Tr2

Tr2 ( T avarajunaveturi r askas (suom  .  -  "Tavararaskas höyryveturi"), tyyppi 2 ) on Valtionrautatien liikennöimä sarja voimakkaita, viidellä liikkuvalla akselilla varustettuja tavaravetureita . Nämä olivat voimakkaimpia Suomessa koskaan liikennöityjä vetureita.

Professori Jukka Nurmisen ( fin. Jukka Nurminen ) mukaan tämän sarjamerkinnän sai yhteensä 2 eri perhettä: tyypit 0-5-0 ja 1-5-0 .

Höyryveturit tyyppi 0-5-0

Neuvostoliiton ja Saksan välisen sodan alkuvaiheessa Wehrmachtin nopea hyökkäys antoi hänelle mahdollisuuden valloittaa huomattavan määrän Neuvostoliiton laitteita, mukaan lukien yli tuhat veturia. Saksalaiset siirsivät osan palkinnoista liittolaisille, mukaan lukien Suomelle, joka sai siten yhteensä 302 1524 mm :n raideleveyttä veturia , joista monet olivat aiemmin olleet Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan rautateillä. Tähän numeroon kuului myös 27 E -perheen höyryveturia (mukaan lukien lajikkeet Esh , Eg , E y , Er ) tyyppiä 0-5-0 , joille annettiin Vr2- sarja ja uudet numerot.

Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan päätyttyä vuonna 1944 nämä höyryveturit palasivat Neuvostoliittoon, jossa ne saivat jälleen E-sarjan, mutta säilyttivät Suomessa saamansa numerot.

Höyryveturit tyyppi 1-5-0

Vuodesta 1943 lähtien Lend-Lease veturitoimitukset alkoivat Yhdysvalloista Neuvostoliittoon, mukaan lukien E A- ja E M -sarjan 1-5-0 höyryveturit, jotka rakennettiin American Locomotive Companyn (ALCO ) tehtailla. ) ja Baldwin Locomotive Works (Baldwin) . Yhteensä Neuvostoliitto sai kaksituhatta näitä höyryvetureita (tehdastyyppi S-25 ), kun se sai vihollisuuksien päätyttyä valituksen kieltäytyä toimittamasta E-sarjan höyryvetureita myös Baldwinin tehtaalta. ALCO-tehtaan höyryvetureiden osana. Tämän seurauksena 67 näistä vetureista kertyi tehtaiden varastoihin, jotka piti sijoittaa jonnekin.

Suomi puolestaan ​​tarvitsi ensimmäisinä sodanjälkeisinä vuosina suuren määrän vetureita selviytyäkseen sodan jälkeisestä maan jälleenrakentamisen aiheuttamasta lisääntyneestä liikenteestä. Sen teollisuus ei kuitenkaan ollut valmis veturien massarakentamiseen. Sitten 18. kesäkuuta 1946 suomalainen rautatieyhtiö Suomen Valtion Rautatiet osti amerikkalaisilta tehtailta 20 1-5-0-tyyppistä höyryveturia hintaan 93 000 dollaria kappaleelta. Ne eivät juuri eronneet E A: sta ja E M :stä , paitsi että niissä ei ollut syöttövedenlämmitintä ja savulaatikon oven keskeltä tuleva valonheitin siirtyi ylös savupiipun eteen (kuten vuosien aikana rakennetussa E L :ssä). Ensimmäinen maailmansota ). Lisäksi ALCO-tehdas myönsi tuntemattomista syistä uudet nimikilvet höyryvetureilleen, joita alettiin asentaa savukammion oven keskelle. Suomen rautateillä höyryveturit saivat Tr2-sarjan tunnuksen ja numerot välillä 1300-1319.

Myöhemmin amerikkalaiset tehtaat tarjosivat jälleen näitä höyryvetureita Suomelle pudottaen niiden hinnan 36 236 dollariin kappaleelta, mutta poliittisista syistä (Neuvostoliiton painostuksen vuoksi) Suomi joutui kieltäytymään.

Suomalaiset antoivat lempinimen Tr2 Truman Yhdysvaltain silloisen presidentin Harry Trumanin mukaan . He työskentelivät pääasiassa maan etelä- ja lounaisosien päärautateillä kuljettaen raskaita ja pitkiä kauttakulkujunia Suomen eteläisten satamien ja Neuvostoliiton rajan välillä. 1960-luvun alussa 20 Tr2-höyryveturista 10 osoitettiin Pieksamäen varikolle , 5 Kouvolaan ja 5 Riihimäen varikolle . Tämän jälkeen kaikki 20 ajoneuvoa siirrettiin Riihimäen varikkoon. Kaikista Suomen rautateillä koskaan käytetyistä höyryvetureista nämä Tr2:t olivat tehokkaimpia. 1960-luvun puolivälissä Tr2-höyryveturit alettiin poistaa käytöstä ja korvata dieselvetureilla (pääasiassa Hr13). Vuonna 1964 Tr2-1309 pantiin syrjään työstä, joka oli kaatunut vähän ennen . Myös höyryveturit keskeytettiin vuosina 1965 (nro 1300, 1301, 1303, 1316), 1966 (nro 1302, 1311, 1312, 1315, 1318) ja vuonna 1969 (nro 13,3,1,13,7,13). 1319). Puretut höyryveturit varastoitiin Hyvinkäan asemalle , jossa niitä ei edes lyöty, ja muutaman vuoden kuluttua ne leikattiin metalliromuksi. Poikkeuksena oli sarjan viimeinen edustaja - Tr2-1319 (valmistaja ALCO, sarjanumero - 75214), joka otettiin asemamuseon taseeseen ja tehtiin kosmeettisiin korjauksiin ja siirrettiin maaliskuussa 1986 Suomen omistukseen . Rautatiemuseo , joka sijaitsee lähellä asemaa , jossa hän ja esillä nykypäivään (vuodelle 2021).

Kirjallisuus

• "Sotilaalliset" laina-lease höyryveturit // Lokotrans. - 2000. - (nro 11).

Linkit

• Suomalaiset veturit . Käyttöönottopäivä: 14.8.2021. (Venäjän kieli)