Vizbor, Juri Iosifovich

Juri Iosifovich (Juzefovitš) Vizbor ( 20. kesäkuuta 1934 , Moskova  - 17. syyskuuta 1984 , ibid) - Neuvostoliiton lauluntekijä , runoilija , elokuvanäyttelijä, kirjailija ja toimittaja, käsikirjoittaja, dokumenttielokuvantekijä, näytelmäkirjailija, taiteilija. Yksi kirjailija- , opiskelija- ja turistilaulujen genren perustajista . Genren " laulureportaasi " luoja [1] , yli 300 kappaleen kirjoittaja. Neuvostoliiton Toimittajaliiton ja Säveltäjäliiton jäsen .

Elämäkerta

Varhaiset vuodet

Juri Vizbor syntyi 20. kesäkuuta 1934 Moskovassa.

Äiti - Maria Grigorievna, syntyperäinen Shevchenko (1912-1999), syntyi vuonna 1912 Jekaterinodarissa , valmistui kätilön kursseista, työskenteli sodan aikana terveys- ja epidemiologisella asemalla ja opiskeli 1. lääketieteellisessä instituutissa . Sitten hän työskenteli yli 30 vuotta Neuvostoliiton terveysministeriössä , oli kansainvälisten lääketieteellisten laitosten jäsen, vieraili lähes 50 maassa [2] .

Isä - Iozas (Yuozas) Ionasovich Vizboras (1903-1938, Venäjällä - Joseph (Yuzef) Ivanovich Vizbor), liettualainen , syntynyt Libaussa , keskiasteen koulutus, merimies , sisällissodan aikana etelärintamalla - puna-armeijan komentaja , 1930 - luvun puolivälissä 1990 - luvun johtotehtävissä Tadžikistanin miliisissä . Vuonna 1934 hän haavoittui selkään. Sitten hän oli OBKhSS :n etsivä Moskovassa. Hänet pidätettiin 14. tammikuuta 1938 ; 23. maaliskuuta 1938 NKVD :n ja Neuvostoliiton syyttäjänviraston komissio tuomitsi hänet kuolemaan syytettynä kuulumisesta vastavallankumoukselliseen latvialaiseen nationalistiseen järjestöön kappaleiden 6, 10 ja 11 mukaisesti. RSFSR :n rikoslain artiklan 58 ("vastavallankumouksellisesta toiminnasta"), ja 5. huhtikuuta 1938 tuomio pantiin täytäntöön Butovon NKVD:n harjoituskentällä. 14. elokuuta 1958 kunnostettiin postuumisti [3] [4] [5] . Perhe häädettiin Moskovan lähellä sijaitsevaan Sokolin kylään, sitten Maria ja Juri lähtivät vuodeksi Habarovskiin , ja 13-vuotias sisar Antonina määrättiin erityiseen orpokotiin kansan vihollisten lapsille. Vuonna 1941 perhe muutti Sretenkaan .

Äiti Maria Grigorievna meni naimisiin uudelleen, Ivan Kuzmich Achetkov, työntekijä, tuli tavallisista työntekijöistä, mutta työskenteli valtion rakennuskomiteassa , tuli hänen isäpuolensa . Jurilla ei ollut suhdetta häneen. Vuonna 1951 hänen äitinsä erosi isäpuolensa [6] [7] .

Omaelämäkerrassaan Vizbor kirjoittaa kirjoittaneensa ensimmäisen runonsa 14-vuotiaana [7] .

Opiskelu Moskovan valtion pedagogisessa instituutissa

Vuonna 1951 Vizbor valmistui Moskovan lukiosta nro 659 ja tuli Moskovan valtion pedagogiseen instituuttiin. V. I. Lenin - epäonnistuneiden yritysten jälkeen päästä MIMO :han , Moskovan valtionyliopistoon ja Moskovan valtion geodesian ja kartografian yliopistoon (he eivät yksinkertaisesti hyväksyneet asiakirjoja "kansan vihollisen pojalta"). Yliopiston valintaan vaikutti hänen luokkatoverinsa Vladimir Krasnovsky , josta Vizbor sanoi: "Elämässäni ei ollut henkilöä, jolla olisi ollut suurempi vaikutus minuun kuin Volodja... Hän opetti minut rakastamaan musiikkia, lauluja, rakkautta ja ymmärtää kirjallisuutta." Vielä koulussa hän opetti Jurin soittamaan kitaraa. Moskovan valtion pedagogisessa instituutissa oli jo olemassa lauluperinteitä, jotka liittyivät sekä opiskelijoiden amatööriesityksiin että matkailuun. Moskovan alueen ja Karjalan ensimmäisistä kampanjoista saadut vaikutelmat olivat perusta Vizborin ensimmäisille lauluille.

Lauluista "Madagascar" ja "Kentucky Guy" tuli nopeasti suosittuja Moskovan opiskelijoiden keskuudessa. Kirjain " P " Moskovan valtion pedagogisen instituutin nimen lyhenteessä 1950-luvun alussa tulkittiin opiskelijoiden keskuudessa nimellä " Singing ". Se oli yksi tuolloin nousevan "amatööri"- tai " kirjailijalaulu "-genren keskuksista, ja Vizborista tuli välittömästi tämän genren kirkkain edustaja [8] .

