Minoan

Minoan
oma nimi tuntematon
Alueet noin. Kreeta (keskellä ja itään, myöhään myös luoteeseen), siirtokuntia Kykladeilla, Vähä-Aasian rannikolla
Kaiuttimien kokonaismäärä
  • 0 henkilöä
Sukupuuttoon kuollut noin 1100-luvulla eKr.
Luokitus
Kategoria Euraasian kielet
eristetty ( esikreikkalainen substraatti , oletettavasti Eteocretanin esi-isä )
Kirjoittaminen Egean käsikirjoitus
Kielikoodit
ISO 639-1
ISO 639-2
ISO 639-3 omn
IETF omn
Glottolog mino1236

Minolainen kieli  on kattotermi , joka tarkoittaa useita, jotka olivat olemassa eri aikakausina noin. Kreetan kielet, jotka liittyvät minolaiseen sivilisaatioon .

Kaiverrukset (XX-XV vuosisatoja eKr., Kreetan varhainen ja keskimmäinen palatsikausi) on tehty erityyppisillä egealaisilla kirjoituksilla (vain osittain purettu). Vain muutama sana on tulkittu luotettavasti (esimerkiksi ku-ro - kaikki), samoin kuin kaupunkien nimet ja nimet, joilla on analogeja myöhemmissä kirjoituksissa. Useita kreetalaisia ​​lauseita on myös säilynyt, kirjoitettuna egyptiläisiin hieroglyfeihin .

Koostumus

"Minolaisen kielen" kirjallisia monumentteja ovat:

Kysymys näiden kirjoitusten kielen yhtenäisyydestä jää avoimeksi johtuen siitä, että salakirjoitusta ei ole saatu valmiiksi, morfologiaa ja fonetiikkaa rekonstruoidaan vaikeasti, mikä vaikeuttaa rinnakkaisuuksien löytämistä.

Epäsuora todiste Minoan kielestä sisältää myös:

Kysymys Fr.:n kypro -minolaisen kirjoituskielen sukulaisuudesta Kreetan kieliin. Kypros. Vaikka käsikirjoitus on peräisin Kreetalta, pronssikauden Kreetan ja Kyproksen väliset merkittävät kulttuurierot kertovat enemmän käsikirjoituksen hyväksymisestä kuin äidinkielenään puhuvien lisääntymisestä.

7-3 vuosisadalla. eKr e. sisältää eteokrealaisen kielen monumentteja  - lyhyitä tekstejä, jotka Fr. on kirjoittanut kreikkalaisilla aakkosilla tuntemattomalla kielellä. Kreeta. Oletetaan, että Eteokretan kieli oli jatkoa minolaiselle.

Fragmentaarinen ja substraattitodisteet

Lineaarisen B:n minoismit

Minolaiset tekstit kirjoitettu egyptiläisillä hieroglyfeillä

Fragmentti Lontoon lääketieteellisestä papyruksesta (löydettiin vuonna 1912) on loitsu sairaudesta:

wb(?)-qi(?) (determinatiivinen "tauti") s3-t (determinatiivinen "leipä"?) s3-bwj-73-jj-d3-3 (determinatiivinen "kävely") hw-mc-k3-3 - tw (determinatiivinen "mies") r-t3-jj ntr p3-3 wr 'amcj-3 ntr.

Determinatiivien ja egyptiläisten kommenttien ansiosta teksti on suhteellisen selkeää. Minoalaisista jumalista tai jumalattaresta voidaan tunnistaa kaksi nimeä: ra-za-ja ja a-me-ja (toinen nimi on todistettu Lineaarin B:n teksteissä; ensimmäinen voi vastata ria-taa Lineaarin B:n teksteistä) [1] .

Sanalla s3-t, jos se tarkoittaa leipää, on kreikkalainen vertaus: sitos. Lisäksi lineaarisen A:n ja B:n tavumerkki, jonka merkitys on si, on ilmeisesti peräisin samasta sanasta.

