Leyli ja Majnun (Nizami Ganjavi)

Leyli ja Majnun
persialainen. لیلی و مجنون
Tuntemattoman taiteilijan 1500-luvun jälkipuoliskolla pienoismalli , joka kuvaa Leylan ja Majnunin kuolemaa. Kongressin kirjasto , Washington
Genre	runo
Tekijä	Nizami Ganjavi
Alkuperäinen kieli	persialainen
kirjoituspäivämäärä	1188
Ensimmäisen julkaisun päivämäärä	1836
Edellinen	" Khosrow ja Shirin "
Seurata	" Seitsemän kauneutta "
Teoksen teksti Wikilähteessä
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

"Leyli ja Majnun" ( persiaa لیلی و مجنون ) on persialaisen runouden klassikon Nizami Ganjavin kolmas runo hänen viidestä " Khamsesta ", kirjoitettu vuonna 1188 persiaksi . Se perustuu vanhan arabien legendan " Layli ja Majnun " juoneen nuoren miehen Keysin, lempinimeltään "Majnun" ("Hullu"), onnettomasta rakkaudesta kaunista Leyliä kohtaan. Runo on omistettu Shirvanshah Akhsitan I :lle, jonka käskystä se kirjoitettiin [1] [2] [3] [4] . Runossa on 4600 säkeistöä [5] . Tätä runoa pidetään kuuluisimpana persialaisena kertomuksena Leylin ja Majnunin legendasta [3] , ja se on myös legendan ensimmäinen kirjallinen sovitus [6] .

Yhteenveto

Nizami kutsuu itseään satakieliksi ja perhoksi ja aikoo saattaa joutilaisuutensa loppuun. Ja nyt hän saa kirjeen Shirvanshahilta, joka kehottaa häntä laulamaan Majnunin rakkauden Leylille. Lisäksi Nizami valittaa kateellisista ihmisistä ja jäljittelijöistä vertaamalla itseään Yusufiin , Isaan ja Muhammediin . Nizami aloittaa tarinansa arabisheikistä , joka synnytti kauan odotetun perillisen, lempinimeltään Keys. 10-vuotiaana Case määrättiin kouluun. Siellä hän tapasi kauniin koulutytön Laylan naapuriheimosta. Hän oli hoikka kuin sypressi , hänellä oli gasellisilmät , ja hänen poskessaan oli myyrä. Leili vastasi, mutta Casen rakkaus muuttui kaipaukseksi ja pakkomielle, josta hän sai lempinimen Majnun ("hullu"). Tilannetta pahensi muiden pilkkaaminen. Casen isä kosi Laylan vanhempia, mutta hän kieltäytyy, koska Casen sanotaan olevan hullu. Case epätoivoisena repäisi vaatteensa ja vetäytyi Nejdin autiomaahan , missä hän sävelsi rakkaalleen omistettuja runoja. Vanhempien yritykset parantaa poikansa Kaabassa epäonnistuivat. Sillä välin Ibn-Salam kosi Laylan vanhemmat, ja tietty Naufal, köyhien suojelija, löysi Majnunin autiomaasta. Täyttääkseen lupauksensa Nawfal-ryhmä hyökkää Laili-heimon kimppuun, mutta Majnun epäröi epäjohdonmukaisuudessaan. Vaikka Leylan isä on hävinnyt, hän ei halua pitää tytärtään hulluna. Naufal yhtyy näihin väitteisiin. Leyli menee naimisiin Ibn Salamin kanssa, mutta nuori vaimo ei halua koskea ja uhkaa tappaa itsensä. Kasvavan vieraantumisen vuoksi Ibn Salam joutuu melankoliaan ja alkaa väärinkäyttää viiniä, mikä johtaa hänet ennenaikaiseen kuolemaan. Leski kuolee ja Layla. Sillä välin Majnun hankkii maagisen voiman eläimiin: leijonat , sudet , ketut, lampaat, onagerit , jäniset ja kotkat palvelevat häntä. Majnun jatkaa Laylin ylistämistä vertaamalla itseään satakieliin ja häntä ruusuun . Saatuaan tietää rakkaansa kuolemasta Majnun saapuu hautaan ja kuolee siellä. Vuotta myöhemmin hänen ruumiinsa haudattiin lähelle. Vuosia myöhemmin heidän hautojensa päälle kasvaa puutarha.

