Huuto (runo)

ulvoa
Huuto

Ensimmäisen amerikkalaisen painoksen kansi
Genre Runo
Tekijä Allen Ginsberg
Alkuperäinen kieli Englanti
kirjoituspäivämäärä 1955 [1] [2]
kustantamo City Light kirjat

" Scream " (joskus nimi käännettiin nimellä " Howl ", englanniksi  Howl ) on runo yhdeltä 1900- luvun jälkipuoliskolla tunnetuimmista amerikkalaisista runoilijoista Allen Ginsbergistä , jota pidettiin beat - sukupolven tunnetuimpana teoksena . D. Kerouacin romaanien " On the Road " ja W. Burroughsin " Naked Lunch " kanssa [3] . Runon julkaisemista pidetään käännekohtana modernin kirjallisuuden historiassa, uuden amerikkalaisen runouden syntyä ilmaisunvapauden, seksuaalisen liberalismin ja muiden arvojen kanssa, joista vuosikymmen myöhemmin tulee Yhdysvaltain vastakulttuurin kulmakivi [4] .

Esiteltiin ensimmäisen kerran yleisölle kuuluisassa " runonlukemisessa" lokakuussa 1955 Gallery Sixissä”, runo sai valtavan suosion ja herätti yleisön huomion pyrkivään runoilija Ginsbergiin [5] . Erillinen kirja "Scream" julkaisi vasta vuotta myöhemmin tunnetun julkisuuden hahmon, liikemiehen ja runoilijan L. Ferlinghettin kustantamo . Poliisi kuitenkin takavarikoi koko levikkeen, Ferlinghetti pidätettiin ja runoa syytettiin siveettömyydestä [6] . Sitä seurannut tuomioistuin hylkäsi kaikki syytteet "Screamia" vastaan ​​ja vaikutti teoksen suosioon, josta tuli pian 1900-luvun amerikkalaisen kirjallisuuden klassikko [6] .

Luontihistoria

Tapahtumien kronologia [7] 1954

17. lokakuuta - Visio Molochista peyoten ottamisen jälkeen .

1955

Elokuu - Runon "Strophes" työskentely (perustuu Molochin hallusinaatioihin), jonka runoilija myöhemmin nimesi uudelleen "Scream".
30. elokuuta - Kirjeessään Kerouacille Ginsberg mainitsee ensimmäistä kertaa, että City Lights saattaa julkaista kokoelman hänen teoksistaan .  7. lokakuuta - "Screamin" ensimmäisen osan lukeminen Gallery Sixissä
.

8. lokakuuta - Ferlinghetti pyytää runoilijaa lähettämään hänelle teoksen tekstin. 1956

18. maaliskuuta - "Screamin" täydellisen version lukeminen Town Hall Theatressa, Berkeleyssä.
Maaliskuu - Ferlinghetti pyytää ACLU :ta puolustamaan häntä oikeudessa, jos tarvetta ilmenee.
Maaliskuu – William Carlos Williams kirjoittaa johdantoesseen "The Shriek" -sarjaan.
16. toukokuuta - Ginsberg painaa ystävilleen 25 kopiota runosta.
Kesäkuu - City Lights vastaanottaa teoksen ensimmäiset vedokset englantilaiselta kustantajalta Villiersiltä.
Elokuu - Ferlinghetti painaa useita kirjoja ja lähettää ne Ginsbergille.

1. marraskuuta - Howlista julkaistaan ​​virallisesti 1 000 kopiota. 1957

25. maaliskuuta - Runon myymättömät kopiot takavarikoidaan.
3. huhtikuuta - ACLU:n tiedottaja sanoo, että asianajajat haastavat pidätyksen oikeudessa.
Toukokuu - Ferlinghetti painaa kirjaa 2 500 kappaletta lisää.
19. toukokuuta – San Francisco Chronicle julkaisee artikkelin runosta puolustuksekseen.
29. toukokuuta - pidätyksen poistaminen kirjaerästä. Tuomari Lloyd Burke kieltäytyy aloittamasta oikeudenkäyntiä.
3. kesäkuuta - Ferlinghetti pidätettiin kirjan levittämisestä.
6. kesäkuuta - Ferlinghetti vapautettiin vankeudesta takuiden maksamisen jälkeen.
8. elokuuta - Voplyan tapauksen kuuleminen.
16. elokuuta - Asia siirretään toiselle tuomarille.
5. syyskuuta - Yhdeksän todistajaa kirjallisuuden seurasta puhuu runon puolesta.
3. lokakuuta – Vopl ja Ferlinghetti vapautettiin kaikista syytteistä oikeuden määräyksellä.

Lokakuu – City Lights julkaisi 5 000 kopiota kirjasta juhlistaakseen voittoa tuomioistuimessa.

1940 - luvun puolivälissä tuleva runoilija kokeili aktiivisesti marihuanaa ja bentsedriiniä läheisten ystäviensä W. Burroughsin ja D. Kerouacin vaikutuksen alaisena . samaan aikaan Ginsberg keksi ensimmäisen kerran ajatuksen "Uuden Vision" runoudesta [8] . Vuonna 1948 Ginsberg asui Berkeleyssä muutettuaan äskettäin New Yorkista ; tähän mennessä hän oli työtön, keskeytti yliopiston, kokeili monenlaisia ​​psykedeelejä ja huumeita, ja hänet pidätettiin useita kertoja. Ginsbergillä oli W. Blaken huumausaineilmiö  - joka, aiemmin tapahtuneen lisäksi, vaikutti suuresti "Scream"-työn alkamiseen [9] [10] . Vuonna 1949 Ginsberg pidätettiin autovarkauksista; Allenin professorien kehotuksesta hänet lähetetään vankeusrangaistuksen sijaan Columbia Psychiatric Instituteen hoitoon ja psykoanalyysiistuntoihin . Täällä Ginsberg tapaa ja hänestä tulee pian Karl Solomonin läheinen ystävä., jolle "Scream" omistaa myöhemmin [11] .

Vuonna 1954 Ginsberg näkee hallusinaatiot, joiden aikana Sir Francis Drake -hotelli ilmestyy hänelle Molochin hirviön kasvoina [ 12] . Runoilija aloitti "Scream" -työn kesällä 1955 [8] . Suurin osa teoksesta on kirjoitettu Caffe MediterraneumissaBerkeleyssä ; _ Vähän ennen materiaalin parissa työskentelyn aloittamista hoitava lääkäri Philip Hicks suostutteli Ginsbergin omistamaan kaiken vapaa-aikansa runoudelle [ 13 ] .  Aluksi Ginsberg kokeili parataksista kirjoittamalla lyhyen runon D. Vollmerin kuolemasta  - hän näytti materiaalia ystävälleen K. Rexrothillelöysi liian akateemisen työn. Rexroth neuvoi Ginsbergiä " vapauttamaan äänensä " ja kirjoittamaan sydämestä; runoilija otti neuvon vakavasti ja aloitti luomisen W. Carlosin , W. Whitmanin , W. Blaken ja D. Kerouacin teosten innoittamana [14] .

