Kansakuntien ja kansojen järjestö ilman edustusta

Kansakuntien ja kansojen järjestö ilman edustusta
(ONO)
Edustamattomien kansakuntien ja kansojen järjestö
(UNPO)

UNPO:n lippu

UNPO:n tunnus
UNPO:n jäsenvaltiot

     Entiset jäsenet, jotka itsenäistyivät      Jäsenvaltiot ovat (de facto) itsenäisiä      1 jäsen      2 jäsentä      3 jäsentä      yli 3 jäsentä

Jäsenyys 39 [1] [2] jäsenvaltioita
Päämaja  Bryssel , Belgia
Organisaation tyyppi kansainvälinen organisaatio
viralliset kielet Englanti
Johtajat
pääsihteeri   Ralph J. Bunch, III
Presidentti   Nasser Boladay
Varapresidentti   Dolkun Isa
Pohja
YK:n peruskirjan allekirjoittaminen 11. helmikuuta 1991 [2]
liikevaihto
  • 232 tuhatta € ( 2020 )
Palkinnot Petra Kelly -palkinto [d] ( 1998 )
Verkkosivusto unpo.org
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

UNPO ( Unpresented Nations and Peoples Organisation ) on kansainvälinen kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on suojella sellaisten kansojen ja alkuperäiskansojen etuja, joilla ei ole omaa valtiota ja/tai jotka asuvat miehitetyillä tai kiistanalaisilla alueilla .  Se perustettiin 11. helmikuuta 1991 Haagissa , Alankomaissa . UNPO pyrkii kehittämään itsemääräämisoikeuden ymmärtämistä ja kunnioittamista, neuvoo ja tukee kansainvälistä tunnustamista ja poliittista autonomiaa koskevissa kysymyksissä, kouluttaa ryhmiä puolustamaan tehokkaasti etujaan ja puolustaa suoraan kansainvälistä vastausta ihmisoikeusloukkauksiin. UNPO:n jäseniä vastaan.

Jotkut entisistä jäsenmaista, kuten Armenia , Itä-Timor , Viro , Latvia , Georgia ja Palau , saivat täyden itsenäisyyden ja liittyivät YK :hun .

Historia

UNPO:n suunnittelivat 1980-luvun lopulla maanpaossa olleet kansojen johtajat, Viron kongressin jäsenet Linnart Mäll , Erkin Alptekin uiguurien kongressista ja entinen tiibetiläinen diplomaatti Lodi Gyari yhdessä 14. Dalai Laman kansainvälisen oikeuden neuvonantajan Michaelin kanssa. van Walt van Praag . Keskeisenä tavoitteena oli toistaa voimakas viesti väkivallattomuudesta ja etnisten ryhmien välisestä suvaitsevaisuudesta tiibetin kansan harjoittaman ja 14. Dalai Laman puolustaman sorron edessä ja tarjota foorumi, jossa muita rohkaistaan ​​ja tuetaan adoptoimaan. samanlaisia ​​lähestymistapoja. [3]

5.-6. syyskuuta 1990 Viron Tartossa pidettiin ensimmäinen edustuksellisten kansojen kokous , jossa allekirjoitettiin yhteisymmärryspöytäkirja, jossa määrättiin tällaisen kansainvälisen kansalaisjärjestön perustamisesta .

11. helmikuuta 1991 Haagin rauhanpalatsissa Australian aboriginaalien , armenialaisten , krimitataarien , cordilleran, itäturkistanin , viron , georgialaisten , kreikkalaisten vähemmistöliikkeen edustajat Albaniassa, Kurdistanissa , Latviassa , Palaussa , Tiibetissä , Taiwanissa , Tatarstanissa ja Länsi-Papua . Vain muutamaa kuukautta myöhemmin heihin liittyi edustajia Abhasiasta , Acehista , Assyriasta , Chittagongin ylängöistä, eteläisiltä Molukeilta , Bougainvillestä , Tšetšeniasta , Sansibarista sekä Mairi ja Irakin turkmeenit.

Sittemmin UNPO:n jäsenmäärä on kasvanut tasaisesti, ja yli 45 kansakuntaa edustaa yli 300 miljoonaa ihmistä, joilla ei ole todellista edustusta kotimaisilla tai kansainvälisillä foorumeilla. Sen perustamisesta lähtien monet liikkeen jäsenet ovat saavuttaneet tavoitteensa ja löytäneet kansalleen virallisen paikan kansallisella tai kansainvälisellä tasolla ja jättäneet järjestön.

Haag valittiin alkuperäiseksi UNPO:n päämajaksi . UNPO muutti myöhemmin Brysseliin . Järjestö rahoitetaan jäsenten apurahoilla sekä yksityishenkilöiden ja säätiöiden lahjoituksilla [4] .

