Etelä-Siperian kilpailu

Etelä-Siperian rotu ( turanilainen rotu [1] [2] , turanidit [3] ) on antropologinen termi yhdelle mongoliidien ja kaukasoidien välisistä siirtymäroduista , jotka kehittyivät niiden sekoittumisen prosessissa . Venäläisessä antropologiassa termi "turaanilainen rotu" on vähemmän yleinen kuin "etelä-siperialainen rotu" [4] .

Neuvostoliiton antropologi AI Yarkho korosti Etelä-Siperian rodun [5] . Levitetty pääasiassa Länsi- Siperiassa ja Keski-Aasiassa , erityisesti kazakseille ja kirgiseille [6] .

Kyltit

Ominaispiirteet: pitkät, leveät, selvästi litistyneet kasvot, suorat tai aaltoilevat hiukset, yleensä mustat, suuri prosenttiosuus sekalaisia ​​silmävärejä, nenä, jossa on kupera tai suora selkä, yleensä näkyvästi ulkonevat, keskipaksut huulet. Se eroaa samankaltaisesta Ural-rodusta mongoloidisten piirteiden vakavuuden suhteen: kasvojen ja pään suuri koko, epicanthusin esiintymistiheys , tummempi pigmentaatio ja koverien nenäsiltojen harvempi esiintyvyys [6] .

Asema rotujen luokittelussa

Neuvostoliiton antropologi N. N. Cheboksarov luokitteli Etelä-Siperian rodun toisen asteen roduksi mongoloidirodun sisällä [7] .

Kuuluisan Neuvostoliiton antropologin V.P. Aleksejevin luokituksessa Etelä-Siperian paikallinen rotu sisältyy Itä-Amero-Aasialaisen rungon Aasian haaraan ja on jaettu seuraaviin ryhmiin:

• Altai-Sayan väestöryhmä ( altailaisten ja hakassien ryhmät );
• Kazakstanin väestöryhmä ( kazakstanit ja mahdollisesti karakalpakit );
• Tien Shanin väestöryhmä ( Kirgisia ). [8] .

Samanlaista jakosuunnitelmaa ehdotti M. G. Abdushelishvili [9] .

Alkuperä

Etelä-Siperian rotu on sekalaista alkuperää. Tällaista tuomiota varten on olemassa tarpeeksi antropologista tietoa muinaisista aikakausista. Ensimmäiset pääkallot, joissa on merkkejä valkoihoisten ja mongoloidien sekoittumisesta Euraasian aroilla, on ajoitettu melko tarkasti 1. vuosituhannen puoliväliin eKr. e., mutta pohjimmiltaan eteläsiperialaisen rotutyypin muodostuminen osui keskiajalle (IV - XV vuosisatoja jKr.), joka liittyy turkkilaisten ja mongolilaisten heimojen laajentumiseen, joka tapahtui useissa vaiheissa alueelta. Mongoliasta ja myöhemmin Kazakstanista etelään ja länteen. Tästä hetkestä lähtien on mahdollista vetää jatkuva peräkkäisyys eteläsiperialaiseen rotutyyppiin kuuluviin moderneihin ryhmiin [2] .

Termit "turanidit" ja "turanilainen rotu"

Englantilainen psykiatri ja etnografi J. Pritchard valitsi vuonna 1843 kirjoituksessaan Natural History of Man seitsemän päärotua, joista yhtä hän kutsui Turaniksi [10] .

Lisäksi termiä "turaanilainen rotu" käytti venäläis-ranskalainen tiedemies I. Deniker 1900-luvun alussa [11] [12] . Tämä rotu sisältyi hänen luokituksensa roturyhmään F, jonka pääpiirre oli suorat hiukset.

Saksalainen antropologi E. von Eickstedt (1934) otti käyttöön monotonisen nimistön rotujen osoittamiseksi, joka koostuu rodulle ominaisesta etnisen ryhmän nimestä ja päätteestä "ida". Hän sisällytti depigmentoidut Pohjois-, Etelä-Euraasia- ja Keski-rodut Europid-rotujen ympyrään. Jälkimmäisiin kuuluivat Alpinides , Dinarid , Armenides ja Turanids [13] [14] .

