Yleinen kliininen verikoe (CBC) on lääketieteellinen analyysi, jonka avulla voit arvioida hemoglobiinipitoisuutta punaisessa verijärjestelmässä , punasolujen määrää, väriindeksiä , leukosyyttien ja verihiutaleiden määrää . Kliinisen verikokeen avulla voit ottaa huomioon leukogrammin ja erytrosyyttien sedimentaationopeuden (ESR).
Tämän analyysin avulla on mahdollista havaita anemia (hemoglobiinin lasku - leukosyyttikaava), tulehdusprosessit (leukosyytit, leukosyyttikaava) jne. Useimmiten se suoritetaan yhtenä potilaan diagnostisista yleiskliinisistä tutkimuksista. (potilas) [1] .
Verinäytteet analyysiä varten on tehtävä tyhjään mahaan, ja se tehdään kahdella tavalla:
Potilaan terveyden seuraamiseksi ajan mittaan on tarkoituksenmukaisempaa verrata yleisen verikokeen tuloksia samantyyppisillä biomateriaaleilla tai ottaa huomioon kapillaariveren tulosten poikkeamat verrattuna samanlaisiin laskimoveren indikaattoreihin. [2]
Nykyään analyysiin käytetään useimmiten automaattisia analysaattoreita tai mikroskooppisia tutkimusmenetelmiä .
Tällä hetkellä suurin osa indikaattoreista suoritetaan automaattisilla hematologisilla analysaattoreilla , jotka pystyvät määrittämään samanaikaisesti 5 - 24 parametria. Näistä tärkeimmät ovat leukosyyttien määrä, hemoglobiinipitoisuus , hematokriitti , punasolujen määrä, punasolun keskimääräinen tilavuus, hemoglobiinin keskimääräinen pitoisuus punasolussa, punasolun keskimääräinen hemoglobiinipitoisuus, puolileveys erytrosyyttien kokojakaumasta, verihiutaleiden lukumäärästä, verihiutaleiden keskimääräisestä tilavuudesta.
Punasoluindeksit (MCV, MCH, MCHC):
Verihiutaleindeksit (MPV, PDW, PCT):
Leukosyyttiindeksit:
Punasoluindeksit:
Automaattiset hematologiset analysaattorit muodostavat pääsääntöisesti myös histogrammeja punasoluille, verihiutaleille ja leukosyyteille.
Hemoglobiini (Hb, Hgb) verikokeissa on punasolujen pääkomponentti, joka kuljettaa happea elimiin ja kudoksiin. Analyysissä käytetään syanidikompleksia tai syanidittomia reagensseja (korvaamaan myrkyllinen syanidi ). Se mitataan mooliina tai grammoina litrassa tai desilitrassa. Sen määritelmällä ei ole vain diagnostista, vaan myös prognostista arvoa, koska patologiset tilat, jotka johtavat hemoglobiinipitoisuuden laskuun, johtavat kudosten hapen nälänhätään .
Normaali hemoglobiinipitoisuus veressä [3] :
Hemoglobiinin nousua havaitaan:
Hemoglobiinin lasku havaitaan, kun:
Verikokeessa punasolut (E) ovat punasoluja, jotka osallistuvat hapen kuljettamiseen kudoksiin ja tukevat kehon biologisia hapettumisprosesseja.
Normaalisti punasolujen pitoisuus veressä [4] :
Punasolujen määrän lisääntyminen ( erytrosytoosi ) tapahtuu, kun:
Punasolujen lukumäärän pieni suhteellinen lisääntyminen voi liittyä veren paksuuntumiseen palovammojen , ripulin ja diureettien vuoksi .
Veren punasolujen pitoisuuden laskua havaitaan:
Leukosyytit (L) ovat verisoluja, joita tuotetaan luuytimessä ja imusolmukkeissa. Leukosyyttejä on 5 tyyppiä: granulosyytit ( neutrofiilit , eosinofiilit , basofiilit ), monosyytit ja lymfosyytit . Leukosyyttien päätehtävä on suojata elimistöä sille vierailta antigeeneiltä (mukaan lukien mikro-organismit, kasvainsolut; vaikutus ilmenee myös siirtosolujen suuntaan).
Normaalisti leukosyyttien pitoisuus veressä: (4-9) x / l
Lisääntyminen ( leukosytoosi ) tapahtuu, kun:
Väheneminen ( leukopenia ) johtaa:
Leukosyyttikaava (leukogrammi) - erityyppisten leukosyyttien prosenttiosuus, joka määritetään laskemalla ne värjätyssä verikokeessa mikroskoopilla.
Edellä lueteltujen leukosyyttiindeksien lisäksi ehdotetaan myös leukosyytti- tai hematologisia indeksejä, jotka lasketaan erityyppisten leukosyyttien prosenttiosuuden suhteena, esimerkiksi lymfosyyttien ja monosyyttien suhteen indeksi, suhteen indeksi. eosinofiilien ja lymfosyyttien jne.