Kreetan esikreikkalainen substraatti

"Kydon-kieli"

Osana Kreetan väestöä Homeros nosti esiin kidonit , jotka erosivat muusta väestöstä. K. Vitchak valitsi kreetalaisista glosseista kuusi, jotka liittyivät vain Kydoniaan (eläinten ja lintujen nimet) [2] ja ehdotti niille indoeurooppalaisia ​​etymologioita. Hänen mielestään kidonin kieli oli lähellä anatoliaa , mutta kukaan anatolisteista ei tukenut hänen näkemystänsä.

Eteocretan

Kreetan itäpuolelta löydettiin useita myöhäisen antiikin ajan kirjoituksia, jotka on tehty kreikkalaisella kirjoituksella tuntemattomalla kielellä, ehdollisesti nimeltään "Eteocretan" (alkuperäinen kreetalainen), koska muinaisen perinteen mukaan minolaisten jälkeläiset asuivat näissä paikoissa. Kirjoitusten äärimmäinen lyhyys ei salli niiden tulkintaa millään tavalla, lukuun ottamatta sanoja, jotka tarkoittavat "vuohetta" ja "vuohenjuustoa" (jälkimmäinen ilmeisesti oli osa uhrausta); suoria leksikaalisia vastaavuuksia minolaisen kielen aineistoon ei löytynyt.

Lineaarinen A-kieli

Suurin osa minolaisen kielen tiedoista on esitetty lineaarisessa A :ssa , jossa on o. Kreeta ja sitä ympäröivät saaret; joitakin kirjoituksia on löydetty myös Manner-Kreikasta ja Levantista.

Fonetiikka

Voimme epäsuorasti arvioida monia kreetalaisen oikeinkirjoituksen piirteitä kreikan lineaarisen B :n kirjoituksista. Koska näissä kirjoituksissa oli useita kreikan kielelle täysin vieraita piirteitä, voidaan olettaa, että ne olivat ominaisia ​​minolaiselle kielelle, jota varten kreetalainen kirjoitus luotiin [3] . Suurimmalla osalla Lineaarin B:n hahmoista on suorat analogit Lineaarisessa A:ssa, mutta kysymys jää kuitenkin, kuinka paljon heidän ääntämyksensä osui yhteen, koska näiden kirjoitusten kielet olivat erilaisia.

Vokaalit

Lineaarisessa B:ssä erotettiin seuraavat vokaalit: A, E, I, O, U. Useat tavut päättyivät pyöristettyihin tai iotisoituihin vokaaliin (nwa, twa, two, dwa, dwe, dwo, swa, tya, rya, ryo ). Bekesin mukaan kaikki esikreikkalaisen substraatin konsonantit olivat vastakkaisia ​​kolmella rivillä - yksinkertaisia, pyöristettyjä, iotoituja, mutta kahden viimeisen vokaalien yhdistelmät voitiin ajatella uudelleen kreikaksi. Tavumerkkien käytön äärimmäinen harvinaisuus lineaarisessa A:ssa, jotka vastaavat tavuja, joissa on vokaali "o" lineaarisessa B:ssä, viittaa siihen, että tämä vokaali puuttui minoilaisesta kielestä ja tulevan "o"-sarjan merkit lausuttiin. eri tavalla.

Useissa tapauksissa (ilmeisesti korostamattomissa paikoissa) vokaalit E/I tai E/A vaihtelivat.

Konsonantit

Kreetalainen kirjoitus ei tehnyt eroa soinnillisten ja äänettömien konsonanttien sekä R/L:n välillä. Tämä ilmiö voidaan tulkita kahdella tavalla:

  • Minoalaisessa kielessä näitä ääniä ei todellakaan erotettu (nämä äänet erotetaan kuitenkin johdonmukaisesti sekä kreikankielisissä kiilloissa, jotka ovat peräisin kreetalaista alkuperää, että kreikkalaisessa kirjoituksessa olevissa Eteokretan kirjoituksissa).
  • tällainen kirjoituksen ominaisuus heijastaa soinnillisten ja äänettömien konsonanttien vuorottelua sanan juuressa taivutusvaiheessa tai nämä äänet erosivat minolaisen kielen sijainnista, eli riippuen niiden asemasta sanassa ja läheisyydestä muihin foneemiin.

