Aalto-1

Aalto-1  on Aalto -yliopiston opiskelijoiden luoma suomalainen keinotekoinen maasatelliitti . Laite laukaistiin 23. kesäkuuta 2017 Satish Dhawan -avaruuskeskuksesta PSLV - kantoraketilla, ja se testaa CubeSat -nanosatelliittialustaan ​​perustuvia uusia teknologioita .

Historia

Aalto-1-projekti alkoi alkuvuodesta 2010 , kun opiskelijaryhmä laati satelliitista teknisen kuvauksen osana avaruusteknologian erityiskurssia. Vuonna 2013 satelliitti oli valmis. Siitä tuli ensimmäinen Suomeen suunniteltu opiskelijasatelliitti ja ensimmäinen kansallinen satelliitti. Se valmistettiin samanaikaisesti Aalto-2-satelliitin kopion kanssa, ja se suunniteltiin laukaistavaksi Yhdysvalloista SpaceX Falcon 9 :n avulla . Useiden viivästysten vuoksi satelliitti päätettiin laukaista Intiasta sopimuksen mukaisesti. ISIS lisähyötykuormana. Aalto-2 laukaistiin aiemmin ja siitä tuli ensimmäinen suomalainen satelliitti. Yhdessä Aalto-1:n kanssa laukaistiin yhteensä 29 satelliittia lisää [1] .

Laukaisun jälkeen laite saapui laskennalle auringon synkroniselle kiertoradalle 515 km:n korkeudella [2] .

Rakentaminen

Satelliitti on tyypillinen 3U CubeSat -alustalla oleva laite, jonka mitat ovat 34 x 10 x 10 cm ja paino 4 kg. Monia suuntautumis- ja navigointitekniikoita on kuitenkin parannettu. Aalto-1:llä oli tuolloin pienin autonominen asennonhallintajärjestelmä iADCS-100.

Hyötykuormaksi asennettiin spektrometri , säteilyanturi ja sähköpurje [ 3] .

• Spektrometrin suunnittelu perustuu Fabry-Perot-interferometriin . Interferometri koostuu kahdesta erittäin heijastavasta Bragg-peilistä , jotka on erotettu toisistaan ​​vaihtelevalla ilmavälillä ja joiden toimintaspektrialue on 400-1100 nm ja spektriresoluutio 5-10 nm. Näkökenttä on 10°x10°, mikä vastaa 120 km:n kaistanleveyttä Maan pinnan havainnointiin. CMOS-matriisia käytetään spektrin rekisteröimiseen . Spektrometri on asennettu laitteen pohjaan yhdessä digitaalisen hyperspektrikameran kanssa [4] . Kokeen päätavoitteena on testata uuden kompaktin tekniikan ominaisuuksia [5] .
• RADMON-säteilyanturi on piiilmaisimilla varustettu tuike . Hiukkasten energia-alueet ovat 10-200 MeV protoneilla ja 0,7-10 MeV elektroneilla . Kokeen päätarkoituksena on seurata maapallon säteilytilannetta. Tärkeimmät kiinnostavat kohteet ovat planeetan korkeat leveysasteet ja Etelä-Atlantin anomalian alue. Lisäksi laite tallentaa aurinkotuulen voimakkuuden sähköpurjeella tehtävää koetta varten [1] [3] .
• Kolmas koe on sähköstaattisen plasmapurjeen tehokkuuden ja suorituskyvyn testi. Se on ohut johtava monilinjainen kaapeli, jolla on korkea positiivinen potentiaali . Aurinkotuulen ionit hylkivät positiivisesti varautunutta nauhaa , mikä puolestaan ​​johtaa liikemäärän siirtymiseen ioneista purjeeseen. Tämän järjestelmän on poistettava laite kiertoradalta, jotta vältetään avaruusromun lisääntyminen [6] [7] .

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 Aalto-1 nanosatelliittiprojekti - Aalto-1 - Aalto-yliopiston Wiki . wiki.aalto.fi . Haettu 7. heinäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 7. heinäkuuta 2020. (määrätön)
2. ↑ Aalto 1 . space.skyrocket.de _ Haettu 7. heinäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 8. heinäkuuta 2020. (määrätön)
3. ↑ 1 2 Aalto-1 - eoPortal -hakemisto - Satelliittitehtävät . directory.eoportal.org . Haettu 7. heinäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 25. syyskuuta 2020. (määrätön)
4. ↑ NanoSat-hyperspektrikamera toimittaa tietoja vuoden avaruussään ja aurinkomyrskyn jälkeen . Space Daily . Haettu 7. heinäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 9. heinäkuuta 2020. (määrätön)
5. ↑ Antti Näsilä, Heikki Saari, Jarkko Antila, Antti Kestilä, Jaan Praks, Martti Hallikainen1. [ https://www.vttresearch.com/sites/default/files/julkaisut/muut/2011/aalto1-Rome_1st_IAA_Cubesat_workshop_Jan2011_nasila-v01.pdf Miniature Imaging Spectrometer for Aalto-1 Nanosatellite] // Yliopiston 1. Cutellibesat Miss -konferenssi työpaja. - 2011. Arkistoitu 13. kesäkuuta 2020.
6. ↑ A. Kestila, T. Tikka, P. Peitso, J. Rantanen, A. Nasila, K. Nordling, H. Saari, R. Vainio, P. Janhunen, J. Praks, M. Hallikainen. [gi.copernicus.org/articles/2/121/2013/gi-2-121-2013.pdf Aalto-1-nanosatelliitti – tekninen kuvaus ja tehtävän tavoitteet] // Geosci. Instrum. Menetelmä. Data Syst., 2, 121–130, 2013.
7. ↑ P. Janhunen, A. Sandroos. [ http://www.electric-sailing.fi/paper2.pdf Simulaatiotutkimus aurinkotuulen työntövoimasta varatulla johdolla: aurinkotuulen sähköpurjeen propulsion perusteet] // Euroopan geotiedeliitto. - 2007. Arkistoitu 30. kesäkuuta 2021.