Argentiinan hymni

Vakaa versio tarkistettiin 30.6.2021 . Malleissa tai malleissa on vahvistamattomia muutoksia .
Argentiinan kansallislaulu
Himno Nacional Argentino
Imno Nacional Argentino

Argentiinan hymnin ensimmäinen esitys 14. toukokuuta 1813
Sanoittaja Vicente Lopez ja lentokoneet , 1812
Säveltäjä Blas Parera , 1812
Maa  Argentiina
Maa
Hyväksytty 1813
Täysi instrumentaaliversio
Yhdysvaltain laivastosoittokunta
Toisto-ohje
Lyhennetty instrumentaaliversio
Yhdysvaltain laivastosoittokunta
Toisto-ohje

Argentiinan kansallislaulu ( espanjaksi:  Himno Nacional Argentino ) on Argentiinan kansallislaulu . Argentiinan kansallislaulun sanat on kirjoittanut Vicente López i Planes , musiikin Blas Parera . Laulu hyväksyttiin kansallislauluksi 11. toukokuuta 1813 , kolme vuotta Espanjan virallisen itsenäisyysjulistuksen jälkeen . 11. toukokuuta vietetään Argentiinan kansallislaulupäivää.

Luontihistoria

24. toukokuuta 1812 Vincente Lopez osallistui El 25 de Mayon esitykseen , joka oli omistettu 25. toukokuuta 1810 vallankumoukselle . Luis Ambrosio Moranten kirjoittama näytelmä päättyi näyttelijät laulamaan hymniä. López inspiroitui, ja samana iltana hän kirjoitti ensimmäiset runoudet, jotka myöhemmin korvasivat Moranten sanat, joille Blas Parera kirjoitti musiikkia.

Toukokuun 11. päivänä 1813 yleiskokous (väliaikainen hallitus) hyväksyi tekstin Marcha Patriótica ( Isänmaallinen marssi ) hymniksi ja tilasi säveltäjä Blas Pareran säveltämään heille musiikkia. Jotkut kirjoittajat uskovat, että Parera alun perin suostui, mutta tulosta ei esitetty. Lopulta Parera kieltäytyi kirjoittamasta musiikkia - hymnin sanat sisälsivät hyökkäyksiä Espanjaa vastaan , ja Parera oli espanjalainen ja pelkäsi kuninkaan reaktiota. Kieltäytymisen jälkeen hänet lähetettiin vankilaan, jossa hänet pakotettiin kuolemanrangaistuksen uhalla kirjoittamaan musiikkia. Sävellys valmistui yhdessä yössä - Parera kopioi katkelmia aiemmin teatteriesityksiä varten luomistaan ​​teoksista . Sen jälkeen hänet vapautettiin ja lähti myöhemmin Argentiinasta  - hän asui useita vuosia Rio de Janeirossa ja Espanjassa , missä hän kuoli.

Valmis versio esitettiin ensimmäisen kerran 14. toukokuuta 1813 aristokraatin Mariquita Sánchez de Thompsonin kotona. Hymnin julkinen esitys pidettiin 25. toukokuuta samana vuonna öisessä isänmaallisessa kokoontumisessa teatterissa Buenos Airesissa . Hymni oli alun perin nimeltään Canción Patriótica Nacional ( "Kansallinen isänmaallinen laulu" ) ja myöhemmin yksinkertaisesti Canción Patriótica ( "Isänmaallinen laulu" ). Vuonna 1847 hymni julkaistiin nimellä Himno Nacional Argentino ( "Argentiinan kansallislaulu" ), ja se on säilyttänyt tämän nimen tähän päivään asti.

Muut muutokset

Vuonna 1860 säveltäjä ja kapellimestari Juan Pablo Esnaola sovitti hymnin musiikin, mikä teki siitä harmonisesti rikkaamman.

Alkuperäinen versio tekstistä, nimeltään López Himno de Mayo ( Toukokuun hymni ), syntyi itsenäisyystaistelun aikana Espanjasta ja oli täynnä espanjalaisvastaista retoriikkaa . Koko 1800-luvun ajan hymniä laulettiin kokonaisuudessaan. Ajan myötä viha Espanjaa kohtaan kuitenkin hiipui ja Argentiinasta tuli monien espanjalaisten maahanmuuttajien koti. Presidentti Rockin asetuksella 30. toukokuuta 1900 otettiin käyttöön vain hymnin ensimmäisen ja viimeisen säkeistön julkinen esittäminen.

2. elokuuta 1924 toisella päätöksellä vahvistettiin Pareran musiikki Esnaolan sovitukseen B-duuri sävelen ja kiellettiin musiikilliset muunnelmat hymnin teemasta.

Suorituskyky

Hymnin esittäminen on pakollista virallisten tilaisuuksien aikana (läsnä olevien tulee nousta seisomaan laulamaan hymni). Lähetystoiminnan harjoittajat voivat soittaa hymniä keskiyöllä ja televisiota ennen lähetyksen loppua. Kansallisina juhlapäivinä kansallislaulu on soitava keskiyöllä ja keskipäivällä.