Tänä aikana Vizbor sävelsi kappaleita kuuluisiin melodioihin tai käyttämällä niitä. Joidenkin melodioiden kirjoittajat olivat hänen ystävänsä V. Krasnovsky, S. Bogdasarova , V. Olenikov.

Kymmenet Vizborin varhaiset laulut kuuluvat opiskelujaksoon, mukaan lukien "Moskovan valtion pedagogisen instituutin hymni - Moskovan valtion pedagoginen yliopisto":

Edessä on monia teitä,
ja juna lähtee itään.
Valoisia vuosia
Muistamme aina
.

Edessä on monia hyviä tapaamisia,
Mutta muistamme ja huolehdimme
uudenvuodensalista,
Rakkaat silmät,
Instituutti .

Jakelu ja armeija

Vuonna 1955 Vizbor valmistui Moskovan valtion pedagogisesta instituutista venäjän kielen ja kirjallisuuden tutkinnolla. Elokuusta syyskuuhun hän työskenteli lukion opettajana Pechora-rautatien Kizeman asemalla ( Arkangelin alue ), jonne hän meni jälleen Vladimir Krasnovskyn kanssa. Saman vuoden lokakuussa molemmat kutsuttiin Neuvostoliiton armeijan riveihin ja palvelivat yhdessä Karjalan tasavallan Kantalahden kaupunginvaltuuston (nykyinen Murmanskin alue) alueella sijaitsevissa sotilasyksiköissä. Palvelunsa päätyttyä hän oli 1. luokan radiooperaattori, sotilaspiirin mestari radioviestinnässä. Hän sävelsi runoja ja lauluja armeijaaiheista, julkaisi niitä yksikön ja sotilaspiirin sanomalehdessä.

Y. Vizborin - R. Shipovin kerättyjen teosten kokoajan mukaan armeijakaudella oli ratkaiseva rooli kirjailijan muodostumisessa runoilijaksi [8] . Silloin hän sävelsi ensimmäisen kappaleen omaan musiikkiinsa - "Blue Mountains" ("Muistan sen siivekäs maan ..."). Hän rakastui pohjoiseen loppuelämänsä ajaksi, jonne hän myöhemmin palasi sekä journalistisen liiketoiminnan että ystävien luo.

Palvelun aikana ja heti reserviin siirron jälkeen hän kirjoitti tarinan "Ei vaikuta käyttöikään" (julkaistu ensimmäisen kerran kaksiosaisessa kootussa teoksessa tekijän kuoleman jälkeen) [8] . Vuonna 1963 Konstantin Simonov antoi siitä myönteisen arvion, mutta Yunost-lehden päätoimittaja Boris Polevoy ei uskaltanut julkaista sitä. Tarina on omaelämäkerrallinen: itse Vizbor arvataan päähenkilössä Konstantin Rybin, ja hänen ystävänsä Vladimir Krasovski on hänen koulu-, yliopisto- ja armeijaystävä Vladimir Krasnovsky.

Toimittajan uran alku ja laulujen suosio

Lokakuussa 1957 hän jäi eläkkeelle armeijasta vanhemman kersantin arvolla ja aloitti työskentelyn toimittajana, aluksi freelancerina Moskovan radiossa . Armeijan jälkeinen aika (vuoteen 1963) ei ollut helppoa arjessa: pysyvää työpaikkaa ei ollut, mutta nuori perhe perustettiin (Vizbor naimisissa luokkatoverinsa Ada Yakushevan kanssa ). Tässä avioliitossa syntyi tytär Tatjana , myöhemmin toimittaja ja radio-isäntä. Arjen vaikea kausi oli kuitenkin hedelmällinen: se sisältää suositut "Okhotny Ryad", " Dombai-valssi ", "Rauhoitu, ystäväni" ja "Blue Crossroads".

Vuonna 1960 Vizbor sävelsi kappaleen "Jos sairastun" Jaroslav Smeljakovin säkeisiin , lyhensi runoa hieman ja teki säädöt vastaamaan musiikkimittaria. Se saavutti laajan suosion ja julkaistiin Musical Life - lehdessä vuonna 1961 . Yhdessä radiopuheessaan Jaroslav Smeljakov sanoi: "Runoilijan suurin onni on, kun hänen runoistaan ​​tulee kansanlaulu hänen tietämättään. Näin kävi runoni "Jos saan sairaana" kanssa... "Tämä kappale oli ainoa, jossa Y. Vizbor toimi vain säveltäjänä [9] .
Vizborin kappaleet, jotka jaettiin epävirallisissa nauhoitteissa, saivat suosiota älymystön keskuudessa - ensin Moskovassa ja sitten koko maassa.

Vuonna 1957 Vizborista tuli yksi äänilehden Komsomolia Speaks järjestäjistä.

