Picatrix

" Picatrix " ( arabia. غاية الحكيم ‎, Ġāyat al-Ḥakīm, [Gāyat al-Haķīm] = "Viisan tavoite "; lat.  Picatrix ; Picatris ) on keskiaikainen käsikirjoitus astrologiasta , astrologiasta ja käytännöllisistä taikoista . grimoire ; _ kokoelma arabiankielisiä tekstejä tuntemattomalta kirjailijalta tai kirjoittajilta, oletettavasti 1000-luvun puolivälissä vuosien 1047 ja 1051 välisenä aikana Al-Andaluksen alueella (muslimi-Espanja). Kirjoittaja itse nimeää prologissa tekstin kirjoitusvuodet, jotka vastaavat vuosia 965-970 jKr. e.

Vuonna 1256 Kastilian kuninkaan Alfonso Viisaan määräyksestä kokoelma käännettiin espanjaksi [1] ja siitä latinaksi . Latinalainen käännös vaikutti hermeettisten ajatusten levittämiseen keskiajalla, vaikka sitä ei koskaan julkaistu; säilytetty useissa XV-XVII vuosisatojen käsikirjoituksissa, säilytetty eurooppalaisissa kirjastoissa. [2]

Arabifilosofi Ibn Khaldun (1332–1406), joka tutki kriittisesti Viisaan tarkoitusta (Picatrix), kutsui kokoelmaa täydellisimmäksi ja parhaaksi taikuuden tutkielmaksi ja katsoi virheellisesti kirjoittajan olevan matemaatikko Maslama al-Majriti (n. 950–950–). 1008). F. Rabelais mainitsee "Picatrixin" . [2]

Sisältö

"Picatrix" koostuu neljästä kirjasta ja sisältää laajaa tietoa astrologisesta , astraalisesta , sympaattisesta ja talismanisesta taikuudesta, joka on poimittu "muinaisten viisaiden" [3] kirjoittamista 224 kirjasta .

Prologi

Kirjoittaja viittaa edelliseen kirjaansa, The Sage's Field, jonka hän valmistui vuonna 343 AH (eli 965 jKr.), jonka jälkeen hän aloitti työskentelyn tämän kirjan, The Sage's Purpose, parissa ja valmistui viisi vuotta myöhemmin, vuonna 348 Hijri ( 970 ). Selitettyään syyt, jotka saivat hänet kirjoittamaan toisen kirjan, hän antaa lyhyen kuvauksen jokaisesta neljästä osa-kirjasta. [neljä]

Ensimmäinen kirja

Kirjoittaja jakoi ensimmäisen kirjan seitsemään lukuun - lähellä olevien planeettojen lukumäärän mukaan , kuten hän selittää prologissa.

• Luku 1 _
• Luku 2
• Luku 3
• Luku 4 _ Luettelossa on 28 intialaista järjestelmää vastaavaa kuun taloa ( tähdistöä ) , ja jokaisella talolla on oma talismaani.
• Luku 5. Talismaanit ja kaikki mitä tarvitset niiden luomiseen . Toiset 31 tähtikuviota, jotka ovat edullisia talismaanien valmistukseen.
• Luku 6 _ _ _ _ Ihmisen ominaisuus, joka asettaa hänet muiden elävien olentojen yläpuolelle.
• Luku 7

Toinen kirja

• Luku 1
• Luku 2. Taivaankuvat ja niiden salaisuudet . Muinaisten kreikkalaisten tuntemia 48 tähtikuviota [6] ja paranatelonia [7] eläinradan 36 dekaanista on annettu .
• Luku 3
• Luku 4
• Luku 5. Tiedon jakautuminen kansojen kesken ja kenelle mikä osa kuuluu . Se alkaa osoittamalla, että muinainen mestari jakoi koko taikuuden kolmeen osaan: talismaaneihin, planeettojen palvontaan ja loitsuihin .
• Luku 6
• Luku 7
• Luku 8. Luonnollisten asioiden järjestys . Sisältää taulukon yksinkertaisista ominaisuuksista: lämpö , kylmä , kosteus , kuivuus ja niiden yhdistelmät.
• Luku 9 _ Tähtien yhdistelmistä maagisissa hahmoissa ja kuuden talismanin valmistamisesta.
• Luku 10 _ _
• Luku 11. Maagisia kuvia 36 dekaanista ja niiden vaikutuksista . Se alkaa varoituksella tarpeesta piilottaa opetus lukutaidottomia, jotka - viisauden puuttuessa - vain alentavat astrologin arvokkuutta.
• Luku 12. Dekaanit intialaisessa perinteessä . Intiaanit ovat nimeltään darîjân.

Kolmas kirja

• Luku 1
• Luku 2 _ _
• Luku 3 _ Päättyy luetteloon auringon, kuun ja viiden planeetan yleisistä vaikutuksista ihmiskuntaan.
• Luku 4 _ Ainoa luku Koraanin astrologisesta merkityksestä . Kaikki Koraanin suurat vastaavat yhtä seitsemästä taivaankappaleesta, kiinnittäen erityistä huomiota niihin, jotka vastaavat Venusta, arabien suojelusplaneettaa. Arabian aakkosilla .
• Luku 5. Kirjoittaja palaa kirjan pääteemaan - taikuuteen.
• Kappale 6 Luettelo muinaisista filosofeista, jotka tunsivat pneuman (kosmisen "hengityksen").
• Luku 7. Kommunikointi taivaankappaleiden kanssa, niiden vaikutus . Käytännön ohjeet alkavat.
• Luku 8 _ _ _ Kirjoittaja selventää: tutustumisen vuoksi, koska epäjumalanpalvelus .
• Luku 9 _ Yksityiskohtainen kuvaus seitsemän taivaankappaleen pneumasta; Saturnuksen pneuma on nimeltään Barîmâs, Jupiter on Damâhûs, Mars on Dagdijûs, Aurinko on Bandalûs, Venus on Didas, Merkurius on Barhûjâs ja Kuu on Garnûs.
• Luku 10
• Luku 11. Talismaanien vaikutukset . Intian ja Egyptin maagisesta käytännöstä.
• Luku 12 _ Alkaa toteamalla harjoituksen tärkeyden taikataiteen hallinnan saavuttamisessa.

Neljäs kirja

• Luku 1 _ Viisi osaa maailman ja luonnon luomishistoriasta. Filosofinen analyysi käsitteistä henki , aine , tunne , mieli , sielu ja niiden välinen ero.
• Luku 2. Rukoukset Kuulle ja jokaiselle kahdestatoista horoskooppimerkistä . Intialaiset seremonialliset riitit seitsemälle taivaankappaleelle.
• Luku 3. Kaldealainen viisaus . Legendaarisen Egyptin laajempi historia, joka alkoi jo kirjan III luvussa 11.
• Luku 4 _ 45 astrologista ja maagista lainausta.
• Luku 5 Missä on maagisen taiteen juuret.
• Kappale 6
• Luku 7. Taikuutta nabatealaisten kirjassa . Erittäin pitkä luku, jossa on laajat lainaukset nabatealaisesta teoksesta, jonka Abudaer Abemiaxie on kääntänyt arabiaksi.
• Luku 8
• Luku 9

Lopuksi kirjoittaja lainaa Sokrateen testamenttia ja Pythagoraan seitsemää ohjetta .