| Jerzy Faryn | |
|---|---|
| Syntymäaika | 18. helmikuuta 1941 (81-vuotiaana) |
| Kansalaisuus (kansalaisuus) | |
| Ammatti | kirjallisuuskriitikko , yliopistonlehtori |
| Palkinnot | David Burliukin mukaan nimetty kansainvälinen merkki |
Jerzy Faryno ( puolaksi: Jerzy Faryno ; syntynyt 18. helmikuuta 1941 ) on puolalainen kirjallisuuskriitikko; yksi suurimmista puolalaisista venäläisistä [1] .
Hän valmistui Varsovan yliopiston venäjän filologian laitokselta ( 1964 ) , opetti siellä 10 vuotta ja puolusti vuonna 1973 tohtorinsa. Vuonna 1974 hänet erotettiin ja vuoteen 1996 asti hän opetti Siedlcen kaupungin maatalous- ja pedagogisessa instituutissa kyläkulttuurin osastolla ja vuodesta 1991 puolalaisen filologian laitoksella; vuodesta 1992 ylimääräinen professori. Vuonna 1985 hän julkaisi Wienissä ( Wiener Slawistischer Almanach -sarjassa) monografian " Tsvetajevan mythologismi ja teologismi ("Magdalene" - "The Tsar Maiden" - "Kujat"), vuonna 1986 sen perusteella hän puolusti omaa teostaan. väitöskirja Gdanskin yliopistossa Samassa sarjassa julkaistiin kirja "Pasternakin poetiikka ("Travel Notes" - "Safeguards")" ( 1989 ), jota seurasi toinen tutkimus Pasternakin proosasta - "Valkoinen karhu, leppä, Motovilikha ja herrasmiesten rampa . Arkeopoetiikka Boris Pasternakin "Lapsuuden luversista" (Tukholma, 1993).
Hän julkaisi myös oppikirjan "Johdatus kirjallisuudentutkimukseen" ( puola Wstęp do literaturoznawstwa ; Katowice , 1978 - 1980 , 2. painos. Varsova , 1991 ), jonka merkitys ulottuu paljon pedagogisten tehtävien ulkopuolelle: tämä Farynon teos, erityisesti laajat luvut "Kirjalliset hahmot" ja "Objektimaailma" ovat tärkeä panos fiktion rakennesemioottiseen teoriaan [2] . Monografia "Deciphering tai Essay on the Explicative Poetics of the Avant-Garde" (Cro . Dešifriranje ili nacrt eksplikativne poetike avagade ; Zagreb , 1993 ) julkaistiin kroatiaksi käännettynä . Faryno käänsi puolaksi Vladislav Kholshevnikovin kirjat "Essee venäläisestä versifikaatiosta" ( 1973 ) ja Juri Lotmanin "Elokuvan semiotiikka" ( 1978 , yhdessä Tadeusz Michkan kanssa ) venäjäksi.