Vuonna 1961 hän kirjoitti yhdessä S. Smirnovin kanssa käsikirjoituksen B. Rytsarevin elokuvalle "Above the Sky", johon hän myös sävelsi 6 kappaletta, mukaan lukien " Dombai Waltz ".

"Hän antoi sukupolvelleen äänen, antoi genren, ja hänen kevyellä kädellänsä muoti alkoi ja seuraavien sukupolvien papit ilmestyivät - periaate tunnistettiin, aloite otettiin talteen, perinne luotiin, taiteellinen. järjestelmä, joka vaikutti runouteen ja tuli osaksi sitä." Lev Anninsky [8] .

Vuonna 1962 hän osallistui Yunost -radioaseman luomiseen . Alkaa myös konserttitoiminta.
Vuodesta 1963 lähtien Vizbor kieltäytyy tekemästä yhteistyötä ystävien kanssa kappaleiden luomisessa, käyttämällä ammattisäveltäjien apua vain sävellessään kappaleita "tilauksesta" pop-, teatteri- ja elokuvateatteriin.

Vuonna 1963 Vizbor toimi yhtenä suositun äänilehden Krugozor [ 10] perustajista , jossa hän työskenteli myöhemmin vuoteen 1970 asti. Lehden ohjeiden mukaan hän matkusti ympäri maata ja hänestä tuli uuden " raportointilaulujen " -genren perustaja: äänilehden numerossa 1 vuonna 1964 kuultiin ensimmäinen tällainen laulu - " Rasvumchorrilla Tasanko ".

Vuonna 1966 hänen raportit mainittiin lehden parhaiden materiaalien joukossa. Samana vuonna julkaistiin Vizborin ensimmäinen novellikokoelma, Zero Emotions.

Vuonna 1967 hän liittyi NKP :hen . Hän kirjoittaa käsikirjoituksen dokumenttielokuvaan "Tuva - aikojen risteys" ( Sverdlovsk Film Studio ).

1971 oli Vizborin konserttitoiminnan ensimmäinen aktiivinen vuosi: hänen esiintymistään 30 pidettiin maan kaupungeissa, ja vuodesta 1976 tuli aktiivisin vuosi (seitsemänkymmentä konserttia).

Vuonna 1974 näytelmän "Avtograd XXI" ensi-ilta pidettiin Lenin Komsomolin nimessä Moskovan teatterissa (ohjaaja ja toinen kirjoittaja M. Zakharov ), sitten näytelmä " En ollut listoilla " perustui B :n tarinaan. Vasiljev . Vuodesta 1974 vuoteen 1984 tätä näytelmää esitettiin 27 teatterissa eri puolilla maata.

Vuonna 1979 Moskovan amatöörilauluseura valmisteli Y. Vizborin kokoelman.

Vuonna 1980 yhteistyössä D. Sukharevin kanssa luotiin kappaleen teksti elokuvalle " Moskova ei usko kyyneliin " (ohjaaja V. Menshov ).

Elämänsä viimeisinä vuosina Vizbor työskentelee edelleen aktiivisesti televisioelokuvassa, luo kappaleita, myös televisioelokuviin, ja antaa konsertteja. Hän harjoitti vuorikiipeilyä koko ikänsä , osallistui tutkimusmatkoihin Kaukasiaan , Pamiriin , Gissar-Alaiiin ja Tien Shaniin ; oli hiihdonopettaja .

TV-elokuvantekijä

Vuodesta 1967 lähtien, kun Vizbor aloitti dokumenttien käsikirjoituksen luomisen ja kokeili sitten itseään ohjaajana, hän siirtyi vuoteen 1970 mennessä töihin valtion radio- ja televisiokomitean Screen -luovan yhdistyksen käsikirjoitusosastolle.

Hänen työmatkansa liittyvät aikansa suurimpiin hankkeisiin: KamAZ :in ja Bratskin vesivoimalan rakentamiseen , Samotlorin kehittämiseen, Jakutian esiintymien kehittämiseen .

Dokumentin "Tohtori" käsikirjoituksesta ja tekstistä Vizbor saa Grand Prix -palkinnon Kansainvälisellä Punaisen Ristin festivaaleilla Varnassa (1976).

Vuonna 1976 hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton elokuvantekijöiden liittoon; vuonna 1979 elokuva "To the Pole!" (" Tsentranauchfilm "), jonka tekstin on kirjoittanut Y. Vizbor, palkittiin San Vincenten (Italia) kansainvälisen elokuvafestivaalin Grand Prix -palkinnolla.

Näyttelijän ura

Vizbor näytteli ensimmäisen elokuvaroolinsa vuonna 1966 pääosassa Marlen Khutsievin kuuluisassa elokuvassa " July Rain ". Vizborin oman tunnustuksen mukaan, kun ohjaaja soitti hänelle ja tarjoutui näyttelemään elokuvissa, hän piti sitä huijauksena. Ei-ammattinäyttelijälle Vizborin debyytti osoittautui kuitenkin erittäin vakuuttavaksi; ja viehättävän "kitaramiehen", tyttöjen viettelijän Alikin roolista tuli hänelle yksi menestyneimmistä rooleista. Elokuvassa Vizbor lauloi kolme kappaletta - B. Okudzhavan " Anteeksi jalkaväelle " , E. Klyachkinin " Lounastauko " ja oman " Rauhoitu, kaveri, rauhallisesti! .. "

Vuonna 1968 hän näytteli elokuvassa " Retribution " kenraali Zakharovin roolissa.