Von Eikstedt erotteli turanidien kaksi alatyyppiä: Aralidit ja Pamiridit. Eikstedtin mukaisille pamirideille on tunnusomaista seuraavat ominaisuudet:

• brakykefalia ,
• lähentyvät parietaaliset seinät,
• lähes suora keskikokoinen parta ,
• pitkät ja leveät kasvot ,
• pitkä ja usein kupera nenä korkealla juurella,
• silmät , joilla on korkea kiertorata ja vahvasti kehittyneet silmäluomet [15] .

Englantilainen biologi John Baker kirjassaan "Race" ( Race , 1974 ) katsoi turanidien syyksi valkoihoiseen rotuun [16] .

Venäläinen antropologia käyttää termiä Etelä -Siperian rotu .

Muistiinpanot

1. ↑ Siperian antropologiset tyypit ja niiden synty - Sivu 5
2. ↑ 1 2 Khrisanfova E. N., Perevozchikov I. V. Anthropology Arkistokopio päivätty 4. maaliskuuta 2016 Wayback Machinessa . - Moskova: Higher School, 2002
3. ↑ Euroopan kilpailut
4. ↑ Bogatenkov D.V., Drobyshevsky S.V. Anthropology, s. 412
5. ↑ L. V. OSHANIN, V. Ya. ZEZENKOVA. KYSYMYKSIÄ KESKI-AASIAN KANSAN ETNOGENEESIIN ANTROPOLOGISTEN TIETOJEN VALMISTEESSA, 1953
6. ↑ 1 2 Bogatenkov D.V., Drobyshevsky S.V. Anthropology, s. 440 Arkistoitu 10. syyskuuta 2016. , 2004
7. ↑ Lydia Tegako, Anatoli Zelenkov. Moderni antropologia. - Minsk, 2011. S.65.
8. ↑ V.P. Alekseev. Ihmisrotujen maantiede // Valittu 5 osaan T. 2. Antropogeografia. - M . : "Nauka", 2007. - S. 170, 243. - ISBN 978-5-02-035544-6 .
9. ↑ Rotujen luokittelu Abdushelishvilin (1990) mukaan (pääsemätön linkki) . Haettu 9. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 5. joulukuuta 2017. (määrätön) 
10. ↑ Eshevsky S. V. Rotujen merkityksestä historiassa // Venäjän rotuteoria vuoteen 1917 asti. Osa yksi. — M.: FERI-V, 2002. — S. 76-77.
11. ↑ Ihmisrotujen maantiede / / Alekseev V.P. Valittu. T.2. Antropogeografia - M .: Nauka, 2007. - S. 19-21. ISBN 978-5-02-035544-6
12. ↑ I. Denikerin luokittelu // Bogatenkov D.V., Drobyshevsky S.V. Anthropology
13. ↑ Bunak V.V. Homo-suku, sen alkuperä ja myöhempi kehitys . - M .: Nauka, 1980. - S. 283-284. Arkistoitu kopio (linkki ei saatavilla) . Haettu 1. tammikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 24. syyskuuta 2015. (määrätön) 
14. ↑ Khrisanfova E.N., Carriers E.V. Antropologia . - M . : Moskovan kustantamo. un-ta: Science, 2005. - S. 266-267. - ISBN 5-211-06049-0 .
15. ↑ CS Coon. Euroopan rodut. 1939. s. 635-636
16. ↑ John R. Baker. rotu. - New York ja Lontoo: Oxford University Press, 1974. - s. 625. (englanniksi)

Kirjallisuus

• Etelä-Siperian rotu // Suuri Neuvostoliiton Encyclopedia  : [30 nidettä]  / ch. toim. A. M. Prokhorov . - 3. painos - M .  : Neuvostoliiton tietosanakirja, 1969-1978.
• Etelä-Siperian rotu  / A. P. Pestryakov // Sherwood - Yaya. - M .  : Great Russian Encyclopedia, 2017. - ( Great Russian Encyclopedia  : [35 osassa]  / päätoimittaja Yu. S. Osipov  ; 2004-2017, v. 35). - ISBN 978-5-85270-373-6 .

Linkit

• Ihmiskunnan rotujen monimuotoisuus
• Turanian rotu // Bogatenkov D.V., Drobyshevsky S.V. Antropologia

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Britannica (verkossa)