Y. Mogutin totesi, että Ginsberg kirjoitti runon suuren huumausainemäärän vaikutuksen alaisena - peyote , yakhe ja LSD-25 ; hän kirjoitti yritystyyliin, jonka leitmotiivina oli ajatus, että " ensimmäinen ajatus on paras ajatus " [15] . Runoilija itse sanoi:

Me [W. Burroughsin kanssa] kumoimme stereotypiat, mutta teimme sen ilman aggressiota ja hysteriaa. Kuten runossani "Scream": "... Antaa kauniiden merimiesten naida itseään perseeseen ja huutaa ilosta..." Mutta stereotypian mukaan se olisi "... ja huutaa kivusta..." Vaikka realismi piilee siinä, että tällaisissa tapauksissa huutaa ilosta eikä kivusta. Ja tämän realismin, terveen järjen yhdistettynä huumoriin, hyväksyivät paitsi homot, myös monet "suorat".A. Ginsberg Y. Mogutinin haastattelussa [15]

Kirjoittaja itse kutsui "Screamia" vahvistukseksi henkilökohtaiselle käsitykselle Jumalasta, seksistä , huumeista ja absurdista; armon ja myötätunnon vahvistus, jotka Ginsbergin mukaan ovat runon tärkeimmät tunteet [16] . Nimen keksi Kerouac (muuten Burroughsin Naked Lunch sai nimensä häneltä) [17] .

Sisältö ja taiteelliset ominaisuudet

Aquote1.png Näin sukupolveni parhaat mielet hulluuden tuhoavan (Englanti) Olen nähnyt sukupolveni parhaat mielet joutuvan hulluuden uhriksi (Venäjän kieli) Aquote2.png
runon "Scream" ensimmäinen säkeistö

The Howl, kirjoittaa Nadine Klemens , on  sekoitus omaelämäkertaa , maailmanloppunäkemystä, katarsista ja profetiaa . Kirja on omistettu Ginsbergin läheiselle ystävälle, K. Solomonille, marttyyrille (kuten Ginsberg näkee hänet), joka personoi runoilijan silmissä sorrettujen jumalallisten pyhiinvaeltajien sukupolven [19] . Runo on osoitettu kulttuurille, joka Ginsbergin mukaan tappoi monia hänen ystäviään [10] . "Scream" koostuu kolmesta osasta ja alaviitteestä.

Osa I on omistettu erilaisten persoonallisuuksien kärsimyksille, joita Ginsberg kutsuu ensimmäisellä rivillä " sukupolveni parhaiksi mieliksi ". Kirjoittaja sanoi, että nämä ihmiset ovat yhteiskunnan pohjalta, esimerkiksi huumeriippuvaisia, homoseksuaaleja ja psykopaatteja; enimmäkseen Howlin ensimmäisessä luvussa mainitut ihmiset ovat niitä, jotka tunnistivat itsensä osaksi beat-sukupolvea 1950- ja 1960 - luvuilla . He kielsivät avoimesti yhteiskunnan, jossa he asuivat ja joka oli heidän kärsimyksensä syy. Runon yhteiskunnan kuvauksella on negatiivinen konnotaatio, joka taas Patrick Wedekindin ( eng. Patrick Wedekind ) mukaan on hyvin tyypillistä beatnik-teoksille; Ginsberg syyttää nyky-yhteiskuntaa hänen sukupolvensa - sen sukupolven, jota runoilija piti pyhänä - tuhoamisesta [20] . Kirjoittaja luonnehtii yhteiskuntaa sortojärjestelmäksi, jota hallitsevat raha ja väkivalta: " miten etsiviä purettiin kaulaan ja huudattiin ilosta poliisiautoissa, he eivät syyllistyneet muihin rikoksiin paitsi juopumiseen ja militanttiseen pederastiaan " [21] .  

Osa II keskittyy " Molochiin ", vaikka se koskettaakin ensimmäisessä osassa jo mainittuja persoonallisuuksia. Moloch, seemiläinen jumaluus, jonka palvontaan leimattiin uhrauksia, esitetään The Howlissa Ginsberg-sukupolven uhrina kylmän sodan yhteiskunnalle [22] ; "Moloch" Ginsberg kutsuu amerikkalaista yhteiskuntaa, jota runoilijan mukaan hallitsevat raha ja väkivalta [23] ; hän kirjoittaa: " Moloch, jonka veri on rahavirtaa! Molok, jonka sormet ovat kuin kymmenen armeijaa! » [21] . Runoilija antaa painajaismaisen näkemyksen modernista yhteiskunnasta, joka on samanlainen kuin W. Blaken näkemys Lontoosta [19] .

Osa III keskittyy kokonaan K. Solomonin hahmoon, jota kuvailtuina aikoina hoidettiin psykiatrisella klinikalla (tämän laitoksen nimi on Columbia Psychiatric Institute, mutta tekstissä se saa lyhyemmän ja äänekkäämmän nimen " Rockland" [10] ) [20] . Tässä luvussa runoilija laulaa ystävänsä rohkeudesta ja lujuudesta [19] ; " Sielu on viaton ja kuolematon, eikä sen pitäisi kuolla säädyttömästi korkeaturvallisessa psykiatrisessa sairaalassa ", kirjoittaja kirjoittaa [21] . Lisäksi runon kolmas osa on linkki "Scream" ja "Supermarket in California" - Ginsbergin runo, joka koskettaa modernissa yhteiskunnassa vallitsevaa kulutuksen ja hulluuden ideologiaa, jota pidetään myös yhtenä avainteoksena. beat-sukupolven [22] [24] [25] .

"Alaviite "huutoon", joka oli alun perin osa runoa, K. Rexrothin neuvosta kehystettiin erikseen. Tässä osassa Ginsberg antaa tulkintansa Blaken neliöstä runosta " Mental  Traveler " - " Kaikki ohikulkijat - juokse, / Hämmentyneenä, kuin lehtineen, / Ja litteä maapallo on pallo / Pyörii luonnon pyörteessä " [26] ( fin.  Vieraat hajallaan maan läpi / Sillä silmän muuttaminen muuttaa kaiken; / Aistit pyörivät pelossa, / ja litteästä maasta tulee pallo; ) [19] . Ginsberg sanoi: " Muistan Holy Holy Holyn arkkityyppisen rytmin itkien Kearney Streetin bussissa., ja laitoin suurimman osan siitä muistikirjaan juuri tuonne <…> Nimesin sitä "Huutojen alaviiteeksi", koska se oli toinen muunnelma osan II muototeemasta ” [27] .

