| H | |
|---|---|
| Suomen asemalle asennettu höyryveturi H2-293 | |
| Tuotanto | |
| Rakennusmaa | USA , Suomi |
| Tehdas |
Baldwin , Richmond ( ALCO ) Tampella |
| Rakennusvuosia | 1898 , 1900 , 1901 , 1903 , 1904 , 1906 - 1916 |
| Tekniset yksityiskohdat | |
| Aksiaalinen kaava | 2-3-0 |
| Höyryveturin pituus | 14,997 m |
| Juoksupyörän halkaisija | 1050 mm |
| Vetopyörän halkaisija | 1250mm (K6), 1575mm |
| Radan leveys | 1524 mm |
| Höyryveturin käyttöpaino | 37,4-55,2 t |
| Veturin tyhjä paino | 39.1 |
| Kytkimen paino | 25,8-37,2 t |
| Kuorma kiskoilla olevista vetoakseleista | 8,6-12,4 tf |
| Vetovoima | 3980 |
| Suunnittelunopeus | 65-95 km/h |
| Höyryn paine kattilassa | 10-12 kgf/cm² |
| Kattilan haihtumislämmityspinta yhteensä | 73,1-108,6 m² |
| Tulistimen lämmityspinta | 16,2-30,7 m² |
| Arina- alue | 1,35–2,00 m² |
| Höyrykone | tavallinen, yhdiste (H6) |
| Sylinterin halkaisija | 406-510 mm, 420/600 mm |
| männän isku | 600-610 mm |
| Vesisäiliöiden tilavuus | 9,5 m3 |
| hyväksikäyttö | |
| Maa |
Venäjän valtakunta Suomi Neuvostoliitto |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Ryhmän H [1] höyryveturit ovat Rautateiden tyypin 2-3-0 matkustajahöyryvetureita . Ne luotiin korvaamaan A - sarjan höyryveturit . Ne rakennettiin amerikkalaisilla ja myöhemmin suomalaisilla tehtailla. Yhteensä oli 8 lajiketta (H1 - H8), joissa oli erilaisia rakenteellisia eroja.
1890-luvun lopulla junaliikenne lisääntyi Suomessa merkittävästi. Myös junien, erityisesti matkustajaliikenteen, massa kasvoi. Käytettävissä olevissa A-sarjan vetureissa vetovoima oli selvästi riittämätön. Koska eurooppalaiset valmistajat eivät takaaneet sopimuksen oikea-aikaista täyttämistä, vuonna 1897 tilattiin Philadelphia-yhtiöltä Baldwin (Philadelphia) 10 suurempaa ja tehokkaampaa höyryveturia, joka sai merkinnän H1 .
Seuraavina vuosina VR tilasi Richmondista 22 vastaavaa konetta, joiden nimi oli H2 ja sarjanumerot 291-300 ja 322-333.
Vuonna 1942 Suomen rautateiden nimikkeistöä muutettiin, H1- ja H2-tyyppiset höyryveturit yhdistettiin yhdeksi sarjaksi Hk1 , joka koostui amerikkalaisista vetureista akselikaavalla 2-3-0.
Syntyneitä vetureita käytettiin matkustajajunissa lähes 40 vuoden ajan, jolloin ne siirrettiin Helsingin, Pietarin ja Viipurin, sitten Riihimäen ja Karjalan varikoihin ja myöhemmin muualle maahan. Niitä käytettiin aktiivisesti huolimatta siitä, että niiden polttoaineen ja voiteluaineen kulutus oli suurempi kuin myöhemmin Tampereelle rakennetuilla H3:lla ja H4:llä. Näitä vetureita käytettiin 1950-luvun puoliväliin asti, ja ne siirrettiin myöhemmin reserviin.
Vuodesta 1918 lähtien Venäjällä oli 6 höyryveturia, jotka ostettiin seitsemän vuotta myöhemmin. Talvisodan jälkeen 8 veturia siirrettiin Neuvostoliitolle. Yksi jatkoi työtä armeijan tarpeisiin.
3 veturia poistettiin vuosina 1936 ja 1939, loput - 1954-1959.
Höyryveturi H2-293 on asennettu Finlyandsky Stationin ( Pietari ) laiturille . Elokuussa 1917 tällä höyryveturilla, jota johti konemies G. E. Yalava , Vladimir Lenin ylitti laittomasti rajan Suomeen . Sen jälkeen veturi ajoi edelleen matkustajajunia, kunnes huhtikuussa 1918 se joutui onnettomuuteen (törmäys junan kanssa). Sen jälkeen hänet erotettiin työstä ja hän seisoi "aidan alla" useita vuosia. Vuonna 1920 se entisöitiin ja palautettiin käyttöön yhdessä subbotnikissa . Vuonna 1924 se siirrettiin yhdessä muiden tämän ryhmän höyryvetureiden kanssa Rautateille Tampereen varikolla . Siellä hänet modernisoitiin ( tulistin asennettiin ), minkä jälkeen hän aloitti työskentelyn muiden veturien kanssa. Kesäkuussa 1957 höyryveturilaivaston supistamisen vuoksi H2-293 luovutettiin juhlallisesti Neuvostoliiton valtuuskunnalle Helsingissä . Veturi kuljetettiin Leningradiin ja asennettiin samana vuonna lasipaviljonkiin Suomi-aseman laiturille.
Parovoz N - venäläinen matkustajahöyryveturi
| Suomen veturit | |
|---|---|
| Höyryveturit | |
| veturit |
|
| Sähköveturit | |