Nizami muokkasi juonen hieman: hän saa Casen hulluksi rakkaudesta, ja siksi Leilan vanhemmat kieltäytyvät hänestä. Avioliittoon pakotettu Layla kuolee rakkaudesta Caseen. Hän on haudattu hääpukuun. Saatuaan tietää Laylan kuolemasta Majnun tulee hänen hautaan ja kuolee siellä. Kirjoittaja kysyy: mitä rakastajat saivat maallisista kärsimyksistään, missä on heidän paikkansa tuonpuoleisessa elämässä? Koodi kertoo unesta , jonka mukaan rakastajat yhdistyvät paratiisiin, jossa he elävät kuninkaana ja kuningattarena [5] .

Käännökset ja julkaisut

Teoksen ensimmäinen käännös oli lyhennetty englanninkielinen runo . Käännöksen teki englantilainen orientalisti ja kääntäjä James Atkinson . Se julkaistiin vuonna 1836 . Myöhemmin tämä käännös julkaistiin useita kertoja ( 1894 , 1915 ) [5] .

Runon käänsi venäjäksi Jevgeni Bertels (pieni proosakäännös runosta), T. Forsh, mutta ensimmäinen kokonaispainos ilmestyi Pavel Antokolskyn runollisen venäjänkielisen käännöksen (kokonaan) kera [7] . Rustam Alijev teki teoksesta täydellisen filologisen proosakäännöksen farsista venäjäksi.

Runon käänsi azerbaidžaniksi runoilija Samed Vurgun [8] [9] .

Teoksen analyysi

Tämä romanttinen runo kuuluu genreen "mene pois" (muuten "audry"). Tämän genren runojen juoni on karkaa, yksinkertainen ja pyörii onnettoman rakkauden ympärillä. Udrin sankarit ovat puoliksi fiktiivisiä, puolihistoriallisia hahmoja ja heidän toimintansa muistuttavat muiden tämän genren romanttisten runojen hahmojen toimintaa [5] . Nizami personoi arabi-beduiinilegendan esittäen sankarit persialaisina aristokraateina. Hän siirsi myös juonen kehityksen kaupunkiympäristöön ja lisäsi siihen useita persialaisia ​​aiheita ja koristeli kerrontaa myös luontokuvauksilla [5] .

Runo on julkaistu eri maissa eri versioina tekstistä. Iranilainen tutkija Vahid Dastgerdi julkaisi kuitenkin runosta kriittisen painoksen vuonna 1934, jossa se kokosi 66 luvun ja 3657 rivin tekstin, jättäen pois 1007 säkettä ja tunnisti ne myöhemmiksi interpoloinneiksi (tekstiin lisätyt vääristymät), vaikka hän myönsikin, että jotkut Nizami itse olisi voinut lisätä ne [5] .

Kuten arabialaisissa lähteissä, Nizami viittaa Majnunin runolliseen neroun vähintään 30 kertaa. Majnun esitetään runossa runoilijana, joka pystyy säveltämään häikäiseviä säkeitä eri runotyypeissä. U Nizami Majnun lausuu rakkausrunoja ja elegioita , joita voidaan pitää psykologisena itsetutkiskeluna, joka näyttää hänen turhautuneisuutensa ja toimintansa syyt. Majnunin puhetta koskevissa kommenteissaan kertoja asettuu aina puolelleen, mikä vaikuttaa lukijan tulkintaan [5] .