Tulevaisuudessa Vizbor näytteli säännöllisesti elokuvissa:

• 1968 - " Punainen teltta " ( professori Behounek )
• 1969 - " Rudolfio " ( Rudolf ),
• 1971 - " Ylitä kynnys " ( rehtori ),
• 1971 - " Sinä ja minä " ( Sasha ),
• 1973 - " Seitsemäntoista kevään hetkeä " (Borman)
• 1982 - "Arkuus karjuvalle pedolle" (Odintsov)

Sairaus ja kuolema

Vuonna 1982 Juri Iosifovich sai sydäninfarktin, jonka jälkeen hän onnistui palauttamaan terveytensä ja palasi jopa tavanomaisille retkilleen vuorille. Maaliskuun alussa 1984 kiipeilyleirillä " Tsey " Vizbor kirjoitti viimeisen kappaleensa - " Tseyskaya ". Palattuaan Moskovaan hän tunsi olonsa huonoksi ja hänellä diagnosoitiin maksasyöpä .

Hänen tyttärensä muisteli [11] :

Isä vietti elämänsä viimeisen viikon sairaalassa, hänen maksassaan löydettiin etäpesäkkeitä. Diagnoosi tehtiin toukokuussa, ja syyskuussa hän kuoli. Vuonna 1980 isäni kaatui lasketellen Kirovskissa ja sai kaksinkertaisen lonkkanivelen murtuman. Oletetaan, että tällainen voimakas isku provosoi syöpäsolujen kehittymistä. Vuosi kaatumisen jälkeen tapahtui massiivinen sydänkohtaus. Sairaalassa isäni kesti kauheaa tuskaa, mutta ei antanut itsensä pistää morfiinia. Hän sanoi: En halua tottua siihen, jotta en tulisi morfiiniriippuvaiseksi. Isällä on lause: "Mene pohjaan laskematta lippua." Hän kuoli sillä tavalla: keskustelun aikana sairaanhoitajan kanssa, antaen hänelle kohteliaisuuksia.

Juri Vizbor kuoli 17. syyskuuta 1984 51-vuotiaana Moskovassa .

Hänet haudattiin Moskovan Kuntsevon hautausmaalle .

Henkilökohtainen elämä

Juri Vizbor oli naimisissa 4 kertaa.

• Vuonna 1958 hän meni naimisiin Ada Yakushevan kanssa (24. tammikuuta 1934 - 6. lokakuuta 2012). He tapasivat opiskelijavuosinaan, olivat naimisissa 1957-1965. Eron syynä oli Jurin uusi suhde [12] .
  • Heillä oli tytär Tatjana, josta tuli myöhemmin radiotoimittaja [13] .
  • Lapsenlapset:
    • Varvara Vizbor  - laulaja;
    • Juri Vizbor Jr. (Lobikov)  - säveltäjä, muusikko.
• Toinen vaimo vuonna 1967 oli näyttelijä Evgenia Uralova (19.6.1940 - 17.4.2020), jonka Vizbor tapasi Heinäkuun sade -elokuvan kuvauksissa [14] .
  • Tässä avioliitossa syntyi tytär Anna. Vizborin pettämisen jälkeen pari erosi [15] [16] .
• Kolmannen kerran Vizbor meni naimisiin vuonna 1974 taiteilija Tatyana Lavrushinan kanssa. Avioliitto kesti hieman yli kuusi kuukautta [17] .
• Neljännen kerran Vizbor meni naimisiin vuonna 1979 5 vuoden tuttavuuden jälkeen toimittaja Nina Filimonovna Tikhonova (27.9.1938 - 24.5.2013). Hänet haudattiin Rakitkin hautausmaalle [18] [15] [14] .

Luova perintö

Levyjä, kasetteja, runo- ja proosakirjoja julkaistiin:

• " Tourist Songs " (EP 1968 Melody ‎-GD 000937-8);
• " Täytä sydämemme musiikilla " (LP 1985 Melody - M60 46691 000);
• " ...I Wish You't Forget Me " (2 LP 1992 Petersburg Recording Studio - R60 00669-72);
• " Juri Vizborin konsertissa " (2 LP 1994 Aprelevka Sound Inc. - M 0061);
• " Älä usko eroja, vanha mies " (LP 1994 Aprelevka Sound Inc. ‎- M 0061);
• " Jätin sydämeni sinisille vuorille… " (1986);
• " Piikkien puutarha " (1988);
• " I Believe in the Seven String Guitar " (1994);
• " ... Ja ystävällisyyteni vuotaa aavikoihin ... " (1994);

Luettelo kappaleista ja runoista

Osio sisältää listan Juri Vizborin omiin runoihinsa kirjoittamista kappaleista. Heidän täydellinen kokoelmansa julkaistiin kaksiosaisessa Yuri Vizborissa. Sävellykset” sarjassa ”Voices. Vuosisata XX" [19] .

