Kliininen verikoe

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 28.7.2020 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 12 muokkausta .

Yleinen kliininen verikoe (CBC) on lääketieteellinen analyysi, jonka avulla voit arvioida hemoglobiinipitoisuutta punaisessa verijärjestelmässä , punasolujen määrää, väriindeksiä , leukosyyttien ja verihiutaleiden määrää . Kliinisen verikokeen avulla voit ottaa huomioon leukogrammin ja erytrosyyttien sedimentaationopeuden (ESR).

Tämän analyysin avulla on mahdollista havaita anemia (hemoglobiinin lasku - leukosyyttikaava), tulehdusprosessit (leukosyytit, leukosyyttikaava) jne. Useimmiten se suoritetaan yhtenä potilaan diagnostisista yleiskliinisistä tutkimuksista. (potilas) [1] .

Analyysi

Verinäytteet analyysiä varten on tehtävä tyhjään mahaan, ja se tehdään kahdella tavalla:

sormesta (yleensä - nimetön );
suonesta.

Potilaan terveyden seuraamiseksi ajan mittaan on tarkoituksenmukaisempaa verrata yleisen verikokeen tuloksia samantyyppisillä biomateriaaleilla tai ottaa huomioon kapillaariveren tulosten poikkeamat verrattuna samanlaisiin laskimoveren indikaattoreihin. [2]

Tutkimusmenetelmät

Nykyään analyysiin käytetään useimmiten automaattisia analysaattoreita tai mikroskooppisia tutkimusmenetelmiä .

Veriarvot

Tällä hetkellä suurin osa indikaattoreista suoritetaan automaattisilla hematologisilla analysaattoreilla , jotka pystyvät määrittämään samanaikaisesti 5 - 24 parametria. Näistä tärkeimmät ovat leukosyyttien määrä, hemoglobiinipitoisuus , hematokriitti , punasolujen määrä, punasolun keskimääräinen tilavuus, hemoglobiinin keskimääräinen pitoisuus punasolussa, punasolun keskimääräinen hemoglobiinipitoisuus, puolileveys erytrosyyttien kokojakaumasta, verihiutaleiden lukumäärästä, verihiutaleiden keskimääräisestä tilavuudesta.

WBC (valkosolut - valkosolut) - leukosyyttien absoluuttinen pitoisuus (normaalit 4-9 solua / l) - verisolut - vastaavat vieraiden komponenttien tunnistamisesta ja neutraloinnista, kehon immuunipuolustuksesta viruksia ja bakteereja vastaan , eliminoinnista oman kehon kuolevista soluista . $10^{9}$
RBC (punaiset verisolut - punasolut) - punasolujen absoluuttinen pitoisuus (normaali 4,3-5,5 solua / l) - verisolut - sisältävät hemoglobiinia, kuljettavat happea ja hiilidioksidia. $10^{12}$
HGB (Hb, hemoglobiini) - hemoglobiinin pitoisuus kokoveressä (normaali 120-140 g / l). Analyysissä käytetään syanidikompleksia tai syanidittomia reagensseja (korvaamaan myrkyllinen syanidi). Se mitataan mooliina tai grammoina litrassa tai desilitrassa.
HCT (hematokriitti) - hematokriitti (normaali 0,39-0,49), osa (% \u003d l / l) verisolujen kokonaismäärästä . Veri koostuu 40-45 % muodostuneista alkuaineista ( erytrosyytit , verihiutaleet , leukosyytit ) ja 60-55 % plasmasta . Hematokriitti on muodostuneiden alkuaineiden tilavuuden suhde veriplasmaan. Uskotaan, että hematokriitti heijastaa erytrosyyttien tilavuuden suhdetta veriplasman tilavuuteen, koska punasolut muodostavat pääasiassa verisolujen tilavuuden . Hematokriitti riippuu punasolujen määrästä ja MCV:n arvosta ja vastaa RBC * MCV:n tuloa.
PLT (verihiutaleet - verihiutaleet) - verihiutaleiden absoluuttinen pitoisuus (normaali 150-400 solua / l) - verisolut - osallistuvat hemostaasiin . $10^{9}$

