Sarjakuvan moderni aika

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 19. joulukuuta 2019 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 5 muokkausta .

The Modern Age of  Comic Books on amerikkalaisen sarjakuvan historian ajanjakson nimi, joka kestää 1980-luvun puolivälistä nykypäivään . Tälle ajanjaksolle ei ole olemassa yhtä viitekehystä ja erityistä nimeä. Jotkut historioitsijat erottavat kuparin [1] [2] , joka tulee pronssin jälkeen ja ennen nykyaikaa (tässä mielessä noin vuodesta 1992 nykypäivään [3] ). On myös versio, jonka mukaan pronssikauden jälkeen on sarjakuvan pimeä aikakausi, joka kestää vuoteen 2000, josta sarjakuvan moderni aika alkaa [4] . Sarjakuvat, jotka on julkaistu 2010-luvulta lähtien, ovat nähneet standardien radikaalin uudelleenajattelun, jota seurasivat kulta-, hopea- ja pronssikauden sarjakuvat. Erityisesti, jos klassisissa sarjakuvissa päähenkilöstä tulee valkoinen mies, jolla on vahva fysiikka, niin modernissa sarjakuvassa annetaan yhä merkittävämpi vaikutus teini-ikäisille, naisille, mustille tai ei-eurooppalaisten kulttuurien edustajille, mikä olisi aiemmin jäänyt huomiotta, ja jos pronssikauden sarjakuvissa he voisivat näytellä toissijaisia ​​hahmoja, niin nykyaikaisissa sarjakuvissa he toimivat usein päähenkilöinä. Uusi piirre nykyaikaisissa sarjakuvissa on ollut pitkään tunnettujen supersankarien vapauttaminen vaihtoehtoisesta universumista, jossa esimerkiksi Spider-Manista tulee latinalaisamerikkalainen ja Ms Marvelista tulee teini- ikäinen muslimimaahanmuuttaja [5] .

Historia

Riippumattomat kustantajat

1970-luvun lopulla monet tunnetut sarjakuvantekijät alkoivat julkaista töitään riippumattomilta kustantajilta. Sen jälkeen kun Jim Shooterista tuli Marvel Comicsin uusi päätoimittaja , jotkut avainhenkilöt ( Steve Gerber , Marv Wolfman ja muut) jättivät yrityksen. Sarjakuvat, kuten Jon Sable Freelance , American Flagg! , Nexus ja GrimJack . Tekijät kutsuttiin DC:hen, jossa luotiin Green Arrow: The Longbow Hunters , Blackhawk , Hawkworld ja Maus .

Anti-sankarien syntyminen

1970-luvun puolivälissä Marvelissa luotiin antisankareita , kuten Wolverine , Punisher ja tummempi versio Frank Millerin Daredevilistä . He olivat kaikki hyvin erilaisia ​​kuin aiemmat sarjakuvan supersankarit. DC pysyi trendissä myös Frank Millerin Batman: The Dark Knight Returnsin ja Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Watchmenin kanssa .

1990-luvun alussa antisankarit olivat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Suosituimmat olivat Marvel Comicsin luomat Cable and Venom ja Image Comicsin Spawn .

Spekulatiivisten markkinoiden nousu ja lasku

1980-luvun lopulla sarjakuvat, joissa esiintyi ensimmäinen klassikkohahmo tai suosittujen pitkäkestoisten sarjakuvasarjojen ensimmäiset numerot, myytiin tuhansilla dollareilla. Monet painetut julkaisut sanoivat, että sarjakuvat olivat hyvä sijoitus, mikä sai keräilijät pian ostamaan suuren määrän sarjakuvia, mikä viittaa siihen, että niistä tulee arvokkaita tulevaisuudessa.

Vastauksena tähän kysyntään kustantajat alkoivat julkaista erityisiä keräilyesineitä, kuten kortteja tai "rajoitettua painosta" joistakin numeroista erilaisilla (muunnelmilla) kansilla. Marvelin sarjakuvasarjojen ensimmäisistä numeroista, kuten X-Force , X-Men (vol. 2) ja Spider-Man , tuli tunnetuimpia esimerkkejä tästä suuntauksesta [6] . Sarjakuvia alettiin pian tuottaa hologrammilla , pimeässä hehkuvilla ja muilla kansilla.

Todellisuudessa useimmat sarjakuvat, joiden ennustettiin olevan arvokkaita, eivät olleet sitä. Tämä johtui pääasiassa siitä, että sarjakuvien levikki oli valtava, minkä vuoksi niistä tuli liian helppokäyttöisiä ja yleisiä keräilijöiden keskuudessa. Sarjakuvateollisuus romahti, myynti laski, ja monet kaupat ja kustantajat joutuivat sulkemaan. Vuonna 1996 suurin sarjakuvayhtiö Marvel Comics julisti konkurssiin [7] (se on sittemmin saanut takaisin asemansa).

Vaikutus muista maista, genreistä, mediasta ja markkinoista

Yhdysvalloissa piirrettyjä mangatyylisiä sarjakuvia kutsutaan englanniksi " amerimangaksi " tai OEL: ksi .  alkuperäinen englanninkielinen manga  - "englanninkielinen manga" [8] .

Yhdysvalloissa lokakuussa 2019 teollisuusanalyytikko Milton Gripp [ esitteli tiedot ICv2- konferenssissa New Yorkissa , mikä osoitti, että ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin Yhdysvaltain markkinoita eivät hallinneet perinteisesti amerikkalaiset kuukausittaiset supersankarisarjakuvat, mutta graafisilla romaaneilla ja muiden genren pokkareiden julkaisuilla sekä japanilaisilla manga- ja manga-inspiroimilla kirjoilla. Nämä kirjat menevät hyvin kaupaksi kirjakaupoissa, vaikka muutos on vaikuttanut myös sarjakuvakauppoihin. Nielsen BookScanin lasten sarjakuvien ja graafisten romaanien osuus kirjakauppojen myynnistä oli 41 %, mangan osuus 28 %, kun taas supersankarisarjakuvien osuus oli alle 10 %, mikä on 9,6 % vähemmän kuin viime vuonna. [9]

Muistiinpanot

  1. ↑ Tietoja/Ota yhteyttä "Very Fine/Near Mint (ei saatavilla linkki) ." Haettu 28. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 5. kesäkuuta 2011. 
  2. ↑ Sarjakuvan termit, sanakirja ja määritelmä | Kirjain C. Käyttöpäivä: 28. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 5. helmikuuta 2013.
  3. ↑ Sarjakuvakirjojen moderni aika (linkki ei ole käytettävissä) . Haettu 28. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 12. marraskuuta 2011. 
  4. ↑ Sarjakuvien moderni aika - Television Tropes & Idioms . Haettu 28. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 8. kesäkuuta 2011.
  5. ↑ Kuinka rasismi ja homofobia katoavat sarjakuvista . Haettu 31. maaliskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 20. maaliskuuta 2015.
  6. ↑ The Gimmick Age (linkki ei saatavilla) . Käyttöönottopäivämäärä: 28. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. syyskuuta 2011. 
  7. ↑ BW Online | 6. toukokuuta 2002 | Marvelin kurjuutta . Käyttöpäivä: 28. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 26. tammikuuta 2010.
  8. ↑ Maailman manga  . Anime-uutisverkosto. Käyttöpäivä: 11. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2009.
  9. ↑ Salkowitz, Rob. Yllättävät uudet tiedot osoittavat, että sarjakuvanlukijat jättävät supersankareita taakse (8. lokakuuta 2019). Haettu 29. kesäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 10. lokakuuta 2019.