Ustinov, Dmitri Fjodorovitš

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 20. elokuuta 2022 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 7 muokkausta .

Dmitri Fjodorovitš Ustinov
NSKP :n keskuskomitean politbyroon jäsen
5. maaliskuuta 1976  - 20. joulukuuta 1984
NSKP:n keskuskomitean politbyroon jäsenehdokas
26. maaliskuuta 1965  - 5. maaliskuuta 1976
Neuvostoliiton puolustusministeri
29. huhtikuuta 1976  - 20. joulukuuta 1984
Hallituksen päällikkö	Aleksei Kosygin Nikolai Tikhonov
Edeltäjä	Andrei Grechko
Seuraaja	Sergei Sokolov
Neuvostoliiton ministerineuvoston ensimmäinen varapuheenjohtaja
13. maaliskuuta 1963  - 26. maaliskuuta 1965
Hallituksen päällikkö	Nikita Hruštšov Aleksei Kosygin
Neuvostoliiton ministerineuvoston korkeimman talousneuvoston puheenjohtaja
13. maaliskuuta 1963  - 26. maaliskuuta 1965
Edeltäjä	Asema perustettu
Seuraaja	Vladimir Novikov
Neuvostoliiton puolustusteollisuusministeri
15. maaliskuuta 1953  - 14. joulukuuta 1957
Edeltäjä	Asema perustettu
Seuraaja	Asema poistettu; Alexander Domrachev Neuvostoliiton ministerineuvoston puolustustarvikekomitean puheenjohtajaksi
Neuvostoliiton aseministeri
19. maaliskuuta 1946  - 15. maaliskuuta 1953
Hallituksen päällikkö	Josif Stalin Georgi Malenkov
Edeltäjä	Asema perustettu; itse Neuvostoliiton asevarustelun kansankomissaarina
Seuraaja	Asema poistettu; itse Neuvostoliiton puolustusteollisuusministeriksi
Neuvostoliiton asevarustelun kansankomissaari
9. kesäkuuta 1941  - 19. maaliskuuta 1946
Hallituksen päällikkö	Josif Vissarionovitš Stalin
Edeltäjä	Boris Vannikov
Seuraaja	Asema poistettu; itse Neuvostoliiton aseministeriksi
Syntymä	17. lokakuuta ( 30. lokakuuta ) 1908 Samara , Venäjän valtakunta( 1908-10-30 )
Kuolema	20. joulukuuta 1984 (76-vuotias) Moskova , RSFSR , Neuvostoliitto( 20.12.1984 )
Hautauspaikka	Necropolis lähellä Kremlin muuria
Lapset	Nikolai Dmitrievich Ustinov
Lähetys	NKP vuodesta 1927
koulutus	Raskaan teollisuuden kansankomissariaatin sotilasmekaaninen instituutti
Nimikirjoitus
Palkinnot	muut osavaltiot
Asepalvelus
Palvelusvuodet	1922-1923, 1944-1984
Liittyminen	Neuvostoliitto
Armeijan tyyppi
Sijoitus	Neuvostoliiton marsalkka
käski	Neuvostoliiton puolustusministeriö
taisteluita	Toinen maailmansota
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Dmitri Fedorovitš Ustinov (17. lokakuuta (30. lokakuuta ) 1908 , Samara  - 20. joulukuuta 1984 Moskova ) - Neuvostoliiton sotilasjohtaja ja valtiomies. Neuvostoliiton marsalkka (1976). Sosialistisen työn kahdesti sankari (1942, 1961), Neuvostoliiton sankari (1978) [1] . Toinen Leninin yhdentoista ritarikunnan kahdesta haltijasta (yhdessä N. S. Patolichevin kanssa) - Neuvostoliiton  korkein ritarikunta .

Neuvostoliiton kansankomissaari ja aseministeri (1941-1953), Neuvostoliiton puolustusteollisuusministeri (1953-1957). Neuvostoliiton puolustusministeri (1976-1984). NSKP:n keskuskomitean jäsen (1952-1984) ja sihteeri (1965-1976) , NSKP :n keskuskomitean politbyroon jäsen (1976-1984).

Usein Dmitri Ustinovia pidetään Neuvostoliiton parhaana puolustusministerinä [2] .

Elämäkerta

Varhaiset vuodet

Dmitry Fedorovich Ustinov syntyi 17. (30.) lokakuuta 1908 Samarassa työväenluokan perheeseen. Isä - Fedor Sysoevich, äiti - Efrosinya Martynovna. venäjä [3] . Vanhempi veli - Peter (21.12.1890 - 4.2.1938), sosialistivallankumouksellisen puolueen jäsen, sisällissotaan osallistunut, oli vuonna 1918 24. rautadivisioonan 1. Simbirskin rykmentin apulaiskomentaja. G. D. Guy . Myöhemmin hän asui Leningradissa , joutui tukahduttamaan [4] . Veli - Ivan, sisällissotaan osallistunut, kuoli keväällä 1918. Veli - Nikolai, sisällissodan osallistuja.

Dmitry Fedorovich aloitti uransa 10-vuotiaana.

Vuonna 1922 hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi Puna-armeijaan ( ChON - osastot ) Samarkandissa . Vuonna 1923 hän liittyi 12. Turkestanin rykmenttiin. Osallistui vihollisuuksiin basmachia vastaan .

Demobilisoinnin jälkeen vuonna 1923 hän opiskeli ammattikoulussa Makaryevin kaupungissa Kostroman kuvernöörissä .

Marraskuussa 1927 hän liittyi NKP:hen (b) ja valmistui ammatillisesta koulusta Makarievissa.