Tavoitteet

UNPO:n päätavoitteena on demokratian vakiinnuttaminen perusihmisoikeudeksi, ihmisoikeuksien , kansalais- ja poliittisten oikeuksien toteuttaminen kaikkialla maailmassa, yleismaailmallisen itsemääräämis- ja itsemääräämisoikeuden tukeminen sekä federalismin jatkaminen . Se rohkaisee väkivallattomia menetelmiä rauhanomaisten ratkaisujen löytämiseksi konflikteihin. UNPO tukee jäseniään sen varmistamisessa, että heidän ihmisoikeuksiaan ja kulttuurisia oikeuksiaan kunnioitetaan ja ympäristöä suojellaan. Järjestö tarjoaa foorumin verkoston jäsenille ja auttaa heitä osallistumaan siihen kansainvälisellä tasolla.

Vaikka UNPO:n jäsenillä on usein erilaiset tavoitteet, heillä on kuitenkin yksi yhteinen piirre: he eivät yleensä ole edustettuina diplomaattisesti (tai heillä on vain vähäinen asema, kuten tarkkailija) suurissa kansainvälisissä instituutioissa, kuten Yhdistyneissä Kansakunnissa (YK) . Tämän seurauksena heidän kykynsä ratkaista ongelmansa globaalien elinten toimesta, joilla on valtuudet suojella ihmisoikeuksia ja ratkaista konflikteja, on rajallinen.

UNPO on sitoutunut noudattamaan viittä sopimuksessaan kirjattua periaatetta:

Kaikkien jäsenten on allekirjoitettava UNPO-sopimus ja noudatettava sitä. [5]

Jäsenet

Vuodesta 2020 lähtien organisaatiossa oli 39 jäsentä: [6]

Osallistuja Liittymispäivä UNPO:n edustaja Linkki
Abhasia 6. elokuuta 1991 Abhasian tasavallan ulkoasiainministeriö https://unpo.org/members/7854 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Aceh 11. helmikuuta 1991 Aceh-Sumatran kansallinen vapautusrintama https://unpo.org/members/7786 Arkistoitu 23. heinäkuuta 2019 Wayback Machinessa
Afrikaners 15. toukokuuta 2008 Freedom Front Plus https://unpo.org/members/8148 Arkistoitu 28. marraskuuta 2017 Wayback Machinessa
Ahwazi 14. marraskuuta 2003 Ahwazin demokraattinen solidaarisuuspuolue https://unpo.org/members/7857 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
ambazonia 28. maaliskuuta 2018 Ambazonian väliaikainen hallitus https://unpo.org/members/20702 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Assyria 6. elokuuta 1991 Assyrian maailmanliitto https://unpo.org/members/7859 Arkistoitu 16. tammikuuta 2020 Wayback Machinessa
Balochistan 1. maaliskuuta 2008 Balochistanin kansallispuolue https://unpo.org/members/8014 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Barotseland 23. marraskuuta 2013 Barotsen kansallinen vapausliitto https://unpo.org/members/16714 Arkistoitu 23. heinäkuuta 2019 Wayback Machinessa
Bella 6. kesäkuuta 2017 Malin bella-kulttuurin säilyttämisyhdistys https://unpo.org/members/20198 Arkistoitu 23. heinäkuuta 2019 Wayback Machinessa
Bretagne 8. kesäkuuta 2015 Kelc'H An Dael https://unpo.org/members/18358 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Katalonia 14. joulukuuta 2018 Katalonian kansalliskokous https://unpo.org/members/21326 Arkistoitu 23. kesäkuuta 2020 Wayback Machinessa
Chittagong Hill Tracts 6. elokuuta 2018 Parbatya Chattagram Jana Samhati Samiti https://unpo.org/members/7867 Arkistoitu 8. syyskuuta 2018 Wayback Machinessa
Krimin tataarit 11. helmikuuta 1991 Milli Mejlis https://unpo.org/members/7871 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Kolumbian alue 4. joulukuuta 2015 D.C. Statehoodin kongressin valtuuskunta https://unpo.org/members/18770 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Itä-Turkestan 11. helmikuuta 1991 Uiguurien maailmankongressi https://unpo.org/members/7872 Arkistoitu 7. syyskuuta 2019 Wayback Machinessa
Gilgit Baltistan 20. syyskuuta 2008 Gilgit-Baltistanin demokraattinen liitto https://unpo.org/members/8727 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Kharatin 18. syyskuuta 2011 Gilgit Baltistanin demokraattinen liitto https://unpo.org/members/13228 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
hmong 2. helmikuuta 2007 Maailman hmong-kansan kongressi https://unpo.org/members/7891 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Itä-Kurdistan 2. helmikuuta 2007 Iranin Kurdistanin demokraattinen puolue https://unpo.org/members/7882 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Kabylia 6. kesäkuuta 2017 MAK-Anavad https://unpo.org/members/20196 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Khmer Krom 15. heinäkuuta 2001 Khmer Kampuchea-Krom liitto https://unpo.org/members/7887 Arkistoitu 29. elokuuta 2019 Wayback Machinessa
Lezgins 7. heinäkuuta 2012 Liittovaltion Lezginin kansallinen kulttuurinen autonomia https://unpo.org/members/15284 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Madhesh 14. lokakuuta 2017 Alliance for Independent Madhesh https://unpo.org/members/20426 Arkistoitu 23. heinäkuuta 2019 Wayback Machinessa
Nagalim 23. tammikuuta 1993 Nagalimin kansallissosialistinen neuvosto https://unpo.org/members/7899 Arkistoitu 23. heinäkuuta 2019 Wayback Machinessa
Ogaden 6. helmikuuta 2010 Ogadenin kansallinen vapautusrintama https://unpo.org/members/10714 Arkistoitu 23. heinäkuuta 2019 Wayback Machinessa
tulipalot 19. tammikuuta 1993 Ogonin kansan selviytymisliike https://unpo.org/members/7901 Arkistoitu 28. elokuuta 2019 Wayback Machinessa
Oromo 19. joulukuuta 2004 Oromon vapautusrintama https://unpo.org/members/7917 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Rehoboth Busters 2. helmikuuta 2007 Kapteenien neuvosto https://unpo.org/members/7881 Arkistoitu 23. heinäkuuta 2019 Wayback Machinessa
Savoy 15. heinäkuuta 2014 Savoyn väliaikainen hallitus https://unpo.org/members/17344 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Sindh 19. tammikuuta 2002 Sindhien maailmankongressi https://unpo.org/members/7906 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Somalimaa 19. joulukuuta 2004 Somalimaan hallitus https://unpo.org/members/7916 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Etelä-Molukit 6. elokuuta 1991 Maluku Seletanin tasavalta https://unpo.org/members/7907 Arkistoitu 23. heinäkuuta 2019 Wayback Machinessa
Etelä-Azerbaidžan 2. helmikuuta 2007 Etelä-Azerbaidžanin demokraattinen puolue https://unpo.org/members/7884 Arkistoitu 6. elokuuta 2010 Wayback Machinessa
Etelä-Mongolia 2. helmikuuta 2007 Etelä-Mongolian ihmisoikeustietokeskus https://unpo.org/members/7883 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Sulu 5. tammikuuta 2015 Sulu Foundation of Nine Ethnic Tribes Inc. https://unpo.org/members/17809 Arkistoitu 23. heinäkuuta 2019 Wayback Machinessa
Taiwan 11. helmikuuta 1991 Taiwanin demokratisäätiö https://unpo.org/members/7908 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Tiibet 11. helmikuuta 1991 Tiibetin hallitus maanpaossa https://unpo.org/members/7879 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Länsi-Balochistan 26. kesäkuuta 2005 Balochistanin kansanpuolue https://unpo.org/members/7922 Arkistoitu 23. lokakuuta 2019 Wayback Machinessa
Länsi-Togoland 15. marraskuuta 2017 National Research Group Foundation https://unpo.org/members/20425 Arkistoitu 23. heinäkuuta 2019 Wayback Machinessa

