Strongyloides stercoralis
| Strongyloides stercoralis | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Strongyloides stercoralis , jodilla värjätty | ||||||||
| tieteellinen luokittelu | ||||||||
| Verkkotunnus:eukaryootitKuningaskunta:EläimetAlavaltakunta:EumetatsoiEi sijoitusta:Kahdenvälisesti symmetrinenEi sijoitusta:protostomitEi sijoitusta:SulaminenEi sijoitusta:NematoidaTyyppi:pyöreät madotLuokka:ChromadoreaJoukkue:rabditidaAlajärjestys:TilenchinaSuperperhe:StrongyloidoideaPerhe:StrongyloididaeSuku:StrongyloidesNäytä:Strongyloides stercoralis | ||||||||
| Kansainvälinen tieteellinen nimi | ||||||||
| Strongyloides stercoralis Bavay, 1876 | ||||||||
| ||||||||
Suolistoakne ( lat. Strongyloides stercoralis ) on Strongyloididae - heimon sukulamatojen laji, joka aiheuttaa ihmisillä strongyloidiaasia . Jaettu maihin, joissa ilmasto on pääasiassa trooppinen ja subtrooppinen, harvinaisia infektiotapauksia on kirjattu lauhkealla vyöhykkeellä ( Transkaukasia , Moldova , Ukraina , Venäjän eteläiset alueet ).
Matolla on monimutkainen ja ainutlaatuinen sukkulamatojen kehityssykli (ensimmäisen kerran kuvaili Rudolf Leuckart vuonna 1882), joka koostuu kahdesta sukupolvesta - vapaasti elävästä (rhabditiform toukat) ja loisperäisestä (filariform toukat) - kolmesta kehitysvaiheesta: aikuinen, rhabditiform toukka. , filariforminen toukka. Vapaana elävät madot voivat muuttua loisiksi ympäristöolosuhteista riippuen.
Rakennus
Loissukupolven naaraalla on rihmamainen muoto, kooltaan 2,2 × 0,04 mm ja runko, joka on kaventunut päätä kohti. Suun aukkoa ympäröivät pienet huulet. Häntäpää on kartiomaisesti terävä.
Elinkaari
Ihmiskehossa loispesäke on pohjukaissuole ja jejunumin yläosa . Urokset kuolevat välittömästi parittelun jälkeen ja ne poistetaan ulosteen mukana.
Päivän aikana naaras munii jopa 40 nopeasti kypsyvää munaa suolen onteloon, joista rabditoidiset toukat tulevat välittömästi ulos ja pääsevät ympäristöön ulosteen mukana. Jos olosuhteet ovat suotuisat, ne muuttuvat vapaana elävän sukupolven sukukypsiksi helminteiksi. Epäsuotuisissa ympäristöolosuhteissa toukat saavat filarimaisen muodon, jolla on invasiivisia ominaisuuksia, ja ne voivat päästä ihmiskehoon ihon kautta tai nieltynä.
Ihmiskehossa toukat tunkeutuvat verisuoniin, sitten keuhkokiertoon ja keuhkoihin, ja siellä ne synnyttävät uuden loissukupolven. Lisäksi nuoret madot pääsevät kurkunpään ja suunielun alueelle, josta ne nieltyvät ruoansulatuskanavaan. Naaraat alkavat tuottaa munia 17-28 päivää tartunnan jälkeen.
Suoran kehityssyklin lisäksi mahdollinen autoinvaasion polku, jossa rabditoidiset toukat muuttuvat filariformisiksi toukiksi jo ennen kuin ne poistuvat suolistosta esimerkiksi ulosteen pidättyessä. Tästä johtuen loisen pitkäaikainen säilyminen isäntäorganismissa on mahdollista ilman uudelleentartuntaa ulkoisesta ympäristöstä.
Kirjallisuus
- Yushchuk N. D. , Vengerov Yu. Ya. Luennot tartuntataudeista, kahdessa osassa. - toim. 2., tarkistettu. ja muut .. - Moskova: VUNMTs, 1999. - T. 2. - S. 404-405. — 433 s. - ISBN 5-89004-070-7 .