Tay-nya

Tai-nya (ᥖᥭᥰᥖᥬᥳᥑᥨᥒᥰ, kiina 傣那语) on yksi Dai -kielistä . Viittaa tai -kadai-kieliin . Levitetty Kiinassa ( Sichuanin maakunnan Liangshanin autonominen prefektuuri ja Yunnanin maakunnan Dehong Dai-Kachinin autonominen prefektuuri ) , Laosin pohjoisilla alueilla , Myanmarissa ( Kachinin osavaltion itäpuolella ja Shanin osavaltion pohjoispuolella ) ja Vietnamissa ( Son La Province ). Kuljettajien määrä on 717 tuhatta ihmistä, joista 540 tuhatta on Kiinassa, 72 tuhatta Myanmarissa, 70 tuhatta Vietnamissa ja 35 tuhatta Laosissa [1] .

Kirjoittaminen

1300-luvulta lähtien buddhalaisuuden ohella abugida - kirjoitus , joka juontaa juurensa brahmi -kirjoituksesta, levisi Dehunin dai-ihmisten keskuuteen . Tämä kirje tunnetaan tällä hetkellä nimellä "vanha kirjain ly", mutta se tunnetaan myös nimellä "tay-nya script".

Perinteinen kirjoitus on tai nya

Ennen 1900-luvun uudistuksia tay-nya-käsikirjoitus sisälsi seuraavat merkit [3] :

Vokaalien merkitsemiseen käytettiin kirjaimia ᥣ, ᥤ, ᥬ, ᥨ, ᥩ, ᥫ. Ääniä ei mainittu kirjeessä.

Uudistettu tai-nya kirjoitus

Vuonna 1954 tai nya -käsikirjoitus uudistettiin. Merkin ᥜ merkitys muuttui - se alkoi merkitä ääntä [f]. Merkki ᥠ on otettu käyttöön kuvaamaan ääntä [tsʰ]. Myös vokaalien oikeinkirjoitusta virtaviivaistettiin. Diakriittisiä merkkejä on otettu käyttöön ilmaisemaan ääniä: ˃  - keskisävy, :  - korkea ääni, ˇ - matala ääni, ˋ  - keskimmäinen laskeva ääni, ˖  - korkea laskeva ääni, ˊ  - keski nouseva ääni. Lisäksi päätettiin käyttää erilaisia ​​merkkejä isojen ja pienten konsonanttien alkukirjaimissa . Isoilla kirjaimilla säilytettiin perinteiset Tai-Nûa-merkit, kun taas pienet kirjaimet otettiin Burman kirjaimesta . Merkit pienille konsonanteille alkukirjaimissa olivat seuraavat [3] :

Toinen Tai-Nyan kirjoitusuudistus tapahtui vuonna 1956. Pienkonsonanttien burmalaiset tyylit poistettiin, vokaalien oikeinkirjoitusta tarkistettiin uudelleen (se tuli johdonmukaisemmaksi), useiden konsonanttien merkkien merkityksiä muutettiin (ᥭ [ɲ]:n sijaan he alkoivat kirjoittaa ᥒ [ŋ], sen sijaan ᥠ [tsʰ] - ᥔ [s], ᥢ [n] - ᥘ [l] sijasta  - ᥜ [f]), sävyjen osoittamistapaa muutettiin - keskisävyä ei enää merkitty kirjaimeen , muille sävyille otettiin käyttöön latinalaiset kirjaimet r, e, a, v, c [3 ] .

Vuosina 1963-1964 Tai-Nya-käsikirjoitus uudistettiin kolmannen kerran. Konsonanteille otettiin käyttöön 3 merkkiä (ᥠ [kʰ], ᥡ [tsʰ], ᥢ [n]), vokaalien nimeämiseen tehtiin jälleen muutoksia ja äänimerkin latinalaiset kirjaimet korvattiin jälleen diakriittisillä [3] .

Vuonna 1988 toteutettiin neljäs tay-nya-uudistus: sävyjen diakriittiset merkit korvattiin oikeinkirjoitukseltaan samanlaisilla merkeillä kuin latinalaiset kirjaimet, joita käytettiin tähän tarkoitukseen vuosina 1956-1964 [3] .

Moderni tai-nya kirjoittaminen

Vuosina 1954, 1956, 1963-64 ja 1988 tämä käsikirjoitus uudistettiin. Se koostuu tällä hetkellä seuraavista merkeistä [3] :

Muistiinpanot

1. ↑ 12 etnologia . _ Haettu 28. kesäkuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 11. kesäkuuta 2017. (määrätön)
2. ↑ Unescon punainen kielten kirja
3. ↑ 1 2 3 4 5 6 Minglang Zhou. Monikielisyys Kiinassa: vähemmistökielten kirjoitusuudistuksen politiikka 1949-2002 . - Berliini: Mouton de Gruyter, 2003. - P. 335-342. — ISBN 3-11-017896-6 . Arkistoitu 18. helmikuuta 2018 Wayback Machineen

Linkit