1927-1929 - mekaanikkona Balakhnan paperitehtaalla, sitten tehtaalla. Fjodor Zinovjev Ivanovo-Voznesenskissä .

Syksyllä 1929 hänestä tuli Ivanovo-Voznesenskin ammattikorkeakoulun konetekniikan tiedekunnan opiskelija . Hänet valittiin komsomolijärjestön sihteeriksi, instituutin puoluetoimiston jäseneksi. Sitten D. F. Ustinov siirretään Bauman Moskovan valtion teknilliseen yliopistoon . Vuonna 1932 ryhmä, jossa D. Ustinov opiskeli, lähetettiin täysimääräisesti äskettäin perustetun sotilasmekaanisen instituutin (nyt D. F. Ustinovin mukaan nimetty BSTU "Voenmekh") henkilökuntaan . Vuonna 1934 Ustinov valmistui siitä menestyksekkäästi.

Vuodesta 1934 - insinööri , Leningradin tykistötutkimuksen meriinstituutin käyttö- ja kokeellisen työn toimiston päällikkö .

Vuodesta 1937 - suunnitteluinsinööri, varapääsuunnittelija, Leningradin tehtaan " Bolshevik " johtaja.

On tunnettu tarina, että kun sotaa edeltävänä aikana useat Leningradin yritykset saivat uusimmat maahantuodut laitteet, koska niiden asennus viivästyi, liittovaltion kommunistisen puolueen keskuskomitean komissio. bolshevikit saapuivat näihin yrityksiin. Johtajat, mukaan lukien Ustinov, kutsuttiin politbyroon. Komissio näytti valokuvia tyhjistä työpajoista ja asentamattomista laitteista, joihin I. V. Stalin vaati vastausta. Ustinov esitteli valokuvansa, jotka otettiin päivä komission lähdön jälkeen - laitteet oli jo asennettu ja valmistettu [5] .

Suuri isänmaallinen sota

9. kesäkuuta 1941 - 15. maaliskuuta 1946 - Neuvostoliiton asevarustelun kansankomissaari . Nimitetty virkaan pidätetyn B. L. Vannikovin tilalle . Berian pojan Sergon mukaan Ustinov nimitettiin aseiden kansankomissaarin virkaan Lavrenty Berian suosituksesta [6] . Hän oli yksi Neuvostoliittoon evakuoinnin järjestäjistä teollisuuden suuren isänmaallisen sodan aikana itään. Boris Vannikov vapautettiin yllättäen 20. heinäkuuta 1941 ja nimitettiin asevarustelun kansankomissaari Ustinoviksi. B. E. Chertok kertoi muistelmissaan tarinan B. L. Vannikovin vapautumisesta äärimmäisen epätavallisena ja hyvin samanlaisena kuin legenda. Hänen mukaansa tämä johtui siitä, että kuukauden sodan jälkeen ammusten toimittamisessa alkoi vakavia katkoksia ja Stalinin oli vapautettava Vannikov, minkä seurauksena Vannikov työskenteli Ustinovin kanssa koko sodan ajan [7] .

Asetuotanto oli sodan aikana valtavassa roolissa. D. F. Ustinov johti lahjakkaiden insinöörien, suunnittelijoiden ja tuotantojohtajien galaksia. Hän osoitti olevansa asiantunteva, hyvin hallitseva johtaja. Hänen ponnistelunsa ansiosta koko Neuvostoliiton sotilas-teollisen kompleksin työ organisoitiin loistavasti .

Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetus "Sosialistisen työn sankarin arvonimen myöntämisestä tovereille Bykhovsky A. I., Vannikov B. L., Gonor L. R., Eljan A. S., Novikov ja Ustinov D. F." päivätty 3. kesäkuuta 1942 "erinomaisista palveluista tuotannon organisoinnissa, uudentyyppisten tykistöjen ja pienaseiden kehittämisessä sekä tehtaiden taitavassa johtamisessa" sai sosialistisen työn sankarin arvonimen Leninin ritarikunnan palkinnolla ja Sirppi ja vasara -mitali [8] .

Sodan jälkeen

Vuonna 1945 D. F. Ustinov ja hänen ensimmäinen sijaisensa V. M. Ryabikov vierailivat Rabe-instituutissa , ja tämän vuoden 1946 matkan seurauksena syntyi ajatus rakettiteollisuuden luomisesta.

15. maaliskuuta 1946 - 15. maaliskuuta 1953 - Neuvostoliiton aseministeri . Jo ministerinä hän muutti ajatuksen ​neuvostoliiton rakettitiedestä todeksi ja hänestä tuli komitean nro 2 varapuheenjohtaja , joka järjestettiin Neuvostoliiton keskuskomitean ja ministerineuvoston toukokuussa päivätyllä erityispäätöksellä. 13, 1946 nro 1017-419 [9] .

Ministerinä D. F. Ustinov osallistui aktiivisesti rakettiprojektiin. Neuvostoliiton puolustusministeriön seitsemäs pääosasto perustettiin , joka oli täysin mukana ohjusprojektissa. Sen johtajaksi nimitettiin S. I. Vetoshkin , jonka kanssa D. F. Ustinov löysi yhteisymmärryksen rakettitekniikan tärkeyden arvioinnissa [7] .

19. maaliskuuta 1953 - 14. joulukuuta 1957 - Neuvostoliiton puolustusteollisuusministeri.

Vuonna 1955 hänet tunnustettiin Neuvostoliiton puolustusministerin määräyksellä aktiiviseksi asepalvelukseen siitä hetkestä lähtien, kun hänelle myönnettiin sotilasarvo.

