IAS 40 "Sijoituskiinteistöt" - kansainvälinen tilinpäätösstandardi , jota käytetään sijoituskiinteistöihin liittyvien tietojen kirjaamisessa, arvioinnissa ja julkistamisessa , otettiin käyttöön Venäjän federaatiossa Venäjän valtiovarainministeriön määräyksellä. päivätty 25. marraskuuta 2011 nro 160n "IFRS-standardien ja IFRS-tulkintojen voimaan saattamisesta Venäjän federaation alueella" [1] .
Lokakuussa 1984 julkaistiin standardiluonnos E26 "Investment Accounting" ja maaliskuussa 1986 julkaistiin IAS 25 "Investment Accounting", joka otti käyttöön uuden standardin kirjanpitotapahtumille 1. tammikuuta 1987 alkaen. Kesäkuussa 1999 julkaistiin standardiluonnos E40 sijoituskiinteistö, jonka kommentteja otettiin vastaan 31.10.1999 asti. Huhtikuussa 2000 julkaistiin sijoituskiinteistöstandardin vuoden 2000 versio, joka korvasi IAS 25:n sijoituskiinteistöjen kirjanpidon osalta. Toukokuussa 2002 sijoituskiinteistöstandardiin julkaistiin lisäys, jonka kommentteja hyväksyttiin 16.9.2002 saakka. Sijoituskiinteistöstandardin vuoden 2003 versio julkaistiin 18.12.2003, ja se tuli voimaan 1.1.2005. Standardiin julkaistiin 22.5.2008 rakenteilla oleviin ja tulevaisuutta varten kehitettäviin objekteihin liittyvät lisäykset, jotka tulivat voimaan 1.1.2009 ja 12.12.2013 standardiin julkaistiin sen linkittäviä lisäyksiä. IFRS 3 -standardin kanssa , joka tuli voimaan 1.7.2014 [2] .
Sijoituskiinteistö on kiinteistöä (maata ja/tai rakennusta), jota omistaja pitää vuokran ja/tai pääoman arvon ansaitsemiseksi, mutta ei käytettäväksi materiaalien ja palvelujen tuotannossa tai toimittamisessa tai hallinnollisiin tarkoituksiin, ei tavanomaiseen myyntiin liiketoiminnan [3] .
Siten kiinteistöt kirjataan sijoituskiinteistöksi, jos [4] :
Kiinteistöt, jotka eivät ole sijoituskiinteistöjä [5] :
Sijoituskiinteistö kirjataan omaisuuseräksi, kun on todennäköistä, että yhteisön koituu vastaista taloudellista hyötyä ja kiinteistön arvo on määritettävissä luotettavasti.
Alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä sijoituskiinteistöt arvostetaan hankintamenoon , joka sisältää transaktiomenot.
Yritykset voivat sitten valita kirjanpitokäsittelyn kaikille sijoituskiinteistöille [6] :
Alkuperäisen kirjaamisen jälkeen, kun kirjanpito on valittu hankintamenoon, kaikki sijoituskiinteistöt arvostetaan hankintamenoon, josta on vähennetty kertyneet poistot ja kertyneet arvonalentumistappiot IAS 16 Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet mukaisesti. Jos sijoituskiinteistö täyttää myytävänä olevan omaisuuserän kirjaamisen kriteerit, se käsitellään IFRS 5 Myytävänä olevat pitkäaikaiset omaisuuserät ja lopetetut toiminnot -standardin mukaisesti.
Alkuperäisen kirjaamisen jälkeen käyvän arvon laskentaa valittaessa kaikki sijoituskiinteistöt arvostetaan käypään arvoon, ellei käypää arvoa voida määrittää luotettavasti. Kiinteistön käyvän arvon muutoksista syntyvät voitot tai tappiot kirjataan tuloslaskelmaan sillä tilikaudella, jonka aikana ne syntyvät.
Käypä arvo on summa, johon kiinteistö voidaan vaihtaa kaupassa hyvin perillä olevien, toisistaan riippumattomien ja sellaiseen kauppaan halukkaiden osapuolten välillä [7] . Paras käyvän arvon mittari on samalla alueella ja samassa kunnossa olevien vastaavien kiinteistöjen tämänhetkinen hinnat.
Käypään arvoon arvostetusta kiinteistöstä ei tehdä poistoja. Muun vuokrasopimuksen alainen sijoituskiinteistö arvostetaan vain käypään arvoon.
Yhtiö luovuttaa tietoja [8] :
Kansainväliset tilinpäätösstandardit | |
---|---|