa n- asteen K : n syklinen laajennus muodostetaan lisäämällä n- asteen juuri .
Jos K × on K :n nollasta poikkeavien elementtien kertova ryhmä , niin K :n sykliset laajennukset, joiden aste on n , vastaavat yksiselitteisesti syklisiä alaryhmiä
eli K × modulo n:nnen potenssin alkioita.
Vastaavuus voidaan kirjoittaa seuraavasti: annetaan syklinen alaryhmä
vastaava laajennus annetaan kaavalla
eli yhdistämällä alkioiden Δ n:nnet juuret K: hen .
Kääntäen, jos L on K :n Kummerin laajennus , niin Δ saadaan kaavalla
Tässä tapauksessa kyseessä on isomorfismi
annetaan kaavalla
missä α on mikä tahansa a:n n:s juuri L : ssä .
Kummerin teoriassa on lievä yleistys Galois'n asteen ryhmän Abelin laajennuksiin , ja samanlainen väite pätee tässä yhteydessä. Voidaan nimittäin todistaa, että tällaiset laajennukset ovat yksiarvoinen kartoitus alaryhmiin
Jos maakenttä K ei sisällä yksikön n -juurta , käytetään joskus isomorfismia