Kivikeitto ( Kivikeitto, Kiviruua, Puuro kattilasta, Puuro kirveestä ) on eurooppalainen kansantarina , jossa nälkäiset vaeltajat vakuuttavat jokaisen kaupungin asukkaan jakamaan pienen määrän ruokaa ja valmistamaan sitten aterian. kaikille. Tarina heijastaa yhteisen toiminnan moraalista arvoa. Eri kansojen keskuudessa kivi on korvattu muilla kodin syömäkelvottomilla esineillä, joten tämä taru tunnetaan myös nimellä " kirvespuuro ", "nappikeitto", "kynsikeitto" ja "tukikeitto" .
Aarne-Thompson-Uther- luokituksen mukaan tarina ja sen muunnelmat ovat tyyppiä 1548 [1] .
Nälkäiset vaeltajat tulevat kylään vain tyhjän ruukun kanssa, eikä kukaan kyläläisistä ole halukas jakamaan ruokaa heidän kanssaan. Sitten vaeltajat menevät purolle, keräävät vettä kattilaan, heittävät kiven samaan paikkaan ja laittavat sen tuleen. Yksi asukkaista uteliaisuudesta kysyy, mitä he tekevät. Vaeltajat vastaavat valmistavansa erittäin maukasta " kivikeittoa " ja ottavat mielellään vastaan kysyjää, mutta heiltä puuttuu joitain makua parantavia aineksia.
Tulevasta keittoannoksestaan kiinnostunut kyläläinen tarjoaa vaeltajille mielellään esimerkiksi muutaman porkkanan. Toinen kyläläinen on myös kiinnostunut siitä, mitä kattilassa kypsennetään, ja vaeltajat selittävät uudelleen ja mainitsevat, että keitosta puuttuu toinen ainesosa, ja hän antaa heille mausteita. Ja niin yhä useammat kyläläiset tulevat lisäämään aineksiaan. Lopuksi kivi nostetaan kattilasta ja kaikki (sekä vieraat että kyläläiset) nauttivat herkullisesta ja ravitsevasta keitosta. Vaikka vaeltajat huijasivat kyläläiset jakamaan, he onnistuivat silti saamaan annoksen, jonka he myös jakoivat vuorotellen.
On monia esimerkkejä kivikeittoprojekteista, joissa monien pienten lahjoitusten kerääntymisestä syntyy jotain suurta. Esimerkiksi:
Fandangossa (1985) häävalmistelut tapahtuvat kivikeiton teeman pohjalta . Päähenkilöiden on järjestettävä hääseremonia, mutta heillä ei ole siihen varoja. Niinpä he pystyttivät taitettavan korttipöydän unisen Texasin kaupungin pääkadulle, pyyhkäisivät sen pölyt pois ja kutsuivat ohikulkijoita häihin. Ystävälliset kaupunkilaiset keksivät tarinoita epärehellisistä pitopalveluista ja kaatuneista samppanja-autoista, ja he käyttävät aikaansa ja voimavaransa maagisen hääseremonian järjestämiseen.
Tarinan venäläinen kansanversio kuvattiin vuonna 1982 .
KirjallisuusWilliam Butler Yeatsin näytelmässä The Bouillon Pot (1904) fiksu irlantilainen kulkuri käyttää juonensyitä pitääkseen äreän kotiäidin loitolla illallisestaan .
Marcia Brownin (1947) [6] ja Anne McGovernin (1968) [7] (kuvittanut Nola Langner) lastenkirjat yleisnimellä Stone Soup perustuvat tähän tarinaan. Brownin kirjassa sotilaat pakottavat kurjat kylät pitämään heille juhlat, ruoanlaitossa - heidän lomansa. Kirja palkittiin Caldecott-mitalilla vuonna 1948 [8] ja Kapteeni Kangaroo luki sen ääneen samannimisessä lähetyksessä (soitti Bob Keeshen ) alussa 1950-luvulla ja ainakin kerran 1960-luvulla tai 1970-luvun alussa. . [9] [10] McGovernin kirja kertoo tarinan vanhasta naisesta ja nälkäisestä nuoresta miehestä ovella kerjäämässä ruokaa, jossa hän huijaa hänet tekemään kivikeittoa.
Gordon Dixonin novellissa "Mr. Soupstone" (1965) sankari lähetetään toiselle planeetalle naamioituneena korkeasti koulutetuksi neuvonantajaksi ratkaisemaan paikallisia ongelmia. Hänellä ei ole tarvittavia tietoja, mutta hän on lukenut sadun ranskankielisen version ja ratkaisee kaikki ongelmat yhdessä päivässä yksinkertaisesti vakuuttamalla paikalliset käyttämään jo saatavilla olevia kykyjä ja resursseja.
Kanadalainen lastenkirjailija Aubrey Davis mukautti tarinan juutalaiseen makuun nimeltä "Bone Button Borscht" ( englanniksi: Bone Button Borscht ) (1996). Davisin mukaan hän kirjoitti tämän tarinan, kun hän ei löytänyt mitään, mistä hän piti Hanukan lukemista varten [11] . Tallenne radiojuontaja Barbara Buddin sadun lukemisesta lähetetään perinteisesti Kanadassa CBC Radio One -kanavalla " en: As it happens " -kanavalla Hanukan ensimmäisenä päivänä .
Jon J. Muthin tähän tarinaan perustuva lastenkirja on myös nimeltään "Stone Soup" (2003) [12] , joka julkaistiin Kiinassa nimellä "The Real Story of Stone Soup" Ying Chang (2007) [13] .
MusiikkiShel Silversteinin kappale "The Wonderful Soup Stone" kertoo version tarinasta. Bobby Byre sisällytti tämän kappaleen albumilleen Lullabys, Legends and Lies (1973). [neljätoista]