Punasoluindeksit (MCV, MCH, MCHC):

MCV - punasolun keskimääräinen tilavuuskuutiomikrometreinä (µm) tai femtolitroina (fl) (normi on 80-95 fl). Vanhoissa analyyseissä osoitettiin: mikrosytoosi, normosytoosi, makrosytoosi.
MCH on hemoglobiinin keskimääräinen pitoisuus yksittäisessä erytrosyytissä absoluuttisina yksikköinä (normi 27-31 pg), suhteessa "hemoglobiini/erytrosyyttien lukumäärä" -suhteeseen. Veren väriindikaattori vanhoissa testeissä. CPU = MCH*0,03
MCHC - hemoglobiinin keskimääräinen pitoisuus erytrosyyttimassassa, ei kokoveressä (katso HGB yllä) (normi 320-360 g / l), heijastaa punasolun kyllästymisastetta hemoglobiinilla. MCHC:n laskua havaitaan sairauksissa, joissa hemoglobiinin synteesi on heikentynyt. Se on kuitenkin vakain hematologinen indikaattori. Kaikki hemoglobiinin, hematokriitin ja MCV:n määritykseen liittyvät epätarkkuudet johtavat MCHC:n nousuun, joten tätä parametria käytetään indikaattorina instrumenttivirheestä tai näytteen valmistelussa tutkimukseen tehdystä virheestä.

Verihiutaleindeksit (MPV, PDW, PCT):

MPV (keskimääräinen verihiutaleiden tilavuus) - verihiutaleiden keskimääräinen tilavuus ( normaali 7-10 fl).
PDW on verihiutaleiden tilavuusjakauman suhteellinen leveys, verihiutaleiden heterogeenisyyden indikaattori .
PCT (verihiutalekriteeri) - trombokriitti (normaali 0,108-0,282), verihiutaleiden miehittämä osuus (%) kokoveren tilavuudesta.
P-LCR - suuri verihiutalesuhde .

Leukosyyttiindeksit:

LYM% (LY%) (lymfosyytti) - lymfosyyttien suhteellinen (%) pitoisuus (normaali 25-40 %) .
LYM # (LY #) (lymfosyytti) - lymfosyyttien absoluuttinen pitoisuus (normi 1,2-3,0 x / l (tai 1,2-3,0 x / μl)) . $10^{{9}}$ $10^{{3}}$
MXD% (MID%) - monosyyttien , basofiilien ja eosinofiilien seoksen suhteellinen (%) pitoisuus (normi 5-10 %) .
MXD # (MID #) - seoksen absoluuttinen pitoisuus (normi 0,2-0,8 x / l) monosyyttejä , basofiilejä ja eosinofiilejä . $10^{{9}}$
NEUT % (NE %) (neutrofiilit) - neutrofiilien suhteellinen (%) pitoisuus .
NEUT# (NE#) (neutrofiilit) - neutrofiilien absoluuttinen pitoisuus .
MON % (MO %) (monosyytti) - monosyyttien suhteellinen (%) pitoisuus (normaali 4-11 %).
MON# (MO#) (monosyytti) on monosyyttien absoluuttinen määrä (normi on 0,1-0,6 solua/l). $10^{9}$
EO % - eosinofiilien suhteellinen (%) pitoisuus .
EO# on eosinofiilien absoluuttinen pitoisuus .
BA% - basofiilien suhteellinen (%) pitoisuus .
BA# on basofiilien absoluuttinen pitoisuus .
IMM % - suhteellinen (%) epäkypsien granulosyyttien pitoisuus .
IMM# on epäkypsien granulosyyttien absoluuttinen pitoisuus .
ATL % - suhteellinen (%) epätyypillisten lymfosyyttien pitoisuus .
ATL# on epätyypillisten lymfosyyttien absoluuttinen pitoisuus .
GR% (GRAN%) - granulosyyttien suhteellinen (%) pitoisuus (normi 47-72%) .
GR # (GRAN #) - granulosyyttien absoluuttinen pitoisuus (normi 1,2-6,8 x / l (tai 1,2-6,8 x / μl)) . $10^{{9}}$ $10^{{3}}$

Punasoluindeksit:

MCV\ u003d HCT / RBC – punasolujen keskimääräinen tilavuus .
MCH = HGB / RBC – punasolun hemoglobiinin keskimääräinen pitoisuus .
MCHC\ u003d HGB / HCT - hemoglobiinin keskimääräinen pitoisuus erytrosyytissä .
RDW - Red cell Distribution Width - " erytrosyyttien jakautumisleveys ", niin kutsuttu "erytrosyyttien anisosytoosi" - punasolujen heterogeenisyyden indikaattori , joka lasketaan punasolujen keskimääräisen tilavuuden vaihtelukertoimena .
RDW-SD on erytrosyyttien tilavuusjakauman suhteellinen leveys, keskihajonta .
RDW-CV — erytrosyyttien suhteellinen jakautumisleveys tilavuuden mukaan, variaatiokerroin .
ESR ( ESR ) ( erytrosyyttien sedimentaationopeus ) on epäspesifinen indikaattori kehon patologisesta tilasta.

Automaattiset hematologiset analysaattorit muodostavat pääsääntöisesti myös histogrammeja punasoluille, verihiutaleille ja leukosyyteille.

Hemoglobiini

Hemoglobiini (Hb, Hgb) verikokeissa on punasolujen pääkomponentti, joka kuljettaa happea elimiin ja kudoksiin. Analyysissä käytetään syanidikompleksia tai syanidittomia reagensseja (korvaamaan myrkyllinen syanidi ). Se mitataan mooliina tai grammoina litrassa tai desilitrassa. Sen määritelmällä ei ole vain diagnostista, vaan myös prognostista arvoa, koska patologiset tilat, jotka johtavat hemoglobiinipitoisuuden laskuun, johtavat kudosten hapen nälänhätään .

Normaali hemoglobiinipitoisuus veressä [3] :

miehet - 135-160 g / l (grammaa litrassa);
naiset - 120-140 g / l.

Hemoglobiinin nousua havaitaan:

primaarinen ja sekundaarinen erytremia ;
nestehukka (väärä vaikutus hemokonsentraation vuoksi);
liiallinen tupakointi (toiminnallisesti inaktiivisen HbCO:n muodostuminen).

Hemoglobiinin lasku havaitaan, kun:

anemia;
hyperhydraatio (hemodiluutiosta johtuva väärä vaikutus - veren "laimennus", plasman tilavuuden kasvu suhteessa muodostuneiden alkuaineiden kokonaismäärään).

Erytrosyytit

Verikokeessa punasolut (E) ovat punasoluja, jotka osallistuvat hapen kuljettamiseen kudoksiin ja tukevat kehon biologisia hapettumisprosesseja.

Normaalisti punasolujen pitoisuus veressä [4] :

miehet - (4,0-5,15) x / l $10^{12}$
naiset - (3,7-4,7) x / l $10^{12}$
lapset - (3,80-4,90) x / l $10^{12}$

Punasolujen määrän lisääntyminen ( erytrosytoosi ) tapahtuu, kun:

kasvaimet ;
munuaisaltaan vesipula;
kortikosteroidien vaikutus ;
Cushingin tauti ja oireyhtymä ;
tauti Polycythemia vera;
steroidihoito . _

Punasolujen lukumäärän pieni suhteellinen lisääntyminen voi liittyä veren paksuuntumiseen palovammojen , ripulin ja diureettien vuoksi .

Veren punasolujen pitoisuuden laskua havaitaan:

verenhukka;
anemia;
raskaus;
hydremia (suuren nestemäärän suonensisäinen anto, eli infuusiohoito)
kudosnesteen virtaus verenkiertoon ja turvotus vähenee (hoito diureettisilla lääkkeillä).
punasolujen muodostumisen intensiteetin väheneminen luuytimessä;
punasolujen nopea tuhoutuminen;

Leukosyytit

Leukosyytit (L) ovat verisoluja, joita tuotetaan luuytimessä ja imusolmukkeissa. Leukosyyttejä on 5 tyyppiä: granulosyytit ( neutrofiilit , eosinofiilit , basofiilit ), monosyytit ja lymfosyytit . Leukosyyttien päätehtävä on suojata elimistöä sille vierailta antigeeneiltä (mukaan lukien mikro-organismit, kasvainsolut; vaikutus ilmenee myös siirtosolujen suuntaan).