Heihin liittyneen Molotovin, Malenkovin, Kaganovitšin ja Shepilovin ns . Puoluevastaisen ryhmän puheessa, joka yritti syrjäyttää Hruštšovin, Ustinov oli yksi hänen puolustajistaan ​​[5] .

21. kesäkuuta 1957 hän allekirjoitti NSKP:n keskuskomitean jäsenten "Moskovan" ryhmän joukossa lausunnon NLKP:n keskuskomitean puheenjohtajistolle, jossa hän vaati kutsua koolle NSKP:n keskuskomitean täysistunto. , johon kysymys N. S. Hruštšovin erottamisesta NLKP:n keskuskomitean ensimmäisen sihteerin viralta [10] .

14. joulukuuta 1957 - 13. maaliskuuta 1963 - Neuvostoliiton ministerineuvoston varapuheenjohtaja , Neuvostoliiton ministerineuvoston sotilas-teollisia kysymyksiä käsittelevän puheenjohtajiston komission puheenjohtaja . Allekirjoitti määräyksen fysiikan ja matematiikan koulujen järjestämisestä Neuvostoliiton johtavissa yliopistoissa. Ensimmäisen miehitetyn lennon valmistelusta avaruuteen ( Yu. A. Gagarin , 12. huhtikuuta 1961) hänelle myönnettiin sosialistisen työn sankarin arvonimi (asetusta ei julkaistu) [11] .

13. maaliskuuta 1963 - 26. maaliskuuta 1965 - Neuvostoliiton ministerineuvoston ensimmäinen varapuheenjohtaja, Neuvostoliiton Neuvostoliiton ministerineuvoston kansantalouden korkeimman neuvoston puheenjohtaja .

26. maaliskuuta 1965 - 26. lokakuuta 1976 - NSKP:n keskuskomitean sihteeri .

Neuvostoliiton puolustusministeri

29. huhtikuuta 1976 - 20. joulukuuta 1984 - Neuvostoliiton puolustusministeri.

Neuvostoliiton marsalkka Dmitri Ustinov oli NSKP:n keskuskomitean epävirallisen, "pienen" politbyroon jäsen , johon osallistuivat Neuvostoliiton johdon vanhimmat ja vaikutusvaltaisimmat jäsenet: Keskuskomitean pääsihteeri NSKP Brežnev , Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja Kosygin (silloin Nikolai Tihonov ), NSKP:n keskuskomitean sihteeri ja NSKP :n pääideologi Suslov , KGB :n puheenjohtaja ja myöhemmin neuvostoliiton keskuskomitean sihteeri NSKP Andropov , ulkoministeri Gromyko , NSKP:n keskuskomitean sihteeri Tšernenko . "Pienessä" politbyroossa tehtiin tärkeimmät päätökset, jotka sitten muodollisesti hyväksyttiin politbyroon pääkokoonpanon äänestyksellä, jossa he joskus äänestivät poissaolevana. Päättäessään Neuvostoliiton joukkojen saapumisesta Afganistaniin Ustinov tuki Andropovia ja Gromykoa, ja päätettiin joukkojen saapumisesta Afganistaniin. Muiden lähteiden mukaan hän vastusti Brežnevin kanssa Neuvostoliiton joukkojen tuloa Afganistaniin [12] , mikä on epätodennäköistä, sillä myöhemmin Brežnev esitti Ustinoville väitteitä loputtomasta sodasta, jonka Ustinov lupasi lopettaa parin kuukauden sisällä.

Hän kannatti Andropovin ja sitten Tšernenkon valintaa NLKP:n keskuskomitean pääsihteeriksi vuosina 1982 ja 1984.

Leonid Mlechinin mukaan , joka listaa Ustinovin Politbyroon vaikutusvaltaisimmaksi jäseneksi Andropovin kuoleman jälkeen, Gorbatšov ilmaisi olevansa valmis tukemaan häntä NSKP:n keskuskomitean pääsihteerinä [13] .

" Shield-84 " -harjoituksessa , joka pidettiin syyskuussa 1984 Varsovan liiton maiden puolustusministerien osallistuessa , hän sai taudin, josta tuli kohtalokas hänelle. Myös pian harjoitusten jälkeen, 15. tammikuuta 1985, alle kuukausi Ustinovin kuoleman jälkeen, Tšekkoslovakian puolustusministeri M. Dzur , joka myös osallistui harjoituksiin, kuoli .

Kenraaliluutnantti Ivan Ustinov muisteli: ”Viimeisessä harjoituksessa, jonka jälkeen hänet lähetettiin sairaana lentokoneella, istuimme hänen asunnossaan yhdeksästä kolmeen aamulla. Hän oli kiinnostunut kaikesta - sekä liiketoiminnasta että henkilökohtaisella tasolla ... Lopulta muistutin häntä: "Dmitry Fedorovich, on aika pitää tauko, koska suunnitelman mukaan kello 9 aamulla, harjoitus alkoi." - "Ivan Lavrentievich, älä huoli, olen stalinisti." Kyllä, näet…” [14]

Ustinovin vakavan sairauden yhteydessä 7. marraskuuta 1984 pidettyä paraatia isännöi hänen sijaisensa S. L. Sokolov , josta tuli hänen seuraajansa Neuvostoliiton puolustusministerinä.

NKP(b) - TSKP :n jäsen vuodesta 1927. NSKP : n keskuskomitean jäsen 1952-1984, NSKP:n keskuskomitean politbyroon jäsen 1976-1984 (NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajiston - politbyroon jäsenehdokas 1965-1976). NSKP:n XVIII, XIX, XX, XXI, XXII, XXIII, XXIV, XXV ja XXVI kongressien delegaatti (b) - NSKP.

Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsen 1946-1950 ja 1954-1984. RSFSR:n korkeimman neuvoston jäsen 1967-1984 . 1970-1980-luvun politbyroon jäsenistä hänet erottui siitä, että hän nukkui 4-4,5 tuntia. Hän oli erittäin energinen, yritteliäs, ratkaisi nopeasti yritysten johtamisen ja johtamisen ongelmat.

Hän kuoli 20. joulukuuta 1984 ohimenevään vaikeaan keuhkokuumeeseen . Hänet haudattiin Punaiselle torille (ruumis polttohaudattiin , uurna tuhkaneen muurattiin Kremlin muuriin ). Hänen hautaamisensa oli viimeinen tällä tavalla.

Perhe

Vaimo Taisiya Alekseevna Brykalova-Ustinova (12. huhtikuuta 1908 - 30. marraskuuta 1975) - syntyperäinen Shuyasta, kutojan ja työntekijän perheestä, valmistui Ivanovo-Voznesenskyn ammattikorkeakoulun työtieteellisestä tiedekunnasta kemian tutkinnolla. tekniikan asiantuntija, työskenteli opettajana N. E. Bauman Moskovan valtion teknisessä yliopistossa .

Poika Nikolai (lasten nimi Rem) (1931-1992) - pääsuunnittelija, laserin sotilaallisen käytön asiantuntija , Neuvostoliiton tiedeakatemian vastaava jäsen [15] [16] .

Tytär Vera (1940-1989), RSFSR:n kunniataiteilija (1977), A.V. Sveshnikovin nimen valtion akateemisen venäläisen kuoron kuoro , opetti laulua Moskovan konservatoriossa .

Ustinovin oppi

Ustinovin nimitys Neuvostoliiton puolustusministeriksi vuonna 1976 johti merkittäviin muutoksiin Neuvostoliiton armeijassa ja Neuvostoliiton sotilasdoktriinissa. Aikaisemmin pääpaino oli voimakkaiden panssaroitujen joukkojen luomisessa "korkean intensiteetin ei-ydinkonfliktin" skenaarioiden mukaisesti Keski-Euroopassa ja Kaukoidässä.

Ustinovin aikana painotetaan enemmän taktisia ja operatiivis-taktisia ydinaseita (teoria "eurostrategisen suunnan vahvistamisesta"). Sen mukaisesti vuonna 1976 aloitettiin yhden lohkon keskipitkän kantaman ohjusten R-12 (SS-4) ja R-14 (SS-5) korvaaminen uusimmalla Pioneer RSD-10:llä (SS-20) . Vuosina 1983-1984 Neuvostoliitto käytti heidän lisäksi operatiivis-taktisia järjestelmiä OTR-22 ja OTR-23 "Oka" Tšekkoslovakian ja DDR :n alueelle , mikä mahdollisti osumien kohteiden koko liittotasavallan alueella. Saksasta. Tämän perusteella Yhdysvaltain ja Naton analyytikot päättelivät, että Neuvostoliitto valmistautui rajoitettuun ydinkonfliktiin Euroopassa.

Ustinov-doktriinin mukaan RS-20 suunniteltiin sijoittaa Tšukotkaan , josta Alaskan alue ja Kanadan luoteisosa olivat niiden vaikutusalueella . Kun ensimmäiset merkit Naton ydinhyökkäyksen alkamisesta havaittiin , suunniteltiin ennaltaehkäisevää ydinohjusiskua , jota varten hyökkäysoperaatioita harjoitettiin Euroopan operaatioalueella. Tavoitteena oli avata puolustus Pohjois-Atlantin blokin syvyydessä 50-100 kilometrin syvyyteen etulinjaa pitkin. Suunnitelmissa oli lähettää viiden rintaman shokkiarmeijaryhmät hyökkäämään Länsi-Saksaan . Ensimmäisen vaiheen - nopean hyökkäyksen - aikana Moldovan SSR :ssä (Transnistriassa) sijaitsevan 14. armeijan piti heittää Turkkiin , ottaa haltuunsa Mustanmeren salmi ja varmistaa siten alusten kulku Mustallamerellä . Laivaston Välimerellä oli tarkoitus vangita Italia merivoimien merimiehillä . Neuvostojoukkojen oli määrä ottaa 13-15 päivän ajaksi haltuunsa Saksan liittotasavallan , Tanskan , Hollannin ja Belgian alueet ja edetä Ranskan rajalle . Länsi-Euroopan operaation toisen vaiheen oli määrä suorittaa kahden uuden rintaman joukot. Ensimmäisen rintaman piti iskeä Normandian (Ranska) suuntaan, toinen rintama menee tuolloin Espanjan rajoihin . Koko operaation Naton joukkojen lyömiseksi Euroopassa, Neuvostoliiton hallinnan saattamiseksi Manner-Eurooppaan ja Ranskan vetämiseksi pois sodasta Ustinovin suunnitelman mukaan piti kestää 30-35 päivää. Huolimatta Neuvostoliiton asevoimien kenraalin luottamasta suunnitelman toteuttamiskelpoisuuteen, epäselvyyttä oli, kuinka sitten hävitetään sotilaallisen menestyksen hedelmät, miten hallita ja ylläpitää järjestystä valloitettujen alueiden puitteissa, joilla on miljoonia. epälojaaleja väestöryhmiä [17] [18] .

