Cayman-luokan hävittäjät

Cayman-luokan hävittäjät
Kaiman luokka

Cayman-luokan hävittäjät Pulan satamassa vuonna 1912
Projekti
Maa
Valmistajat
  • Danubius-Werft / Stabilimento Tecnico Triestino / Yarrow & Co. Oy
Operaattorit
Rakennusvuosia 1904
Palveluksessa kaikki purettu metalliksi
Pääpiirteet
Siirtyminen 210 t
Pituus 56 m
Leveys 5,4 m
Luonnos 1,35 m
Moottorit 2 Yarrow höyrykattilaa
Tehoa 3000 hv
matkan nopeus 26,2 solmua
risteilyalue 3200 merimailia 15 solmun nopeudella
Miehistö 35 merimiestä ja 3 upseeria
Aseistus
Tykistö 4 × 47 mm L/33 SFK laivastoase
Flak Ilmatorjuntakonekivääri (lisätty 1915)
Miina- ja torpedoaseistus 3 torpedoputkea, kaliiperi 450 mm
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Cayman-luokan hävittäjät ( saksaksi  Kaiman-Klasse ) ovat Itävalta-Unkarin hävittäjiä, jotka olivat palveluksessa Itävalta-Unkarin laivaston kanssa. Yhteensä 24 tällaista alusta laskettiin vesille.

Rakentaminen

Tämän tyyppiset prototyyppihävittäjät rakennettiin brittiläisellä Yarrow & Co:n telakalla. Oy." ja siirrettiin sitten Itävalta-Unkariin syyskuussa 1905. Kolmetoista tällaista laivaa rakennettiin lisää Triestessä STT:n tehtaalla vuosina 1906-1907 ja loput 10 Danubiuksen telakalla vuosina 1908 ja 1909 .

Kuvaus ja sovellus

Näitä uusia hävittäjiä pidettiin yhtenä aikansa parhaista hävittäjistä, ne pystyivät suorittamaan taisteluoperaatioita avomerellä pidempään kuin ne olivat huomattavasti edeltäjiään ja aikalaisiaan edellä. Niitä käytettiin myös suurten sotalaivojen (taistelulaivojen, risteilijöiden ja taistelulaivojen) puolustamiseen, ja ne pystyivät myös taistelemaan torpedoveneitä, sukellusveneitä ja muita pieniä aluksia vastaan. Ensimmäisen maailmansodan alussa nämä hävittäjät kuuluivat 1. ja 2. hävittäjälaivastoihin, jotka peittivät raskaita aluksia Montenegron ja Italian rannikolla. Montenegrossa heistä tuli kuuluisia valtavien amfibiohyökkäysten järjestämisestä, rannikkopartioiden hyökkäämisestä ja jopa sukellusveneiden korjaamisesta.

Taistelujen aikana yksikään alus ei menetetty: vain alus, koodinimeltään Tb.51T , vaurioitui torpedohyökkäyksen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan pelastanut Itävalta-Unkarin laivastoa tappiolta sodassa: sen päätyttyä alukset alkoivat jakaa valtojen kesken. 19 alusta meni Isoon-Britanniaan, mutta britit luovuttivat ne italialaisille. Neljä muuta tuhoajaa meni Jugoslaviaan, jossa he palvelivat vuoteen 1924 asti. Jäljelle jäänyt alus hyväksyttiin Italian laivastoon. Pian kaikki alukset purettiin metallia varten, ja se oli Italiassa.

Kirjallisuus