Normaalisti leukosyyttien pitoisuus veressä: (4-9) x / l $10^{9}$

Lisääntyminen ( leukosytoosi ) tapahtuu, kun:

akuutit tulehdusprosessit;
märkivä prosessit , sepsis ;
monet virus-, bakteeri-, sieni- ja muiden etiologioiden tartuntataudit ;
pahanlaatuiset kasvaimet;
kudosvaurio;
sydäninfarkti ;
raskauden aikana (viimeinen kolmannes);
synnytyksen jälkeen - imetyksen aikana ;
raskaan fyysisen rasituksen jälkeen (fysiologinen leukosytoosi).

Väheneminen ( leukopenia ) johtaa:

aplasia , luuytimen hypoplasia;
altistuminen ionisoivalle säteilylle, säteilysairaus ;
lavantauti ;
virustaudit;
anafylaktinen sokki ;
Addisonin tauti - Birmer ;
kollagenoosit ;
tiettyjen lääkkeiden vaikutuksen alaisena ( sulfonamidit ja jotkin antibiootit, ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet, tyrostaattiset lääkkeet, epilepsialääkkeet, oraaliset kouristuksia vähentävät lääkkeet);
kemikaalien, lääkkeiden aiheuttamat luuytimen vauriot;
hypersplenismi (primaarinen, toissijainen);
akuutti leukemia;
myelofibroosi;
myelodysplastiset oireyhtymät;
plasmasytooma ;
kasvainten etäpesäkkeet luuytimessä;
tuhoisa anemia ;
lavantauti ja sivutauti ;
kollagenoosit.

Leukosyyttikaava

Leukosyyttikaava (leukogrammi) - erityyppisten leukosyyttien prosenttiosuus, joka määritetään laskemalla ne värjätyssä verikokeessa mikroskoopilla.

Edellä lueteltujen leukosyyttiindeksien lisäksi ehdotetaan myös leukosyytti- tai hematologisia indeksejä, jotka lasketaan erityyppisten leukosyyttien prosenttiosuuden suhteena, esimerkiksi lymfosyyttien ja monosyyttien suhteen indeksi, suhteen indeksi. eosinofiilien ja lymfosyyttien jne.

Väriindeksi

Väriindeksi (CPI) - punasolujen kyllästysaste hemoglobiinilla :

0,85-1,05 - normaali;
alle 0,80 - hypokrominen anemia ;
0,80-1,05 - punasoluja pidetään normokromisina;
yli 1,10 - hyperkrominen anemia .

Patologisissa olosuhteissa sekä erytrosyyttien että hemoglobiinin määrä vähenee samanaikaisesti ja suunnilleen samalla tavalla.

Suorittimen lasku (0,50-0,70) tapahtuu, kun:

raudanpuuteanemia;
lyijymyrkytyksestä johtuva anemia.

Suorittimen kasvu (1,10 tai enemmän) tapahtuu, kun:

B12-vitamiinin puutos kehossa;
foolihapon puute;
syöpä;
mahalaukun polypoosi.

Väriindeksin oikeaksi arvioimiseksi on otettava huomioon paitsi punasolujen määrä myös niiden tilavuus.

ESR

Yleisimmät menetelmät ESR :n määrittämiseksi ovat:

Panchenkovin menetelmä
Westergrenin menetelmä [5]

Punasolujen sedimentaationopeus (ESR) on epäspesifinen indikaattori kehon patologisesta tilasta. Hieno:

vastasyntyneet - 0-2 mm / h;
alle 6-vuotiaat lapset - 12-17 mm / h;
miehet alle 60 - jopa 8 mm / h;
alle 60-vuotiaat naiset - jopa 12 mm / h;
yli 60-vuotiaat miehet - jopa 15 mm / h;
yli 60-vuotiaat naiset - jopa 20 mm / h.

ESR lisääntyy, kun:

tarttuva ja tulehduksellinen sairaus;
kollagenoosit;
munuaisten, maksan vauriot, endokriiniset häiriöt;
raskaus, synnytyksen jälkeinen ajanjakso, kuukautiset;
luunmurtumat;
kirurgiset toimenpiteet;
anemia;
onkologiset sairaudet.