Kuvakuvissa Majnun on kuvattu laihtuneena askeettina . Nizami osoittaa, että rakastavan ihmisen ja askeetin kokemukset ovat samanlaisia, paitsi että askeettinen toimii tarkoituksella, kun taas rakastaja kärsii rakkauden voimasta. Prologissa ja epilogissa Nizami neuvoo lukijaa erilaisissa aiheissa, kuten elämän ohimenevyydestä, kuolemasta, nöyryydestä jne. [5]

Taiteessa

Miniatyyrit , jotka kuvaavat runon "Leyli ja Majnun" sankareita teoksen käsikirjoituksiin, ovat vuosisatojen ajan luoneet miniaturistit eri kaupungeista, kuten Tabrizista , Heratista . Tällaisista persialaisista taiteilijoista voidaan mainita Agha Mirek [10] , Mir Seyid Ali [11] , Muzaffar Ali .

Vuonna 1949 Bakussa rakennetun Nizami Ganjavin muistomerkin jalustalle kuvanveistäjä A. Khryunov teki taiteilija Gazanfar Khalykovin luonnosten [12] pohjalta bareljeefin, joka kuvaa runon sankareita - Leyli. ja Majnun, koulun oppilaat.

Runoon perustuen azerbaidžanilainen säveltäjä Kara Karaev kirjoitti sinfonisen runon "Leyli ja Majnun" (ensiesitys Bakussa 29. syyskuuta 1947 gaalaillassa Nizami Ganjavin 800-vuotisjuhlan kunniaksi) [13] ja yksi- näytelmäbaletti " Leyli ja Majnun ".

Vuonna 1960 Tajikfilm -elokuvastudio kuvasi runoon pohjautuvan balettielokuvan Leyli ja Majnun [14] , ensimmäisen tadžikkien balettielokuvan [15] . Ja vuotta myöhemmin samanniminen elokuva, joka perustuu runoon, kuvattiin elokuvastudiossa " Azerbaijanfilm " (Majnunin roolia näytteli Nodar Shashik-ogly ) [16] .

Azerbaidžanilainen taiteilija Mikail Abdullajev teki Bakun metron Nizami Ganjavin metroasemalle mosaiikkipaneeleja , jotka kuvaavat runon sankareita.

• Leyliä ja Majnunia kuvaava bareljefi Nizamin muistomerkillä Bakussa

• Kohtaus Kara Karaevin baletista " Layli ja Majnun ".

• Mosaiikkipiirros "Leyli ja Majnun" Nizami Ganjavin metroasemalla Bakussa. Taiteilija Mikail Abdullaev

Katso myös

• "Leyli ja Majnun" - Fuzulin runo azerbaidžaniksi

Muistiinpanot

1. ↑ Nizami Ganjavi. Leyli ja Majnun. Nizami Ganjavin 840-vuotispäivän kunniaksi. Käännös farsin kielestä, esipuhe ja kommentit Rustam Aliyev / Toimittaja A. V. Starostin. - B .: Elm, 1981. - S. 8. - 388 s. - 4000 kappaletta.
2. ↑ Sarah Ashurbeyli . Shirvanshahien valtio (VI-XVI vuosisadat). - B .: Elm, 1983. - S. 143-144. — 341 s.

   Samaan aikaan toinen loistava runoilija, Nizami, joka kirjoitti runon "Leyli ja Majnun" vuonna 1188 Akhsitanin määräyksestä, sai suuren mainetta koko Lähi-idässä.

3. ↑ 1 2 Yuriko Yamanaka. Aavikko sitomattoman intohimona: Rakkautta ja hulluutta Laylan ja Majnunin tarinassa // Kulttuurimuutos arabimaailmassa / Toimittanut Tetsuo Nishio. — Kokuritsu Minzokugaku Hakubutsukan ( kansallinen etnologian museo), 2001. - nro 55 . - S. 149 .

   Tämän tarinan kuuluisin persialainen esitys on Nizami Ganjavin (1141-1209 jKr.) eeppinen romanssi Layla va Majnun. Hänen Layla ja Majnun (1188 jKr.) on kolmas teos hänen Khamzassaan (Quintet, viiden suuren eeppisen runon kokoelma), ja se on kirjoitettu Shirvan-shah-dynastian kuninkaan Akhsatanin käskystä.

4. ↑ Michiko Suzuki. Eepoksen ja kansantarinoiden suullinen perinne. – Musiikkikulttuuri Länsi-Aasiassa. – Kansallinen etnologian museo, 1980. - S. 103. - 155 s.