Lineaarissa B erotettiin seuraavat rivit alkukonsonantteja tavumerkeille: D (äänen keskikohta D:n ja L:n välillä), J, K/G, L/R, M, N, P/B/F, Q/P, S, T, W, Z (nimitys on ehdollinen - kreikaksi tämä ääni välitettiin joko muodossa z tai k). Tavumerkit olivat avoimia tavuja: A, JA, KA jne. JI, WU, QU ei ollut merkkejä. Lisäksi oli muutama tavu diftongeilla: TYA, RYA, SWA.

Oletetaan, että sama sarja konsonantteja oli sekä lineaarisessa A:ssa että "hieroglyfikirjoituksessa", mutta kun lainataan lineaarisesta A:sta lineaariseen B:hen, minolaiset sanat saattoivat muuttua.

Huolimatta kirjoituksen avoimesta tavusta, suljetut tavut olivat olemassa (mitä vahvistavat myös myöhemmät kreikkalaisten aakkosten kirjoitukset); suljetun tavun välittämiseksi kirjaimessa konsonanttiin lisättiin seuraavan (seuraavan, edellisen) tavun vokaali. Tästä syystä samasta sanasta syntyi useita kirjoitusasuja: QA-RA-WA ja QE-RA-U.

Konsonantit R, L, M, N, S suljettujen tavujen lopusta jätettiin pois kirjallisesti.

Morfologia

Se palautetaan suurilla vaikeuksilla tekstien luonteen vuoksi (kreetalaiskirjoitetut tekstit ovat luonteeltaan pääasiassa kirjanpito- ja taloudellisia, vakiomuotoisia).

Prefiksaatio on epätyypillinen: eri tutkijat ovat suhteellisen varmasti huomioineet vain etuliitteen i ennen konsonanttivarsia tai vastaavan j- ennen vokaalirunkoja, mutta sen tulkinta on erilainen: A. Zeken artikkeli, datiivi G. Facchettin ja M. Negrin mukaan.

Suffiksit, joilla on epäselvä funktio, ovat todistettuja: -si, -se, -ti, -tia (vrt. esim. di-di-ka-se ja di-di-ka-ti, ki-ri-si ja ki-ritia) .

Myös vuorottelu -me/ma-na, ma/mi-na on todistettu (vrt. a/ja-sa-sa-ra-me ja ja-sa-sa-ra-ma-na tai i-pi-na -ma ja i-pi-na-mi-na).

Yksi minolaisen kielen tunnusomaisista piirteistä on tavujen monistaminen yksittäisten sanojen juurissa (löytyy sekä lineaarisista A-kirjoituksista että aikaisemmista hieroglyfikirjoituksista). Samanlainen ilmiö oli tyypillinen muinaisen Mesopotamian esisemitistisille " prototigridikielille ". Tämä ilmiö puuttuu Eteocretan teksteistä.

Syntaksi

Vertaamalla "libation-kaavaa", jota toistettiin usein pienillä muunnelmilla lineaarisissa A-teksteissä ja jopa hieroglyfeissä, minolaisten loitsujen kanssa egyptiläisistä teksteistä, Rose Thomas päätteli, että minolaisen kielen sanajärjestys oli VSO, ja ehdotti myös hypoteeseja A-tekstien toiminnoista. sarja Minoan-liitteet (erityisesti verbimuotojen yksikkö- ja monikkoliitteet yhdistämällä ne yhteen tai useampaan aiheeseen). Hän teki myös hypoteesia minolaisen verbin taipumuksesta polysyntetismiin (eri funktioiden liiteketjun rakentamiseen), mikä oli ominaista myös useille Lähi-idän ja Anatolian jäännöskielille (sumeri, elami, hurrito-urartia). , Hattian) [4] . Hänestä riippumatta Peter Schreiver ehdotti myös, että minolainen kieli oli taipumus olla polysynteettistä , ja osoitti yhtäläisyyksiä samanlaisen ilmiön kanssa hattilaisessa ja sumerissa [5] .