Väriindeksi (CPI) - punasolujen kyllästysaste hemoglobiinilla :
Patologisissa olosuhteissa sekä erytrosyyttien että hemoglobiinin määrä vähenee samanaikaisesti ja suunnilleen samalla tavalla.
Suorittimen lasku (0,50-0,70) tapahtuu, kun:
Suorittimen kasvu (1,10 tai enemmän) tapahtuu, kun:
Väriindeksin oikeaksi arvioimiseksi on otettava huomioon paitsi punasolujen määrä myös niiden tilavuus.
Yleisimmät menetelmät ESR :n määrittämiseksi ovat:
Punasolujen sedimentaationopeus (ESR) on epäspesifinen indikaattori kehon patologisesta tilasta. Hieno:
ESR lisääntyy, kun:
Se voi myös lisääntyä sellaisissa fysiologisissa olosuhteissa kuin ruoan saanti (jopa 25 mm/h), raskaus (jopa 45 mm/h).
ESR:n lasku tapahtuu, kun:
Suonen verikokeet ovat tunnustettu laboratoriodiagnostiikan "kultastandardi" monille indikaattoreille. Kapillaariveri on kuitenkin yleisesti käytetty biomateriaalityyppi täydellisessä verenkuvassa. Tässä suhteessa herää kysymys kapillaariveren (K) ja laskimoveren (V) tutkimuksessa saatujen tulosten vastaavuudesta.
Vertaileva arvio 25 yleisen verikokeen indikaattorista erityyppisille biomateriaaleille on esitetty taulukossa analyysin keskiarvona, [95 % CI]: [2]
Indikaattori, yksiköt | n
höyryä |
Veri | Ero | Merkitys
eroja | ||
B, yksikkö | K, yksikkö | (K-V), yksikköä | (K-V), % V:stä | |||
WBC, *10 9 /l | 52 | 6.347
[5,93; 6.75] |
5.845
[5,42; 6.25] |
-0,502
[-0,639; -0,353] |
-7,901
[-10,07; -5.56] |
W = 1312
pMC < 0,001 |
RBC, *10 12 /l | 52 | 4,684
[4,55; 4.82] |
4.647
[4,52; 4.77] |
-0,5
[-0,6; -0,3] |
-0,792
[-2,11; -0,75] |
W = 670
pMC = 0,951 |
HGB, g/l | 52 | 135,346
[131,3; 139,3] |
136,154
[132,2; 140.1] |
0,808
[-0,865; 2.711] |
0,597
[-0,64; 2.00] |
W = 850,5
pMC = 0,017 |
HCT, % | 52 | 41.215
[40,07; 42.31] |
39,763
[38,74; 40,76] |
-1,452
[-1,96; -0,84] |
-3,522
[-4,77; -2.04] |
W = 1254
pMC < 0,001 |
MCV, fl | 52 | 88.115
[87,09; 89.17] |
85,663
[84,66; 86.68] |
-2,452
[-2,71; -2.19] |
-2,782
[-3,08; -2.49] |
W = 1378
pMC < 0,001 |
MCH, s | 52 | 28.911
[28,53; 29.32] |
29.306
[28,92; 29.71] |
0,394
[0,275; 0,511] |
1,363
[0,95; 1,77] |
W = 997
pMC < 0,001 |
MCHC, g/l | 52 | 328.038
[325,7; 330.3] |
342.154
[339,6; 344,7] |
14.115
[12,63; 15.54] |
4.303
[3,85; 4.74] |
W = 1378
pMC < 0,001 |
PLT, *10 9 /l | 52 | 259,385
[242,1; 275,2] |
208.442
[191,8; 224,8] |
-50.942
[-60; -41.31] |
-19.639
[-23,1; -15.9] |
W = 1314
pMC < 0,001 |
BA, *10 9 /l | 52 | 0,041
[0,036; 0,045] |
0,026
[0,021; 0,029] |
-0,015
[-0,02; -0,01] |
-37.089
[-48,8; -24.4] |
W = 861
pMC < 0,001 |
BA, % | 52 | 0,654
[0,577; 0,729] |
0,446
[0,373; 0,513] |
-0,207
[-0,28; -0,14] |
-31.764
[-42,3; -21.2] |
W = 865,5
pMC < 0,001 |
P-LCR, % | 52 | 31,627
[29,38; 33.84] |
36.109
[33,95; 38.29] |
4.482
[3,51; 5.47] |
14.172
[11,09; 17.29] |
W = 1221
pMC < 0,001 |
LY, *10 9 /l | 52 | 2.270
[2,07; 2.45] |
2.049
[1 834; 2.224] |
-0,221
[-0,29; -0,15] |
-9,757
[-12,8; -6.63] |
W = 1203
pMC < 0,001 |
LY, % | 52 | 35,836
[34,09; 37.56] |
35.12
[33,25; 36.86] |
-0,715
[-1,23; -0,23] |
-1,996
[-3,44; -0,64] |
W = 987,5
pMC = 0,002 |
MO, *10 9 /l | 52 | 0,519