Diskografia

Kappale "Autumn Rains" ja kappale "Pass"

Omituisella tavalla kappale "Syyssateet" (1970) "Näyttää siltä, ​​​​että meillä ei ole enää mitään salattavaa ..." muodosti vakaan "folk"-version kategoriasta "suosittuja kappaleita tulen äärellä", jota yleensä kutsutaan nimellä " Kulkea". Musiikin melodiaa ja sointuja yksinkertaistettiin, ja tekstiin tuli pieniä muokkauksia, jotka karkoittivat kirjoittajan katkeran intonaatiota ja korvasivat sen sankarillisromanttisella, esimerkiksi "Meillä ei vain ole enää mitään menetettävää" tekijän tilalle. "Meille ei yksinkertaisesti ole enää mitään salattavaa" tai "Jokainen on tehnyt kaiken voitavansa, kaiken voitavansa", missä Vizbor antoi verbin "pettää". Myös "tarpeeton" anakronismi "ja palvelija tulee sisään paisuneen kynttilän kanssa" korvataan usein sanoilla "ja kuu nousee paisuneen kynttilän kanssa".

Filmografia

Näyttelijä

 - päärooli

vuosi		Nimi	Rooli
1966	f	Heinäkuun sadetta	Alik
1967	f	Kosto	Konstantin Prokofjevitš Zakharov
1969	f	punainen teltta	Frantisek Behounek
1969	f	Isäni on kapteeni	ohi kulkeva matkustaja
1969	ydin	Rudolph	Rudolf
1970	f	Valko-Venäjän rautatieasema	Balashov
1970	f	Moskovan läpi…	" Ilta Moskovan " työntekijä
1970	f	alkaa	Stepan Ivanovitš
1970	f	Yövuoro	Aleksanteri Fedorovitš Kovalenkov
1970	f	Ylitä kynnys	Viktor Vasilievich
1971	f	Sinä ja minä	Sasha
1973	Kanssa	Seitsemäntoista kevään hetkeä	Martin Borman (ääni Anatoli Solovjov )
1975	f	Koulun rehtorin päiväkirja	Pavel Smirnov (ääni Alexander Demyanenko )
1977	tf	onnen hetki	Pavel Petrovitš Jurasov
1979	telakka	Murmansk-198 (dokumentti)	Merkin nimeä ei ole määritetty
1982	tf	Arkuus karjuvalle pedolle	Odintsov

Käsikirjoittaja

• 1961  - Taivaan yläpuolella
• 1961  - Hyvää huomenta, lumiset vuoret (dokumentti)
• 1971  - Katso Kama (dokumentti)
• 1974  - Tšeljuskinin eepos
• 1974 - lääkäri
• 1980  - Murmansk-198 (dokumentti)
• 1981  - Lohikäärmeen vuosi
• 1982  - Kaupunki pohjoistähden alla (dokumentti)
• 1984  - Kapteeni Fracasse
• 1984 - Voiton strategia (dokumenttisarja). Vuonna 1995 sarjasta julkaistiin uusi versio.
• 1985  - Hyppy  - postuumisti
• 1986  - Koivunoksa ( teleplay ) - postuumisti
• 1993  - Aamiainen näköalalla Elbrukselle (perustuu Juri Vizborin samannimiseen tarinaan)

Säveltäjä

• 1967  - heinäkuun sade  - yhdessä Jevgeni Klyachkinin ja Bulat Okudzhavan kanssa
• 1986  - Koivunoksa (teleplay) - postuumisti

Voice-over

• 1971  - Lev Yashin (dokumentti) - lukee tekstin
• 1971 - "Watch on the Kama" (dokumenttielokuva) - lukee kuuluttajan tekstin
• 1972  - Kingfisher  - esittää kappaleen "Kingfisher" (musiikki Oscar Feltsman, sanat Juri Yakovlev)
• 1976  - Sellainen hän on, peli  - esittää kappaleen "The Right Way"
• 1979  - Napaan!  - kerronta ja laulujen sanat
• 1982  - Kaupunki pohjoistähden alla (dokumentti)
• 1983  - Ei olisi onnea ...  - kirjoittajalta

Elokuvakappaleet

• Kappale "Äiti, haluan mennä kotiin" [32] elokuvassa Happy Day .
• Kappaleet kirjailijan esityksessä elokuvassa " Tämä on peli " (ohj. N. Maletsky , V. Popkov, A. Dovzhenkon nimetty elokuvastudio);
• Käyttääkseen kappaletta " Seryoga Sanin ", joka on kirjoitettu paljon aikaisemmin (tekijän esityksessä), elokuvan " Arkuus mölyävälle pedolle" luojat menivät vaihtamaan yhden päähenkilön nimeä;
• Kappale " Aleksanteri " elokuvalle " Moskova ei usko kyyneliin " (yhdessä S. Ya. Nikitinin ja D. A. Sukharevin kanssa ).
• Kappale " You are my only one " kulkee refrääninä läpi samannimisen elokuvan " You are my only one ". Kappale oli suosittu elokuvan hahmojen nuoruudessa.
• Useita kappaleita elokuvassa " Isäni on kapteeni ", elokuvastudio. Gorki, 1969.

