Kylmä veri (tarina)

Kylmä veri
Tekijä Anton Pavlovitš Tšehov
Alkuperäinen kieli Venäjän kieli
kirjoituspäivämäärä 1887
Ensimmäisen julkaisun päivämäärä 1887
Wikilähde logo Teoksen teksti Wikilähteessä

Cold Blood  on Anton Pavlovich Tšehovin novelli . Kirjoitettu vuonna 1887, julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1887 Novoje Vremya -sanomalehdessä nro 4193, päivätty 31. lokakuuta, allekirjoittanut An. Tšehov.

Julkaisut

A.P. Tšehovin tarina "Cold Blood" kirjoitettiin vuonna 1887, julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1887 Novoje Vremya -sanomalehdessä nro 4193, päivätty 31. lokakuuta ja jonka allekirjoitti An. Chekhov, vuonna 1890, julkaistiin kokoelmassa Gloomy People, tuli A. F. Marxin julkaisemiin Tšehovin kerättyihin teoksiin . Tarinan suuri volyymi aiheutti vaikeuksia sen ilmestyessä sanomalehdessä, kokoelmaa varten tarinaa lyhennettiin kirjoittajan toimesta.

Tšehovin elinaikana tarina käännettiin bulgariaksi ja ruotsiksi.

Historia

Tarina perustuu Tšehovin matkaan etelään. Kirjailijan nuorempi veli M. P. Chekhov kirjoitti: "... Tšehovilla oli setä, Mitrofan Jegorovich, joka oli naimisissa Ljudmila Pavlovnan kanssa. Tällä Ljudmila Pavlovnalla oli veli Andrey Pavlovich (Jevtushevsky) - mukava mies, joka ei onnistunut virkamiehenä Taganrogin pormestarin alaisuudessa, ja hän päätti jäädä eläkkeelle ja ryhtyä liiketoimintaan. Kokemuksen muodossa ja viimeisellä rahalla hän osti karjaa lihaksi, lastasi ne tavaravaunuihin ja meni myymään niitä Moskovaan. Matkalla hänet, kokematon ja epäkäytännöllinen mies, ryöstettiin niin paljon rautatietyöntekijöiden toimesta ja sorrettiin häntä niin paljon, että hän saapui Moskovaan melkein ilman mitään, ei päässyt "hintaan" ja täynnä pettymystä etsi Antonia. Pavlovich Moskovassa ja kertoi hänelle kaiken matkailijoistaan, onnettomuuksista, vahvistaen ne kaikki asiakirjoilla, jotka hän luovutti kirjoittajalle alkuperäisessä muodossaan. Anton Pavlovich käytti niitä tarinassaan "Cold Blood" ja antoi siihen kaikki Andrei Pavlovichin hänelle kertomat yksityiskohdat" [1] .

Jevtuševski kertoi P. Surozhskille matkastaan ​​Taganrogista Moskovaan ja totesi samalla: ”Oletko lukenut Cold Blood? Minä kerroin matkastani härkien kanssa isäni kanssa, ja hän kuvaili minua Yashassa. Luin sen myöhemmin ja yllätyin: se oli kuvattu niin tarkasti ja osuvasti, kuin hän itse olisi kanssamme. Ja kaikki on totta, ja sähkeitä lähetettiin, valituksia kirjoitettiin ja lahjuksia annettiin - kaikki oli ” [2] .

Kritiikki

Tarina kuului niihin teoksiin, jotka Leo Tolstoi "luki uudelleen useita kertoja" [3] . D. V. Grigorovich kommentoi tarinaa seuraavasti: "Aseta tämä tarina samalle hyllylle Gogolin kanssa" [4] . Myös kirjallisuuskriitikko V. L. Kign vertasi tarinaa Gogolin teoksiin.

A. R. Disterlo kuitenkin kirjoitti tarinasta negatiivisesti uskoen, että kirjailija kohteli työtään pinnallisesti [5] . Saman huomautti kriitikko N. K. Mikhailovsky, joka uskoi, että kirjoittaja kohteli teoksen teemaa välinpitämättömästi [6] .

Kriitiko P. Krasnov pani merkille tarinan yhteiskunnallisen merkityksen. Hänen mielestään hahmojen letargia ja välinpitämättömyys liittyvät "yhteiskunnassamme vallitsevaan vulgaarisuuteen ja tylsyyteen" [7] .

Hahmot

Juoni

Tarina kuvaa tapahtumia, jotka liittyvät karjan kuljetukseen myytäväksi rautateitse. Kokematon liikemies Malahin, joka halusi tehdä rahaa, osti sonnit ja vei ne pääkaupunkiin myytäväksi. Hän joutui sonnien kuljetuksessa maksamaan rahaa rautatietyöntekijöille, jotta he ratkaisivat nopeasti kuljetusongelmat. Saavuttuaan suurelle asemalle Malahin myi karjan kauppiaalle tappiolla, koska niiden kysyntä väheni - Filippovin virka alkoi . Hän "häviö neljätoista ruplaa jokaisesta härästä".

Kirjallisuus

Muistiinpanot

  1. ↑ Tšehov M.P. Anton Tšehov ja hänen juoninsa / M.P. Chekhov. M., 1923. - 144 s.
  2. ↑ Päivä, 1914, nro 177, 2. heinäkuuta
  3. ↑ "L. N. Tolstoi aikalaisten muistelmissa. T. I. M., 1960, s. 547
  4. ↑ Tšehov M.P. Anton Tšehov ja hänen juoninsa / M.P. Chekhov. M., 1923.
  5. ↑ Art. "Nuorten kirjailijoiden anarkiasta" "Viikko", 1888, nro 1, s. 33
  6. ↑ "Venäjän Vedomosti", 1890, nro 104, 18. huhtikuuta
  7. ↑ Trud, 1895, nro 1, s. 207

Linkit

 Tšehovin " Synkkäät ihmiset ".