Se voi myös lisääntyä sellaisissa fysiologisissa olosuhteissa kuin ruoan saanti (jopa 25 mm/h), raskaus (jopa 45 mm/h).

ESR:n lasku tapahtuu, kun:

hyperbilirubinemia ;
kohonneet sappihappojen tasot ;
krooninen verenkiertohäiriö;
erytremia ;
hypofibrinogenemia .

Kapillaari- ja laskimoveren yleisanalyysin tulosten vertailu

Suonen verikokeet ovat tunnustettu laboratoriodiagnostiikan "kultastandardi" monille indikaattoreille. Kapillaariveri on kuitenkin yleisesti käytetty biomateriaalityyppi täydellisessä verenkuvassa. Tässä suhteessa herää kysymys kapillaariveren (K) ja laskimoveren (V) tutkimuksessa saatujen tulosten vastaavuudesta.

Vertaileva arvio 25 yleisen verikokeen indikaattorista erityyppisille biomateriaaleille on esitetty taulukossa analyysin keskiarvona, [95 % CI]: [2]

Indikaattori, yksiköt	n höyryä	Veri		Ero		Merkitys eroja
Indikaattori, yksiköt	n höyryä	B, yksikkö	K, yksikkö	(K-V), yksikköä	(K-V), % V:stä	Merkitys eroja
WBC, *10 9 /l	52	6.347 [5,93; 6.75]	5.845 [5,42; 6.25]	-0,502 [-0,639; -0,353]	-7,901 [-10,07; -5.56]	W = 1312 pMC < 0,001
RBC, *10 12 /l	52	4,684 [4,55; 4.82]	4.647 [4,52; 4.77]	-0,5 [-0,6; -0,3]	-0,792 [-2,11; -0,75]	W = 670 pMC = 0,951
HGB, g/l	52	135,346 [131,3; 139,3]	136,154 [132,2; 140.1]	0,808 [-0,865; 2.711]	0,597 [-0,64; 2.00]	W = 850,5 pMC = 0,017
HCT, %	52	41.215 [40,07; 42.31]	39,763 [38,74; 40,76]	-1,452 [-1,96; -0,84]	-3,522 [-4,77; -2.04]	W = 1254 pMC < 0,001
MCV, fl	52	88.115 [87,09; 89.17]	85,663 [84,66; 86.68]	-2,452 [-2,71; -2.19]	-2,782 [-3,08; -2.49]	W = 1378 pMC < 0,001
MCH, s	52	28.911 [28,53; 29.32]	29.306 [28,92; 29.71]	0,394 [0,275; 0,511]	1,363 [0,95; 1,77]	W = 997 pMC < 0,001
MCHC, g/l	52	328.038 [325,7; 330.3]	342.154 [339,6; 344,7]	14.115 [12,63; 15.54]	4.303 [3,85; 4.74]	W = 1378 pMC < 0,001
PLT, *10 9 /l	52	259,385 [242,1; 275,2]	208.442 [191,8; 224,8]	-50.942 [-60; -41.31]	-19.639 [-23,1; -15.9]	W = 1314 pMC < 0,001
BA, *10 9 /l	52	0,041 [0,036; 0,045]	0,026 [0,021; 0,029]	-0,015 [-0,02; -0,01]	-37.089 [-48,8; -24.4]	W = 861 pMC < 0,001
BA, %	52	0,654 [0,577; 0,729]	0,446 [0,373; 0,513]	-0,207 [-0,28; -0,14]	-31.764 [-42,3; -21.2]	W = 865,5 pMC < 0,001
P-LCR, %	52	31,627 [29,38; 33.84]	36.109 [33,95; 38.29]	4.482 [3,51; 5.47]	14.172 [11,09; 17.29]	W = 1221 pMC < 0,001
LY, *10 9 /l	52	2.270 [2,07; 2.45]	2.049 [1 834; 2.224]	-0,221 [-0,29; -0,15]	-9,757 [-12,8; -6.63]	W = 1203 pMC < 0,001
LY, %	52	35,836 [34,09; 37.56]	35.12 [33,25; 36.86]	-0,715 [-1,23; -0,23]	-1,996 [-3,44; -0,64]	W = 987,5 pMC = 0,002
MO, *10 9 /l	52	0,519 [0,486; 0,551]	0,521 [0,483; 0,555]	0,002 [-0,02; 0,02]	0,333 [-3,81; 4.44]	W = 668,5 pMC = 0,583
MO, %	52	8.402 [7,88; 8.90]	9.119 [8,59; 9.64]	0,717 [0,502; 0,933]	8,537 [5,97; 11.10]	W = 1244 pMC < 0,001
NE, *10 9 /l	52	3.378 [3,10; 3,65]	3.118 [2,82; 3.38]	-0,259 [-0,33; -0,18]	-7,680 [-9,82; -5.39]	W = 1264 pMC < 0,001
NE, %	52	52,925 [50,96; 54.86]	52,981 [50,99; 54,99]	0,056 [-0,44; 0,59]	0,105 [-0,84; 1.12]	W = 743 pMC = 0,456
PDW	52	12,968 [12,32; 13.57]	14.549 [13,82; 15.24]	1 580 [1 271; 1.859]	12.186 [9,79; 14.33]	W = 1315 pMC < 0,001
RDW-CV	52	12,731 [12,51; 12.94]	13.185 [12,95; 13.4]	0,454 [0,411; 0,496]	3,565 [3 233; 3,897]	W = 1378 pMC < 0,001
RDW-SD	52	40,967 [40,20; 41,71]	40,471 [39,72; 41.19]	-0,496 [-0,73; -0,26]	-1,211 [-1,79; -0,63]	W = 979 pMC < 0,001
MPV, fl	52	10,819 [10,54; 11.09]	11.431 [11.15; 11.71]	0,612 [0,486; 0,735]	5.654 [4 494; 6.796]	W = 1159 pMC < 0,001
PCT, %	52	0,283 [0,265; 0,3]	0,240 [0,221; 0,259]	-0,042 [-0,06; -0,02]	-14.966 [-21,1; -8.85]	W = 245 pMC < 0,001
EO, *10 9 /l	52	0,139 [0,098; 0,175]	0,131 [0,098; 0,160]	-0,007 [-0,02; 0,005]	-5,263 [-13,15; 4.01]	W = 475 pMC = 0,235
EO, %	52	2.183 [1 604; 2.7]	2,275 [1,74; 2,74]	0,092 [-0,063; 0,269]	4.229 [-2,91; 12.33]	W = 621,5 pMC = 0,074
ESR, mm/tunti	52	7.529 [5,47; 9.44]	7.117 [5,20; 8.79]	-0,412 [-1,03; 0,235]	-5,469 [-13,67; 3.12]	W = 156,5 pMC = 0,339