Ginsberg kirjoitti Howlin sen ajatuksen vaikutuksesta, että " ensimmäinen ajatus on paras ajatus "; tämä tekniikka oli osittain inspiraationa Kerouacin ideoista "spontaanista" tai "improvisaatiosta" proosasta, joka uskoi, että kirjoittamisprosessi ei saisi olla täysin tietoista toimintaa, vaan sen pitäisi ohjata yksinomaan vaikutelmien virtausta siitä, mitä ympärillä tapahtuu [15] . ] [28] . Ginsberg itse kutsui tyyliään "tietoisuuden virtaukseksi" ( englanniksi  stream of consciousness ) [29] . Kriitikot ovat yhtä mieltä siitä, että tyylillisesti "Scream" on lähinnä vers libreä [30] . Suurimman vaikutuksen runon tyyliin antoivat W. Whitman , W. Blake ja W. Williams, Ginsbergin mentori [31] .

Lukemat Gallery Sixissä

Ensimmäistä kertaa Allen Ginsberg esitteli yleisölle "Screamin" Galleria Sixin lukujen aikanaSan Franciscon alueella nimeltä North Beach7. lokakuuta 1955 [5] . Tapahtuman järjesti K. Rexroth mainostaakseen Ginsbergiä, McClurea ja muita nuoria runoilijoita ( osallistuivat myös F. Lamantia , G. Snyder , F. Whalen ja D. Kerouac ) ja kokosi noin sataviisikymmentä ihmistä, mutta se näyttää vaikealta palauttaa tarkasti tapahtuneet tapahtumat; McCluren versio on esillä Scratching The Beat Surfacessa ja Kerouac 's Dharma Driftersissä . 29-vuotias Ginsberg ei tuolloin käytännössä julkaissut eikä ollut koskaan aiemmin osallistunut runolukuihin. "Scream" on hänen kirjoittamansa vasta muutama viikko sitten, joten kukaan ei ole vielä kuullut teoksen tekstiä eikä ole lukenut sitä [33] .

<…> Seurasin meluisaa runoilijajoukkoa iltaan Gallery Sixissä, iltaan, josta muun muassa tuli San Franciscon runouden renessanssin syntyilta. Kaikki olivat siellä. Se oli aivan hullu ilta. <...> kello yhdeltätoista, kun Alva Goldbook [Allen Ginsberg], humalassa, käsivarret ojennettuina, luki, tai pikemminkin huusi runoaan "Scream", kaikki huusivat jo: "Tule! Tule!” kuin jazz-jam-sessio, ja vanha Reynold Cacoutes, Friscon runojoukon isä, pyyhki pois ilon kyyneleet. Japhy itse luki loistavia runoja Coyotesta, Pohjois-Amerikan tasangon intiaanien jumalasta (mielestäni), joka tapauksessa Luoteis- Kwakiutl -intiaanien jumalasta ja kaikesta sellaisesta.

- Jack Kerouac, Dharma Bums [34]

Puhuessaan Ginsberg lauloi runon rivejä kuin juutalainen kanttori, vilkaisi tekstiä ja lausui jokaisen uuden rivin yhdellä hengityksellä. Galleriassa olleet vieraat olivat mykistyneet, ja Kerouac alkoi puhuvan runoilijan rytmissä huutaa: ”Tule! Katsotaanpa!" ( englanniksi  GO! GO! ). Lukemisen lopussa (vain runon ensimmäinen osa, muuta ei ollut vielä kirjoitettu) Rexroth itki, ja Ginsberg sai hyvän alun tulevalle runoilijauransa [33] . Runoilija poistui lavalta kovien aploditusten johdosta [35] . Kuusi kuukautta myöhemmin Ginsberg kirjoitti päiväkirjaansa: " Olen suurin amerikkalainen runoilija "; sitten hän lisäsi: " Olkoon Jack [Kerouac] suurin . "