Mielipiteet ja arviot

Dmitry Fedorovich, jopa korkeimmassa virassa, ei epäröinyt opiskella ja pakotti jatkuvasti alaisensa opiskelemaan. Jo puolustusministerinä hän käski minut lukemaan hänelle ja ministeriön kollegiolle luentosarjan monimutkaisten tietojärjestelmien rakentamisen periaatteista strategisia tarkoituksia varten, menetelmistä strategisen tiedon korkeimman luotettavuuden varmistamiseksi, nykyaikaisesta ja lupaavasta teknisestä näiden järjestelmien keinot, niiden algoritmi ja ohjelmasisältö. Hän oli näiden luentojen aktiivisin kuuntelija ja mielestäni jo poissa ollessani antoi lähimmille alaisilleen jonkinlaisen tentin.

- Varhaisvaroitusjärjestelmän ja SKKP : n pääsuunnittelijan V. G. Repinin muistelmista vuosina 1970-1987. [19] .

... Ustinov oli pakkomielle puolustusteollisuudesta eikä halunnut auttaa maan taloutta millään tavalla. Hän antoi suuren panoksen fasismin voiton eteen, mutta samalla mielestäni hän aiheutti vahinkoa taloudellemme, kun Brežnevin johto hänen ehdotuksestaan ​​ei säästänyt mitään puolustukselle, edes hyvinvoinnille. työntekijöistä.

- N. G. Egorychev [20]

... erityisesti minulle <...> Muistan nuoren (vuonna 1941 hän oli vain 33-vuotias) aseistuksen kansankomissaarin Dmitri Fedorovitš Ustinovin .... En tiedä milloin hän nukkui, mutta vaikutelma oli, että Dmitri Fedorovich oli aina jaloillaan. Hänet erottui pettämättömästä iloisuudesta, suurimmasta hyväntahtoisuudesta ihmisiä kohtaan.
Asevarustelun kansankomissaarina D. F. Ustinov osoitti olevansa erinomainen insinööri, syvällinen tuntija ja taitava tuotannon järjestäjä. Hän oli nopeiden ja rohkeiden päätösten kannattaja, ymmärsi perusteellisesti monimutkaisimmat tekniset ongelmat. Ja sitä paitsi hän ei menettänyt inhimillisiä ominaisuuksiaan hetkeksikään.

- Tykistön marsalkka N. D. Yakovlev [21] .

Muisti

• Ustinovin kuoleman yhteydessä julistettiin virallinen suru , hänen hautajaiset näytettiin keskustelevisiossa - harvinaisuus ihmisille, jotka eivät olleet puolueen ja hallituksen johtajia. Hänestä tuli viimeinen, jonka tuhkat laitettiin Kremlin muurin uurnaan (yli kaksi kuukautta ennen viimeisiä hautajaisia ​​Kremlin muurilla - K. U. Chernenko ).
• Vuonna 1984 Iževskin kaupunki nimettiin uudelleen Ustinoviksi; autonomisen tasavallan pääkaupungin uudelleennimeäminen oli epätavallista (aiemmin vain aluekeskukset Naberezhnye Chelny ja Rybinsk nimettiin uudelleen Brežnevin ja Andropovin kunniaksi ). Kaupunkilaiset suhtautuivat tähän uudelleennimeämiseen jyrkästi negatiivisesti, ja jo 19. kesäkuuta 1987 entinen nimi palautettiin Iževskiin [22] . Sitten päätettiin nimetä äskettäin muodostettu Iževskin alue D. F. Ustinovin kunniaksi, mikä kirjattiin UASSR:n korkeimman neuvoston puheenjohtajiston 13. kesäkuuta 1987 antamaan asetukseen ja korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetukseen RSFSR 22. kesäkuuta 1987 - Ustinovsky-alue . 1. heinäkuuta 1987 pidettiin Ustinovskyn piirineuvoston kansanedustajien ensimmäinen istunto . Piirin virallinen syntymäpäivä on 1.7.1987. Ustinovin rintakuva pystytettiin kaupunkiin.
• Samaan aikaan Leningradin mekaaniselle instituutille annettiin Neuvostoliiton marsalkka D. F. Ustinovin nimi . Tällä hetkellä yliopisto (Baltic State Technical University "Voenmekh" nimeltä D. F. Ustinov), jonka nimeä on muutettu, kantaa edelleen D. F. Ustinovin nimeä, mutta mainitsematta sotilasarvoa [23] .
• Vuonna 1985 Ustinovin kunniaksi he nimettiin uudelleen Moskovan Autumn Boulevardiksi , josta tuli Marsalkka Ustinov Street, mutta vuonna 1990 se palautettiin entiseen nimeensä.
• Kesäkuussa 2020 ilmoitettiin, että D. F. Ustinovin nimi annettaisiin aukiolle "lähellä Narodnogo Opolcheniya -kadun ja Berzarina-kadun risteystä , mutta tämän päätöksen täytäntöönpanosta tammikuussa 2022 ei tiedetä mitään.
• Uljanovskin ilmailuteollisuuskompleksi (UAIC) kantoi Neuvostoliiton aikana D. F. Ustinovin nimeä. Vuonna 1992 UAPK ne. D. F. Ustinov muutettiin osakeyhtiöksi (JSC) Aviastariksi
• Uljanovskissa kaupungin Zavolzhskyn kaupunginosassa oleva katu nimettiin Ustinovin mukaan .
• Ustinovin kotimaassa - Samarassa - hänen kunniakseen on nimetty aukio kaupungin historiallisessa osassa ; Aukiolle on asennettu Ustinovin rintakuva .
• Pietarissa hänen mukaansa on nimetty katu Rybatskoyen mikropiirissä .
• Pohjoislaivastoon kuuluu ohjusristeilijä Marsalkka Ustinov .
• Vuonna 2012 Kovrovissa päätettiin nimetä katu yhdelle kaupungin mikropiiristä. Ustinovin rintakuva pystytettiin kaupunkiin.
• Vuonna 2014 hänen mukaansa nimettiin katu Krutye Klyuchin mikropiirissä (Marsalkka Ustinov Street) Samarassa .
• D. F. Ustinovista valmistuneen Ivanovon ammattikorkeakoulun (entinen ammattikorkeakoulu) päärakennuksessa on hänen kunniakseen muistolaatta.
• Vuoteen 1992 asti Progress Rocket and Space Center kantoi nimeä .