Kaikki 25 tutkittua parametria jaettiin 3 ryhmään: (1) tilastollisesti merkitsevästi laskeva kapillaariveren määrä laskimovereen verrattuna, (2) lisääntynyt merkitsevästi ja (3) ei muutu: [2]

1) Tässä ryhmässä on yksitoista indikaattoria, joista 4 on -5 %:n sisällä (HCT, MCV, LY%, RDW-SD) - niiden CI:t ovat -5 % ja 0 %:n poikkeaman rajoissa, mutta eivät älä ylitä niitä. WBC:n, LY:n, NE:n ja PCT:n CI:t eivät olleet -5 %:n harhassa. Eniten laskevat PLT (-19,64 %), BA (-37,09 %) ja BA % (-31,77 %) tunnusluvut.

2) Tämän ryhmän pisteet ovat 7. MO:n, P-LCR:n, PDW:n ja MPV:n osalta poikkeama on suurempi kuin 5 %, mutta MPV 95 % CI sisältää 5 %:n bias-arvon. Tämän ryhmän kolmen muun indikaattorin (MCH, MCHC, RDW-CV) poikkeamat ovat alle 5%.

3) Tässä ryhmässä on 7 indikaattoria: RBC, HGB, MO, NE%, EO, EO%, ESR. Niissä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja.