Elämäkerrallisia viittauksia ja viittauksia

Osa I

Rivi [21] viite
"Kuinka Elin läheisyydessä he paljastivat aivonsa taivaan edessä ja näkivät Muhammedin enkelit ja näkönsä takaisin saatuaan kävelivät humalassa horjuen asuinrakennusten kattoja pitkin" Nämä rivit viittaavat Kerouacin Ginzbergille kertomaan tarinaan F. Lamantian "taivaallisista seikkailuista" tämän lukiessa Koraanin [37] .
"kuinka he kävelivät yliopistojen käytävillä epämaisen säteilyn silmissä, vaelsivat Arkansasissa ja tragedia Blaken hengessä rintamalta palanneiden opiskelijoiden keskuudessa" Vuonna 1948 Ginsbergillä oli hallusinaatio, jossa W. Blake luki runojaan; runoilija sanoi, että näkemästään paljasti hänelle yhteyksiä kaikessa. Myöhemmin hän väitti, että hänen huumekokeilunsa olivat monin tavoin yritys toistaa tämä kokemus [9] [38] .
"miten heidät karkotettiin instituuteista shizin ja siveellisten runojen omien pääkallojensa ikkunoihin julkaisemisen takia" Tämä oli yksi syistä, miksi kirjailija erotettiin Columbian yliopistosta - hän kirjoitti erilaisia ​​siveettömyyksiä huoneensa likaiseen ikkunaan. Hän oletti, että yksi oppilaitoksen siivoojista oli antisemitisti , koska hän ei koskaan pestä hänen ikkunaansa - ja ilmaisi tunteensa tästä kirjoituksella " Fuck the Jews " ( eng.  Fuck the Jews ) ja hakaristipiirroksilla [39 ] [40] .
"Kuinka he käpertyivät epäsiisti huoneissa yhdessä alusvaatteissa, polttivat rahaa roskakoriin ja kuuntelivat kauhua jokaisen seinän takana" Lucien Carr poltti hullut setelinsä kahdenkymmenen dollarin kanssa antautuen äitinsä vaatimukseen [41] .
"... Kanadan ja Patersonin napojen välissä" D. Kerouac oli ranskalainen kanadalainen Lowellista , Massachusettsista , kun taas Ginsberg varttui Patersonissa , New Jerseyssä [42] .
"kuinka he hukkuivat koko yön Bickfordin sukellusvenevaloon, sitten uivat ulos ja istuivat illalla uupuneen oluen ääressä autiossa Fugazzissa..." "Bickford"ja "Fugations" - New Yorkin laitokset, joissa beatnikit viettivät usein aikaa . Ginsberg [43] [44] työskenteli jonkin aikaa Fugazzissa .
"... Tangerin kivut, kiinalaiset migreenit, jätetty ilman heroiinia synkästi kalustetussa huoneessa jossain Newarkissa..." W. Burroughs asui Tangerissa , Marokossa , kun Ginsberg kirjoitti The Howlin. Entinen koki toistuvasti heroiinivieroitusta , josta hän kirjoitti usein ystävälleen [45] .
"... kuinka Pyhän Johannes Ristin Plotinus Edgar Poe opiskeli telepatiaa ja beboppia - Kabbalaa , koska kosmos värähteli vaistomaisesti heidän jalkojensa alla Kansasissa " Luettelossa on kuuluisia mystikoita ja mystiikkaa, joista Ginsberg piti jonkin aikaa [45] .
"miten ne katosivat Meksikon tulivuorten aukkoihin" Viittaus John Hoffmaniin , F. Lamantian ja C.  Solomonin ystäväänjoka kuoli Meksikossa; myös viittaus Tulivuoren alla M. Lauri [37] .
"nyyhkyttäminen ja vaatteiden riisuminen ja Los Alamosin sireenien ulvominen putosivat heidät jaloistaan" Julian Beckin järjestämästä mielenosoituksesta, Judith Malina ja muut The Living Theatre -kollektiivin jäsenet[46] .
"Kuinka etsiviä purtiin niskasta... ja kuinka heidät raahattiin katoilta heilutellen sukupuolielimiä ja käsikirjoituksia" Viittaus Bill Cannastraan, joka todellisuudessa teki kaikki kuvatut asiat; Cannastra kuoli pudotessaan ulos metrojunan ikkunasta [47] .
"pyhät pyöräilijät" Viittaus M. Brandoon ja hänen rooliinsa pyöräilijänä elokuvassa "The Savage" [45] .
"kuinka he matkustivat ympäri Coloradoa etsiessään huoria lukemattomissa varastetuissa autoissa - N.K., näiden runojen salainen sankari..." N.K.- Neal Cassidy , joka varasti autoja ja jolla oli maine seksuaalisesti ahneana nuorena miehenä .
"kuinka he vaelsivat koko yön lumen täyttämissä saappaissa telakka-alueen lumikuomien läpi odottaen oven avautumista keskellä East Riveriä, jonka takana on lämmitetty pieni huone oopiumiluolasta ..." Kuvaus Herbert Hanken osavaltiostavapautettiinRikers Islandin[49] .
"ja sitten he menivät ullakolle suunnittelemaan cembaloja" Yhdestä Ginsbergin ystävistä, joka keräsi cembaloja ; runoilija puhui vaimolleen vähän ennen kuin hän aloitti työskentelyn Howlissa .
"Kuinka he yskivät Harlemissa kuudennessa kerroksessa, liekkien kruunattuina kuluttavan taivaan alla, ympärillä oranssit laatikot täynnä teologisia kirjoituksia" Viittaus huoneeseen, jonka kirjoittaja vuokrasi silloin, kun hänellä oli Blaken visio. Ginsbergin kämppäkaveri oli teosofinen opiskelija ja piti kirjojaan oransseissa koteloissa .
"Kuinka he heittivät kellonsa katolta äänestäen ajatonta ikuisuutta" Kuvaus tapauksesta, joka tapahtui Ginsbergin yliopistoystävälle Louis Simpsonillejotka kärsivät PTSD :stä [51] .
"miten he paloivat elossa huomaamattomissa säkkikangaspuvuissa Madison Avenuella... mainosvelhojen nitroglyseriinihuuto..." Kerran Ginsberg työskenteli kuluttajamarkkinoiden tutkijana San Franciscossa [52] .
"Hyppääminen Brooklynin sillalta " Linkki T. Kupferbergiin[46] [53] .
"miten he saivat aikaan käänteitä vankiloissa" Viittaus J. Genetin kirjaan "Le Condamne a Mort" [46] .
"miten he vetäytyivät Meksikoon laajentuakseen ilman pelkoa tai Kalliovuorille säälimään Buddhaa tai Tangeriin pojille tai eteläiselle Tyynellemerelle veturin mustiin tulipesään tai Harvardiin Narcissukseen tai Woodlawnin hautausmaalle haureekseen. haudat” Suuri joukko beatnikkejä meni Meksikoon kokeilemaan huumeita – erityisesti Ginsberg viittaa tässä W. Burroughsiin [54] . D. Kerouacin sisar asui "Kivivuorilla" (tämän ajanjakson kuvaus on kirjassa " Dharma Rogues ") [55] . N. Cassidy työskenteli kapellimestarina eteläisellä Tyynellämerellä; D. Hollader - Valmistunut Harvardista Ginsbergin äiti Naomi on haudattu Woodlawnin hautausmaalle .
"toimii radioaaltojen hypnoosin alla" Viittaus Naomi Ginsbergiin, joka kärsi vainoharhaisesta skitsofreniasta ; tämä koskee myös Antonin Artaudin reaktiota sokkiterapiaan ja hänen kirjaansa[ mitä? ] , johon Ginsbergin tutustui K. Solomon [56] .
"heitetty perunasalaatti Dada -opettajille City College of New Yorkissa" Viittaus yhteen runoista[ mitä? ] K. Solomon, joka kuvaa samanlaista tilannetta [57] .
"Pilgrim Staten, Rocklandin ja Greystonen haisevilla käytävillä" Kolme lääketieteellistä laitosta on nimetty, jotka Ginsberg yhdistää äitinsä ja K. Solomonin [56] .
"ja äiti vihdoin **********" Ginsberg väitti, että sanan korvaaminen tähdillä palveli vain tilan täyttämistä tekstissä; Tietyn sanan puuttumisen olisi kirjoittajan mukaan pitänyt välittää tarvittava epävarmuus [57] .
"Hallitsijan luettelon ellipsin ja värähtelevän tason alkemian äkillisen ymmärryksen valtaamana sekä haaveillut että loivat konkreettisia aukkoja ajassa ja avaruudessa" Nämä linjat juontavat juurensa aikaan, jolloin Ginsberg etsi omaa tyyliään. Runoilijan ellipsien käyttöön vaikuttivat haiku ja E. Poundin sekä W. Carlosin teokset ; "catalog" on viittaus W. Whitmaniin [58] .
"Pater Omnipotens Aeterna Deus" Tarkka lainaus Paul Cezannelta [59] .
"kykee lapioimaan köyhän ihmisproosan syntaksin ja rytmin" Viittaus "spontaaniin improvisoituun" proosan menetelmään, jonka on kehittänyt D. Kerouac [60] .
"Asetella tänne sitä, mistä ei kannata puhua kuolemaan" Linkki Luis Zukowskin Catullus - käännöksiin; myös Kerouacin Visions of Codyn viimeisiin riveihin .
"eli eli lamma lamma sabachthani" Yksi versio Jeesuksen sanoista ristillä : " Jumalani, Jumalani! miksi jätit minut? » [51] .