Oikeinkirjoitus

Lineaarisen B:n kreikaksi kirjoitetut tekstit antavat meille mahdollisuuden palauttaa useita minolaisen kielen piirteitä - nämä ovat kreikan kielelle vieraita oikeinkirjoitussääntöjä. Erityisesti suljettujen tavujen loppukonsonantit r, l, m, n, s sekä diftongien loppukonsonantit jätettiin pois kirjallisesti (esim. sana a-me-no voidaan lukea nimellä Armenos, Asmenos, Ameinon). Kielitieteilijät eivät ole vielä esittäneet vakuuttavia selityksiä tälle ilmiölle; on mahdollista, että esikreikkalaisessa kreetalaisessa kirjoituksessa nämä äänet vastasivat usein käytettyjä minolaisia ​​käänteitä ja/tai artikkeleita, joiden esiintyminen asiayhteydestä oli ilmeistä tai päinvastoin merkityksetöntä. Tässä valossa on syytä kiinnittää huomiota siihen, että lineaarisen B:n monumenteissa (kreikaksi) substantiivien deklinaatioparadigmat erottuvat erittäin hyvin, kun taas lineaarisen A:n teksteissä tällaisia ​​paradigmoja on vielä vähän ja ne ovat kiistanalaisia; Muutama tunnistettu morfeemi voidaan selittää sekä taivutus- että derivatiivisiksi.

Sanasto

Sanat lineaarisista A-kirjoituksista, jotka tunnistettiin suhteellisen suurella luotettavuudella:

Henkilönimet

Merkittävä määrä nimiä esiintyy sekä lineaarisissa A- että lineaarisissa B-teksteissä - vain päätteet eroavat (esim. A-RA-NA-RE Lin. A ja A-RA-NA-RO Lin. B).

Teonyymit (jumalien nimet)

Oletettavasti todistettu merkkiryhminä kaiverretuissa sinetissä hahmojen vieressä sekä Lineaarisissa A-tauluissa, joissa on uhri.

  • PA-DE  : teonyymi , joka löytyy myös lineaarisista B-kirjoituksista nimellä pa-de / pa-ze .
Toponyymit

Toponyymien tunnistamista ehdotettiin eri tutkijoiden töissä; alla on ote J. Youngerin yhteenvetoluettelosta [6] :

  • KA-NU-TI tai KU-NI-SI : nimet kaupunkiluetteloista, joita useat tutkijat yrittivät tunnistaa Knossoksen kanssa (kirjoituksissa Lineaarista B kutsutaan eri tavalla, ko-no-so ).
  • KU-*79-NI (HT 13, HT 85a), KA-U-*79-NI : luultavasti Kydonia, ku-do-ni-ja lineaarisissa B-kirjoituksissa .
  • PA-I-TO  : toponyymi, Festus . Sama sana löytyy lineaarisen B:n kirjoituksista.
  • SE-TO-I-JA  : toponyymi, Sitia , löytyy myös Lineaarisista B-kirjoituksista.
  • SU-KI-RI-TA  : toponyymi ( Sukrita ), mainittu myös Lineaarisissa B-kirjoituksissa, myöhemmin Sivrita .
  • SU-KI-RI-TE-I-JA  : luultavasti adjektiivi "Sukritic". [7]
Kasvit Tavarat
  • MA+RU (kaksitavuinen ligatuuri): villa , vrt. muuta kreikkalaista μαλλός . Ligatuuria käytetään sekä lineaarisessa A:ssa että lineaarisessa B:ssä – kreikan sana on luultavasti lainaus minolaisesta. Yhdistelmän sumerilaisen bar-lu:n kanssa oletetaan olevan parasta laatua olevaa villalankaa .
Muut
  • KU-RO  : kaikki, kaikki (< proto-indoeurooppalainen *kwol - tai seemiläinen * kul ? tai Ettr . churu ?), NA-RO :n hieroglyfikirjoissa .
  • KI-RO  : pula, velka (?), KI-RU :n hieroglyfiteksteissä .
  • PO-TO-KU-RO  : yhteensä (?) yhteensä .