Sotilasarvot

• 24. tammikuuta 1944 - konepaja- ja tykistöpalvelun kenraaliluutnantti .
• 18. marraskuuta 1944 - konepaja- ja tykistöpalvelun kenraali eversti .
• 29. huhtikuuta 1976 - armeijan kenraali .
• 30. heinäkuuta 1976 - Neuvostoliiton marsalkka .

Dokumentteja Dmitri Ustinovista

• Historialliset kronikot Nikolai Svanidzen kanssa. Sarja 78. "1976 - Dmitri Ustinov."
• "Kremlin lapset. Dmitri Ustinov. Defence Above All” on dokumenttielokuva NTV:n Kremlin lapset -sarjasta.
• "Samaran kohtalot. Dmitri Ustinov, 2008. Kirjailija Vitaly Dobrusin on elämäkertaelokuva Samara Fates -sarjasta.

Elokuvan inkarnaatiot

• Andrey Popov elokuvassa " Tulen kesyttäminen ", Neuvostoliitto, 1972.
• Boris Gusakov eeppisessä "Taistelu Moskovasta" ( tšekki Boj o Moskvu ; saksalainen  Schlacht um Moskau ; vietnami Cuộc chiến ở Moskva ), Neuvostoliitto, 1985.
• Juri Stoskov elokuvassa " Grey Wolves ", Venäjä, 1993
• Aleksei Mihailov tv-sarjassa " Punainen tori ", 2004.
• Vladimir Menshov Brežnev-sarjassa , Venäjä, 2005.
• Oleg Trepovsky sarjassa "Cedar" lävistää taivaan , Venäjä, 2011.
• Andrey Lebedev sarjassa " Nesterov's Loop ", Venäjä, 2015.
• Alexander Kuznetsov sarjassa " Päällikkö ", Venäjä, 2015.
• Petr Zhuravlev TV-sarjassa Outrunning Time , Venäjä, 2019.

Palkinnot

Katsella Neuvostoliiton palkinnot

• Neuvostoliiton sankari (27.10.1978);
• kahdesti sosialistisen työn sankari (6.3.1942, 17.6.1961);
• yksitoista Leninin käskyä (2.8.1939, 6.3.1942, 8.5.1944, 12.8.1951, 20.4.1956, 21.12.1957, 29.10.1958, 20.10. /1968, 12.2.1971, 27.10.1978);
• Suvorovin ritarikunta , I aste (16.9.1945);
• Kutuzovin ritarikunta, 1. luokka (18.11.1944);
• seitsemäntoista Neuvostoliiton mitalia;
• Lenin-palkinnon saaja ( 20.4.1982);
• Stalin-palkinnon 1. asteen saaja (16.12.1953) ;
• Neuvostoliiton valtionpalkinnon saaja ( 5.2.1983).

MPR- palkinnot

• Mongolian kansantasavallan sankari (6.8.1981);
• kolme Sukhbaatarin tilausta (1975, 1978, 1981);
• Punaisen sodan lipun ritarikunta (1983);
• kuusi MPR-mitalia.

Tšekkoslovakian palkinnot

• Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan sankari (30.9.1982);
• kaksi Klement Gottwaldin tilausta (1978, 1982);
• Valkoisen leijonan ritarikunta, 1. luokka (1977);
• kaksi Tšekkoslovakian mitalia.

Vietnam- palkinto

• Ho Chi Minhin ritarikunta (1983).

NRB- palkinnot

• Kaksi tilausta "Georgy Dimitrov" (1976, 1983);
• seitsemän NRB-mitalia.

Puolan palkinto

• Grunwaldin Ristin 1. luokan ritarikunta (1976).

Perun palkinto

• Ilmavoimien ansiomerkki.

HNR- palkinnot

• Two Order of the Banner (Unkari) rubiineilla (1978, 1983);
• HNR-mitali.

DRA -palkinto

• "Vapauden auringon" ritarikunta (1982).

GDR- palkinnot

• Kaksi Karl Marxin tilausta (1978, 1983);
• Scharnhorstin ritarikunta (1977);
• DDR-mitali.

Suomen palkinto

• Valkoisen Ruusun 1. luokan ritarikunta (1978).

Kuuban tasavallan palkinnot

• Playa Gironin ritarikunta (1983);
• kaksi mitalia Kuubasta.

Lähteet

• Ustinov D. F. // Kutsenko A. Neuvostoliiton laivaston marsalkat ja amiraalit. - Kiova: Polygraphbook, 2007. - S. 335-343.
• Ustinov D. F. // Neuvostoliiton marsalkat. Henkilökohtaisista asioista kerrotaan / Sotahistoriallisten ja isänmaallisten ongelmien ja tutkimuksen instituutti. - M .: Suosikkikirja, 1996. - S. 73-74. — ISBN 5-7656-0012-3
• Ustinov D.F. // Neuvostoliiton sankarit: lyhyt elämäkertasanakirja / Ed. toim. kollegio I. N. Shkadov . - M . : Military Publishing House , 1988. - T. 2 / Lyubov - Yashchuk /. - S. 631. - 863 s. - 100 000 kappaletta.  — ISBN 5-203-00536-2 .