Osa II

Linja viite
" Moloch ! Yksinäisyys! Kauhistus! Rumuus!" Linkki Mooseksen kirjaan 18:21 [50] .
"Moloch, oman harkintansa arkkitehti!" Linkki Urizen Blakeen [ 61] .
"Moloch sieluttomasta vankilasta, jossa luut ristissä sisäänkäynnin päällä!" Viittaus L. Wardin graafiseen romaaniin Gods' Man (1929) [62] .
"Moloch, jonka rintakehä on kuin lihamylly, joka syö ihmisiä!" Alaviite useisiin F. Langin elokuviin [63] .
"Moloch, jonka silmät ovat tuhat sokaistunutta ikkunaa!" Ginsberg myönsi, että "Screamin" toinen osa on saanut inspiraationsa Sir Francis Drake -hotellista San Franciscossa, joka peyoten vaikutuksen alaisena ilmestyi runoilijan eteen hirviön kaltaisena kasvona [12] .
"Moloch, jonka sielu on sähkö ja pankit!" Viittaus E. Poundin ajatuksiin koronkiskonnasta [64 ] .
"... kaupungin kohottaminen taivaaseen, mikä on totta ja on kaikkialla yläpuolellamme!" Alaviite A. Rimbaudin "Yksi kesä helvetissä" [64] .

Osa III

Linja viite
"Olen kanssasi Rocklandissa , jossa sinä ja minä olemme mahtavia kirjoittajia, jotka kirjoitat neljällä kädellä suurella kirjoituskoneella" Ginsberg ja Solomon kirjoittivat satiirisia kirjeitä M. D. Chazalilleja T. S. Eliot , joita ei koskaan lähetetty [65] .
"Olen kanssasi Rocklandissa, jossa Utican vanhat piiat antavat sinulle teetä omista rinnoistasi " Viittaus G. Apollinairen teokseen "Mamelles de Tiresias" [66] .
"Olen kanssasi Rocklandissa, missä huudat pakkopaidassa" K. Solomon todella kävi shokkiterapiassa Pilgrim Psychiatric Centerissä[66] .
"Olen kanssasi Rocklandissa, jossa koputat katatonista pianoa" Ginsberg sai nuhteen pianon lyömisestä CPPI :ssä[67] .
"Olen kanssasi Rocklandissa, missä valmistaudut repimään taivaan verhon Long Islandin yli ..." Pilgrim Center sijaitsee Long Islandilla [68] .
"Olen kanssasi Rocklandissa, jossa sinä kahdenkymmenenviidentuhannen hullun toverin seurassa laulat kuorossa Internationaalin viimeisiä säkeitä. " Pilgrimin potilaiden määrä oli kaksikymmentäviisi tuhatta. "The Internationale" oli maailman teollisuustyöntekijöiden laulu .
"...koputtaa mökki ovelleni kalifornialaisena yönä" Viittaus taloon Milvia Streetillä Berkeleyssä , jossa Ginsberg kirjoitti monia teoksia, mukaan lukien "Scream" [68] .

Alaviite huutamaan

Linja viite
"... joka päivä ikuisuuden!" Viittaus Blaken runoon "Auguries of Innocence" [62] .
"Saint Peter Saint Allen Saint Solomon Saint Lucien Saint Kerouac Saint Hanke Saint Burrows Saint Cassidy" P. Orlowski , C. Solomon, L. Carr, D. Kerouac, G. Hanke, W. Burroughs, N. Cassidy [62] .
"Pyhä viides internationaali" Viittaus neljään "kansainvälisyyteen" - kommunististen ja sosialististen ryhmien ja puolueiden kansainväliset yhdistykset; Fifth International , Ginsberg uskoi, ei ollut kaukana [62] .

Arvostelut kritiikistä

Käyttäjien arviot *

4,6/5 tähteä4,6/5 tähteä4,6/5 tähteä4,6/5 tähteä4,6/5 tähteä Amazon [69] WeRead
4,3/5 tähteä4,3/5 tähteä4,3/5 tähteä4,3/5 tähteä4,3/5 tähteä [70] Goodreads [71] Shelfari
4,16/5 tähteä4,16/5 tähteä4,16/5 tähteä4,16/5 tähteä4,16/5 tähteä
4.1/5 tähteä4.1/5 tähteä4.1/5 tähteä4.1/5 tähteä4.1/5 tähteä [72] LibraryThing
4,05/5 tähteä4,05/5 tähteä4,05/5 tähteä4,05/5 tähteä4,05/5 tähteä [73]

* elokuussa 2011

New York Timesin kriitikko Richard Eberhart kutsui "Hulvoa" " nuoren [biittien] ryhmän merkittävimmäksi runoksi " ja lisäsi teoksen suosiota ylistävällä artikkelilla [74] . Jonkin aikaa myöhemmin San Francisco Chronicle liittyy Eberhartiin julkaisemalla positiivisen arvostelun runosta ja tuomitsemalla kirjalähetyksen pidätyksen. Pian julkaisunsa jälkeen "Scream" toi Ginsbergille mainetta ja tunnustusta [75] . C. O'Sullivankutsui "Screamin" ilmestymistä vallankumoukselliseksi tapahtumaksi amerikkalaiselle runoudelle; P. Carrollnimetty " sukupolven virstanpylvääksi " [76] . G. Snyder sanoi, että runo on " raskas lista, mutta ääneen lukiessaan Ginsberg onnistui jotenkin nostamaan sen - niin, että se leijaili sulavasti kuuntelijoiden pään päällä, kuin leija " [77] . " Sen julkaisu vuonna 1956 vaikutti pommiin ", kirjoitti Y. Mogutin Ginsbergin haastattelussa [15] . Nykyajan kriitikot pitävät The Howlia yhtenä beat-sukupolven vaikutusvaltaisimmista teoksista [78] . Yksi kriitikko[ kuka? ] kutsui runoa retkeksi beatnikkien universumiin, joka kulkee tuhannen mailia tunnissa [10] .