Näytelmiä ja dramatisointeja

• 1973  - Avtograd XXI, yhdessä Mark Zakharovin kanssa , ohj. Mark Zakharov - Lenkom
• 1975  - " Hän ei esiintynyt listoilla ", perustuu B. L. Vasiljevin romaaniin , ohj. Mark Zakharov - Lenkom
• 1983  - "Aamiainen näköalalla Elbrukselle" (romaani)
• 1985  - "Koivun oksa" - Jaroslavlin akateeminen draamateatteri nimetty F. Volkovin mukaan

Ensimmäistä kertaa ammattimaisella lavalla näytelmä "Koivunoksa" esitettiin kesäkuussa 1985 Vladivostokissa. Se oli Far Eastern Institute of Arts -instituutin teatteriosaston opiskelijoiden valmistujaisesitys . Johtaja, kurssin johtaja Sergei Grishko .

Bibliografia

• Kokoelmissa " Venäläisten bardien lauluja ". Tekstit. Sarjat 2-3. / Kokoonpannut V. Alloy, suunnittelija Lev Nusberg. - Pariisi: YMCA-Press , 1977-78; 20 äänikasettia. (39 kappaletta Yu. Vizbor).
• Vizbor Y. "Jätin sydämeni sinisille vuorille." Runoja, Lauluja. Proosa. / Kokoonpannut A. Ya. Azarov. - M. Fyysinen kulttuuri ja urheilu. 1986, 1987, 1988, 1989.
• Vizbor Y. Kun kaikki olivat yhdessä… Kokoelma. / Kokoonnut D. A. Sukharev. - M., 1989. - (250 000 kappaletta).
• Vizbor Yu toimii. 2 osassa / Kokoonpannut R. Shipov. - M.: Lokid, 1999. - 560 s. - ISBN 5-320-00313-7 (nide 1), - 640 s. - ISBN 5-320-00314-5 (nide 2) (sarja "Voices. Century of the XX").
• Vizbor Yu toimii. 3 osassa / Kokoanut R. Shipov. — M.: Lokid-Press, 2001. — 560 s. - ISBN 5-320-00429-X (1 osa), - 592 s. - ISBN 5-320-00430-3 (nide 2), - 560 s. - ISBN 5-320-00431-1 (nide 3) (sarja "Voices. Century of the XX").
• Vizbor Y. Älä usko eroja, vanha mies. la / Comp. R. Shipov. — M.: Eksmo, 2004. — 448 s. - (8000 kappaletta). - ISBN 978-5-699-06220-1 . - (70-vuotispäivää syntymästä).
• Vizbor Y. Suosikit: kahdessa kirjassa. Ensimmäinen kirja 1952-1974. Toinen kirja 1975-1984 / Ill. Marat Kim . — M.: LOKID PREMIUM, 2010.
• Vizbor Y. " Kyllänyt puhumiseen ja väittelyyn ." — M.: Algoritmi, 2013. — 304 s. - (Tekijän laulun legendoja). - ISBN 978-5-4438-0205-3 .
• Vizbor Y. "Yksinäinen kitaristi". Runoja ja kohtaloa. / Kokoonnut R. Shipov. - M. Eksmo, 2008. - 688 s. - ISBN 978-5-699-22330-5 .

Muisti

• vuonna 2013 Samaran kaupungissa yksi kaduista nimettiin Y. Vizborin mukaan [33]
• 27. maaliskuuta 2006 muistolaatta Yulle . _
• 10. lokakuuta 2015 Moskovassa Ananyevsky Lane -kadun talon 5, rakennuksen 7 , jossa Vizbor asui vuosina 1942–1949, julkisivulle asetti muistolaatan kuvanveistäjä Andrei Zabalujev ja arkkitehti Mihail Korsi [34] [35] .
• Tverin alueella Ostashkovskyn alueella järjestetään vuosittain Juri Vizborin mukaan nimetty kirjailijalaulun " Avoimet tuulet " festivaali.
• Moskovassa ( Pokrovskoje-Streshnevon alueella ) on Yu. Vizborin mukaan nimetty urheiluseura kiipeilijöille ja kiipeilijöille [36] .
• Arkangelin alueella Kizeman kylässä , jossa Juri Vizbor työskenteli kerran opettajana, järjestetään hänen muistolleen omistettu kirjailijalaulufestivaali [37] .
• Vuodesta 2004 lähtien Y. Vizborin muistoksi on järjestetty bardilaulun "Tsey Waltz" festivaali Tsey - rotkossa Pohjois-Ossetiassa-Alanissa . Nimi on annettu runoilijan " Tseyskaya " viimeisen laulun kunniaksi.
• Kiinan Tien Shanissa yhtä vuorista kutsutaan Vizbor Peak.
• Barda Vizborin huippu Altaissa (Pohjois-Chuysky Range).
• Asteroidi nro 3260 [38] on nimetty Vizborin mukaan .