Lue lisää

• Ustinov Yu.S. kansankomisaari. Ministeri. Marsalkka : [Tietoja D. F. Ustinovista] / Yu. S. Ustinov; [Feder. kohdeohjelma "Venäjän kulttuuri"]. - M .: Patriot, 2002. - 461 s., [52] s. sairas. - (Isänmaan uskolliset pojat). — ISBN 5-7030-0875-1 .
• Neuvostoliiton marsalkat . Henkilökohtaisista asioista kerrotaan / Ch. toim. Aleshin A.; Sotilaallisten ja historiallis-isänmaallisten ongelmien ja tutkimuksen instituutti. - M .: Suosikkikirja, 1996. - 96 s., ill.
• Ivashov L. Käytämme edelleen Ustinovin kehitystä // Uusi puolustusjärjestys: päiväkirja. - 2008. - Nro 10 . - S. 38-40 . (Venäjän kieli)

Muistiinpanot

1. ↑ D. F. Ustinov . Haettu 9. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 29. tammikuuta 2021. (määrätön)
2. ↑ Marsalkka Ustinov: Neuvostoliiton paras puolustusministeri. Venäjän seitsemän . Haettu 4. toukokuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 4. toukokuuta 2021. (määrätön)
3. ↑ D. F. Ustinovin elämäkerta Heroes of the Country -verkkosivustolla Arkistokopio päivätty 29. tammikuuta 2021 Wayback Machinessa .
4. ↑ Kombrig Ustinov Pjotr ​​Fedorovitš (1930-1932) . Pietarin osavaltion televiestintäyliopiston sotilaskoulutuskeskus, joka on nimetty professori M.A. Bonch-Bruevich . Haettu 22. huhtikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 22. huhtikuuta 2021. (määrätön)
5. ↑ 1 2 Kremlin haukka. Russian Bazaar Arkistoitu 8. syyskuuta 2014 Wayback Machinessa .
6. ↑ Luku 1. Matkan alku. // Beria S. L. Isäni on Lavrenty Beria . Haettu 20. maaliskuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 29. syyskuuta 2020. (määrätön)
7. ↑ 1 2 Chertok B. E. Luku 4. Muodostuminen kotimaalla. Kolme uutta tekniikkaa - kolme valtion komiteaa // Raketit ja ihmiset. - M .: Mashinostroenie , 1999 . - Vol. 1. Raketit ja ihmiset.
8. ↑ Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetus "Sosialistisen työn sankarin arvonimen myöntämisestä tovereille Bykhovsky A. I., Vannikov B. L., Gonor L. R., Eljan A. S., Novikov ja Ustinov D. F." päivätty 3. kesäkuuta 1942  // Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton korkeimman neuvoston Vedomosti: sanomalehti. - 1942. - 15. kesäkuuta ( nro 22 (181) ). - S. 1 . Arkistoitu alkuperäisestä 9. marraskuuta 2021.
9. ↑ Wikilähteen asiakirjasta  Neuvostoliiton ministerineuvoston asetus 13. toukokuuta 1946 nro 1017-419ss "Suihkuaseita koskevat kysymykset "
10. ↑ Zenkovich N. A. Suljetuimmat ihmiset: [tietosanakirja. biogr.] / [Toim. 2nd, rev. ja lisää.]. — M. : OLMA-PRESS: OLMA-PRESS Tähdet. maailma, 2004. – 685, [2] s. — ISBN 5-94850-342-9 .
11. ↑ Goryannikova V.F.V.D. Kalmykov - suunnittelija, tiedemies, ministeri Arkistokopio päivätty 20. heinäkuuta 2013 Wayback Machinessa .
12. ↑ Aleksei Semjonov - marsalkka . Haettu 13. kesäkuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 16. kesäkuuta 2016. (määrätön)
13. ↑ Kuka, jos ei Gorbatšov? — MK . Haettu 12. joulukuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 12. joulukuuta 2021. (määrätön)
14. ↑ Eläkkeellä oleva kenraaliluutnantti Ivan Ustinov: "He ovat oikealla tiellä" (pääsemätön linkki) . Haettu 5. huhtikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 12. tammikuuta 2014. (määrätön) 
15. ↑ Dmitri Fedorovitš Ustinov . Sivusto " Maan sankarit ". (Venäjän kieli)
16. ↑ Igor Lensky. Neuvostoliiton tykistö ampui natseja aseillaan . STOPSTAMP.RU. Haettu 30. syyskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 1. lokakuuta 2015. (määrätön)
17. ↑ Svjatoslav Rybas. Gromyko. - M . : Nuori vartija, 2011. - S. 439. - 444-445 s. - (ZhZL). -5000 kappaletta.  — ISBN 978-5-235-03477-8 .
18. ↑ O. A. Grinevsky. Brežnevistä Gorbatšoviin. - M. , 2004. - S. 52-53.
19. ↑ V. G. Repin, "Tapahtumat ja ihmiset" Arkistokopio 25. elokuuta 2021 Wayback Machinessa , julkaistu ensimmäisen kerran kirjassa "Puolustuslinjat - avaruudessa ja maan päällä. Esseitä rakettien ja avaruuspuolustuksen historiasta. Tekijä-komp. N. G. Zavaliy . - M .: Veche, 2003, s. 433-472.
20. ↑ http://tvc.ru/center/index/id/40102000190004.html  (linkki, jota ei voi käyttää)
21. ↑ Jakovlev N. D. Tykistöstä ja vähän itsestäni. - M .: Military Publishing House, 1981. - S. 81-82.
22. ↑ "Anna Iževsk!" (linkki ei saatavilla) . CGA UR. Haettu 24. huhtikuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 28. syyskuuta 2007. (määrätön) 
23. ↑ BSTU "VOENMEH":n virallinen verkkosivusto . Haettu 29. huhtikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 11. toukokuuta 2020. (määrätön)

Linkit

• Ustinov Dmitry Fedorovich Venäjän puolustusministeriön verkkosivuilla
• Ustinov D.F.
• D. F. Ustinovin puhe. Vietnamin sota (ääni).
• Stalinistisin ministeri .
• Insinööriministeri: marsalkka Ustinov 100 vuotta .
• Raketinrakentajat kunnioittavat maanmiehenmme - Dmitri Fedorovitš Ustinovin - muistoa .