   Sen popularisointia vauhditti Layli Majnun , noin 4000 säkeen romanttinen eepos, jonka Nizami sävelsi vuonna 1188 azerbaidžanilaisen Akhsatan I:n pyynnöstä.

5. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 A. A. Seyed-Gohrab. Leyli o Majnun  (englanniksi)  // Encyclopædia Iranica . – 15. heinäkuuta 2009.
6. ↑ Leyli ja Majnun - artikkeli Big Encyclopedic Dictionarysta
7. ↑ Layla ja Majnun. Nizami Ganjavi. Käännös P. G. Antokolsky. - M . : Goslitizdat , 1957. - 227 s.
8. ↑ A. M. Babayan, N. M. Teymurova. Samed Vurgun Venäjän lehdistössä. - B .: Elm, 1976. - S. 12. - 88 s.

   Myöhemmin hän käänsi azerbaidžaniksi myös Nizamin kuuluisan runon "Leyli ja Majnun".

9. ↑ P. Skosyrev . Perintö ja haut: artikkelit, esseet, muistiinpanot. - Neuvostoliiton kirjailija , 1961. - S. 219. - 294 s.

   Samad Vurgun käänsi yhden Nizamin ylevimmistä ja runollisimmista teoksista, runon "Layli ja Majnun"...

10. ↑ 1 2 Aga Mirek Isfahani - artikkeli Great Soviet Encyclopediasta . 
11. ↑ Mir Seyid Ali // Popular Art Encyclopedia / Toim. Polevoy V.M. - M .: Neuvostoliiton tietosanakirja, 1986.
12. ↑ N. Gabibov , M. Najafov . Neuvostoliiton Azerbaidžanin taide. - M . : Taide , 1960. - S. 132. - 198 s.

    Kuvanveistäjä A. Hrjunovin G. Halykovin luonnosten mukaan tekemät jalustan reliefit sijaitsevat pronssilaatan sivuilla seitsemällä sivulla, ja niihin on valettu runoilijan nimi ja syntymäajat. ja kuolema. Ne on omistettu yksittäisille kohtauksille runoilijan teoksista ja ne ovat luonteeltaan koristeellisia. Matalissa kohokuvissa tehtyihin kuviin pääsee käsiksi vain lähimmästä näköalapaikasta.

13. ↑ Virallinen Kara Karaeville omistettu verkkosivusto . Käyttöpäivä: 6. tammikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. syyskuuta 2016. (määrätön)
14. ↑ Elena Nadezhdina, Nikolai Elyash. Suuri baletti. Neuvostoliiton baletin kehityksen päävaiheet. - Knowledge, 1964. - S. 85. - 86 s.

    "Layli ja Majnun" . Elokuva-baletti perustuu Nizami Ganjevin runoon. "Tajikfilm", 1960, 8 tuntia

15. ↑ Kulttuurirakentamisen historia Tadžikistanissa (1917-1977). - Donish, 1983. - T. II. - S. 258.

    ... ensimmäinen tadžikilainen balettielokuva "Leyli ja Majnun", joka on luotu Nizamin samannimisen runon perusteella; ...

16. ↑ Azerbaidžanin elokuvatoimiston virallinen verkkosivusto (linkki ei ole käytettävissä) . Käyttöpäivä: 6. tammikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 7. maaliskuuta 2016. (määrätön) 

Kirjallisuus

• Leyli ja Majnun
• Nizami Ganjavi. Leyli ja Majnun. Nizami Ganjavin 840-vuotisjuhlaan . Käännös farsin kielestä, esipuhe ja kommentit Rustam Aliyev / Toimittaja A. V. Starostin. - B .: Elm, 1981. - 388 s. - 4000 kappaletta.

Linkit

• Jean-Pierre Guinhut. Mies, joka rakasti liikaa. The Legend of Leyli and Majnun  (englanniksi)  // Azerbaijan International: Journal. - 1998. - Ei. 6.3 . - s. 33-38 .