Kun verrataan kapillaari- ja laskimoveren tuloksia, on otettava huomioon basofiilien ja verihiutaleiden määrän merkittävä väheneminen kapillaariveressä (johtaa suurten verihiutaleiden suhteen kasvuun, verihiutaleiden tilavuusjakaumaan, keskimääräiseen verihiutaleeseen tilavuus ja trombokriitin merkittävä lasku), sekä vähemmän merkittävä leukosyyttien, lymfosyyttien ja neutrofiilien määrän väheneminen, mikä aiheuttaa jonkin verran monosyyttien suhteellista lukumäärää. [2]

Kolmannen ryhmän parametrit (RBC, HGB, MO, NE%, EO, EO%, ESR) sekä ensimmäisen ja toisen ryhmän veriparametrit, joiden 95 % CI sisälsi korkeintaan 5 % poikkeamaa (HCT, MCV, LY % .

Katso myös

Muistiinpanot

↑ Potilaan tutkimus Arkistoitu 22. toukokuuta 2018 Wayback Machinessa . 1. Pieni lääketieteellinen tietosanakirja. — M.: Medical Encyclopedia. 1991-96 2. Ensiapu. - M .: Suuri venäläinen tietosanakirja. 1994 3. Lääketieteellisten termien tietosanakirja. - M.: Neuvostoliiton tietosanakirja. - 1982-1984
↑ 1 2 3 4 Medline.ru - Biolääketieteen lehti | Laskimo- ja kapillaariveren yleisen kliinisen tutkimuksen indikaattoreiden vertaileva arviointi . medline.ru. Haettu 22. kesäkuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 3. heinäkuuta 2017. (määrätön)
↑ Hemoglobiini. Glykoitu (glykosyloitu). Korkea, matala veren hemoglobiini . Haettu 28. marraskuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 3. tammikuuta 2011. (määrätön)
↑ Punasolut: virtsassa, veressä . Haettu 28. marraskuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 23. marraskuuta 2010. (määrätön)
↑ Täydellinen verenkuva leukosyyttikaavalla ja ESR:llä. Kuvaus. menetelmät. Viitearvot. . Haettu 27. maaliskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. huhtikuuta 2015. (määrätön)

Kirjallisuus

Olkhovik A. Yu., Sadovnikov P. S., Vasiliev A. V., Denisov D. G. Laskimo- ja kapillaariveren yleisen kliinisen tutkimuksen indikaattoreiden vertaileva arviointi . Arkistokopio päivätty 3. heinäkuuta 2017 Wayback Machinessa // Medline .ru . - 11.6.2017. - T. 18. - S. 113-122.
Nazarenko G. I., Kishkun A. A. Laboratoriotutkimusten tulosten kliininen arviointi // M .: Lääketiede - 2006. - 544 s. ISBN 5-225-04579-0 .
Tatkov O. V., Stupin F. P. Täydellinen verenkuva. Tiedonkeruu // M.: Kustannusratkaisut. - 2016. - 72 s. ISBN 978-5-4474-7600-7 .
Kishkun A. A. Kliininen laboratoriodiagnostiikka. Oppikirja (Luku 2. Hematologiset tutkimukset) // M.: GEOTAR-Media . - 2015. - 976 s. ISBN 978-5-9704-3518-2 .
Setä G. I. et al. Ammatinharjoittajan yleinen hakuteos (osio "Täydellinen verenkuva") // Voronezh: Tieteellinen kirja. - 2017. - 512 s. ISBN 978-5-521-05469-5 .

Linkit

Mitä hematologiset analysaattorit voivat tehdä, S. A. Lugovskaya (Journal "Laboratory" No. 5, 1997) Arkistoitu 3. marraskuuta 2008 Wayback Machinessa
Artikkeli "Klininen verikoe" tulkinnoilla ja selityksillä Arkistokopio 9. helmikuuta 2009 Wayback Machine -sivustolla "Doctor Komarovsky".
Verikokeen transkriptio verkossa Arkistoitu kopio 3. tammikuuta 2012 Wayback Machinessa
Leukosyyttiindeksit kirurgisen potilaan lopputuloksen ennustamisessa