The Modern Age of Comic Books on amerikkalaisen sarjakuvan historian ajanjakson nimi, joka kestää 1980-luvun puolivälistä nykypäivään . Tälle ajanjaksolle ei ole olemassa yhtä viitekehystä ja erityistä nimeä. Jotkut historioitsijat erottavat kuparin [1] [2] , joka tulee pronssin jälkeen ja ennen nykyaikaa (tässä mielessä noin vuodesta 1992 nykypäivään [3] ). On myös versio, jonka mukaan pronssikauden jälkeen on sarjakuvan pimeä aikakausi, joka kestää vuoteen 2000, josta sarjakuvan moderni aika alkaa [4] . Sarjakuvat, jotka on julkaistu 2010-luvulta lähtien, ovat nähneet standardien radikaalin uudelleenajattelun, jota seurasivat kulta-, hopea- ja pronssikauden sarjakuvat. Erityisesti, jos klassisissa sarjakuvissa päähenkilöstä tulee valkoinen mies, jolla on vahva fysiikka, niin modernissa sarjakuvassa annetaan yhä merkittävämpi vaikutus teini-ikäisille, naisille, mustille tai ei-eurooppalaisten kulttuurien edustajille, mikä olisi aiemmin jäänyt huomiotta, ja jos pronssikauden sarjakuvissa he voisivat näytellä toissijaisia hahmoja, niin nykyaikaisissa sarjakuvissa he toimivat usein päähenkilöinä. Uusi piirre nykyaikaisissa sarjakuvissa on ollut pitkään tunnettujen supersankarien vapauttaminen vaihtoehtoisesta universumista, jossa esimerkiksi Spider-Manista tulee latinalaisamerikkalainen ja Ms Marvelista tulee teini- ikäinen muslimimaahanmuuttaja [5] .
1970-luvun lopulla monet tunnetut sarjakuvantekijät alkoivat julkaista töitään riippumattomilta kustantajilta. Sen jälkeen kun Jim Shooterista tuli Marvel Comicsin uusi päätoimittaja , jotkut avainhenkilöt ( Steve Gerber , Marv Wolfman ja muut) jättivät yrityksen. Sarjakuvat, kuten Jon Sable Freelance , American Flagg! , Nexus ja GrimJack . Tekijät kutsuttiin DC:hen, jossa luotiin Green Arrow: The Longbow Hunters , Blackhawk , Hawkworld ja Maus .
1970-luvun puolivälissä Marvelissa luotiin antisankareita , kuten Wolverine , Punisher ja tummempi versio Frank Millerin Daredevilistä . He olivat kaikki hyvin erilaisia kuin aiemmat sarjakuvan supersankarit. DC pysyi trendissä myös Frank Millerin Batman: The Dark Knight Returnsin ja Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Watchmenin kanssa .
1990-luvun alussa antisankarit olivat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Suosituimmat olivat Marvel Comicsin luomat Cable and Venom ja Image Comicsin Spawn .
1980-luvun lopulla sarjakuvat, joissa esiintyi ensimmäinen klassikkohahmo tai suosittujen pitkäkestoisten sarjakuvasarjojen ensimmäiset numerot, myytiin tuhansilla dollareilla. Monet painetut julkaisut sanoivat, että sarjakuvat olivat hyvä sijoitus, mikä sai keräilijät pian ostamaan suuren määrän sarjakuvia, mikä viittaa siihen, että niistä tulee arvokkaita tulevaisuudessa.
Vastauksena tähän kysyntään kustantajat alkoivat julkaista erityisiä keräilyesineitä, kuten kortteja tai "rajoitettua painosta" joistakin numeroista erilaisilla (muunnelmilla) kansilla. Marvelin sarjakuvasarjojen ensimmäisistä numeroista, kuten X-Force , X-Men (vol. 2) ja Spider-Man , tuli tunnetuimpia esimerkkejä tästä suuntauksesta [6] . Sarjakuvia alettiin pian tuottaa hologrammilla , pimeässä hehkuvilla ja muilla kansilla.
Todellisuudessa useimmat sarjakuvat, joiden ennustettiin olevan arvokkaita, eivät olleet sitä. Tämä johtui pääasiassa siitä, että sarjakuvien levikki oli valtava, minkä vuoksi niistä tuli liian helppokäyttöisiä ja yleisiä keräilijöiden keskuudessa. Sarjakuvateollisuus romahti, myynti laski, ja monet kaupat ja kustantajat joutuivat sulkemaan. Vuonna 1996 suurin sarjakuvayhtiö Marvel Comics julisti konkurssiin [7] (se on sittemmin saanut takaisin asemansa).
Yhdysvalloissa piirrettyjä mangatyylisiä sarjakuvia kutsutaan englanniksi " amerimangaksi " tai OEL: ksi . alkuperäinen englanninkielinen manga - "englanninkielinen manga" [8] .
Yhdysvalloissa lokakuussa 2019 teollisuusanalyytikko Milton Gripp [ esitteli tiedot ICv2- konferenssissa New Yorkissa , mikä osoitti, että ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin Yhdysvaltain markkinoita eivät hallinneet perinteisesti amerikkalaiset kuukausittaiset supersankarisarjakuvat, mutta graafisilla romaaneilla ja muiden genren pokkareiden julkaisuilla sekä japanilaisilla manga- ja manga-inspiroimilla kirjoilla. Nämä kirjat menevät hyvin kaupaksi kirjakaupoissa, vaikka muutos on vaikuttanut myös sarjakuvakauppoihin. Nielsen BookScanin lasten sarjakuvien ja graafisten romaanien osuus kirjakauppojen myynnistä oli 41 %, mangan osuus 28 %, kun taas supersankarisarjakuvien osuus oli alle 10 %, mikä on 9,6 % vähemmän kuin viime vuonna. [9]
Sarjakuvat | |||||
---|---|---|---|---|---|
Luettelo sarjakuvien termeistä | |||||
Tyypit ja formaatit |
| ||||
Tekijät |
| ||||
Historia |
| ||||
Genret |
| ||||
Festivaalit | |||||
Liittyvät käsitteet | |||||
|