Vuonna 1969 runon ensimmäinen osa esitettiin YLE : ssä . Teoksen luki kolme näyttelijää jazzin säestyksellä, erityisesti Henrik Otto Donnerin ( fin. Henrik Otto Donner ) äänittämänä. Ohjelmaan liittyi 8 minuutin johdanto, suomenkielinen teksti annettiin A. Hollon käännöksen mukaan, joka oli aiemmin julkaistu painettuna eikä aiheuttanut skandaalia. Ohjelmaa kuuli eduskuntalainen Arne Berner ( fin. Arne Berner ) ja esitti parlamentaarisen pyynnön työ-, liikenne- ja viestintäministerille. Tämän seurauksena laadittiin raportti - "Scream" kutsuttiin rivoksi ja YLEn ohjelma turhaksi, joka ei noudattanut kasvatustavoitteita. Radioasemaa moitittiin [79] .

7. lokakuuta 2005 juhlittiin The Howlin ensimmäisten lukemien 50-vuotisjuhlaa San Franciscossa , New Yorkissa ja Leedsissä . Yhdistyneessä kuningaskunnassa järjestetyn juhlan nimi oli "Howl for Now", ja sitä leimattiin samannimisen kirjan julkaisemisella, joka sisälsi monia esseitä runosta [80] . Elokuussa 2007, 50-vuotispäivänä siitä, kun Yhdysvaltain ensimmäinen lisäys puolusti "Screamia " Pacifica Radiossarunon lukemisen sisältävän ohjelman piti mennä läpi, mutta peläten liittovaltion viestintäviraston sakkoja radioaseman johto kieltäytyi lähettämästä. Sen sijaan Howl julkaistiin webcastina.Internetissä [81] .

Painokset

Ensimmäinen painos:

L. Ferlinghetti kiinnostui Ginsbergin töistä Gallery Six -menestyksen jälkeen [10] . Julkaisun jälkeen poliisi takavarikoi kirjaerän, runo julistettiin "rivoksi" ja L. Ferlinghetti pidätettiin [82] . Yhdeksän todistajaa San Franciscon kirjallisuusseurasta puhui runon puolesta ja osoitti sen yhteiskunnallista merkitystä [22] . Oikeudenkäynnin aikana 3. lokakuuta 1957 tuomari Clayton R. Horne julisti runon olevan varsin kunnollinen - "The Howl" sallittiin painaa oikeuden määräyksellä, ja kaikki syytteet hylättiin kustantajalta [6] . Tämä oikeudenkäynti ei ollut vain tärkeä tapahtuma sananvapauden taistelussa, vaan se kiinnitti myös yleisön huomion katkenneeseen sukupolveen [83] . Vuonna 2006 Harper Perennial Modern Classics julkaisi runon tekstin rivikohtaisilla kommenteilla, vaihtoehtoisilla versioilla tekstistä (eri painoksista), bibliografian sekä lisähuomautuksia ja alaviitteitä [84] . Vuonna 2010 E. Druckerin graafinen romaani julkaistiinperustuu "Screamiin" [85] .

Ensimmäiset venäjänkieliset runon katkelmat julkaistiin " Foreign Literature " -lehdessä vuonna 1961 [86] . Erillisessä kaksikielisessä painoksessa "Vopl" ("Howl") julkaistiin vuonna 1998 V. Nugatovin käännöksenä [87] . Julkaisu tunnetaan paremmin osana Ultra.Culture -kustantamon vuonna 2004 julkaisemaa kokoelmaa " Anthology of Beatnik Poetry " . Julkaisu sisältää useita käännöksiä runosta - kirjoittaneet I. Kormiltsev , D. Borisov ja D. Zhutaev [21] .

Näytön sovitus

Elokuva, joka esiteltiin Gallery Sixissä ja Howl Trialissa, julkaistiin Yhdysvalloissa 21. tammikuuta 2010. Elokuvan ohjasivat amerikkalaiset Rob Epstein ja Friedman, Jeffrey (elokuvaohjaaja). Nuoren Ginsbergin roolia näytteli näyttelijä James Franco . Elokuva pääsi 60. Berliinin elokuvajuhlien kilpailuohjelmaan ja avasi Sundance Film Festivalin [ 89 ] . Venäjällä elokuva esitettiin osana Moskovan amerikkalaista elokuvajuhlaa 7. ja 9. lokakuuta 2010.  

Elokuva sai pääosin positiivisia arvosteluja. Elokuvaa ja ohjaajia kehuivat The New York Timesin [90] , New York Magazinen [91] ja San Francisco Chroniclen [92] kriitikot . Elokuun 2011 lopussa elokuvalla on Rotten Tomatoesissa 62 %:n luokitus (64 tuoretta ja 39 mätä arvostelua) [93] ; Metacritic - portaalissa kuvalla on 63 pistettä 100:sta (24 arvostelun perusteella) [94] ; Elokuvan IMDb - luokitus on 6,8 [95] .