Temaattiset sivustot	Maan sankarit
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Suuri katalaani Hienoa norjalaista Iso venäläinen Liettuan universaali Britannica (verkossa) Brockhaus Universalis
Sukututkimus ja nekropolis	Etsi hauta
Bibliografisissa luetteloissa BNF : 11990218b GND : 118884239 GTAA : 163022 ISNI : 0000 0001 0200 9277 J9U : 987007456351305171 LCCN : n82156909 NKC : jx20071128078 NLP : A10795832 NTA : 069456062 NUKAT : n97017212 SUDOC : 027973506 VIAF : 71400271 WorldCat VIAF : 71400271

Venäjän imperiumin , RSFSR :n , Neuvostoliiton ja Venäjän federaation sotilasosastojen päälliköt
Sotilaskollegion puheenjohtajat	A. D. Menshikov A. I. Repnin M. M. Golitsyn-St. V. V. Dolgorukov B. H. Minich N. Yu Trubetskoy Z. G. Chernyshev G. A. Potemkin N. I. Saltykov
Admiralty Collegen presidentit	F. M. Apraksin P. I. Sievers N. F. Golovin M. M. Golitsyn Jr. johti. kirja. Pavel Petrovich I. G. Chernyshev I. L. Golenishchev-Kutuzov P. V. Chichagov I. I. Traverse
Venäjän valtakunnan sotaministerit	S. K. Vyazmitinov A. A. Arakcheev M. B. Barclay de Tolly A. I. Gortšakov P. P. Konovnitsyn P. I. Meller-Zakomelsky A. I. Tatishchev A. I. Chernyshev V. A. Dolgorukov N. O. Sukhozanet D. A. Miljutin P.S. Vannovsky A. N. Kuropatkin V. V. Saharov A. F. Rediger V. A. Sukhomlinov A. A. Polivanov D. S. Shuvaev M. A. Beljajev
Venäjän imperiumin merivoimien ministerit	N.S. Mordvinov P. V. Chichagov I. I. Traverse A. V. Moller A.S. Menshikov F. P. Wrangel N.F. Metlin N. K. Crabbe S. S. Lesovsky A. A. Peštšurov I. A. Shestakov N. M. Chikhachev P. P. Tyrtov F. K. Avelan A. A. Birilev I. M. Dikov S. A. Voevodsky I. K. Grigorovich
Sotilas - ja merivoimien ministerit ( Venäjän väliaikainen hallitus )	A. I. Guchkov A. F. Kerensky A. I. Verkhovsky
Sota- ja laivastoministeri ( väliaikainen koko Venäjän hallitus )	A. V. Kolchak
Venäjän valtion sotilasministerit	N. A. Stepanov D. A. Lebedev M. K. Diterikhs A. P. Budberg M. V. Khanzhin
Venäjän valtion merenkulkuministeri	M. I. Smirnov
RSFSR:n sotilas- ja laivastoasioiden komitea	P. E. Dybenko V. A. Antonov N. V. Krylenko
RSFSR:n kansankomissaari	N. I. Podvoisky L. D. Trotski
RSFSR:n kansankomissaari	P. E. Dybenko
Puolustusvoimien kansankomissaarit , Puolustusvoiman kansankomissaarit, Neuvostoliiton puolustusministerit	L. D. Trotski M. V. Frunze K. E. Vorošilov S. K. Timošenko I. V. Stalin N. A. Bulganin A. M. Vasilevsky N. A. Bulganin G. K. Žukov R. Ya. Malinovski A. A. Grechko D. F. Ustinov S. L. Sokolov D.T. Yazov M. A. Moiseev (näyttelijä) E. I. Shaposhnikov
Laivaston kansankomissaarit, Neuvostoliiton merivoimien ministeri	P. A. Smirnov M. P. Frinovsky N. G. Kuznetsov
Venäjän puolustusministerit	K. I. Kobets B. N. Jeltsin (näyttelijä) P.S. Grachev M. P. Kolesnikov (näyttelijä) I. N. Rodionov I. D. Sergeev S. B. Ivanov A. E. Serdjukov S. K. Shoigu

Neuvostoliiton marsalkat
	Voroshilov Tukhachevsky 1.2 Budyonny Egorov 1.2 Blucher 1.2 Tymoshenko Kulik 1.2 Shaposhnikov Zhukov Vasilevski Stalin 3 Konev Govorov Rokossovski Malinovski Tolbukhin Meretskov Beria 1 Sokolovsky Bulganin 1 Bagramyan Birjuzov Grechko Eremenko Moskalenko Chuikov Zaharov Golikov Krylov Jakubovski Batitsky Koshevoy Brežnev Ustinov Kulikov Ogarkov Sokolov Akhromeev Kurkotkin Petrov Jazov 1 Rivitetty arvo      2 Palautettu arvoon      3 Myöhemmin hän sai Neuvostoliiton generalissimon arvonimen