Argentiinan hymnin esittämistä säännellään asetuksella 10302/1944.

Tapauksissa, joissa hymnin esitys on ajallisesti rajoitettu (esimerkiksi urheilukilpailujen aikana), usein soitetaan vain hymnin instrumentaalinen johdanto.

Hymnin teksti

Moderni versio
espanjankielistä tekstiä
Marcha Patriótica alkuperäinen
espanjankielinen versio
Venäjän käännös

Oíd, mortales, el grito sagrado:
"¡Libertad, libertad, libertad!"
Oíd el ruido de rotas cadenas,
ved en trono a la noble igualdad.

Ya su trono dignísimo abrieron
las Provincias Unidas del Sud
y los libres del mundo responden:
"Al gran pueblo argentino, ¡salud!"
Y los libres del mundo vastasi:
"Al gran pueblo argentino, ¡salud!"
Y los libres del mundo vastasi:
"Al gran pueblo argentino, ¡salud!"

Estribillo

Sean eternos los laureles
que supimos conseguir,
que supimos conseguir.
Coronados de gloria vivamos…
¡o juremos con gloria morir!,
¡o juremos con gloria morir!,
¡o juremos con gloria morir!

Oíd, mortales, el grito sagrado:
Libertad, libertad, libertad.
Oíd el ruido de rotas cadenas,
Ved en trono a la noble igualdad.
Se levanta a la faz de la Tierra
una nueva y gloriosa Nación,
coronada su sien de laureles,
ya sus plantas rendido un león.

Coro
Sean ikuiset laakerit,
que supimos conseguir.
Coronados de gloria vivamos…
o juremos con gloria morir.

De los nuevos campeones los rostros
Marte mismo parece animar
la grandeza se anida en sus pechos:
a su marcha todo hacen temblar.
Se conmueven del Inca las tumbas,
y en sus huesos revive el ardor,
lo que va renovando a sus hijos
de la Patria el antiguo esplendor.

Pero sierras y muros se sienten
retumbar con horrible fragor:
todo el país se conturba por gritos
de venganza, de guerra y furor.
En los fieros tiranos la envidia
escupio su pestifera hiel;
su estandarte sangriento levantan
provocando a la lid más cruel.

¿No los véis sobre México y Quito
arrojarse con saña tenaz
y cuál lloran, bañados en sangre,
Potosí, Cochabamba y La Paz?
¿No los véis sobre el triste Caracas
luto y llantos y muerte esparcir?
¿No los véis devorando cual fieras
todo pueblo que logran rendir?

A vosotros se atreve, argentinos,
el orgullo del vil invasor;
vuestros campos ya pisa contando
tantas glorias hollar vencedor.

Más los bravos, que unidos juraron
su feliz libertad sostener,
a estos tigres sedientos de sangre
fuertes pechos sabrán oponer.

El valiente argentino a las armas
corre ardiendo con brío y valor,
el clarín de la guerra, cual trueno,
en los campos del Sud resonó.
Buenos Ayres se opone a la frente
de los pueblos de la ínclita union,
y con brazos robustos desgarran
al ibérico altivo león.

San José, San Lorenzo, Suipacha,
ambas Piedras, Salta y Tucumán,
La Colonia ja las mismas murallas
del tirano en la Banda Oriental.
Son letreros eternos que dicen:
aquí el brazo argentino triunfó,
aquí el fiero opresor de la Patria
su cerviz orgullosa dobló.

La victoria al guerrero argentino
con sus alas brillante cubrió,
y azorado a su vista el tirano
con infamia a la fuga se dio.
Sus banderas, sus armas se rinden
por trofeos a la libertad,
y sobre alas de gloria alza el pueblo
trono digno a su gran majestad.

Desde un polo hasta el otro resuena
de la fama el sonoro clarín,
y de América el nombre enseñando
les repite: "¡Mortales, oíd!:
ya su trono dignísimo abrieron
las Provincias Unidas del Sud."
Y los libres del mundo responseen:
"Al gran pueblo argentino, ¡salud!

Sean eternos los laureles
que supimos conseguir.
Coronados de gloria vivamos…
¡o juremos con gloria morir!

Kuulkaa, kuolevaiset, pyhä huuto:
Vapaus, vapaus, vapaus!
Kuule katkeavien kahleiden rätiseminen:
Näe jalo tasa-arvo valtaistuimella. Etelän yhdistyneet maakunnat
ovat jo avanneet hänelle arvokkaan valtaistuimen ! Ja maailman vapaat ihmiset vastaavat: Tervehdys Argentiinan suurelle kansalle! Terveisiä Argentiinan suurille ihmisille! (kolme kertaa) Olkoon laakerit ikuisia, Mitä onnistuimme saamaan. Eläkäämme kirkkauden kruunattuina Tai vannokaamme kuolla kirkkaudella.








Linkit