Entiset jäsenet

Luettelo organisaatiosta eronneista jäsenistä [6] . Kansat, jotka kuuluivat Neuvostoliittoon ja Venäjän federaatioon heidän ollessaan UNPO:ssa, on korostettu lihavoituina .

Opas

Pääsihteerit [7]

Nimi Kausi
Michael van Walt van Pragh ( Alankomaat ) 1991-1998
Tsering Jampa ( Tiibet ) 1997-1998
Helen S. Corbett ( Australian aboriginaalit ) 1998-1999
Erkin Alptekin ( uiguurit ) 1999-2003
Marino Busdacin ( Italia ) 2003-2018
Ralph J. Bunch III ( USA ) 2018 - nykyinen aika

toimitusjohtaja

Yleiskokouksen puheenjohtajat

presidentit

Katso myös

Muistiinpanot

  1. Jäsenvaltiot arkistoitu 17. kesäkuuta 2019 Wayback Machinessa  
  2. 1 2 3 World Statesman.org. Haettu 7. helmikuuta 2012 . Käyttöpäivä: 28. syyskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 8. tammikuuta 2017.
  3. UNPO: Tietoja UNPO:sta . unpo.org . Haettu 26. heinäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 28. huhtikuuta 2021.
  4. ↑ UNPO:n 20-vuotisjuhlajulkaisu : 20 vuotta väkivallattomuuden, ihmisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden edistämistä  . - Haag, Alankomaat: UNPO, 2011. (englanniksi)
  5. Tietoja UNPO:sta  . UNPO . Haettu 26. heinäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 28. huhtikuuta 2021.
  6. ↑ 1 2 jäsentä  . _ UNPO . Haettu 26. heinäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 15. marraskuuta 2019.
  7. Worldstatesmen International Organisations . // Maailman valtiomies. Haettu 9. heinäkuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 8. tammikuuta 2017.
  8. UNPO:n ohjauskomitea nimittää Karl von Habsburgin järjestöjen uudeksi pääjohtajaksi . // UNPO. Haettu 23. huhtikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 3. syyskuuta 2010. Tämä virka on erillinen "pääsihteeristä", kuten UNPO:n verkkosivuilla selitetään "Tämä on hiljattain luotu UNPO:ssa johtava virka, jonka tarkoituksena on parantaa entisestään jäsentensä perusoikeuksia maailmanlaajuisesti".

Linkit