Mansi-kirjoitus on käsikirjoitus, jota käytetään mansin kielen kirjoittamiseen . Olemassaolonsa aikana se toimi erilaisilla graafisilla perusteilla ja sitä uudistettiin toistuvasti. Tällä hetkellä mansi-skripti toimii kyrillisesti . Mansi-kirjoituksen historiassa on 3 vaihetta:
1900-luvun alkuun asti mansilla ei ollut omaa kirjoituskieltä. 1930-luvulle asti metsästäjät käyttivät kuvakirjoituksen alkeita, joiden avulla oli mahdollista kuvata saaliin kokoa ja metsästyksen olosuhteita. Numeroiden kirjoittamisjärjestelmä oli varsin hyvin kehittynyt. Joten numerot yhdestä neljään merkittiin pystysuoralla tikulla │, numero 5 - kaltevalla tikulla ╱, 10 - ristillä ╳, 100 - tähdellä ✳. Esimerkiksi ╳╳╳╳╱││ tarkoitti 47 [1] .
Vanhimmat yksittäiset mansi-sanat (pääasiassa erisnimet) venäläisissä asiakirjoissa ovat peräisin 1500-1600-luvuilta. Vuonna 1736 I. Kurojedov laati V. N. Tatištševin puolesta ensimmäisen "vogulin kielen sanakirjan". Myöhemmin ilmestyi muita mansi-sanakirjoja, sekä käsin kirjoitettuja että painettuja - "Latinalais-vogul-sanakirja" (1775), "lyhyt Vogul-sanakirja venäjänkielisellä käännöksellä, kerätty ja sijoitettu eri materiaaleihin, Solikamskin kaupunki ja Simeonin Pyhän Kolminaisuuden katedraali Cherkalov 1785 ”, "Kaikkien kielten ja murteiden vertailevat sanakirjat, korkeimman henkilön oikean käden keräämät", koonnut P. S. Pallas (1787). Näissä teoksissa, joissa on tallennettu mansi-sanoja eri murteista, mukaan lukien ne, jotka ovat nyt kadonneet, käytettiin kyrillisiä (useammin) ja latinalaisia (harvemmin) aakkosia. Vuonna 1864 Pestissä julkaistiin ensimmäinen mansin kielen kielioppi, jonka on laatinut P. Hunfalvy (P. Hunfalvy. A. vogul föld és nép. Pest, 1864). Tässä työssä käytettiin latinalaisia aakkosia [2] .
1800-luvulla mansien kristinuskon yhteydessä kirjojen kustantaminen alkoi suoraan mansin kielellä. Ensimmäinen mansi-kirja (Kondinsky-murre) oli Matteuksen evankeliumin käännös , joka julkaistiin Lontoossa vuonna 1868 [3] . Toinen evankeliumin käännös mansin kielelle (kyrillisellä lisäkirjaimilla ӓ ј ӱ ) julkaistiin Helsingforsissa vuonna 1882 [4] . Vuonna 1903 ilmestyi ensimmäinen mansi-alkukirja - "Uralin vogulien aakkoset", jonka piispa Nikanor on koonnut Pelymin murteella. Tässä alukkeessa käytettiin silloisia venäläisiä aakkosia ilman muutoksia [5] . Kaikki nämä julkaisut eivät saaneet levitystä mansien keskuudessa [1] [6] .
Neuvostoliitossa alkoi 1920-luvulla kirjoitusten latinointiprosessi . Tämän projektin puitteissa kehitettiin vuosina 1930-1931 yksittäinen latinalaistettu pohjoisen aakkoset, jonka avulla oli tarkoitus luoda kirjoitus pohjoisten kansojen kielillä. Alkuperäisen luonnoksen mukaan mansi-aakkosilla piti olla seuraava muoto [7] : A a, Ç ç, E e, Ə ə, G g, Ƣ ƣ, H h, I i, J j, K k, L l, M m, N n, Ŋ ŋ, O o, P p, R r, S s, Ş ş, T t, U u, V v, W w, b b .
Vuonna 1931 kuitenkin hyväksyttiin hieman muunneltu versio latinalaisista mansi-aakkosista [1] :
| A a | B sisään | c c | D d | e e | F f | G g | HH | Ꜧꜧ | minä i |
| Jj | Kk | l l | Ļļ | M m | N n | Ņ ņ | Ŋ ŋ | O o | Pp |
| R r | S s | Ꞩꞩ | T t | Ţ ţ | U u | Vv | Zz | b b |
Alakirjain pilkku merkitsi palatalisaatiota . Kirjeessä ei näkynyt vokaalien pituutta.