Hypoteeseja geneettisistä suhteista

Kreikkalainen hypoteesi

V. Georgiev (1958) ehdotti joidenkin lineaaristen A-kirjoitusten harkitsemista muinaisen kreikan kielen murteella, joka eroaa siitä murteesta, jolla lineaariset B-kirjoitukset tehtiin. Georgievin hypoteesi hylättiin epäsysteemisenä. Myöhemmin Georgiev tarkisti näkemyksensä ja luokitteli minolaisen kielen hitto-luvialaiseksi .

Anatolinen hypoteesi

Hypoteesi minolaisen kielen heettiläis-luuvilaisesta alkuperästä oli erittäin suosittu 1950-1960-lukujen vaihteessa; sen esittivät itsenäisesti S. Davis [8] , L. Palmer ja monet muut tutkijat. Tästä huolimatta tämä hypoteesi menetti lopulta melkein kaikki seuraajat. Syynä ei ole ainoastaan ​​minolaisen ja hitto-luvilaisen morfologian välisten analogioiden puute (1950- ja 1960-luvun teokset jättivät huomiotta morfologian ja perustuivat oletettuihin leksikaalisiin yhteensattumiin), vaan myös ilmeinen suorien kontaktien puuttuminen hitto-luvilaisen ja kreetalaisen välillä. sivilisaatioita (aiemmin uskottiin, että Kreeta ei mainittu heettiläisissä lähteissä; myöhemmin oletettiin, että heettiläinen termi "Ahhiyava" tarkoitti alun perin Kreetaa ja levisi vasta myöhemmin koko mykeneläiseen sivilisaatioon). Lisäksi, vaikka heettiläis-luvilaisten kansojen Anatoliaan saapumisen rekonstruoitua maantiedettä, siitä keskustellaan, kukaan tutkijoista ei liity Kreetaan.

V. Georgiev , joka 1950-luvulla yritti löytää kreikan kielen lineaarisen A:n kirjoituksista 1970-luvulla. ehdotti luviankielisen Phaistos-levyn tulkintaa , mikä suhtauduttiin erittäin skeptisesti.

Margalit Finkelberg (perustuu Alexander Uchitelin aikaisempaan työhön) väittää, että minolainen kieli voisi olla anatolialaista useiden tekijöiden perusteella, erityisesti: [9] :

  • samanlainen vokaalijoukko (a, e, i, u; erittäin harvinainen on o)
  • "johdantolausepartikkelin" läsnäolo ensimmäisen sanan jälkeen.
  • historiallisia todisteita termylalaisten ( lykialaisten ) alkuperästä Fr. Kreeta.

Tuntematon indoeurooppalainen kieli

Semiittinen hypoteesi

Tähän asti hypoteesi minolaisten seemiläisestä alkuperästä on ollut suosittu : sen kannattajia olivat S. Gordon [10] , J. Best , F. Waudhuizen ym. "Seemiläisen hypoteesin" kannattajien kannustimena on samankaltaisuus minolainen sana ku-ro ("kaikki, tulos"), jonka seemiläinen juure on kol, kul, jolla on sama merkitys (vaikka kaavalla po-to ku-ro, "kokosumma", ei ole vakuuttavaa seemiläistä tulkintaa). Siitä huolimatta minolaisen kielen morfologia ei eroa seemiläisestä kielestä, vaan minolaisen kirjaimen erittäin avoin tavuisuus on ristiriidassa seemiläisen morfologian kanssa, jossa konsonantit muodostavat juuren ja vokaalit muuttuvat radikaalisti sananmuodostuksen aikana ja , harvemmin taivutus.