[0,486; 0,551] |
0,521
[0,483; 0,555] |
0,002
[-0,02; 0,02] |
0,333
[-3,81; 4.44] |
W = 668,5
pMC = 0,583 |
MO, % | 52 | 8.402
[7,88; 8.90] |
9.119
[8,59; 9.64] |
0,717
[0,502; 0,933] |
8,537
[5,97; 11.10] |
W = 1244
pMC < 0,001 |
NE, *10 9 /l | 52 | 3.378
[3,10; 3,65] |
3.118
[2,82; 3.38] |
-0,259
[-0,33; -0,18] |
-7,680
[-9,82; -5.39] |
W = 1264
pMC < 0,001 |
NE, % | 52 | 52,925
[50,96; 54.86] |
52,981
[50,99; 54,99] |
0,056
[-0,44; 0,59] |
0,105
[-0,84; 1.12] |
W = 743
pMC = 0,456 |
PDW | 52 | 12,968
[12,32; 13.57] |
14.549
[13,82; 15.24] |
1 580
[1 271; 1.859] |
12.186
[9,79; 14.33] |
W = 1315
pMC < 0,001 |
RDW-CV | 52 | 12,731
[12,51; 12.94] |
13.185
[12,95; 13.4] |
0,454
[0,411; 0,496] |
3,565
[3 233; 3,897] |
W = 1378
pMC < 0,001 |
RDW-SD | 52 | 40,967
[40,20; 41,71] |
40,471
[39,72; 41.19] |
-0,496
[-0,73; -0,26] |
-1,211
[-1,79; -0,63] |
W = 979
pMC < 0,001 |
MPV, fl | 52 | 10,819
[10,54; 11.09] |
11.431
[11.15; 11.71] |
0,612
[0,486; 0,735] |
5.654
[4 494; 6.796] |
W = 1159
pMC < 0,001 |
PCT, % | 52 | 0,283
[0,265; 0,3] |
0,240
[0,221; 0,259] |
-0,042
[-0,06; -0,02] |
-14.966
[-21,1; -8.85] |
W = 245
pMC < 0,001 |
EO, *10 9 /l | 52 | 0,139
[0,098; 0,175] |
0,131
[0,098; 0,160] |
-0,007
[-0,02; 0,005] |
-5,263
[-13,15; 4.01] |
W = 475
pMC = 0,235 |
EO, % | 52 | 2.183
[1 604; 2.7] |
2,275
[1,74; 2,74] |
0,092
[-0,063; 0,269] |
4.229
[-2,91; 12.33] |
W = 621,5
pMC = 0,074 |
ESR, mm/tunti | 52 | 7.529
[5,47; 9.44] |
7.117
[5,20; 8.79] |
-0,412
[-1,03; 0,235] |
-5,469
[-13,67; 3.12] |
W = 156,5
pMC = 0,339 |
Kaikki 25 tutkittua parametria jaettiin 3 ryhmään: (1) tilastollisesti merkitsevästi laskeva kapillaariveren määrä laskimovereen verrattuna, (2) lisääntynyt merkitsevästi ja (3) ei muutu: [2]
1) Tässä ryhmässä on yksitoista indikaattoria, joista 4 on -5 %:n sisällä (HCT, MCV, LY%, RDW-SD) - niiden CI:t ovat -5 % ja 0 %:n poikkeaman rajoissa, mutta eivät älä ylitä niitä. WBC:n, LY:n, NE:n ja PCT:n CI:t eivät olleet -5 %:n harhassa. Eniten laskevat PLT (-19,64 %), BA (-37,09 %) ja BA % (-31,77 %) tunnusluvut.
2) Tämän ryhmän pisteet ovat 7. MO:n, P-LCR:n, PDW:n ja MPV:n osalta poikkeama on suurempi kuin 5 %, mutta MPV 95 % CI sisältää 5 %:n bias-arvon. Tämän ryhmän kolmen muun indikaattorin (MCH, MCHC, RDW-CV) poikkeamat ovat alle 5%.
3) Tässä ryhmässä on 7 indikaattoria: RBC, HGB, MO, NE%, EO, EO%, ESR. Niissä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja.
Kun verrataan kapillaari- ja laskimoveren tuloksia, on otettava huomioon basofiilien ja verihiutaleiden määrän merkittävä väheneminen kapillaariveressä (johtaa suurten verihiutaleiden suhteen kasvuun, verihiutaleiden tilavuusjakaumaan, keskimääräiseen verihiutaleeseen tilavuus ja trombokriitin merkittävä lasku), sekä vähemmän merkittävä leukosyyttien, lymfosyyttien ja neutrofiilien määrän väheneminen, mikä aiheuttaa jonkin verran monosyyttien suhteellista lukumäärää. [2]
Kolmannen ryhmän parametrit (RBC, HGB, MO, NE%, EO, EO%, ESR) sekä ensimmäisen ja toisen ryhmän veriparametrit, joiden 95 % CI sisälsi korkeintaan 5 % poikkeamaa (HCT, MCV, LY % .