Dokumentit _

• 1987  - Kaksi tuntia bardien kanssa  - yksi elokuvan sankareista, käytettiin arkistomateriaalia.
• 1987 - Älä usko eroja, vanha mies  - käytetty arkistomateriaalia.
• 1989  - Vizborin huippu
• 1999  - Juri Vizbor. Kohtalo ja laulut
• 2005  - Juri Vizbor  - elokuva syklistä " Kuinka idolit lähtivät ".
• 2008  - Saaret. Juri Vizbor
• 2009 - Älä usko eroja, vanha mies

Kirjallisuus

• Kulagin A. V. Vizbor. - M . : Nuori vartija, - 2013. - 368 s. - (5000 kopiota) - ( Merkittävien ihmisten elämä ). - ISBN 978-5-235-03604-8 ; Sama, alaotsikolla: Runoilijan elämä. - Toim. 2nd, rev. ja ylimääräistä  — M. : Bulat, 2019. — 428 s. - ISBN 978-5-91457-024-5 .

Linkit

• vizbor.ru - Juri Vizborin virallinen sivusto
• Juri Vizbor: Profiili "Scifi-laboratorio" -sivustolla
• Yu. Vizborin vuosipäivään
• Juri Vizborin kappaleita osoitteessa bards.ru
• Juri Vizbor: "Älä usko eroja, vanha mies!"