Ensimmäinen kirja tässä aakkostossa oli aluke "Iļpi ļoŋꜧh". Sitä seurasi muu kirjallisuus, pääasiassa lasten- ja opetuskirjallisuus, ja sitä alettiin käyttää myös sanomalehdessä " Hantü-Maŋꞩi ꞩop ". Mansien kirjakielen perustana oli sosvan murre, jota puhui yli 60 % manseista ja joka oli vähiten alttiina Venäjän vaikutukselle [1] .
Vuonna 1937 mansi-aakkoset, kuten muidenkin Neuvostoliiton kansojen aakkoset , käännettiin kyrillisiksi. Tämä aakkosto sisälsi kaikki venäjän aakkosten kirjaimet sekä digraafin Ng ng , jota pidettiin erillisenä kirjaimena. 1950-luvulla digraafi Ng ng korvattiin kirjaimella Ӈ ӈ . Vuonna 1979 E. I. Rombandeevan ehdotuksesta mansi-aakkosiin sisällytettiin merkkejä pitkien vokaalien merkitsemiseksi (lisäämällä makron ). Sitä ennen, vuonna 1978, V. I. Leninin esitteen ”Nuoristoliittojen tehtävät” julkaisussa käytettiin aksenttimerkkiä osoittamaan pitkiä vokaalia [8] . Tätä uudistusta pidetään yhtenä menestyneimmistä pohjoisten kansojen kirjoituksista [2] [9] [10] .
Sen jälkeen mansi-aakkoset eivät ole muuttuneet, ja sen muoto on nyt seuraava [9] :
| A a | Ā ā | B b | sisään | G g | D d | Hänen | Hänen | Hänen | Hänen | F |
| K h | Ja ja | Ӣ ӣ | th | K to | L l | Mm | N n | Ӈ ӈ | voi voi | Ō ō |
| P s | R p | C kanssa | T t | sinä u | Ӯ ӯ | f f | x x | C c | HH | W w |
| sinä u | b b | s s | Ȳ ȳ | b b | uh uh | Ē ē | yu yu | Yū yū | olen | I± i± |
Kirjaimia B b, G g, D d, F g, Z s, F f, C c, H h, Sh w käytetään vain lainauksissa [2] .
| Moderni kyrillinen |
latina (1931-1937) |
IPA |
|---|---|---|
| A a, Ā ā | A a | /a/, /aː/ |
| B b | sisään | /b/ |
| sisään | Vv | /w/ |
| G g | G g, Ꜧ ꜧ | /g/, /ɣ/ |
| D d | D d | /d/ |
| E e, Ē ē | E e, (Je je) | /e/, /je/ |
| jo yo, jo yō | (Jo jo) | /jo/ |
| F | — | /ʒ/ |
| K h | Zz | /z/ |
| Ja ja, Ӣ ӣ | minä i | /i/ |
| th | Jj | /j/ |
| K to | Kk | /k/ |
| L l | l l | /l/ |
| (Leh le) | Ļļ | /lʲ/ |
| Mm | M m | /m/ |
| N n | N n | /n/ |
| (Ny ny) | Ņ ņ | /nʲ/ |
| Ӈ ӈ | Ŋ ŋ | /ŋ/ |
| Voi voi, ō ō | O o | /o/, /oː/ |
| P s | Pp | /p/ |
| R p | R r | /r/ |
| C kanssa | S s | /s/ |
| T t | T t | /t/ |
| (Tu t) | Ţ ţ | /tʲ/ |
| U u, Ӯ ӯ | U u | /u/, /uː/ |
| f f | F f | /f/ |
| x x | HH | /χ/ |
| C c | c c | /t͡s/ |
| HH | c c | /t͡ʃ/ |
| W w | — | /ʃ/ |
| sinä u | Ꞩꞩ | /ɕ/ |
| b | - | /◌./ |
| s s | b b | /ə/ |
| b | - | /◌ʲ/ |
| Ööö, uh | e e | /e/, /eː/ |
| Yu yu, yū yū | (ju ju) | /ju/ |
| Olen, olen, olen | (ja ja) | /ja/ |
| Suomalais-ugrilaisten kansojen kirjoituksia | |
|---|---|
| |