Muistiinpanot

  1. ↑ Kongressin kirjasto Ginsberg, Allen, 1926-1997. Huuto // LCNAF 
  2. ↑ Apple Books - Apple , 2010.
  3. ↑ MacGowan, Christopher John. 1900-luvun amerikkalaista runoutta . - Wiley-Blackwell, 2004. - S.  120 . — 331 s. — ISBN 9780631220251 .
  4. ↑ Michaelson, Jay. Taiteilijan muotokuva mukavana juutalaisena poikana  (englanniksi) . Jewish Daily Forward . // forward.com (08/10/2007). Haettu 15. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012.
  5. ↑ 1 2 Kaplan, Fred. Kuinka "Howl" muutti  maailmaa . Slate-lehti . // slate.com (24.09.2010). Haettu 15. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 13. syyskuuta 2012.
  6. ↑ 1 2 3 Yablonskaya, Anna. Patty Hearst ja Quarter of Smoke . // magazines.russ.ru/october . " Lehtihuone " (2005). - "Lokakuu", nro 5. - "<...> Tuomari Clayton R. Horn kuitenkin sanoi, että "Howl" kaikesta huolimatta (ja siinä oli katsottavaa!) on melko kunnollinen. <…>". Haettu 25. maaliskuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 13. tammikuuta 2013.
  7. ↑ Morgan, Peters, 2006 , s. yksi.
  8. ↑ 1 2 Allen Ginsberg : Elämäkerralliset muistiinpanot  . Popsubculture - The Biography Project . popsubculture.com. Haettu 15. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 31. tammikuuta 2012.
  9. ↑ 12 mailia , 2006 , s. 125, 128.
  10. ↑ 1 2 3 4 5 Johdanto // Howl: Shmoop Poetry Guide. - Shmoop University Inc. - s. 1, 2. - ISBN 9781610621830 .
  11. ↑ Allen Ginsberg . uspoetry.ru. Haettu: 15. elokuuta 2011.
  12. ↑ 12 mailia , 2001 , s. 181.
  13. ↑ Ginsberg, Ball, 1996 , s. 165.
  14. ↑ Ginsberg, Ball, 1996 , s. 167.
  15. ↑ 1 2 3 4 Mogutin, Jaroslav. Kolme tuntia sängyssä "maverick fag" kanssa . " Mitinin päiväkirja " . // mitin.com. Haettu: 15. elokuuta 2011.
  16. ↑ Lardas, John. Bop-apokalypsi: Kerouacin, Ginsbergin ja Burroughsin uskonnolliset visiot. - University of Illinois Press, 2001. - S. 217. - 316 s. — ISBN 9780252025990 .
  17. ↑ Shokina, Victoria. Jack Kerouac vaihtanut alaspäin . Yksityinen kirjeenvaihtaja . chaskor.ru (03/12/2011). Käyttöpäivä: 17. heinäkuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 25. tammikuuta 2012.
  18. ↑ Klemens, Nadin. Allen Ginsbergin "Howl" - runoutta vai profetiaa? - GRIN Verlag, 2007. - S. 2. - 24 s. — ISBN 9783638751605 .
  19. ↑ 1 2 3 4 Stephenson, Gregory;. Allen Ginsbergin "Howl": lukeminen // The Daybreak Boys: Esseys on the Literature of the Beat Generation . - SIU Press, 2009. - S.  50 -58. - 232 s. — ISBN 9780809329496 .
  20. ↑ 12 Wedekind , 2008 , s. 7.
  21. ↑ 1 2 3 4 5 Runon venäjänkielinen teksti on annettu I. Kormiltsevin käännöksen mukaan , Antology of beatnik poetry / G. Andreev. - 30.6.2004. - Ultra.Culture , 2004. - 784 s. - (Runot). - 3000 kappaletta.  — ISBN 5-98042-072-X .
  22. ↑ 1 2 3 Hemmer, Kurt. Huuto ja muita runoja // Beat-kirjallisuuden tietosanakirja . - Infobase Publishing, 2007. - S.  140 -143. - 401 s. — ISBN 9780816042975 .
  23. ↑ Wedekind, 2008 , s. 5.
  24. ↑ Moore, Julie. Allen Ginsbergin supermarket Kaliforniassa ja American Consumerism -tuomio  (englanniksi)  (linkki ei ole käytettävissä) . ssociatcontent.com (24-11-2007). Haettu 15. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 31. tammikuuta 2012.
  25. ↑ Brinnin, John Malcolm; Lue, Bill; McKeen, Rollie. Nykyaikaiset runoilijat. – Kalifornian yliopisto. Lehdistö, 2007. - s. 149.
  26. ↑ Käännös V. L. Toporov, William Blake. Valitut runot . Maxim Moshkovin kirjasto . // lib.ru. Haettu 15. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 9. heinäkuuta 2012.
  27. ↑ Ginsberg, Allen; Morgan, Bill. Tarkoitettu proosa: Valitut esseet 1952-1995. - HarperCollins, 2001. - 536 s. — ISBN 9780060930813 .
  28. ↑ Werlock, James. Facts on File kumppani amerikkalaiseen novelliin. - Infobase Publishing, 2010. - S. 377. - 842 s. — ISBN 9780816068951 .
  29. ↑ Jonsson, Linnea. HOWL kirjoittanut Allen  Ginsberg . //sonoloco.com. Haettu 16. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 12. syyskuuta 2012.
  30. ↑ Kuka on Allen Ginsberg?  (englanniksi) . // wisegeek.com. Haettu 16. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 17. helmikuuta 2013.
  31. ↑ Ginsberg, Ball, 1996, 167 .
  32. ↑ Mayer, Johnny. Six Poets at Six  Gallery . MOMO . // mundomundo.com. Käyttöönottopäivämäärä: 15. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 11. heinäkuuta 2012-07-11.
  33. ↑ 1 2 Asher, Levi. Kuusi galleria  . Kirjalliset potkut . // litkicks.com (23.10.1994). Haettu 15. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2013.
  34. ↑ Kerouac, Jack. Dharma kulkurit. - ABC, 2011. - 288 s. - ISBN 978-5-389-01354-4 .
  35. ↑ Shokina, Victoria. Enkeli alasti ja kivitettynä . Muuttaa. Paksu verkkolehti . // peremeny.ru (06/03/2011). - "Ginsberg poistui lavalta rajujen suosionosoitusten johdosta." Käyttöönottopäivä: 15. elokuuta 2011. Arkistoitu arkistosta 17. huhtikuuta 2013-04-17.
  36. ↑ Harrastus, Hermione. Allen Ginsberg, Howl ja  Beatsin ääni . The Guardian . // Guardian.co.uk (23.2.2011). - "<…> Kuusi kuukautta Six Galleryn lukemisen jälkeen hän kirjoitti päiväkirjaansa: "Olen Amerikan suurin runoilija." Sitten hän lisäsi: "Olkoon Jack suurempi." "Jack" oli Jack Kerouac <...>" . Haettu 15. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 1. elokuuta 2012.
  37. ↑ 12 mailia , 2006 , s. 124.
  38. ↑ Hyde, 1984 , s. 6.
  39. ↑ Miles, 2006 , s. 132.
  40. ↑ Miles, 2001 , s. 57.
  41. ↑ Ginsberg, Allen; Lieberman Plimpton, Juanita; Nagan, Bill; Morgan, Bill. Marttyyriuden ja tekopyhyyden kirja: Ensimmäiset päiväkirjat ja runot: 1937-1952. - De Capo Press, 2008. - S. 58. - 544 s. — ISBN 9780306815621 .
  42. ↑ Miles, 2001 , s. yksi.
  43. ↑ Miles, 2006 , s. 125.