Muistiinpanot

1. ↑ Juri Vizbor Moscow.fm-sivustolla . Haettu 11. maaliskuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 12. maaliskuuta 2017. (määrätön)
2. ↑ Juri Iosifovich Vizbor - tekstiä tekijän sivulle . Haettu 26. elokuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 8. toukokuuta 2018. (määrätön)
3. ↑ Iosif Ivanovich Vizbor (Vizboras) Arkistokopio 26. elokuuta 2017 Wayback Machinessa // centrasia .ru
4. ↑ Juri Vizborin isän talo . Haettu 7. elokuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 7. elokuuta 2019. (määrätön)
5. ↑ nro 610315: Iozas Ionasovich Iosif Ivanovich Vizboras (Vizbor) Arkistokopio 3. huhtikuuta 2022 Wayback Machinessa // Rodovod-portaalin verkkosivusto
6. ↑ Kulagin A. Vizbor Arkistoitu 27. elokuuta 2017 Wayback Machinessa .
7. ↑ 1 2 Vizbor Y. Omaelämäkerta Arkistoitu 27. elokuuta 2017 Wayback Machinessa . – 1981.
8. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Juri Vizbor. Teokset / David S. Khublarov. - kirja. - Moskova: Lokid, 1999. - S. 459. - 560 s. — ISBN 5-320-00313-7 .
9. ↑ Shipov R. Kääntäjältä: Liite kerättyihin teoksiin // Vizbor Y. Kerätyt teokset: kirja. - Lokid, 1999. - T. 2 . - S. 592 . — ISBN 5-320-00314-5 .
10. ↑ Hän kirjoitti tarinansa pojalleen. . Haettu 23. marraskuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 23. marraskuuta 2021. (määrätön)
11. ↑ Persoonallisuus: Juri Vizbor Arkistokopio 28.11.2020 Wayback Machinessa // Site of the City. Tomsk.ru"
12. ↑ Juri Vizborin henkilökohtainen elämä: Jevgeni Uralov . wellnesso.ru _ Haettu 8. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 27. huhtikuuta 2022. (määrätön)
13. ↑ Varya Vizbor: "On hienoa, että meidät kutsuttiin jazzfestivaaleille Kazaniin" . business-gazeta.ru (18.08.2013). Haettu 3. kesäkuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 6. kesäkuuta 2014. (määrätön)
14. ↑ 1 2 Khazar L. ”Hän pelasti kokonaisen sukupolven hulluudelta vetämällä hänet vuorille”: 20. kesäkuuta yksi bardilaulun perustajista Juri Vizbor olisi täyttänyt 80 vuotta // Gordon Boulevard. - 2014. - kesäkuu ( nro 24 ).
15. ↑ 1 2 Bunny I. Evgenia Uralova: "Uskon, että Vizbor petti minut" // Tarinoiden karavaani. - 2005. - huhtikuu ( nro 82 ). - S. 14-43 .
16. ↑ Evgenia Uralova: "Uskon, että Vizbor petti minut" Arkistokopio 27. huhtikuuta 2022 Wayback Machinessa // vk . com
17. ↑ Kulagin A. Vizbor . - M . : Nuori vartija , 2013. - S. 226. - 368 s. - ( Ihanien ihmisten elämä ). - ISBN 978-5-235-03604-8 . Arkistoitu kopio (linkki ei saatavilla) . Käyttöpäivä: 6. tammikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 7. tammikuuta 2017. (määrätön) 
18. ↑ Kulagin A. Vizbor . - M . : Nuori vartija, 2013. - S. 233. - 368 s. — (Ihanien ihmisten elämä). - ISBN 978-5-235-03604-8 . Arkistoitu kopio (linkki ei saatavilla) . Käyttöpäivä: 6. tammikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 7. tammikuuta 2017. (määrätön) 
19. ↑ 1 2 3 4 5 Juri Vizbor. Ja ystävällisyyteni vuotaa erämaahan / I. Tipatov, V. Tkachev. -kokoelma. - Kharkov, 1995. - S. 10.
20. ↑ Juri Vizbor. Toimii. Osa 2 / David S. Khublarov .. - Sarja ”Äänet. Vuosisata XX". - Moskova: Lokid, 1999. - S. 589. - 640 s. — ISBN 5-320-00310-7 . - ISBN 5-320-00314-5 (osa 2).
21. ↑ 1 2 3 4 5 Yu. Vizbor. Jätin sydämeni sinisille vuorille. / A.Azarov. - kokoelma, 1. painos - Moskova: Fyysinen kulttuuri ja urheilu, 1986. - S. 31.
22. ↑ Yu Vizbor. Vanhat kuuset. // Turisti : päiväkirja. - 1974. - Heinäkuu ( nro 7 ). - S. 31 .
23. ↑ Seikkailuja vuoristossa. - kirjallinen ja taiteellinen almanakka, kirja. 1. - Moskova, 1961. - S. 46.
24. ↑ Nuorten lauluja. - Kokoelma nuorisolauluja. - Kazan: NLKP:n tatarien aluekomitean sanoma- ja aikakauslehtikustantamo, 1969. - S. 44-45.
25. ↑ Vaellusten museo. - laulukirja, vol. 1. - Kiova: Musikaali Ukraina, 1969. - S. 228-230.
26. ↑ "Ja Vizbor, kuulin, jatkoi esiintymistään, alkoi toimia pikkuhiljaa. Kohtelen häntä myötätuntoisesti, pidin hänen laulustaan ​​Seryoga Saninista. Vysotski V. Suullinen proosa. Teoksia 4 osana / Comp. ja com. O. Novikova, V. Novikov. - M .: Aika, 2009. s. 224
27. ↑ hullabaloo // wikisanakirja . Haettu 28. joulukuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 29. joulukuuta 2017. (määrätön)
28. ↑ Hullabaloo // Maailmanlaajuiset sanat. . Haettu 30. joulukuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 30. joulukuuta 2017. (määrätön)
29. ↑ Juri Vizbor. Kadetti // Krugozor: päiväkirja. - 1966. - joulukuu ( nro 12 ).
30. ↑ Naurua narujen läpi. -kokoelma. - Moskova: RIFME, 1995. - S. 18-20.
31. ↑ Vizbor Yu. Rakas // Klubi- ja amatööritaide: aikakauslehti. - 1977. - Nro 15 . - s. 40, sekä 3. kansilehti .
32. ↑ Äiti, haluan kotiin, 1958 . Haettu 9. heinäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 9. heinäkuuta 2020. (määrätön)
33. ↑ Juri Vizbor Street ilmestyi Samarassa  (venäjäksi) , RIA Novosti  (20131030T1728 + 0400Z). Arkistoitu alkuperäisestä 14. elokuuta 2017. Haettu 18. kesäkuuta 2017.
34. ↑ Juri Vizborin muistolaatta avattiin tänään Sretenkan alueella, Ananyevsky Lane -kadulla . "Moskovan kaiku" (10.10.2015). Haettu 11. lokakuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 17. marraskuuta 2015. (määrätön)
35. ↑ Juri Vizborin muistolaatta avattiin Moskovassa . Koko Venäjän valtion televisiokanava Kulttuuri (10.10.2015). Haettu 11. lokakuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 22. lokakuuta 2015. (määrätön)
36. ↑ Alpinistien ja kalliokiipeilijöiden lasten ja nuorten kerho. Y. Vizbor täyttää 30 vuotta . Moskovan hallitus . mos.ru (14. lokakuuta 2013). Haettu 19. lokakuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 22. lokakuuta 2013. (Venäjän kieli)
37. ↑ Galina Charupa. Järjestetään lomat arjesta . Sanomalehti "Pohjoinen työntekijä" . arhpress.ru (30. kesäkuuta 2007). Haettu 23. marraskuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 2. joulukuuta 2013. (Venäjän kieli)
38. ↑ 3260 Vizbor (1974 SO2) . JPL Small Body -tietokanta. Haettu 4. huhtikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 24. heinäkuuta 2020. (määrätön)

Temaattiset sivustot	AllMovie diskot Internet-elokuvatietokanta MusicBrainz Tiedelaboratorio
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Iso venäläinen
Sukututkimus ja nekropolis	Etsi hauta
Bibliografisissa luetteloissa BIBSYS : 2052923 BNF : 13607287r CiNii : DA1166203X GND : 124330657 ISNI : 0000 0001 0977 1344 J9U : 987007427291405171 LCCN : n88085200 LNB : 000042312 NKC : jx20140221002 NTA : 21374810X NUKAT : n2003020372 SUDOC : 083467327 VIAF : 59257504 WorldCat VIAF : 59257504 RNB : 7756560