Enintilaqua

enintilaqua
oma nimi Eninhdhilyakwa
Maat Australia
Alueet Grooten saari
Kaiuttimien kokonaismäärä 1283 henkilöä [1]
Tila haavoittuva [2]
Luokitus
Kategoria Australian kielet
Eristetyt kielet
Kirjoittaminen latinan kieli
Kielikoodit
ISO 639-1
ISO 639-2 aus
ISO 639-3 aoi
WALS ann
Maailman kielten atlas vaarassa 166
Etnologi aoi
ABS ASCL 8101
AUSTLANG N151
ELCat 2025
IETF aoi
Glottolog anin1240

Enintilakwa (omanimi - Eninhdhilyakwa [enin̪t̪iʎakʷa] , katso muut nimet alla) on yksi Australian aboriginaalien kielistä . Pohjois- Australiassa Carpentarianlahdella sijaitsevan Groote Islandin vanintilaqua - ihmiset käyttävät . Vuoden 2006 Australian hallituksen väestönlaskennan mukaan Enintilakwa-puhujia oli 1 283 [1] .

Nimet

Kuten monet muutkin australialaiset kielet, Anintilaqualla on monia muunnelmia nimensä latinalaisesta kirjaimesta. Kahta pidetään tärkeimpänä: Enindhilyagwa ja Anindilyakwa (käyttää Ethnologue 'th). Lisäksi löydät seuraavat vaihtoehdot:

Se tunnetaan myös nimellä Groote Eylandt  - saaren nimen mukaan ja Ingura tai Yingguru .

Venäjän oikeinkirjoitus, transkriptiosääntöjen mukaan, näyttää enintilaqualta , koska tämä on yksi harvoista kielistä, joissa vokaalit [a] ja [e] ovat vastakkaisia ​​(vaikkakin syvällä, morfologisella tasolla ne voidaan pelkistää yksi morfoneemi {a}). Mahdollisia muunnelmia ovat enintillaqua , anintillaqua , anintillaqua ja antilyaqua .

Fonologia

Joidenkin tutkijoiden mukaan enintilaqua on yksi harvoista kielistä, joissa vastakkain on vain kaksi vokaalifoneemia: /ɨ/ ja /a/ [Leeding 1989]. Tässä työssä esitetyn analyysin perusteella on kuitenkin selvää, että kirjoittaja rekonstruoi nämä "foneemit" syvemmällä, morfologisella tasolla, ja itse asiassa ne ovat morfoneemeja . Siten aikaisemmat tutkijat uskoivat, että sillä oli neljä vokaalifoneemia: /ieau/ [Stokes 1981].

Muistiinpanot

  1. 1 2 Australian Bureau of Statistics. Kotona puhuttu kieli (vain Australian alkuperäiskansojen kielet) (englanti) (2006). Käyttöpäivä: 10. joulukuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 19. helmikuuta 2012.  
  2. Unescon punainen kielten kirja

Kirjallisuus

Linkit