Tuntematon paleoeurooppalainen kieli

Neuvostoliiton tutkijat puhuivat useissa konferensseissa varovaisesti minolaisten mahdollisesta yhteydestä afroaasialaisen perheen (Kanariansaaret) guanche-kielten tai " banaanikielten " (Mesopotamian hypoteettinen esisumerilainen väestö) puhujiin. . Nämä hypoteesit ovat hyvin horjuvia ja perustuvat vain näiden kielten morfologian perusperiaatteiden kaukaiseen samankaltaisuuteen: avoin tavurakenne, tavujen monistaminen; Nämä Minoan kielen erittäin tyypilliset piirteet näyttävät kuitenkin puuttuneen muilta Välimeren alueen kieliltä sen olemassaolon aikana. Guanche- ja "banaani"-kieliä koskevien tietojen niukkuus tarkoittaa, että tätä hypoteesia ei voida testata.

Tuntematon Lähi-idän kieli

Peter Schreiver ehdotti, että minolainen kieli oli taipumus olla polysynteettistä , ja osoitti yhtäläisyyksiä samanlaisen ilmiön kanssa hatissa ja sumerissa . Hänen mielestään minolainen kieli olisi voitu tuoda Kreetalle alueelta, jossa oli useita luokittelemattomia kieliä, joilla oli samanlainen suuntaus (eli Anatoliasta, jolla on mahdollinen yhteys Lähi-itään) [5] .

Kaukasian kielet

J. Bengtson ja K. Leshber vertasivat useita minolaisia ​​sanoja kaukasialaisille kielille rekonstruoituihin sanoihin [11] . Muut kielitieteilijät kuitenkin arvioivat Bengtsonin makrorekonstruktioita kriittisesti.

Katso myös

Muistiinpanot

  1. Arkistoitu kopio (linkki ei saatavilla) . Käyttöpäivä: 8. tammikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 24. syyskuuta 2016. 
  2. polyrrhenalainen (tai kydonilainen) kieli | Krzysztof Witczak - Academia.edu
  3. N. N. Kazansky, V. P. Kazanskene. Kreikan kielen aihekäsitteellinen sanakirja. L. 1988
  4. Rose Thomas. Joitakin pohdiskeluja morfologiasta Lineaarisen A libation -kaavan kielellä. Julkaisussa: Kadmos 2020; 59(1/2): 1-23
  5. 1 2 Arkistoitu kopio . Haettu 19. joulukuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 19. joulukuuta 2021.
  6. Lineaariset A-tekstit: Kotisivu . Haettu 29. elokuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 17. syyskuuta 2017.
  7. Lineaarinen A Tekstit foneettisessa transkriptiossa ja kommenteissa . Haettu 1. helmikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 15. huhtikuuta 2021.
  8. Arkistoitu kopio . Haettu 29. elokuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 29. elokuuta 2021.
  9. Finkelberg, M. Lineaarisen A:n kieli: kreikka, seemiläinen vai anatolia? Teoksessa R. Drews (toim.), Greater Anatolia and Indo-European Language Family. Esitelmät Richmondin yliopiston isännöimässä kollokviumissa 18.-19. maaliskuuta 2000. Journal of Indo-European Studies. Monografiasarja 38 (Washington 2001) 81-105.
  10. Gordon S. Unohtuneet kirjaimet. M: Euraasia, 2002.
  11. John D. Bengtson, Corinna Leschber. Huomautuksia joistakin esikreikkalaisista sanoista suhteessa euskaro-kaukasiaan (pohjoiskaukasia + baski). Julkaisussa: Journal of Language Relationship, 2021, Voi. 19, numerot 1-2, s. 71-98.

Kirjallisuus