Miehen raiskaus

Jotkut raiskauksen tai muun seksuaalisen väkivallan uhrit  ovat miehiä . Historiallisesti raiskaus on pidetty ja määritelty yksinomaan naisiin kohdistuvaksi rikokseksi . Tämä uskomus vallitsee edelleen joissakin osissa maailmaa, mutta miesten raiskaus on nykyään rikos ja siitä käydään vakavampaa keskustelua kuin aikaisemmin [1] .

Miesten raiskaus on edelleen tabu ja sillä on negatiivinen konnotaatio hetero- ja homoseksuaalisten miesten keskuudessa [2] [3] . Yhteisö ja palveluntarjoajat suhtautuvat usein eri tavoin miesuhreihin heidän seksuaalisen suuntautumisensa ja tekijöiden sukupuolen perusteella. Miesuhrien voi olla vaikeaa ilmoittaa kokemastaan ​​seksuaalisesta hyväksikäytöstä, varsinkin yhteiskunnassa, jossa on vahva maskuliininen perinne . He saattavat pelätä, että ihmiset kyseenalaistavat heidän seksuaalisen suuntautumisensa ja leimaavat heidät homoseksuaaleiksi, varsinkin jos mies on raiskannut heidät, tai että heidät saatetaan nähdä epämiehinä, koska he ovat joutuneet uhriksi.

Useimmissa tapauksissa miesuhrit yrittävät piilottaa ja kieltää kokemuksensa, kuten myös naisuhrit, elleivät he saa vakavia fyysisiä vammoja. Loppujen lopuksi miesuhrit voivat olla hyvin epämääräisiä traumoistaan, kun he hakevat lääketieteellistä tai psykiatrista apua [4] .

Se on yleistä vankiloissa .

Linkit

  1. Rabin, Roni Caryn . Men Struggle for Rape Awareness , The New York Times  (23. tammikuuta 2012). Arkistoitu alkuperäisestä 10. lokakuuta 2021. Haettu 10.10.2021.
  2. Rose E. Constantino, Patricia A. Crane, Susan E. Young. Oikeuslääketieteellinen hoitotyö: todisteisiin perustuvat periaatteet ja käytäntö . – FA Davis, 18.12.2012. — 448 s. - ISBN 978-0-8036-3912-6 . Arkistoitu 10. lokakuuta 2021 Wayback Machinessa
  3. Tohtori Maeve Eoganin ja Deirdra Richardsonin kommentit julkaisussa Modern Medicine, Irish Journal of Clinical Medicine.  (englanniksi) . Haettu 10. lokakuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 8. maaliskuuta 2018.
  4. International Journal of Men's Health, osa 6, nro 1, kevät 2007. . Arkistoitu 19. huhtikuuta 2014 Wayback Machineen