  44. ↑ Raskin, 2006 , s. 134.
  45. ↑ 123 mailia , 2006 , s. 126.
  46. ↑ 123 mailia , 2006 , s. 128.
  47. ↑ Morgan, Bill. Juhlistan itseäni: Allen Ginsbergin hieman yksityinen elämä. - Penguin Books, 2007. - S. 128. - 702 s. — ISBN 9780143112495 .
  48. ↑ 12 Raskin , 2006 , s. 137.
  49. ↑ Miles, 2006 , s. 133.
  50. ↑ 12 Morgan , Peters, 2006 , s. 34.
  51. ↑ 123 mailia , 2006 , s. 134.
  52. ↑ Ginsberg, Ball, 1996 , s. 5.
  53. ↑ Raskin, 2006 , s. 135.
  54. ↑ Burroughs, William; Hibbard, Allan. Keskusteluja William S. Burroughsin kanssa . - University Press of Mississippi, 1999. - P. xix. — 234 s. — ISBN 9781578061839 .
  55. ↑ Creighton, David. Beatsy of the beat: tiellä kohti ymmärrystä . - Dundurn Press Ltd., 2007. - s  . 229 . — 317 s. — ISBN 9781550027341 .
  56. ↑ 12 Theado , 2003 , s. 53.
  57. ↑ 12 mailia , 2006 , s. 131.
  58. ↑ Charters, Ann. Beat alas sielusi: mikä oli Beat-sukupolvi? - Penguin Books, 2001. - S. 121. - 663 s.
  59. ↑ 12 mailia , 2006 , s. 130.
  60. ↑ Ginsberg, Allen; Valkoinen, Edmund; Havel, Vaclav. Spontaani mieli: valikoituja haastatteluja 1958-1996. - HarperCollins, 2002. - S. 121. - 624 s. — ISBN 9780060930820 .
  61. ↑ Miles, 2006 , s. 139.
  62. ↑ 1 2 3 4 mailia, 2006 , s. 146.
  63. ↑ Miles, 2006 , s. 140.
  64. ↑ 12 mailia , 2006 , s. 142.
  65. ↑ Theado, 2003 , s. 242.
  66. ↑ 12 mailia , 2006 , s. 144.
  67. ↑ Miles, 2001 , s. 121.
  68. ↑ 123 mailia , 2006 , s. 145.
  69. ↑ Asiakkaiden arviot: Howl: A Poem  . // amazon.com. Haettu 6. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 31. tammikuuta 2012.
  70. ↑ Howl kirjoittanut Allen Ginsberg  (englanti)  (linkkiä ei ole saatavilla) . // weread.com. Haettu 6. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 31. tammikuuta 2012.
  71. ↑ Howl kirjoittanut Allen  Ginsberg . //goodreads.com. Haettu 6. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 31. tammikuuta 2012.
  72. ↑ Howl kirjoittanut Allen  Ginsberg . // shelfari.com. Haettu 6. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 31. tammikuuta 2012.
  73. ↑ Howl: Allen Ginsbergin  runo . //librarything.com. Haettu 6. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 31. tammikuuta 2012.
  74. ↑ Miles, 2006, 155 .
  75. ↑ Trigilio, Tony. "Sinity a Trick of Agreement": hulluutta ja epäilyä Ginsbergin phopeettisessa runoudessa // "Oudot profetiat uudelleen": apokalypsin lukeminen uudelleen Blake, HD ja Ginsberg. - 2000. - 209 s. — ISBN 9780838638545 .
  76. ↑ Allen  Ginsberg . Runous säätiö . //poetryfoundation.com. Haettu 16. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012.
  77. ↑ Roth, Marco. Aihe: Allen Ginsberg: Profeetta, Bore, Beatnik, Pähkinä (linkki ei saatavilla) . Booknik.ru - juutalaisia ​​tekstejä ja teemoja . // booknik.ru. Haettu 15. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012. 
  78. ↑ Wedekind, 2008 , s. yksi.
  79. ↑ Alenius, Arsi. Beat-legenda Allen Ginsberg ja William S. Burroughs Suomessa . //yle.fi. Haettu 16. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 31. tammikuuta 2012.
  80. ↑ Varoittaja, Simon. Huuto toistaiseksi. - Reitti, 2005. - 144 s. — ISBN 9781901927252 .
  81. ↑ Garofoli, Joe. 'ulvo' on liian kuuma kuulla. 50 vuotta sen jälkeen, kun runo ei ollut säädytöntä, radio pelkää lähettää sen  (englanniksi) . San Francisco Chronicle . // sfgate.com (03.10.2007). Haettu 15. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 31. tammikuuta 2012.
  82. ↑ Morgan, Peters, 2006, 213 .
  83. ↑ Woods, Randall Bennett. Identiteetin etsintä: Amerikka vuodesta 1945 . - Cambridge University Press, 2005. - s  . 145 . — 593 s. — ISBN 9780521840651 .
  84. ↑ Mailit, 2006 .
  85. ↑ Ginsberg, Allen; Drooker, Eric. Howl: Graafinen romaani. - Penguin Books Limited, 2010. - 224 s. — ISBN 9780141195704 .
  86. ↑ Zavyalov, Sergey. "Runous on aina erilaista, aina erilaista": käännöksiä modernistisesta runoudesta Neuvostoliitossa 1950-1980-luvuilla . " Ulkomaista kirjallisuutta " . // magaziness.russ.ru. Haettu: 15. elokuuta 2011.
  87. ↑ Alain Ginsberg. Huuto. Huuto. - Bozo Publishers, 1998
  88. ↑ Parturi, Nicholas. Howl, Rob Epstein ja Jeffrey Friedman, 93 min (15) West Is West, Andy DeEmmony, 102 min (15  ) . The Independent . // riippumaton.co.uk (27.02.11). Haettu 16. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012.
  89. ↑ Tenney, Brandon Lee. Brandonin Sundance-arvostelu: Epstein & Friedman's  Howl . // firstshowing.net (01/30/2010). Haettu 16. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012.
  90. ↑ Scott, OA Leaping Off the Page, Beatnikin runollinen  kiukku . New York Times . // nytimes.com (23.09.10). Haettu 16. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 9. syyskuuta 2012.
  91. ↑ Edelstein, David. Elokuva-arvostelu: Howl on innostava matka ajassa taaksepäin . New York -lehti . // nymag.com (27.09.2010). Haettu 16. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 22. heinäkuuta 2012.
  92. ↑ LaSalle, Mick. Arvostelu: Runoilija ja kärsivällisyys oikeudenkäynnissä '  Howl'issa . San Francisco Chronicle . // sfgate.com (24.09.2010). Haettu 16. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 9. syyskuuta 2012.
  93. ↑ Howl (2010  ) . Mädät tomaatit . // rottentomatoes.com. Haettu 16. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 1. helmikuuta 2013.
  94. ↑ Howl-  arviot . Metakriittinen . // metacritic.com. Haettu 16. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 3. syyskuuta 2012.
  95. ↑ Howl (2010  ) . Internet-elokuvatietokanta . //imdb.com. Haettu 16. elokuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 3. tammikuuta 2013.

Kirjallisuus

Linkit

 Beat Generation -kirjallisuus
proosakirjoittajat
Runoilijat